Madeiraan sukeltanut broileri

Madeira muistui mieleen taannoisella Etiketti-klubin Monivivahteinen Portugali -pruuvissa, josta voit lukea täältä, klik. Ja kun vielä Alko ystävällisesti lähetti klubilaisilleen samaan teemaan kuuluvan vihkosen, joka oli täynnä toinen toistaan herkullisempia reseptejä, niin pitihän niitäkin lähteä kokeilemaan.

Madeirassa haudutettua kananrintaa ja paahdettua kurpitsaa

4 broilerin rintafileetä

vehnäjauhoja

voita

pari kuorittua valkosipulinkynttä

suolaa

mustapippuria

4 dl madeiraa

tilkka vettä

muutama rosmariinin oksa

Paahdettu kurpitsa

n 1 l syyskurpitsaa kuutioina

suolaa

mustapippuria

öljyä

Valkosipulin määrän tuplasin, samoin rosmariinin. Ja kurpitsa oli nimeltään myskikurpitsa. 

Kurpitsan käsittelystä aloitin. 

Halki, poikki ja pinoon. 

Siemenet otin talteen. 

Maustoin kurpitsakuutiot suolalla ja pippurilla, pyörittelin öljyssä. Siirsin kuutiot vuokaan ja paahdoin 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia. Tai näin neuvoi ohje. Minun uunini sanoi, että tupla-aika.....

Käytin ohuita broilerin rintafileitä. Puolitin ne, kuivasin ja pyöritin vehnäjauhoissa. 

Voissa paistoin fileiden pintaan kauniin värin ja samalla kuullotin valkosipulinkynsiä (pilkottuna). Mausteeksi suolaa ja pippuria. 

Sitten lisäsin pannulle madeiran, tilkan vettä ja tuoretta rosmariinia ihan reippaasti. Hauduttelin kannen alla kypsäksi noin vartin verran. Siinähän se.

Maku oli hyvä, pippuria minulla tosin luiskahti kurpitsoihin vähän liikaa. Jotenkin kastike oli rakenteeltaaan kovin ohut, vähän litkumainen. Työkaverini oli hehkuttanut tämän ohjeen taivaisiin, mutta ehkä ero oli sitten siinä, että minä ostin pullon halvinta mahdollista madeiraa....

Paahdetut kurpitsansiemenet

Ohje: Ruoka.fi

pienen kurpitsan siemenet 

1 rkl öljyä

suolaa 

mustapippuria

chilijauhetta

Huuhdo ja puhdista kurpitsansiemenet hyvin. Valuta ja taputtele kuiviksi. 

Sekoita mausteet öljyn joukkoon. Minulla ei ollut chilijauhetta, vaan käytin chilihiutaleita. Mausteita voit vaihdella makusi mukaan. 

Pyörittele siemenet maustetussa öljyssä. 

Levitä siemenet leivinpaperin päälle pellille ja paahda 175-200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita ja rapeita. 

Paahdettuja siemeniä voit ripotella kurpitsakeiton päälle. Tai syödä suoraan pelliltä, kuten minä tein....

Kotikokkikoulussa pastailta

Minulla on ystävä, joka ei oikeastaan koskaan ole tuon taivaallista piitannut ruuanlaitosta. Enkä tiedä, mitä nyt on oikein tapahtunut, mutta viime keväänä hän sai idean, että minä opettaisin hänelle ruuanlaittoa. Heh, en tiennyt ensin, että mitä ajatella! Tulisiko hommasta painajainen, katastrofi vaiko mitä? Mutta nyt kun alkuun on päästy, niin homma tosiaan menee niin, että minä valitsen hänelle sopivan yksinkertaisen, mutta herkullisen ja jopa vähän erikoisenkin reseptin ja lähetän kauppalistan. Hän hoitaa ostokset ja hankkii ruualle sopivan viinin, senkin minun suosituksestani tai itse reippaasti Alkosta kysyen. Sitten kutsutaan mukaan pari muutakin ystävää ja tavataan kokkikoululaisen keittiössä. Hän tekee, minä neuvon ja muut hoitavat seurustelupuolen. Lopuksi yhdessä syömme illan aikana valmistetun aterian. Kurssin kevätkaudella hän oppi tekemään salviakanaa sekä valkoista pizzaa. Molempia on menestyksekkkäästi tarjottu sekä hämmästyneelle perheelle että ystäville. Tänään oli vuorossa pasta. Avokadopasta. Tervetuloa mukaan!

