Koska vaalimme mielellämme perinteitä, aloitimme pitkän kaavan mukaisen, kiireettömän, myöhäisen lounaan drinkeillä. Ja silloin oikea kohde on Hotelli Tornin Ateljee Bar. Mikäpä muukaan.
Kapeatakin kapeammat portaat.......
Huikaisevat näkymät......
Mahtavat drinkit..... Oma valintani, Royal Urban Mojito, taipuu myös mökkiversioksi. Kokeiltu on, kurkkaa täältä, klik!
Ja Ateljee Barissa kun vierailee, on ehdottomasti poikettava myös naistenhuoneessa. Oli hätä tai ei!
Sitten asiaan ja kohti Lasipalatsia. Olin tilannut kaiken eli parsamenun juomineen ja alkumaljoineen ennakkoon, tarkoitus kun oli päästä suoraan asiaan. Ohuelti harmitti se, että pöytämme ei ollutkaan valmiina, ei edes katettuna. Henkilökunta syytti kiireistä lounasta, mutta vähän rohkenen epäillä sen olleen tekosyy, koska pöytävarauksemme oli kuitenkin vasta klo 15 ja ravintolasali siinä vaiheessa jo lähes tyhjä. Siinä sitten seisoskeltiin odottelemassa pöydän valmistumista, kun huomasin tarjoilijan laittavan jokaisen paikalle myös menun. Stop tykkänään, kävin sanomassa, kaiken pitäisi olla tilattuna. Huoh. Pieniä asioita, elämä jatkuu, mikään ei mennyt pilalle, mutta kun huolella haluan nämä tilaisuudet järjestää, niin siksi vähän harmitti se säätäminen.
Ja onhan minun nyt sekin pilkku vielä viilattava, että kun meidät viimein ohjattiin pöytään, niin kattauksessa oli vain normaalit alkuruoka-/pääruokakatteet, ei siis aterimia tilattua menua varten. Siinä me sitten kohottelimme samppanjamaljoja samalla, kun katteita vaihdettiin..... Että silleen.
Alkuun olin valinnut minulle entuudestaan tuntemattoman Collet Art Deco -samppanjan (hinta ravintolassa 105 € plo ja Alkon tilausvalikoimassa 44,90 €. Argh!). Erittäin kuiva, hapokas, hedelmäinen, sitruksinen ja paahteinen juoma klassisista samppanjarypäleistä Pinot Noir, Chardonnay ja Pinot Meunier. Oiva juoma, jota TODELLAKIN aion hankkia, koska hinta on kohtuullinen. Siis Alkosta.
Leipien jälkeen voimmekin sitten siirtyä varsinaisen menun pariin. Viisi ruokalajia viineineen.
Parsaa, osterivinegretteä ja marinoituja siitakesieniä. Viininä Steininger Grüner Veltliner Sekt. Annos oli erittäin kaunis ja myös maukas.
Parsaa, landekinkkua ja hollandaisekastiketta. Viininä Steininger Grüner Veltliner Langenlois. Pidin kovasti palvatusta kinkusta sekä tietenkin uppomunasta!
Kolmantena ruokalajina herkullinen parsa-rapurisotto. Auringonsäteet oikein kruunasivat tämän annoksen. Viininä Steininger (yllätys, yllätys) Steinhaus Riesling Reserve.
Kolmen alkuruuan jälkeen oli pääruuan vuoro. Pariloituja kampasimpukoita, parsaa ja granaattiomenaa. Viininä Steininger Reserve Loisiumweingarten Grüner Veltliner, joka löytyy myös Alkon valikoimista (17,99 €). Kuiva, hapokas, sitruksinen, viheromenainen, aprikoosinen, kevyen valkopippurinen ja mineraalinen. Viini -lehti arvioi neljän tähden arvoiseksi (=harmoninen, laadultaan erinomainen, luonteikas viini). Rakastan kampasimpukoita, joten odotukset nimenomaan tämän annoksen osalta olivat korkealla. Tulin alas rytisten. Tyttäreni valmistaa kampasimpukat moninverroin paremmin ja kastike oli ihan löysää lirua. Ja taas valkoista parsaa!
Jälkiruoka oli kaunis ja oikein onnistunut. Sitruunaposset ja mansikkasalaattia. Jälkiruokaviininä Steininger Weissburgunder Trockenbeerenauslese. Herkullinen yhdistelmä, joka todella kruunasi aterian, kuten jälkiruuan kuuluukin.
