Täydellisyyttä hipova Garden by Olo

Vuosi oli jälleen vierähtänyt ja oli aika juhlistaa mennyttä vuotta tilinpäätösillallisen merkeissä. Vuosi sitten nautimme Lasipalatsin parsamenun, klik, nyt piti keksiä jotain ihan muuta. Ennenkokematonta. Idea napsahti sähköpostiini uutiskirjeen muodossa, Garden by Olo. Mitä ihmettä? Pekka Terävän luotsaaman ja Michelin tähditetyn ravintola Olon tiedän sekä sisarravintolansa Emon, mutta mikä Garden? Ravintola Olon sisäpiha on aikaisemmin toiminut tilausravintolana, mutta on nyt avautunut asiakkaille Garden by Olona. Siispä sinne tutustumaan!

Olo sijaitsee Pohjoisesplanadilla, mutta viehättävä sisäänkäynti sisäpihan ravintolaan on aivan nurkan takana, Helenankadun puolella.

Sisäpihan tila viehätti silmääni, huikea korkeus, pelkistetty sisustus. Garden -nimi viittaa puutarhamaisuuteen, joka välittyi sinne tänne sijoitetuilla viherkasveilla.

Olin valinnut meille neljän ruokalajin menun viineineen. Tervetuloa mukaan kanssamme makumatkalle! Tällä kertaa ehkä enemmän kuvia, vähemmän tekstiä.

Illallinen ja varsinkin juhlaillallinen kuuluu aloittaa kuohuvalla, niin myös tälläkin kerralla. Domino de la Vega Authentique Reserva 2016 Espanjansta, Valencian länsipuolelta. Hedelmäinen, kuiva, hienostunut ja raikas huippucava. (Bottlescouts, Suomeen toimitettuna hinta 14,90 €.)

Ensimmäinen keittiöntervehdys tuli limonadin muodossa. Ei lasissa, vaan pienen pienessä kipossa. Sitruunaverbenalla maustettua limonadia, öljyä sekä kuivattuja verbenan lehtiä. Ja muistikirja, se ei ole minun! Vaan muistikirjan lehtien välistä poimittiin kuivatut sitruunaverbenan lehdet ja itse murennettin ne limonadin joukkoon.

Seuraava keittiöntervehdys tuli kekseinä. Huomaa hauska esillepano jyväpedillä! Kanannahkakeksi, fermentoitu ruiskeksi, sekä parmesaanikeksi. Rosmaariinilla maustettu dippi sekä kuivattua ja jauhettua fenkolipölyä. Kanannahasta en olisi koskaan uskonut sanovani, miten hyvää se on, mutta nyt sanoin. Rapea, maukas ja ellen olisi tiennyt, mikään siinä ei tuonut mieleen kanaa. Tai nahkaa. Jännä kokemus.

Pöydästämme oli suora näköyhteys keittiöön. Meitä se ei häirinnyt, toivottavasti ei henkilökuntaakaan!

Ensimmäinen viini, ensimmäiselle varsinaiselle alkuruualle oli Damana Verdejo 2017. Ja kuten jo nimikin kertoo, viini oli erittäin vihreä aromimaailmaltaan. Verde = vihreä. Espanjasta Ruedan alueelta. Hvyin sauvignonblancmainen, herukkainen. Nämä nuoret vihreät viinit eivät ole lainkaan makuuni, mielenkiinnolla jäinkin odottelemaan tälle juomalla valittua ruokaparia. (Bottlescouts, hinta Suomeen toimitettuna 11,90 €.)

Yllättäen saimme valkoviinin seuraksi lihaa! Härän sisäfileetartar, luuydinöljyä. savustettua jogurttia. Täydellisyyttä hipova, ellei jopa täydellinen annos. Miten voikaan raaka liha maistua hyvältä, kun raaka-aineet ovat ensiluokkaiset.

Toisen alkuruuan viininä Weingut Winter Dittelsheim Weissburgunder 2016. Stefan Winterin suvun jo 1600-luvulla perustama viinitila sijaitsee Saksassa, Dittelsheimin kylässä Rheinhessenissä ja se on yksi alueen arvostetuimmista viinitaloista. Tilan tuotannosta suurin osa on Rieslingiä ja sitä löytyykin Alkon tilausvalikoimasta.  Mutta siis tämä tarjolla ollut viini oli Weissburgunderia, voimakasta tammen ja voin aromia, mineraalisuutta. Pidin kovasti.