Kaikkihan tietävät SEN avokadopastan. Pastan, jolla ravintoloitsija Alexander Gullichsen hurmasi tulevan ex-vaimonsa Hannan. Avokadopastapariskunnaksi nimetty pari on siis sittemmin eronnut, mutta pasta on hyvä, se on myönnettävä. Ja koska en ollut sitä (ihme kyllä) itsekään aikaisemmin valmistanut, niin sainpa jutun aihetta kerrakseen tänne blogiinkin.

Avokadopasta

Neljälle

1 valkosipulinkynsi (tai kaksi tai kaksi ja puoli)

½ punainen chili (poista siemenet)

1 limetti

2 kypsää avokadoa

suolaa

mustapippuria

n ½ dl oliiviöljyä

kourallinen basilikaa

kourallinen lehtipersiljaa

30 g (1 dl) raastettua pecorinoa

30 g (1 dl) raastettua parmesaania

400-500 g spagettia

Unohdin lisätä kauppalistalle tuon lehtipersiljan, joten käytimme tähän kaksi ruukullista basilikaa. Marraskuussa on se(kin) surullinen puoli, että kaupassa tarjolla olevat yrtit ovat melko surkeita. Nämäkin basilikat olivat ihan jo osittain tummuneita ja nuutuneita. Basilikahan on myös tosi arka kylmälle, joten talvisaikaan kuljetus kaupasta kotiin vaatii vähän vaivannäköä. Itse käärin yrtit vielä paperiin ja ajan suorinta tietä kotiin. Usein sekään ei riitä. Eli reseptiin palatakseni, kylmänä vuodenaikana tarvitaan kaksi ruukkua, lämpimänä yksi. Mielestäni basilikaa ei voi olla liikaa....

Pecorinokaan ei ole ihan välttämätöntä, voit aivan hyvin korvata sen parmesaanilla. Mutta se, mikä on tärkeää, niin jos vain mahdollista, raasta juusto itse. Se on aivan eri juttu, mitä valmiit kaupan juustoraasteet. Hätätilassa voi tietenkin oikoa, mitä me emme nyt suinkaan tehneet.

Pastan kanssa vähän hifisteltiin, sillä työpaikkani lähellä Pursimiehenkadulla Helsingissä on italialaisen ravintola Vaelsan oma puoti. Vitriineistä löytyy tuorepastaa jos jonkinmoista, valikoima vaihtelee päivittäin. Sieltä hain pussillisen spagettia, josta osa oli saanut värinsä basilikasta. Kaupassa sanottiin, että sopiva annos tuorepastaa on 150 g ruokailijaa kohden. Otin vähän extraa.....

Ja sitten hommiin. Tee kastike suoraan tarjoilukulhoon, sillä sitä ei mitenkään keitellä tai lämmitellä. Pilko valkosipuli(t) ja chili pieneksi. Purista limen mehu sekaan. Hienonna yrtit. Raasta juustot. Kuutioi avokado kuoressaan ja kaiverra sisus ruokalusikan avulla kulhoon. Lisää öljy, pippuri ja suola.

Sekoita lusikalla ja maista. Suolaa on syytä olla tarpeeksi, sillä muuten lopputulos on mauton.

Tuorepastaa ei montaa minuuttia tarvitse keitellä. Loistavasti voit käyttää myös perinteistä kuivaa spagettia tai ihan tavallisissakin kaupoissa myytävää tuorepastaa. Muista kuitenkin keittäessäsi taas suola. Veden pitää maistua suolaiselta.

Pyörittele kypsä pasta kastikkeen sekaan ja jos pasta vaikuttaa tässä kohdin jotenkin kuivakkaalta, niin voit lisätä joukkoon keitinvettä. Edellyttäen, että muistat ottaa sitä tilkan talteen, ennen pastan valuttamista. Me emme muistaneet. Asia tajuttiin välittömästi, kun pasta keitinvesineen oli kaadettu lävikköön, sinne meni vedet viemäriin. Yritimme korjata tilanteen niin, että emme valutelleet pastaa kovinkaan pitkään, vaan sekoitimme sen kastikkeen joukkoon melko kosteana. Toimi.

Annoksen päälle vielä reilu keko juustoraastetta ja se on siinä. Helppoa ja herkullista.

Safkaa -keittokirjojen kaveriksi on Hanna Gullichsen tehnyt yhdessä viinikirjailija Arto Koskelon kanssa Safkaa ja vinkkua -kirjasen, josta löytyy ruokaresepteille mietitty viinipari.

Italialainen Villa Bianchi Verdicchio dei Castelli di Jesi Classico (9,98 €) on kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, kevyen greippinen ja hennon olkinen (häh? en ole ikinä ennen kuullut viinin olevan olkinen, mutta niin tuo Alko vaan väittää!). Viinikirjoittaja Koskelon mukaan kyseessä on match made in heaven -tyyppinen makupari pastan kanssa, mutta en nyt ihan noihin ylisanoihin yhdy. Viini tuli juoduksi, joten kaipa se sitten oli toimiva. Viini -lehden mielestä kyseessä on kallis kahden tähden (sopusuhtainen kokonaisuus) juoma, jota suositellaan yleisviiniksi paistettujen ja grillattujen kalaruokien kanssa.

Ai niin, meinasi ihan unohtua, mutta innokas kokkioppilas valmisti myös peston itse. Sitä oli alkuun tarjolla patongin kera. Nam.

Seuraavaksi aiomme yhdessä tutustua viineihin. Aikaisemmin ystäväni mielestä tarjolla on ollut vain kahta viiniä, toinen on punainen ja toinen valkoinen. Joulukuussa on edessä hänen ensimmäinen viinitastinginsä....... Jännityksellä odotan sitä tapahtumaa :) Ja kokkailu jatkuu talvella, on päästy hyvään vauhtiin ja tämä on äärimmäisen hauska tapa viettää iltaa kamujen kera. Suosittelen!

Kolmas kerta toden sanoo - Pastis

Kaksi kertaa olen tehnyt pöytävarauksen Pastikseen ja yhtä monta kertaa sen perunut. Voit siis uskoa, miten onnellinen olin, kun vierailu viimein, kolmannella yrittämällä onnistui.

Ravintola on pieni, kotoinen, viehättävä. Tiistai-iltanakin asiakkaita oli melko paljon, joten pöytävaraus on syytä tehdä. Ruoka oli todella hyvää, viinit ihania ja tarjoiluhenkilökunta sekä ammattitaitoista että erittäin ystävällistä. Tänne tahdon uudelleen!

Ja mitäkö söimme? Ravintolassa oli meneillään riistaviikot, mutta emme sitten kuitenkaan lähteneet siihen, vaikka menu herkulliselta vaikuttikin. Mutta voi sitä valinnan vaikeutta normilistalta! Alkuun mietin sekä simpukoita, että etanoita. Eikä tartar vasikastakaan kuulostanut hullummalta.....Pääruuan kanssa oli hivenen helpompaa ja jälkiruoan valitsin lähes ensilukemalta.

Tässä kuvia illallisestamme, ravintolan hämärä valaistus toi omat haasteensa kuvaamiseen, mutta toivottavasti herkullisuus edes osittain välittyy.....

Leivät tarjoiltiin hauskasti pienissä paperipusseissa. Hyvää oli, söimme kaksi pussillista :)

Alkuruuaksi valitsin pitkällisen harkinnan jälkeen Pastiksen simpukoita siideriliemessä (13,50 €). Ja ellen olisi ottanut niitä alkuun, olisin ottanut ne pääruuaksi.

Ja mikä oli ihan huippua, niin se, että tilasimme lisukkeeksi tryffelisuolattuja maalaisranskalaisia (5,50 €)! Ne olivat niin käsittämättömän hyviä, että tilasimme vielä extra-annoksen ja silti tuntui, että en saa niistä tarpeekseni....... Nyt olen yrittänyt googlettaa niille reseptiä epätoivon vimmalla!

Simpukoiden kanssa klassinen yhdistelmä on Muscadet -viini ja oikein oiva pari olikin. Pastiksen viinilistaan voit perehtyä täällä, klik. Me luotimme täysin henkilökunnan ammattitaitoon ja annoimme tässä päätösvallan heille.

Pääruokana söin lihaa, joka oli tainnuttaa minut. Harmi vaan, että kuvassa ei ihan näy, miten herkulliselta se luonnossa näytti. Paahdettu skirt-steak, pinaattia, hollandaise-kastiketta (26,50 €). Ja en, minäkään en tiennyt, mitä skirt-steak on. Se on naudan kuvetta. Tosin en ihan vieläkään ymmärrä, että missä se sijaitsee....... Mutta oli missä oli, aivan upean makuisesta lihasta oli kuitenkin kyse.