Mikä sitten ärsytti? No alkusäätämisen jälkeen ärsytti se, miten suuressa osassa valkoinen parsa oli. Annokset tuntuivat vähän toistensa toisinnoilta. Ärsytti myös Steiningerin viinit. Tuli olo, että viinit eivät välttämättä olleet parhaita valintoja näille annoksille, mutta kun oli diili Steiningerin kanssa, niin ne pistettiin sopimaan. Ehkä olen väärässä, mutta tunne oli tämä.
Ja mitä maksoi? Viiden ruokalajin menu oli 60 € ja juomapaketti 40 €. Siitä, oliko hinta kohdallaan, voidaan olla montaa mieltä. Ja jos joku nyt kauhistelee viinien määrää, niin annokset olivat 8-12 cl ja yhteensä sitä viiniä tuli muutaman tunnin aikana litkittyä 48 cl = 2 lasillista.
Meillä oli aivan superihana tarjoilija. Ammattilaisen ottein hän esim. tasasi samppanjapullon seitsemään lasiin niin, että samantein meillä kaikilla oli lasissa juuri yhtä paljon juomaa. Tämä teki meihin suuren vaikutuksen! Sama ammattimaisuus kantoi läpi koko ruokailun, ruuat ja viinit saivat asianmukaisen esittelyn. Hämmästyksemme oli valtaisa, kun hän työvuoronsa päättyessä tuli meitä erikseen kiittämään illasta ja kertoi olevansa opiskelija, jonka ensimmäinen tilausryhmä me olimme. Siinä on kyllä nuori nainen oikealla alalla, onnea ravintolalle, joka hänet tulee valmistumisensa jälkeen riveihinsä saamaan. Sivumennen sanoen palvelu sitten päätyikin tähän vuoronvaihtoon. Sen jälkeen meiltä ei kyselty mitään lisätoiveita, joten aikamme istuskeltuamme päätimme nostaa kytkintä ja lähteä muualle jatkosamppanjalle.
Ja minne menimme? Menimme kadun vastakkaiselle puolelle, Loiste-ravintolan baariin nauttimaan edullista asiakasomistajasamppanjaa. Tilattu pullo ja lasit tuotiin kyllä pöytään, mutta vasta erillisestä pyynnöstä tarjoilija kaatoi juoman laseihimme. Oli siinä meillä pokassa pitelemistä, kun kaatosilmä oli tällä kaverilla sellainen, että pariin viimeiseen lasiin ei riittänyt kuin tipat. Ronskisti hän sitten kaateli lasista toiseen aikansa, kunnes kaikissa oli suurinpiirtein samanverran.......Ja muistutuksena itselle: älä koskaan ikinä missään tilanteessa juo asiakasomistajasamppanjaa minkään ihanuuden jälkeen. Samppanjoilla on eronsa......
Kippis ja kulaus, että semmoinen ilta. Saas nähdä, missä juhlistamme tilinpäätöstä vuoden kuluttua!
Sitten asiaan ja kohti Lasipalatsia. Olin tilannut kaiken eli parsamenun juomineen ja alkumaljoineen ennakkoon, tarkoitus kun oli päästä suoraan asiaan. Ohuelti harmitti se, että pöytämme ei ollutkaan valmiina, ei edes katettuna. Henkilökunta syytti kiireistä lounasta, mutta vähän rohkenen epäillä sen olleen tekosyy, koska pöytävarauksemme oli kuitenkin vasta klo 15 ja ravintolasali siinä vaiheessa jo lähes tyhjä. Siinä sitten seisoskeltiin odottelemassa pöydän valmistumista, kun huomasin tarjoilijan laittavan jokaisen paikalle myös menun. Stop tykkänään, kävin sanomassa, kaiken pitäisi olla tilattuna. Huoh. Pieniä asioita, elämä jatkuu, mikään ei mennyt pilalle, mutta kun huolella haluan nämä tilaisuudet järjestää, niin siksi vähän harmitti se säätäminen.
Ja onhan minun nyt sekin pilkku vielä viilattava, että kun meidät viimein ohjattiin pöytään, niin kattauksessa oli vain normaalit alkuruoka-/pääruokakatteet, ei siis aterimia tilattua menua varten. Siinä me sitten kohottelimme samppanjamaljoja samalla, kun katteita vaihdettiin..... Että silleen.
Leipien jälkeen voimmekin sitten siirtyä varsinaisen menun pariin. Viisi ruokalajia viineineen.
Parsaa, osterivinegretteä ja marinoituja siitakesieniä. Viininä Steininger Grüner Veltliner Sekt. Annos oli erittäin kaunis ja myös maukas.