Ja viiniä enemmän pidin sen kanssa tarjostusta parsakeitosta! Vihreää ja valkoista parsaa, chimichurria, yrttejä, savustettua kananmunanvalkuaista. Taivas, mikä keitto! Ja kuten kokki meille kertoi, parsan puisevista osista keitetään keitto (mehän heitämme ne tuhlaavasti roskiin) ja sitten vain parhaat osat kootaan kauniiksi keoksi. Ja mikä huomion arvoista, parsa ei ollut mitään ylikypsää lötköä, vaan suutuntumaltaan rapeaa. Me taidamme kotikeittiöissämme keitellä parsoja vähän turhan pitkään.......

Viinimakuni oli illan aikana hivenen koetuksella. Ennakkoluuloja piti taas ihan urakalla murtaa. Ensin vihreä verde ja seuraavaksi Pinot Noir, rypäle, johon minulla on moniselitteinen viha-rakkaussuhde. Kalifornialainen Birichino Saint Georges Pinot Noir 2016, hinta Bottlescoutsin kautta Suomeen tilattuna 32,50 €. Yhdeksän kuukauden tammikypsytys tuntuu hentoisena savuisuutena ja liekö tässä syy, miksi ehkä mahdollisesti saatoin tästä jonkinverran ainakin pitää..... Tai sinnepäin :)

Pinot Noirille sitten lohta misolla maustetulla voi-valkoviinikastikkeella. Ihanat lisukkeet, ihanat leivät. Olimme onnellisia.

Olimme NIIN onnellisia, että emme mitenkään voineet kieltäytyä viehättävän tarjoilijamme ehdotuksesta nauttia ennen jälkiruokaa vielä juustolajitelma viineineen. Nyökyttelimme vain tyytyväisinä näille Lentävä Lehmä -juustokaupan herkuille. Sinihomejuustoa, valkohomejuustoa sekä kotimaista Vilhoa. Juustojen rakastajat hyrisivät tyytyväisyydestä. Lisukkeena karviais-chiahilloa sekä chia-kurpitsansiemen näkkäriä. Ja palan painikkeena upea portviini, Porto Quevedo LBV 2012.

Kohti viimeistä rastia eli jälkiruokaa lähdettiin "Maurin" kanssa. Maury Vin Doux Naturel 2013, saatavilla Bottlescoutsin kautta Suomeen toimitettuna hintaan 23,20 €. Grenache Noir -rypäleestä valmistettu makea, hedelmäinen ja mausteinen viini Etelä-Ranskasta Mauryn viinialueelta.

Jälkiruokana suloisen herkullinen crème brûlée mustikkaliemellä ja vierellä pikkuruinen mantelikakku. Täydellinen päätös! Olimme erittäin tyytyväisiä makumatkaamme ja minä olin erityisen tyytyväinen, kun olin onnistunut porukallemme tämän paikan löytämään!

Illan kuittaaminenkin tuntui mukavalta, kun lasku saapui pöytään hauskassa, värikkäässä pikku kukkarossa.

Bottlescouts on nyt mainittu muutamaankin kertaan. Kyseessä on Olon ja Emon kanssa samaan yritysryppääseen kuuluva viinien verkkokauppa, josta minäkin olen muutaman kerran tuotteita tilannut. Mielenkiintoisia viinejä, kohtuullisia hintoja ja erittäin nopea toimitus kotiovelle. Suosittelen.

Kaikki hauska loppuu aikanaan, varsinkin pitkämatkalaiselta, jonka piti pinkoa viimeiseen IC-junaan.

Vuoroin talkoissa

Vuoroin talkoissa. Tänä keväänä on perheen kesken talkoiltu jo parissakin osoitteessa ja kun siskot ovat kovasti auttaneet projekteissani, niin nyt oli minun vuoroni lähteä siskojen mökille auttelemaan osaltani. Valittavana oli siivousta, ikkunoiden pesua sekä kokkausta. Siskoni tuntee minut, joten minut nimitettiin ruokavastaavaksi. Mieluisa pesti, joka ei edes tuntunut työltä!