Pöytäseurueesta yksi valitsi pääruuaksi simpukat ja toinen haudutetun kaninkoiven rakuunakastikkeessa. Pitkään itse mietin myös tuota kania, mutta ennakkoluulot olivat niin kovat, että en vaan kertakaikkiaan uskaltanut. Vaikka ranskalaisessa ravintolassa, jos missä sen valinta olisi ollut paikallaan. Tryffeliranskalaisilla tässäkin sitten mentiin lisukkeiden osalta. Olihan niitä pöytään tilattu lisää jo varsin varhaisessa vaiheessa.....

Viinin kohdalla vähän sooloilimme, sillä ystäväni suositteli tätä Italian herkkua niin vakuuttavasti, että tarjoilijakin ymmärsi, ettei meidän päätöstämme saa pyörrettyä. Ja ainakin oman annokseni kanssa tämä viini toimi loistavasti.

Jälkiruoka oli helppo  helpohko valinta... Aniksella maustettu maitosuklaa pot de crème ja vadelmasorbettia (10,50 €). Ja ketkä minut tuntevat, tietävät, että anis oli ratkaiseva osa tässä valinnassa :) Jälkiruokaviininä kevyesti pirskahteleva italialainen, josta valitettavasti en ottanut kuvaa.

Ja kun viiniä vielä lasissa oli, niin pitihän illallisen lopuksi saada vielä palanen iki-ihanaa Comté -juustoa. Mukana tarjottu omenachutney oli illan ainoa osa, josta en pitänyt.

Eli varsin onnistunut ilta meillä oli kaikin puolin. Hyvää seuraa, hauskoja tarinoita, ruokaa, viiniä. Jos jotain miinusta antaisin, niin se tulisi siitä, että annoksia ei esitelty pöytään tuodessa. Mutta senkin olen jo antanut anteeksi. Ikkunapöydästämme avautuneesta synkästä rakennustyömaanäkymästä sen sijaan ei voi moittia ketään :) Hyvä paikka, suosittelen!

Viini Ruoka Hyvä Elämä 2014

Kuten monena monena vuotena aikaisemminkin, löysin itseni siskon kanssa VRHe -messuilta. Lyhenne, joka nopeasti luettuna näyttää virheeltä. Mutta muuta virhettä ei tilanteessa kuitenkaan ollut kuin se, että olimme siellä vääränä päivänä ja konseptimme menivät täydellisen sekaisin. Opittuja rutiineja ei pitäisi mennä muuttamaan, mutta meillä oli muutokseen kuitenkin hyvä syy. Yleensä olemme menneet messuille lauantaina, heti aamupäivästä ja viettäneet siellä koko päivän. Kuten teimme viime vuonna. Siitä voit lukea täältä, klik. Mutta nyt, kun siskonmiehen 5kymppisiä ei oikein voinut lauantailta mihinkään siirtää, olimme vähän niin kuin pakotetut messuilemaan perjantaina. Ensin piti ymmärtää lähteä töistä tarpeeksi ajoissa, koska ovet kuitenkin suljettiin iltakahdeksalta. Ja sitten olisi pitänyt ymmärtää välittömästi mennä viinipuolelle, mutta ei, me jäimme haahuilemaan ruokaosastolle ja samaan aikaan tungos viinipuolella tiheni tihenemistään. Ja kun vihdoin pääsimme asiaan, niin se johti panikointiin viinivalintojen suhteen. Ainakin minun kohdallani, sillä kaadoin pois kaksi punaviiniä. KAKSI! Sellaista ei ole koskaan tapahtunut........

Yritimme, siis yritimme, aikaistaa töistälähtöä jättämällä lounaan väliin. Noh, se ei ihan onnistunut, mutta joka tapauksessa suunnistimme ensimmäisenä syömään. Ja koska katuruoka on ollut Suomessa tänä vuonna teema, jota ei ole pystynyt välttämään missään, niin tottahan toki katuruokarekat olivat myös messuilla mukana. Kesällä kävin muutaman kerran Kasarmitorin (Helsingissä) Street Food -tapahtumissa (juttua täällä), mutta tälle Richard McCormickin vaaleanpunaiselle rekalle en siellä koskaan ehtinyt.

Burgeri oli aivan loistava! Ainekset näetkin tuosta alla olevasta kuvasta. Samoin hinnan. Tämän voimalla jaksoikin sitten suunnistaa eteenpäin!

Ruokaosastolla vallitsevana teemana oli Italia. Vaikka esimerkiksi yllä olevan kuvan tiski oli erittäinkin houkutteleva, niin ainoat asiat, mitä ostin, oli kuivattu karhunlaukka ja rasiallinen macarons-leivoksia. Karhunlaukkaa on tarttunut matkaan kahtena edellisenäkin vuotena. Le Creusetin pienen pientä pataa harkitsin, samoin Decanterin osasto tuli tarkkaan tutkittua, mutta sitten iski nuukuus......

Ja sitten viiniosaston tungokseen.....Kuten sanottu, pasmat olivat sekaisin. Pahasti. Ja silloin kun tilanne menee näin pahaksi, et voi luottaa kuin yhteen ja se on samppanja. Onneksi tuskamme oli ennakoitu järjestäjän toimesta.....

Jäimme siihen käsitykseen, että maistamamme Alfred Gratien -samppanja kuuluu Alkon valikoimiin, mutta eipä sitä vaan löytynyt. Ainakaan vielä.

Mutta tämä löytyy! Kühling-Gillot Oppenheim Riesling Trocken (18,49 €) Rheinhessenistä. Kuiva, erittäin hapokas, kypsän sitruksinen, kevyen viheromenainen, yrttinen, mineraalinen. Viini -lehti on täräyttänyt tälle arvosteluissaan neljä tähteä, harmoninen ja laadultaan erinomainen.

André Clouet Grande Reserve Blanc de Noirs Brut (29,90 €), erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, omenainen, mineraalinen, hennon paahteinen runsas. 100% Pinot Noir. Tämä edullinen samppanja on saanut hehkuttavia arvosteluja pitkin vuotta, mutta vasta nyt pääsin sitä maistamaan ensimmäistä kertaa. Viini -lehden arvostelijat ovat tästä myös pitäneet ja antaneet neljä tähteä, harmoninen ja laadultaan erinomainen. Kannattaa siis kokeilla!

Viinipuolella on tarjolla myös ruokaa. Parina edellisenä kertana olemme nauttineet Italian poikien käsittämättömän herkullisia juustoja, mutta kun he tänä vuonna olivat suurinpiirtein puolittaneet annoskoon, hinnan ollessa entisellään, niin siirryimme seuraavaan kohteeseen. Niin olivat päättäneet monet muutkin, sillä tätä kreikkalaisen keittiön herkkulautasta (7 €) joutui jonottamaan ihan kohtuullisen ajan. Halloumi, tsatsiki ja pavut olivat annoksen parasta antia, enkä kaikkea jaksanut millään syödä. Hyvä Kreikka!

Perjantai-illan tungos viinipuolella ajoi meidät sellaiseen ratkaisuun, että viimeiset kolme kuponkia tärskäytettiin menemään kerralla. Ja samppanjaan, tietenkin. Yksi näiden messujen ilo on se, että pääsee maistamaan edes tilkan sellaisia juomia, joihin ei oikeassa elämässä ole varaa. Perrier Jouët Cuvée Belle Epoque 2006 (vuosikerran 2004 hinta Alkon tilausvalikoimassa 154,70 €), erittäin kuiva, hapokas, hedelmäinen, pitkä. Tähän herkkuun oli hyvä päättää messuilut.

Tässä vielä muistilaput muutamasta maistetusta ja muistamisen arvoisesta viinistä. Italialainen Capoccia Nero d'Avola Cabernet Sauvignon löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, marjainen ja mausteinen viini miellytti minua niinkin paljon, että tilaus on jo tehty!

Luxemburgilaisen Bernard-Massardin tuotteet ovat olleet suosikkilistallani jo pitkään ja todella kokeilemisen arvoinen on tämä Alkon tilausvalikoimasta löytyvä kuohuviini, Bernard-Massard Millésimé Brut (19,67 €), erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen, hedelmäinen, yrttinen. Tätä(kin) pitää hankkia!

Nämä olivat sitten niitä, jotka vaikuttivat kiinnostavilta, mutta joita en ehtinyt maistamaan. Muistilaput on kuitenkin tallella, joten ehkäpä näidenkin aika joskus tulee.

Ja tässä nämä vaatimattomat ostokset. Ei edes yhtäkään kirjaa, mikä on suorastaan ihme! Kaikenkaikkiaan messuilta ei oikein antia entiseen malliin irronnut. Olemme vakaasti sitä mieltä, että se oli vain ja ainoastaan kiinni väärästä vierailupäivästä. Ensi vuonna taas uudelleen!