Bistro O Mat

Oma pieni kuuden naisen viiniklubimme lähti retkelle. Oikein junalla ja Kirkkonummelle. Kohteenamme oli kehuja saanut Bistro O Mat, jota isännöi ravintoloitsijapariskunta Päivi ja Marko Palovaara. Ravintolaan olin saanut pientä tuntumaa jo vuosi sitten Taste of Helsinki -tapahtumassa, mutta jotenkin olin kokenut matkan sinne aivan liian pitkäksi ja vaivalloiseksi. Ja pöh! Pasila-Kirkkonummi -välinkin pystyy pyyhkäisemään IC:llä ja asemalta on ravintolaan kävelymatka eli ei todellakaan mitenkään vaivalloista. Tosin olimme varanneet pöydän jo klo 16, niin ei ollut mitään kiirettä paluun kanssa, vaan pääsimme kotiin ihan ihmisten aikoihin. Tai siis he pääsivät, jotka eivät suistuneet jatkoille......

Alkudrinkit päätimme nauttia ravintolan aurinkoisella terassilla. Eikä muuten ollut ihan mitä vaan drinksua tarjolla, vaan oikein magnumpullollinen Arlauxin samppanjaa. Pullokoko oli varsin oiva meille kuudelle :)

Olimme sopineet ravintolan kanssa, että nautimme 4 ruokalajin yllätysmenun viineineen. Olipa ihanaa, kun näin pystyimme välttämään valintojen vaikeudet ja saimme keskittyä ainoastaan nauttimiseen. Yleensä kun vielä kokoonnumme toistemme kotona, niin nyt ei kenenkään tarvinnut edes valmisteluista stressata. Mitä nyt tottumattomat junalla kulkijat vähän hermoilivat lipunostoa automaatista jne, mutta muuten oli hyvinkin stressitöntä!

Varhainen dinnerimme alkoi kuohkealla kantarellikeitolla (9,60 €/13,90 €), jonka kaverina tarjottiin saksalaista  Faubel Maikammer Rieslingiä 2011, Pfalzin alueelta (58 €/plo ja suureksi järkytykseni hinta saksalaisella nettisivulla oli alle 10 euroa. Ah, tätä Suomen alkoholiveropolitiikkaa ja sen myötä ravintolahinnoittelua!). Olimme mykistyneitä, en edes pysty kuvailemaan, miten pehmeästi viini valui kurkustani alas...... Viini on vain ravintolamyynnissä, joten sitä ei valitettavasti löydy Alkon valikoimista.

Seuraavaksi saimme eteemme ravintolan klassikkoannoksen, joka on ollut listalla alusta alkaen. Ja nimenomaan tämä oli se annos, joka minut hurmasi Taste of Helsingissä eli Gambas Paris (12 €/15,90 €). Jättiravunpyrstöjä, vuohenjuustoa, salaattia, grillattua valkosipulileipää. Maut olivat täydelliset, ainoa miinus tuli siitä, että leipä oli grillattu niin kuivaksi/kovaksi, että sitä oli vaikea syödä. Kuitenkin myös se maistui hyvältä.

Vuohenjuuston klassinen kumppani on Sauvignon Blanc ja niinpä seuraava viinimme oli juurikin sitä. Roger Champaultin viinitilalta, Sancerren (AOC suojattu alkuperänimitys) alueelta, Les Pierris -niminen Sauvignon Blanc. Viini oli raikas ja hedelmäinen, sekä juuri sopivasti mustaherukanlehtinen, ei lainkaan niin hyökkäävä, mitä monet uuden maailman SB:t usein ovat. Ja vaikka en tämän rypäleen suuri ystävä olekaan, niin juuri Sancerren alue on yksi suosikeistani. Ja olihan kuitenkin kyseessä sentään PRINSESSAVIINI, jota on tarjottu Ruotsin hovissa prinsessa Victorian ja Danielin hääillallisella nieriän kyytipoikana. Suomessa viini on vain ravintolamyynnissä, mutta naapurimaan Systembolagetista tätä kuitenkin löytyy. Enkä voi moittia Ruotsin hovia mistään ylenpalttisesta pröystäilystä, sillä viinin pullohinta on 125 kruunua mikä on noin 14 euroa.

Kahden alkuruuan jälkeen olikin jo pääruuan vuoro ja se oli vasikkaa kera palsternakkapyreen ja kurkku-hernesalaatin. Tämä annos oli ehkä illan heikoin lenkki ja jakoi kovasti mielipiteitä. Toki maut olivat kohdallaan, mutta liha muuten oli laadultaan hieman epätasaista. Varsinkin meistä yhden lautaselle osui kovinkin rustoinen ja jänteinen pala, joka veti annoksen pisteitä alas.

Vasikan kera nautimme italialaista, tarkemmin sanottuna toscanalaista Piccini Sasso al Poggio -punaviiniä (56 €/plo), jonka oli sanottu ravintolan viinilistalla  olevan Sangiovese-rypäleestä, mutta kaiken tietävä google kertoo sen olevan sekoite, jossa on mukana myös Merlota ja Cabernet Sauvignonia. Ehkä juuri tämän vuoksi viini ei tuntunutkaan niin kevyeltä, miltä italialaiset yleensä maistuvat. Toisaalta vasikka on niin mietoa, että kovin vahvat ja voimakkaat viinit vain tuhoaisivat sen maun. Nyt Merlot ja Cabernet toivat viiniin kaipaamaani luonnetta ja särmää, mutta ei kuitenkaan liikaa jyräten. Sangiovese ei ole todellakaan ole lempirypäleeni......

Tässä kohdin meillä on kotioloissa tapana nauttia ns. välisamppanjat (joskus kyllä jo alkuruuan jälkeen ensimmäiset ja tässä jo toiset!), joten tänäkään iltana emme poikenneet tavoistamme, vaan auki poksautettiin Taittingerin Brut Reserve. Nam. Tämän herkun pullohinta ravintolassa oli 60 euroa ja Alkosta se irtoaa 46,80 eurolla.

Jälkiruuan tehtävä on kruunata ateria. Ja tämä suklainen ihanuus sen kyllä todentotta teki. Jälkiruuan kanssa tarjottu viini se vasta yllätys oli! Makea punaviini Pisano Etxe Oneko, jonka kotimaa on Uruguay, eikä saatavuutta Suomessa todellakaan tunnu olevan, joten harvinaisuutta pääsimme maistelemaan!

Mahtavan aterian päätteeksi meillä rassukoilla ei kuitenkaan enää ollut varaa samppanjaan, vaan päätimme iltamme cavalla. Varsin kelvollisella sellaisella. Susurro-nimi on myös helppo muistaa, jos sattuu tämän vain ravintolamyynnissä olevan viinin bongaamaan jostakin.

Kaikkia nauttimiamme viinejä ja ruokia ei löydy menulta. Menu vaihtelee jonkin verran sen mukaan, mitä herkkuja milloinkin on saatavilla. Oma laskuni, ilman alkuun vetäistyä Arlauxin samppanjaa oli noin satasen verran, minkä katson olevan tästä ylenpalttisesta herkuttelusta aivan paikallaan. Lämpimästi suosittelen Bistro O Matia tutustumiskohteeksi, pidemmänkin matkan takaa. Viinien osalta ravintoloitsija kehotti pitämään silmät auki, niin laivareissuilla kuin lentokentilläkin. Prinsessaviinin aion kyllä hakea seuraavalla Tukholman matkalla!

Lopuksi vielä pari kuvaa ravintolan sisustuksesta......

Porvoon mitalla, jo toisen kerran tänä kesänä

Jo toinen retki Porvooseen tänä kesänä. Tällä kertaa veimme siskon kanssa äidin retkeilemään syntymäpäivänsä kunniaksi. Ja koska oli juhlapäivä, se aloitettiin asianmukaisin menoin Porvoon Paahtimolla.

Päivä oli helteinen ja kaupunki täynnä ihmisiä. Kiertelimme kauppoja ja jotain hauskaa tarttui mukaankin. Kuten vaikkapa servettejä Kynttiläkamarista (Jokikatu 8) seuraavaan viiniklubilaisten tapaamiseen. (Kappas vaan, ostin myös edellisellä retkellä vain servettejä......)

Erityisen viehättävä oli Mormors herkkukauppa (Jokikatu 4), joka on erikoistunut luomuun ja lähiruokaan. Siitä tässä pari kuvaakin.

Ja koska meidän perheessä on tapana aina mennä paikkaan kuin paikkaan ruoka edellä, niin tokihan lounaspaikkaa pohdittiin pitkään. Tyttäreni oli kehunut maasta taivaisiin Bistro Sinnen, joka sijaitsee Taidetehtaalla, Porvoon länsirannalla. Paikka on erityisen kehuttu (esim. Helsingin Sanomien NYT-liitekin kuulemma antoi täydet pinnat arvostelussaan, en vaan löytänyt sitä mistään.....) ja sehän tietysti aiheuttaa sen, että on pienoinen riski yrittää päästä sinne ilman pöytävarausta. Eli se jäi väliin, mutta pysyy kokeilulistalla.

Toinen paikka, jonka halusin ainakin nähdä ennen lounaspäätöstä oli Kirkkotorilla sijaitseva SicaPelle Wining & Dining. Hauska nimi tulee porvoolaisen, sittemmin pariisilaistuneen kuvanveistäjä Ville Vallgrenin Sikapelle-nimisen lemmikkipossun mukaan :)

Lopulta päädyimme etanaravintola Timbaaliin, jossa olemme käyneet ehkä noin miljoona kertaa. Oikein yritimme miettiä, että milloin olemme ensimmäisen kerran siellä tai ylipäätänsä missään syöneet etanoita, mutta eipä tullut mieleen. Yhteen aikaan tämä(kin) kuului kesän vakiokohteisiin tytärten kanssa reissatessa. Etanapannua on käytetty myös joskus testatessa toisen tyttären poikaystäväkandidaattien perhekelpoisuutta :) Meidän perheeseen kun ei oikein ole asiaa, jos ei etanat ja sienet mene kurkusta alas!

Timbaalissa on toki tarjolla muutakin kuin etanoita, mutta muusta me emme olleet kiinnostuneita. Etanamenu sisältää kuusi erilaista ruokaa ja itse päädyin ottamaan 6 kpl melko perinteisiä Roquefort-gratinoituja etanoita (12 €) sekä kokeilun halusta annoksen, joka sisälsi kuuden etanan lisäksi myös chorizoa ja pinjansiemeniä (10,80 €). Ja ihan vain siksi, että se kuulosti hivenen oudolta yhdistelmältä :)

Etanat päätimme huuhtoa kurkusta alas alsacelaisella Wolfbergerin Rieslingillä (45 €), mikä ei ollut sinänsä mikään ihme, koska mukana oli riesling-hurahtanut sisareni.....

Roquefort-gratinoidut etanat

Etanoita, chorizoa ja pinjansiemeniä

 Tarjoiluastioihin olisi kyllä syytä panostaa, sillä yhtäaikaa nautittavat annokset olivat tarjolla hiukan hankalasti erillisillä lautasilla. Pitkulainen, soikea tarjotin/vati/lautanen, johon pannut olisivat sopineet vierekkäin, olisi ajanut paremmin asian. Mutta kaikki tuli toki syötyä, kuten kuvasta näkyy!

Ruoka sinällään oli hyvää, ei valittamista. Suosittelen kyllä sitä, että valitsee lautaselleen kahta erilaista makua, sillä 12 kpl vaikkapa valkosipulivoissa lilluvaa nilviäistä on kyllä liikaa kenen vaan makunystyröille.

Ja koska söimme ikään kuin vain alkuruokaa, niin tilaa löytyi vielä jälkkärille. Suklaabrownie, vaniljajäätelöä, muistaakseni mantelivaahtoa sekä kinuskia (12 €). Jos etanat olivat superrasvaista, niin tämä puolestaan oli supermakeaa, mutta oikein hyvää!

Miinuksia ropiseekin sitten paikan yleisilmeestä, jota nyt en kuitenkaan alkanut kuvaamaan! Istuimme terassilla, joka suinkaan ei ollut täynnä asiakkaista, koska varsinainen lounasaika oli jo ohi. Huomiota herätti se, että koko sinä aikana, mikä kului saapumisestamme ruokien saamiseen (tarkalleen ottaen 35 min), ei naapuripöytiä siivottu lainkaan. Oli pulloja, laseja, lautasia, servettejä, ruuantähteitä pöytätolkulla. Osa ruuantähteistä vieläpä lattialla, joka varsinkin houkutteli lintuja lounastamaan kanssamme. Naistenhuoneen lattia lainehti vedestä, osasta koppeja paperi loppu, saippuapullo tyhjänä jne. Tunsin itseni oikein todelliseksi hienohelmanyrpistelijäksi :)

Lasku saapui hauskasti vanhan kirjan kansien välissä, mutta herne meni sitten nenään, kun viinipullosta oli laskutettu 4 euroa enemmän, mitä hinnastossa oli. Tarkkana pitää olla! Tarjoilijalle tämä ei näyttänyt olevan mikään yllätys, hän tuntui hyvin tietävän kassajärjestelmän ja menun epäsynkasta. Mietin vaan, että kuinkahan monta ylimääräistä neljäeurosta siellä rahastetaan päivittäin......

On sanottava, että negatiiviset seikat jyräsivät nyt positiiviset puolet siihen malliin, että seuraavaan Timbaali-vierailuun kuluu aikaa. Näkyyhän tuolla Porvoossa olevan tarjontaa, joten sitä vaan kokeilemaan seuraavalla kerralla!

Loppuun vielä vähän tunnelmakuvia kaupungilta.

Näkymä Tuomiokirkolta



Vesielementtiä syksyllä 2009 avatusta Augus Eklöfin puistosta. Puistossa oli myös Porvoon valtiopäivien 200-vuotisjuhlien kunniaksi pystytetty taideteos. Ja mielettömät istutukset!

Sienikauden avaus

Sienikauden avaus jäi tänä vuonna näin myöhäiseen vaiheeseen, koska korvasienet tulikin poimittua Stockmannin Herkun hyllystä. Ja siihen kaikkeen vaivaan ja kulutettuun bensaan nähden, mitä aikaisempina vuosina on korvasienten, niiden muutamien naurettavien, eteen pistetty likoon, oli tämä vaihtoehto huomattavasti helpompi. Ja edullisempi :) Hei oikeasti, 4.50 € per rasia!!!!! Ja saalista enemmän, mitä on vuosiin nähty!

Eli nyt tämä varsinainen kauden avaus tapahtui heinäkuun viimeisinä päivinä mökkimaastossa, Kanta-Hämeessä. Kantarelleja kuulemma oli jo saatu ja niitä meidänkin koriimme löytyi. Vaivalloisen alun jälkeen kantarellien lisäksi löytyi myös orakasta, lampaankääpää sekä pari herkkutattia. Kyllä niistä aivan kelpo soossin sai väännettyä grillibroilerin kaveriksi.

Resepti ei ole sen kummoisempi kuin, että kaikki kerätyt sienet palasiksi, punasipulia (ja vähän myös tavallista kevätsipulia) kaveriksi, paistetaan (voissa) nesteet pois, kuullotetaan hieman, ruokakermaa sekaan ja mausteeksi vain ja ainoastaan (sormi)suolaa ja mustapippuria. Se on niin helppoa!

Broilerin marinoimattomat rintafileet maustettiin myös Maldonin sormisuolalla sekä Kotigastronomien Rubino -pippuriseoksella (josta perheemme on riippuvainen). Päälle vielä suihkaus Muurikan Basilika-maustesuihketta. Ei äly nyrjähdä tässäkään! Hauska havainto oli se, että kotikaupungin Prisma ei tunne lainkaan näitä Muurikan mainioita maustesuihkeita, vaan käyn ostamassa ne Rautiasta!!!! Oikeasti suihke on rautakauppavierailun arvoinen, löytyy myös muita makuja, kuten valkosipulia ja merisuolaa. Ja päinvastoin kuin voisi äkkiä luulla, kyse ei ole mistään lisäainepommista, vaan rypsiöljypohjaisesta mausteesta. Suosittelen!

Tässä vielä kokkausmaisemaa ja kokkausjuomaa. Tämän kesän uusi löytö on Hartwallin vodka-lime -lonkero. Kivan kesäinen väri, joka nyt tietenkään ei tuon jo vihreän lasin läpi näy!