Sain oikeastaan päättää kaikesta, mitä lauantaina söimme. Mahtavaa! Lounaaksi vetäisimme karitsaburgerit. Tässä kohtaa ilolla kerron, että kotikaupunkimme Prismasta löytyy karitsan jauhelihaa tuoreena, kotimaisena ja vieläpä luomuna! Ihme on tapahtunut, nyt vaan kaikki sitä sieltä ostamaan, niin pysyy valikoimissa jatkossakin.

Hummus-karitsaburgerit

Glorian Ruoka&Viini 5/2018

4 annosta

600 g karitsan jauhelihaa

1½ tl suolaa

½ tl mustapippuria

½ ruukku lehtipersiljaa

1 (luomu)sitruunan kuori

Hummus

1 prk (200 g) valmista hummusta

½ sitruunan mehu

ripaus chayennepippuria

Pesto

1 dl kuorittuja suolattomia pistaasipähkinöitä 

(tai vaihtoehtoisesti cashewpähkinöitä)

100 g fetajuustoa

1 valkosipulinkynsi

½ ruukku minttua tai lehtipersiljaa

1 dl oliiviöljyä

Lisäksi

4 hampurilaissämpylää

tuoretta rucolaa

Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla. Hienonna lehtipersilja ja raasta sitruunan keltainen kuoriosa, sekoita nämä jauhelihan joukkoon. Muotoile jauhelihamassasta neljä pihviä ja jätä ne huoneenlämpöön odottamaan paistamista.

Minä en lisännyt hummuksen sekaan sitruunaa, enkä chayennepippuria. Sinä voit toimia makusi mukaan!

Tee pesto. Rouhi pähkinät, murustele feta ja hienonna sekä valkosipuli, että valitsemasi yrtti. Sekoita ainekset yhteen.

Grillaa karitsapihvejä keskilämmöllä noin 1½ minuuttia molemmin puolin. Näin sanoi ohje, mutta minä grillailin kyllä pidempään, jotta sain pihveihin mukavan paistopinnan.

Halkaise sämpylät ja grillaa niiden leikkuupinta nopeasti kuumaksi. Lusikoi hummusta sämpylöiden leikkuupinnoille ja täytä sämpylät pihvillä, pestolla ja rucolalla. Ihan huippuhyvää! Me lisäsimme täytteisiin vielä marinoitua punasipulia, jonka ohjeen löydät täältä, klik.

Ennen melko myöhäistä lounasta sekoittelin helteessä hionneelle talkooväelle virvoittavaa juomaa kannullisen. Sangria vaihteeksi valkoisena.

Thai-basilikalla maustettu valkoinen sangria

Sivumaku -blogi

3/4 dl sokeria

3/4 dl vettä

8 thai-basilikan vartta

1 luomusitruunan kuori soiroina

1 luomuappelsiinin kuori soiroina

2 pulloa kylmää valkoviiniä, esim. Pinot Grigio

2 dl brandya

1½ dl appelsiinituoremehua

jäitä

kylmää kivennäisvettä

ohuita appelsiinisiivuja koristeeksi

Aloita tekemällä sokeriliemi. Kaada kattilaan vesi ja sokeri, kuumenna ja sekoita, kunnes sokeri on sulanut. Ota jäähtymään ja lisää sekaan basilika, sekä sitrushedelmien kuoret. Anna jäähtyä ja maustua puolisen tuntia. Siivilöi. Minä en siivilöinyt, ihmettelin, että miksi olisi pitänyt.....

Kaada kannuun sokeriliemi mausteineen kaikkineen, valkoviini, mehu ja brandy. Kaada juoma jäillä täytettyihin laseihin ja lisää kivennäisvettä (ei pakko) makusi mukaan. Koristele. Meillä ei ollut jäitä, eikä koristeita. Hyvin meni silti!

Illallisella grillattiin. Tietenkin, sehän kuuluu olennaisena osana mökkielämään. Siskon mies oli savustanut herkullisen lohen ja minä grillasin inkivääri-hunajamarinoitua possua, johon löydät ohjeen täältä, klik. Lisukkeina maissia ja kuvassa olevia pieniä, mietoja, vihreitä paprikoita. Grillattuna.

Yksi suosikkigrillilisuke on folionyytissä paistettu, yrtein maustettu kokonainen feta. Ohjeen löydät täältä, klik, mutta periaatteessa maustamisen suhteen vain taivas on rajana!

Grilliherkuttelua parhaimmillaan! Kaikki herkut iloisesti samalla lautasella, asettelussa ehkä toivomisen varaa, mutta mauissa ei. Kuvassa näkyy myös litistettyjä perunoita, jotka ensin keitetään, sitten painetaan littanaksi, maustetaan ja vielä paistetaan grillissä.

Illan samppanjana herkullisen hedelmäinen Champagne Claire d'Aulnaie. Juoma on ollut Viinikellari.comissa myynnissä, mutta nyt loppuunmyyty. Kannattaa kuitenkin painaa nimi muistiin.

Hellepäivä ja puuhastelut, siihen päälle hyvää ruokaa ja juomaa, olo oli myöhään venyneen illallisen jälkeen melko raukea. Kun pikkuiset siskot puolilta öin pulahtivat paljuun, tämä vanhus pujahti lakanoiden väliin.

Talviturkkiasian hoidin sitten sunnuntaina kotimatkalla poikettuani omalla mökillä. Ilman lämmittävää saunaa ja uikkareita virkistävä pulahdus kotirannassa. Sinne se talviturkki sitten jäi.

Vapaapäivä Lahes ja sinistäkin sinisempi taivas

Olin vapaalla helatorstain jälkeisen perjantain ja vietin sen äidin kanssa Lahdessa. Tai siis Lahes, kuten me syntyjään päijät-hämäläiset sanomme. Toukokuinen päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Kuvan mukaisesti taivas oli taivaan sininen. Ei pilvenhattaraakaan näköpiirissä. Aivan täydellistä!

Retkemme tarkoitus oli sekä hengailla kaupungilla, että tutustua Lahden keskustaan, Lanunaukiolle avattuun viinikahvila Olaviin. Olavi Lanu oli kuvanveistäjä, joka nousi kansainväliseen kuuluisuuteen osallistuttuaan vuonna 1978 Venetsian Biennaaliin. Lanun veistoksia on nähtävillä Lahdessa, Kariniemen Lanu-puistossa. Kun tyttäreni olivat lapsia, kävimme näitä veistoksia usein ihmettelemässä. Veistoksien materiaaleina on käytetty rakennusteollisuudesta tuttuja aineita aina puusta kupariin ja betoniin, mutta pintarakenteet jäljittelevät luonnon pintoja, kuten mm. sammalta tai kaarnaa. Osa veistoksista sulautuu metsämäiseen puistoon ja niitä olikin aina hauska reitin varrelta etsiä. Pitääkin käydä tarkistamassa, onko veistospuisto edelleen voimissaan!

Mutta nyt baariin. Kitalakemme kaipasivat kovasti kuplia. Olihan helteinen kevätpäivä! Vitriinissä on tarjolla pientä suolaista ja makeaa, mutta valikoimiin kuuluu myös runsas aamiainen, lounas sekä sunnuntaibrunssi.

Me päädyimme proseccolasillisiin macaronsien kera, joiden makuina oli mustaherukka, pistaasi, passion sekä suklaa. Prosecco Organic Alberto Nani Italian Venetosta (8,50 € lasillinen) oli kuiva, kukkainen, päärynäinen, kypsän sitruksinen perusprosecco, joka ei herättänyt suuria tunteita. Ei puoleen, eikä toiseen. Juoma löytyy myös Alkon perusvalikoimasta 13,68 eurolla. Viini -lehti on ollut minua vakuuttuneempi ja antanut tuotteelle kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty). Tänä kuohuvien kulta-aikana olin hivenen pettynyt siihen, että laseittain myytävänä oli tämän lisäksi vain cavaa, mutta ei lainkaan samppanjaa. Mielestäni melko suppea valikoima, kun kyseessä kuitenkin on VIINIkahvila.

Vessassakin käytiin...... Tykkäsin kovasti tuosta vihreästä laatoituksesta, eikä peilitkään hassumpia olleet.

Seuraavaksi suuntasimme Lahden Satamaan, joka on lahtelaisten suosittu ja viihtyisä olohuone monine terasseineen, kahviloineen ja laivoineen.

Salaattilounaan nautimme Teerenranta -terassiravintolassa, joka on rakennettu vanhaan sisävesilaivaan.

Kahvit ja yhteinen kakkupala puolestaan vetäistiin vanhassa asemarakennuksessa sijaitsevassa viehättävässä kahvila Karirannassa.

Päivä oli mitä upein, kuin etelän matka! Kiitos äiti, kun sinut on helppo houkutella mukaan näille pienille retkille :)