Helppoja lisukkeita grilliruuan kylkeen

Nyt tulee "puhdas" ruokapostaus :) Päätin kokeilla peräti kahta uutta ruokaa ja jaan nyt hyväksi koetut ohjeet eteenpäin.

Olin menossa mökille ystäväni kanssa, joka lupasi tuoda mukanaan Hakaniemen kauppahallista, Reinin Lihasta, kunnon pihvit sekä niille kyytipojaksi punaviinin. Niinpä minun vastuulleni jäi lisukkeiden valmistelu. Ihan perinteinen peruna ja salaatti ei nyt tässä kohdin innostanut, joten kiivaan ruokalehtien ja -kirjojen selaamisen jälkeen päätin kokeilla näitä.......

Uudesta Glorian Ruoka&Viini -lehdestä (5/2013)löytyi parsakaali-palsternakkagratiinin ohje. Kotimaista parsakaalia saa nyt tuoreena, eikä tarvitse turvautua pakastealtaan tarjontaan ja palsternakkaa (ties mistä kotoisin, en muistanutkaan katsoa) nyt aina löytyy vihanneshyllystä. Mausteiden ansiosta gratiini saa hienoisen aasialaissävytteisen twistin.

PARSAKAALI-PALSTERNAKKAGRATIINI

400 g parsakaalia

400 g (3-4 kpl vähän koosta riippuen) palsternakkaa

Kurkumakastike:

1 valkosipulinkynsi

1-2 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

3 dl kasvislientä

½ tl suolaa

½ tl maustepippuria

veitsenkärjellinen muskottia

1-2 rkl kurkumaa

1 dl (kuohu)kermaa

1 kananmunankeltuainen

Lisäksi:

2 dl mozzarellaraastetta

1-2 dl mantelilastuja

Parsakaali huuhdellaan ja varsi kuoritaan (unohdin) ja tyvestä leikataan pala pois. Varsi paloitellaan ja nuput irrotetaan. Palsternakka kuoritaan ja viipaloidaan. Palsternakkaa ja parsakaalin varsipaloja kypsennetään höyryssä tai niukassa, suolalla maustetussa vedessä 5 min. Sitten lisätään parsakaalin nuput ja kypsennetään vielä 3 min lisää. Valutetut kasvikset laitetaan voideltuun uunivuokaan.

Kastikkeen teko aloitetaan kuullottamalla valkosipulisilppu voissa, lisätään jauhot, pyöritellään hetken ajan, mutta ei siis ruskisteta. Lisätään kasvisliemi pikkuhiljaa (tässä siis on kohta, johon moni kastikkeentekoa kammoava kompastuu ja kastikkeesta tulee paakkuista eli rauhallisesti lisätään nestettä, vatkataan se kunnolla tasaiseksi jauhojen kanssa ja sitten taas vähän lisää nestettä. Ei tule klönttejä ei ! ) ja keitellään sekoitellen viitisen minuuttia. Sitten lisätään mausteet ja kerma. Lopuksi keltuainen voimakkaasti vatkaten.

Kastike kaadetaan tasaisesti vuokaan kasvisten päälle. Ripotellaan juustoraaste ja mantelilastut. Minulla ei ollut lastuja, mutta oli mantelirouhetta, joten käytin sitä. Paistos gratinoidaan 250 asteissa uunissa 10 minuuttia ja se on siinä. Helppo kuin mikä ja aikaa meni (melko rivakasti toimien) vain puolisen tuntia.

Seuraava ohje löytyi sitten kirjasta "Grillatun kera - kastikkeet, lisukkeet, salaatit ja jälkiruuat".

TOMAATTI-MANSIKKASALAATTI basilikan ja valkosipulin kera

200 g (n ½l) mansikoita

300 g pieniä tomaatteja

n 15 basilikanlehteä

1 valkosipulinkynsi

1 rkl oliiviöljyä

hiutalesuolaa ja karkeaksi jauhettua mustapippuria

Valmistus on nopea ja helppo, ei äly liiemmin joudu koetukselle! Puolitetaan mansikat ja tomaatit. Hienonnetaan valkosipulinkynsi, silputaan basilikanlehdet. Kaikki ainekset kulhoon ja pyöräytetään muutaman kerran kauhalla ympäri. Helppoa vai mitä? Ja ihan ÄLYTTÖMÄN hyvää!

Kyllä sitä sitten kelpasi grillailla hillittömiä pihvejä iltapalaksi :) Viininä meillä oli ranskalainen Rhônen alueen Parallèle 45, jolle Viini -lehden viinistä viiniin palvelu antaa kolme tähteä = laadukas ja hyvin tehty. Ja kyllä se meille maistuikin, kuten myös ruuat!

Muurikalla mukana kesäkurpitsaa, herkkusieniä sekä halloumijuustoa.

Hurmaava Fiskars

Koska kesä on autoretkeilyn luvattua aikaa, luulenkin, että pääset kanssani joka viikko jonnekin päin Suomea. Siltä ainakin nyt vahvasti näyttää.

Teimme ystävien kanssa jo perinteeksi (eikö olekin niin, että kun joku asia tapahtuu JO toisen kerran, sitä voi kutsua perinteeksi?) muodostuneen lauantairetken Fiskarsin antiikkimarkkinoille. Tosin matkalla näimme kyltin, jossa mainostettiin "Vanhan tavaran markkinoita", niin mietittiin, oisko pitänyt ottaa siinä kohdin ryhmäkuva......

Myös Fiskars on kuulunut suosikkiretkikohteisiini jo varmaan parin vuosikymmenen ajan. Tyttärien ollessa pieniä, retkeilimme usein Turkuun ja Fiskarshan on siinä sopivasti matkan varrella. Eräs ystäväni oli myös parina kesänä vuokrannut sieltä itselleen kesäasunnon ja siellähän toki tuli vierailtua. Siitä muistuikin mieleen huvittava tapaus.....heh.... Ystäväni kesäkämppä oli täysin ilman peseytymismahdollisuutta, joten ilta- ja aamupesut suoritettiin läheisessä joessa. No, eikö vaan käynyt yhtenä aamuna niin, että kun joessa pulikoimme pesukamppeiden kanssa, niin turistibussi ajoi ohi ja niinpä meidät on ikuistettu kymmenien japanilaisturistien matka-albumiin. Kyllä siinä Nikonit surrasivat, kun suomalaista eksotiikkaa tallennettiin kotiinviemisiksi :)

Puolentoistatunnin automatkan jälkeen yhden jos toisenkin kahvihammasta kolotti (ja virtsarakkoa pakotti), joten lähestulkoon ensimmäiseksi suunnistimme museon kahvilaan, joka oli hurmannut meidät vuosi sitten. Jep, jep, ei hurmannut enää. Vanhat Arabian kahvikupit oli vaihdettu PAHVIMUKEIHIN, mikä valtaisa järkytys! Laitan tähän oikein kuvamateriaalia siitä, mikä vahvistaa sen kylmän totuuden, että ensi vuonna meitä ei ko. kahvilassa näy. Piste. Tai ehkä pitää laittaa etukäteen kyselyä käytössä olevasta kuppipolitiikasta...... MUTTA, kuvat siis puhukoot puolestaan.

Kesä 2012

Kesä 2013

Varsinainen antiikkimarkkinatapahtuma puolestaan oli todella laaja. Tarjolla kaikkea, mitä vaan voi kuvitella. Ja enemmänkin. Jo vuosi sitten huomasin kauhukseni, mitä kaikkea sisälläni asuva, ei kovinkaan pieni hamsteri on vuosien varrella keräillyt. Arabiaa, uushopeaa, Finelin emalia, vanhoja raastimia (juu juu....), valokuvakehyksiä, kristallia...... Apua, siis vaikka mitä!

Ehkä tästä tarjonnan runsaudesta johtuen tämä olikin ainoa hankintani:

Seuraava pettymys liittyi siihen, että torin kioski ei enää ollut auki, eikä näin ollen unelma kylmästä siideristä/lonkerosta toteutunut :( Korvikejäätelöiden jälkeen tutustumista jatkettiin torikauppiaiden tarjontaan. Yllätys oli, että nyt hinnat olivat jopa korkeammat, mitä varsinaisten pääsymaksullisten antiikkimarkkinoiden puolella. Ostokset näyttivät jäävän hämmentävän vaatimattomiksi, kunnes osuin myyntikojulle, jossa viehättävä nainen myi itsevalmistamiaan koruja. Ja koska korut oli valmistettu vanhoista lusikoista ja olivat vielä kauniita, niin niinhän sitten sorruin sekä sormukseen, että riipukseen. Riipuksessa kivenä on labradoriitti (muistisääntönä labradorinnoutaja toimi loistavasti!). Nämä uusiokorut ovat Susanna Lassilan valmistamia ja niitä löytyy lisää tuotemerkin SUSSU-korut alta.

Lounaan nautimme Wärdshusin ravintolassa, jossa markkinatapahtuman aikaan oli käytössä hyvin supistettu ruokalista. Me kaikki valitsimme jättikatkarapusalaatin, jota myytiin markkinoiden kunniaksi 50 senttiä korkeammalla hinnalla, mitä normaalisti :) Ja koska seurueessamme oli syntymäpäiväsankari, niin ruokajuomat olivat sen mukaiset.  Nam. Nam kaikelle. Sekä ruualle, että juomalle. Muutenkin sanoisin, että ravintola oli oikein viihtyisä. Hellepäivästä johtuen terassi oli väkeä pullollaan, mutta lopulta olimme oikein tyytyväisiä paikkaamme sisällä, sillä siellä olikin mukavan viileää. Normilistaa kun katselee, niin melko arvokastahan kaikki näyttää olevan...... Jotenkin se, että mitään pääruokaa ei saa alle 27 euron on aika pöyristyttävää.....

Fiskars on täynnä vaikka mitä mielenkiintoisia puoteja ja kaikkialla on jaossa karttoja, jonka avulla saa hyvin käsityksen paikasta ja sen palveluista. Erityisen paljon on erilaisia koruliikkeitä, mutta löytyy myös sepän pajaa, paperikauppaa, vaatepuoteja ja ihana puutarhamyymälä, Garden Shop.  Puutarhamyymälä on jopa tämmöiselle antipuutarhurille täynnä houkutuksia. Täynnä nimenomaan niitä houkutuksia, joita ei tarvitse nyppiä eikä kastella. Tällä kertaa matkaani tarttui uusi puutarhavaltikka, ensimmäiseni raahasin patiota koristamaan jo viime vuonna ja nyt olen päättänyt kartuttaa kokoelmaani joka vuosi lisää. Ruosteiseen rappioromantiikkaan viehättyneenä jätin kuitenkin ruostuneen tipusen hankkimatta, mutta katumuksen hetkellä seuraavana päivänä kuulin, että sisareni on myös ko. shopissa, niin eikun tilausta vaan menemään. Nyt on tipu minullakin :)

Kokonaisen päivän saa Fiskarsissa kevyesti kulumaan. Iltaa olimme päättäneet jatkaa kotipatiollani, joka on saanut uudeksi nimekseen Bistro Kulaus. Iltamenu sisälsi vuohenjuusto-kesäkurpitsapiirasta salaatin kera sekä kuplajuomaa. TIETENKIN!

Ja niin oli päivä rankka, että ennen puolta yötä jo vieraat hipsivät koteihinsa nukkumaan. Kaikilla meillä oli sydän täynnä kiitollisuutta toisistamme ja siitä, miten elämän suuret asiat ovat loppujen lopuksi melko pieniä ja helposti saavutettavia. Kunhan vaan samppanjaa riittää.......

Perheretki Vääksyyn

Vääksyn joki

Tykkään ajella autolla. Päämäärättömät autoretket ovat yksi parhaista asioista, mitä tiedän. Tyttärien kanssa on muinoin ajeltu Suomea pitkin ja poikin, poikkeiltu hauskoissa paikoissa, yövytty ikimuistoisilla leirintäalueilla. Kukapa meistä ei muistaisi vaikkapa parrakkaan naisen emännöimää leirintäaluetta matkalla Ähtäriin :)

Nyt jätettiin kuitenkin teltta ja makuupussit kotiin, kun lähdin viettämään lauantaipäivää äidin ja siskojen kanssa. Päämäärätöntäkään kurvailu ei ollut, sillä suuntana oli ensin Vääksy ja sitten Heinola.

Reittivalintani ei kuitenkaan ollut takapenkkiläisten mieleen, sillä mutkikkaat pikkutiet keskellä idyllisiä hämäläisiä peltomaisemia saivat pikkusiskot rutisemaan pahaa oloaan hyvinkin pikkusiskomaiseen tapaan :)

Vanha Vääksy yllätti putiikeillaan, olin oikeastaan aina luullut, että ainoat puodit ovat kanavarannassa, mutta eihän niin ollutkaan. Sateinen sää hieman haittasi päivää, muuten olisimme varmasti kiertäneet paikat tarkemmin, nyt tutustuminen oli enemmänkin pintaraapaisua. Ehkä sinne voi tehdä toisenkin retken.

Ranskalainen kyläkauppa kuulosti kovastikin houkuttelevalta, mutta oli melkoinen pettymys. Vitriini tyhjänä, tarjolla tavallista kahvia ja pussiteetä. Rakennus sinänsä hieno, vaikka julkisivu remontissa olikin. Myynnissä myös vaatteita ja kosmetiikkaa, mutta jotenkin jäi epäselväksi, että mikä se juttu tässä oli. Tai mikä sen oli tarkoitus olla. Kaupan FB-sivulla oleva kansikuva ei mielestäni edes ole koko paikasta! Jos näin on, niin huijausta, sanon minä.

Millan putiikki on lahtelainen lifestyle liike, jonka pop-up -versio sijaitsee Vääksyssä, komeassa vanhassa Säästöpankin talossa. Kaunis, pieni liike täynnä kauniita sisustusunelmia mm. Riviera Maisonilta.

Vastapäätä Millan putiikkia olikin sitten varsinainen runsauden sarvi, Lauran Kauppa. En kai ikinä ole nähnyt niin paljon tavaraa. Ja aivan laidasta laitaan. Yläkerta yllätti vaatevalikoimallaan, melko hinnakkaalla sellaisella. Oli rimpsua ja röyhelöä meiningillä more is more. Huh, vähän liikaa meikäläisen makuun. Ja kun luulin jo nähneeni kaiken, niin huomasimme vielä pihaosaston kaarisiltoineen kaikkineen. Kaupasta aivan varmasti tekee löytöjä, kunhan jaksaa penkoa ja tonkia.

Kahville päätimme mennä Kaisan Tupaleipomon kahvioon. Ja niin oli moni muukin ajatellut! Ensimmäisellä yrityksellä jonoa riitti ulos saakka, joten teimme kävelyn kanavarantaan ja palasimme myöhemmin takaisin. Uhmasimme vesisadetta ja istuimme ulkona sateenvarjojen alla. Ja mitä herkkuja söimmekään! Porkkanakakkua, taatelikakkua, raparperitorttua. Aivan mahtavat palat ja mahtavat maut. Neljä kahvia ja neljä kakkupalaa olivat vielä kohtuuhintaisia, yhteensä vaivaiset 18 euroa! Ei ihmekään, että jonoa ja asiakkaita riitti.

Ei me pienestä sateesta välitetty!

Porkkanakakku, jonka kuorrutetta olisin voinut syödä kulhollisen.

Taatelikakku

Raparperipiiras

Seuraavalle käynnille jäivät vielä Zoom Design, Lieska Design (uniikkeja lasikoruja), Kesä Käsillä (käsityötuotteita), Hippaheikki & Hillariina (jonka lukihäiriöiset näkivät muodossa Hillaviina) sekä Majakkapaviljonki. Ehkä vähän tekisi mieli tsekata myös kolossaalinen Tallukka, jonka ravintola uudistettiin Jyrki Sukulan voimin ohjelmassa Kuppilat Kuntoon.

Sitten olikin aika jättää sateinen Vääksy ja ottaa suunnaksi Heinolan ABC. Niin, todentotta, seuraava retkikohteemme todellakin sijaitsi ABC:llä :) Tai sen pihapiirissä eli lähiruokakauppa Heinolan Heila. Heila on tullut tutuksi, kun olemme muutaman viime vuoden aikana hankkineet sieltä kaveriporukan sieniretkiviikonlopun ruuat. Erityisesti haluan mainita mielettömän lihatiskin pihveineen ja makkaroineen sekä pienjuustoloiden juustot ja lähileipomoiden porkkanasämpylät ja lihapiirakat. Iiik, siellä on siis vaikka mitä herkkuja! Tällä kertaa koriin sujahti valkosipulimakkaroita, chilinakkeja, mustatorvisienijuustolevitettä (wow, mikä yhdyssana!), porkkanasämpylöitä, Heikkilän Yrttitilan ruohosipulia, Kultasuklaan suklaata (hmmm, kolmea erilaista), ihanan makeita kirsikkatomaatteja ja rapsakoita ruisnappeja. Että näin lähti vähän käsistä......

Varsinaisen ABC:n puolella on myös mielenkiintoisia kauppoja, kuten Pentikin outlet sekä Opa Muurikan myymälä. Löytyy myös Nanson liike, mutta kovin oli tämän kesän kuosit kirjavia, ei tämmöinen mustaan ja ruskeaan pukeutuva porukka oikein tuntenut siellä oloaan kotoisaksi.

Pentikiltä tarttui mukaani sievä vuoka ja Muurikalta sitten heidän tuotteitaan, koska olen tyystin rakastunut vuosi sitten hankkimaani Muurikka kesäkeittiöön, enkä saa kyllikseni sen lisävarustelusta..... Nyt on sitten vartaat ja uudet grillipihdit.

No niin, näinhän siinä sitten kävi........

Että semmoinen retki meidän perheen naisväellä oli. Ilta päättyi vielä siskojen mökille ja siellä saimme ihastella joutsenperheen jälkikasvua.