Parsaa, landekinkkua ja hollandaisekastiketta. Viininä Steininger Grüner Veltliner Langenlois. Pidin kovasti palvatusta kinkusta sekä tietenkin uppomunasta!
Kolmantena ruokalajina herkullinen parsa-rapurisotto. Auringonsäteet oikein kruunasivat tämän annoksen. Viininä Steininger (yllätys, yllätys) Steinhaus Riesling Reserve.
Kolmen alkuruuan jälkeen oli pääruuan vuoro. Pariloituja kampasimpukoita, parsaa ja granaattiomenaa. Viininä Steininger Reserve Loisiumweingarten Grüner Veltliner, joka löytyy myös Alkon valikoimista (17,99 €). Kuiva, hapokas, sitruksinen, viheromenainen, aprikoosinen, kevyen valkopippurinen ja mineraalinen. Viini -lehti arvioi neljän tähden arvoiseksi (=harmoninen, laadultaan erinomainen, luonteikas viini). Rakastan kampasimpukoita, joten odotukset nimenomaan tämän annoksen osalta olivat korkealla. Tulin alas rytisten. Tyttäreni valmistaa kampasimpukat moninverroin paremmin ja kastike oli ihan löysää lirua. Ja taas valkoista parsaa!
Jälkiruoka oli kaunis ja oikein onnistunut. Sitruunaposset ja mansikkasalaattia. Jälkiruokaviininä Steininger Weissburgunder Trockenbeerenauslese. Herkullinen yhdistelmä, joka todella kruunasi aterian, kuten jälkiruuan kuuluukin.
Mikä sitten ärsytti? No alkusäätämisen jälkeen ärsytti se, miten suuressa osassa valkoinen parsa oli. Annokset tuntuivat vähän toistensa toisinnoilta. Ärsytti myös Steiningerin viinit. Tuli olo, että viinit eivät välttämättä olleet parhaita valintoja näille annoksille, mutta kun oli diili Steiningerin kanssa, niin ne pistettiin sopimaan. Ehkä olen väärässä, mutta tunne oli tämä.
Ja mitä maksoi? Viiden ruokalajin menu oli 60 € ja juomapaketti 40 €. Siitä, oliko hinta kohdallaan, voidaan olla montaa mieltä. Ja jos joku nyt kauhistelee viinien määrää, niin annokset olivat 8-12 cl ja yhteensä sitä viiniä tuli muutaman tunnin aikana litkittyä 48 cl = 2 lasillista.
Meillä oli aivan superihana tarjoilija. Ammattilaisen ottein hän esim. tasasi samppanjapullon seitsemään lasiin niin, että samantein meillä kaikilla oli lasissa juuri yhtä paljon juomaa. Tämä teki meihin suuren vaikutuksen! Sama ammattimaisuus kantoi läpi koko ruokailun, ruuat ja viinit saivat asianmukaisen esittelyn. Hämmästyksemme oli valtaisa, kun hän työvuoronsa päättyessä tuli meitä erikseen kiittämään illasta ja kertoi olevansa opiskelija, jonka ensimmäinen tilausryhmä me olimme. Siinä on kyllä nuori nainen oikealla alalla, onnea ravintolalle, joka hänet tulee valmistumisensa jälkeen riveihinsä saamaan. Sivumennen sanoen palvelu sitten päätyikin tähän vuoronvaihtoon. Sen jälkeen meiltä ei kyselty mitään lisätoiveita, joten aikamme istuskeltuamme päätimme nostaa kytkintä ja lähteä muualle jatkosamppanjalle.
Ja minne menimme? Menimme kadun vastakkaiselle puolelle, Loiste-ravintolan baariin nauttimaan edullista asiakasomistajasamppanjaa. Tilattu pullo ja lasit tuotiin kyllä pöytään, mutta vasta erillisestä pyynnöstä tarjoilija kaatoi juoman laseihimme. Oli siinä meillä pokassa pitelemistä, kun kaatosilmä oli tällä kaverilla sellainen, että pariin viimeiseen lasiin ei riittänyt kuin tipat. Ronskisti hän sitten kaateli lasista toiseen aikansa, kunnes kaikissa oli suurinpiirtein samanverran.......Ja muistutuksena itselle: älä koskaan ikinä missään tilanteessa juo asiakasomistajasamppanjaa minkään ihanuuden jälkeen. Samppanjoilla on eronsa......
Kippis ja kulaus, että semmoinen ilta. Saas nähdä, missä juhlistamme tilinpäätöstä vuoden kuluttua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti