Siskon juhlaputki, osa II "Perhe matkalla"

Pikkusiskoni syntymäpäiviä oli sovittu alkunperin vietettäväksi laivalla kolmen sukupolven voimalla, Silja Symphonylla Tukholmaan ja takaisin. Matkaa edeltäneistä yllätyksistä voit lukea osasta I, klik.

Juhlapäivän illallinen

Varsinainen juhlaillallinen nautittiin laivan italialaishenkisessä Tavoláta- ravintolassa. Ruuat olivat maukkaita, palvelu erinomaista, olimme oikein tyytyväisiä kaikkeen. Tarjoilija toi pöytäämme jopa kuohuviinipullon hyvitykseksi siitä, että maksujärjestelmässä oli toimintahäiriö. Emme olleet edes yrittäneet vielä maksaa :) No, mutta eipäs mennä asioiden edelle, mennään ruokaan kuvien muodossa. Päädyimme vapaavalintaiseen neljän ruokalajin menuun (59 €).

Vitello Tonnato alla Tavoláta eli vasikanpaistia, tonnikalakastiketta, kapriksia

Siskon valinta Capesante eli kampasimpukkaa, kuningaskatkarapua ja fenkolia

Pastana Stelle Bufala e Spinachi eli Buffalomozzarella-pinaattiravioleja, grillattua parsaa ja Arrabiata -kastiketta

Pääruuaksi valitsin Filetto di Manzon eli grillattua härän sisäfileetä, kesäkurpitsa-yrttiragu, murskattua perunaa ja punasipulivoita

Äitimme jälkkäri, pysäyttävän kokoinen Torta di Cioccolata alla Tavoláta eli Tavolátan suklaakakkua

Ja jos listalta löytyy juustoja, harvoin pääsen niiden ohi. En tälläkään kertaa. Formaggi con Vin Santo e Cantuccini eli italialaisia juustoja, cantuccini-keksejä ja Vin Santo -jälkiruokaviini. No saivartelija sisälläni haluaa kuitenkin mainita, että esim. Peltolan Blue ei ole italialinen juusto.......

Muistelimme päivänsankarin lempidrinkkejä kultaiselta 80-luvulta ja ehdoton ykkönen hänellä oli silloin vodka-Lapponia tuoremehulla. Tästä saimme idean retrodrinkkitastingiin. Kirjoitimme listalle kuusi nuoruusvuosien drinkkiä ja eikun tilaamaan! Atlantis Palacen baarimestari oli tilanteen tasalla ja toteutti kaikki toiveemme.

Laitanpa tähän kaikista ohjeet, mikäli joku innostuu retroilemaan vaikkapa kotioloissa. Drinkkiklubi.com -sivuilta löydät vaikka mitä drinkkejä. Myös nämä ohjeet on haettu sieltä. Ensimmäinen ei kylläkään ollut ihan sitä, mitä lähdettiin hakemaan, koska appelsiinituoremehu oli vaihtunut karpalotuoremehuun......

Vodka-lapponia tuoremehulla

2 cl vodkaa

2 cl karpalolikööriä

appelsiinituoremehua

Sininen enkeli

2 cl vodkaa

2 cl Parfait Amour -likööriä

12 cl Spriteä 

Tom Collins

4 cl giniä

3 cl sitruunamehua

2 cl sokerilientä

8 cl soodavettä

Ampiainen

2 cl vodkaa

2 cl banaanilikööriä

1 dl ginger alea

Itsemurha

2 cl Pernod´ta

2 cl minttulikööriä, mieluiten sitä kirkkaanvihreää, 

niin väri saadaan kohdilleen

Lumikenttien kutsu

2 cl lakkalikööriä

2 cl Parfait Amour -likööriä

2 cl ananasmehua

2 cl kermaa

Jokaiselle annettiin oma pilli ja sitten vaan lasit kiertämään. Olipa hauskaa! Itse otan tuon nuoruuteni lempidrinkin, Itsemurhan, takaisin listoille. Miten olinkaan jo unohtanut tuon raikkaan hammastahnamaisen maun? Ja ellet pidä ginin mausta, niin kun vaihdat Tom Collinsin ginin vodkaan, niin siinä sinulla sitten onkin Ivan Collins.

Toinen kierros mentiin cola-juomilla. Pernod´lla, Bacardilla, viskillä ja kossulla. Oma lempparini tästä on ja on aina ollut Pernod-cola. Anis on yksi suosikkimakuni, on se sitten ruuassa tai juomassa.

Ankea aamiainen

Muun perheen majaillessa Commodore -luokassa ja nauttiessa erikoisaamiaisesta, minä raukka tavisluokkalainen söin (en siis suorastaan nauttinut) aamupalani Mundo -kahvilassa. Aina ei voi voittaa.

Päivä Tukholmassa

Päivä Tukholmassa vietettiin kaupungilla. Nuoriso lähti keskustaan shoppailemaan ja me muut, niin sanottu varttuneempi väki, päätimme kävellä Värtanista keskustaan tai siis tarkemmin sanottuna Östermalmstorgetin kauppahallille. Siinä vaiheessa kun maanantaisin työssäkäyvät ihmiset saapuivat halliin lounaalle, me jo lopettelimme kuohuviinipulloa ja herkullisia voileipiä.

Toinen ilta

Illalla söimme Happylobster -ravintolassa. Ravintolassa, joka on blogini kaima! Varmaan jo voidaan puhua vuosikymmenistä, kun puhutaan siitä, kuinka kauan perheemme ovat nauttineet äyriäisravintolan tarjonnasta ja erityisesti äyriäisvadista. Siihen päädyin myös tälläkin kerralla. Se ei petä! Vati näyttää jättimäiseltä ja sitä se olikin, koska minulla ja siskon lapsilla se oli yhteisenä. Kyseessä siis kolmen hengen setti.

Kaikki tuli syötyä! Reippaita oltiin ja sen jälkeen olikin mukava kruunata ilta Bon Vivant´n viinibaarin antimilla. Clio 2012, Bodegas El Nido, Jumillasta Espanjasta olikin siihen hetkeen vallan oiva valinta.

Onnistuneen matkan lopuksi vielä vähän laivan kannelta otettuja maisemakuvia.

Edellisestä Tukholman matkastani voit lukea täältä, klik. Silloin matkassa oli Kulinaristikerho!

Siskon juhlaputki, osa I "Riesling"

Myös pikkusiskot täyttävät vuosia, peräti pyöreitä vuosikymmeniä. Kovasti mietin, että mitä lahjaksi, kun tavaraa on yllinkyllin hänelläkin. Lasten kanssa olen suosinut elämyslahjoja, miksi en myös sisareni kohdalla? Eikä pitkään tarvinnut asiaa miettiä, kun ravintola Mami julkisti Riesling&Spätburgunder -viikkojen ohjelmansa. Riesling on sisareni ehdoton lempirypäle, joten ensin suunnistaisimme tastingiin ja sen jälkeen vielä illalliselle nauttimaan erityisesti tätä tapahtumaa varten rakennetusta Riesling-menusta. Mietin, että ei voi kyllä mennä pieleen, kyllä minä niin hyvin siskoni tunnen! Joten niin alkoi Turkuun suuntautuvan yllätysretken huolellinen suunnittelu.

Annoin hänelle ohjeistuksen vain vaatetuksesta ja muista varusteista, sekä kellonajan, jolloin noutaisin hänet töistä. En paljastanut kohdetta kuin tyttärilleni, sillä pelkäsin, että joku puhuisi sivu suunsa. Itsellänikin oli pieniä vaikeuksia olla lipsauttamasta paljastavia yksityiskohtia.

Tietenkin hankin matkalle vähän eväitä. Itselleni Battery-tölkin, mutta kuskin osa on kuskin osa.

Ravintola Mami (punaisen rakennuksen oikeassa reunassa) on minulle entuudestaan tuttu viimesyksyisestä Food&Fun -tapahtumasta. Tarinan siitä voit lukea täältä, klik. Sisareni ei Mamissa ollut koskaan käynyt, mutta tiesin paikan olleen jo pitkään hänen toivelistallaan.

Mikäli saksalaiset viinit kiinnostavat enemmänkin, niin lisää aiheesta voit lukea Saksan Viinitiedotuksen sivuilta. Sieltä löydät kattavan tietopaketin viinialueista, rypäleistä, laatuluokituksesta sekä eri rypäleille sopivia reseptejä. Kannattaa kurkata.

Ilta alkoi Mamin kabinetissa kuuden viinin tastingillä. Meitä oli siellä mukava kymmenen hengen porukka, joten maistelu sujui varsin leppoisassa hengessä. Kaikki viinit ovat Viinitien maahantuomia, eikä niitä valitettavasti tällä hetkellä ole Suomessa saatavilla kuin ravintolamyynnistä. Maahantuojan sivuilta löydät kuitenkin vaivattomasti lisätietoa näistä maistetuista viineistä.Viinitien sommelier Antti Paasonen veti tastingin ja jatkoi vielä illallisellakin huolehtien asiakkaista yhdessä Mamin mainion henkilökunnan kanssa.

Rieslingit tulivat Saksasta Moselin alueelta, joka on tunnetuin Riesling-alue. Alue on kuuluisa jyrkistä rinteistään, joista osa on niin jyrkkiä, että sadonkorjuu onnistuu vain käsin poimien.

Nostan tarkempaan tutkiskeluun kolme viiniä, jotka jollain tavoin tekivät meikäläiseen vaikutuksen. Kolmantena maistettu Immich-Batterieberg Escheburg Riesling 2013 oli sellainen. Voimakas ja elegantti kolmen palstan viini, josta puolet on kypsytetty terästankeissa ja puolet tammessa. Säilyvyyttä viinille luvataan 10-20 vuotta. Siis ellei juo sitä. Tilalla on värikäs historia ja siitä voit käydä lukemassa lisää täältä, klik.

Suurimman yllätyksen koin illan ainoan Spätburgunderin eli Pinot Noirin äärellä. Friedrich Becker Pinot Noir "B" 2011 Pfalzin alueelta kun nyt sattui olemaan ensimmäinen Pinot Noir maailmassa, josta pidin. Hämmentävää! Hedelmäinen, mausteinen ja pehmeän tanniininen viini on kypsynyt 12 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä. Lisää tästä palkitusta tuottajasta ja heidän tuotteistaan voit lukea täältä, klik.

Kolmas erityismaininnan ansaitseva viini oli makea Weiser-Künstler Ellergrup Riesling Auslese 2013. Moselista tämäkin. Vaikka viini olikin makea, sokeria 170 g litrassa, niin silti se onnistui samalla olemaan raikas. Nam.

Tastingin jälkeen siirryimme ravintolan puolelle nauttimaan seitsemän ruokalajin illallisen, joka oli suunniteltu täysin sopimaan maistamiemme viinien kanssa.

Ensimmäisenä pöytään saapui herkullisen näköinen gratinoitu osteri. Pistou´ta ja pinjansiemeniä. Olipa hyvää! Ja kyytipoikana tarjottu Clemens Busch-Riesling Trocken 2013 sopi mineraalisuutensa ansiosta osterille erittäin hyvin.

Samalla viinillä hoitelimme toisenkin alkuruokamme, joka oli paahdettua kampasimpukkaa, parsaa ja hernehollandaisea. Annos ei olisi juurikaan voinut olla kauniimpi! Valkoista parsaa tulee syötyä harvemmin, nyt siihenkin tulee muutos. Meidän molempien mielestä viini ei ihan niin hyvin sopinut kampasimpukalle, mitä osterille, mutta tokihan se juotua tuli!

Sitten oli keiton vuoro. Ja uuden viinin eli lasiin kaadettiin Immich-Batterieberg C.A.I. Riesling 2013. Parsakeittoa, kateenkorvaa ja hillottua tomaattia. Myös tässä oli käytetty valkoista parsaa. Kateenkorva aiheuttaa minussa aina tiettyä pelonsekaista epäilyä. Olen onnistunut saamaan sekä purkkapallomaista kateenkorvaa, että aivan täydellistä, joten epäilyksen varjo lankesi yllemme. Sisareni ei tätä vasikan rintaontelosta löytyvää rauhasta ollut ennen suuhunsa laittanut, joten jännitys oli käsinkosketeltavaa..... Tämä oli aivan loistava! Ja hillottu tomaatti keiton seassa oli kerrassaan herkullista. Pitäisiköhän itsekin kokeilla? Ei nyt ehkä kuitenkaan kateenkorvaa, mutta tomaattihilloa.

Väittäisin, että tätä seuraavaa ruokaa en unohda ikinä. Ahventa ja bouillabaissea. Mikä makujen ilotulitus! Katkarapuja, kasviksia, paahdettua perunaa, valkosipuliaiolia, tähtianista, chiliä, tilkka pastista plus aivan upea paahteinen äyriäisliemi. Pyörtyminen oli lähellä! Tässä vaiheessa olimme jo myös erittäin täynnä, vaikka menumme oli vasta suunnilleen puolessa välissä...... Kolme vielä edessä! Henkilökunnan kiitokseksi on sanottava, että tarjoilutahti oli sopivan maltillinen, kiire ei ollut mihinkään, eikä tätä settiä kiireellä olisi pystynyt syömäänkään. Niin ja viini, se oli listalta kolmas eli Immich-Batterieberg Escheburg Riesling 2013, joka oli yksi kolmesta suosikistani ja sopi ruualle täydellisesti.

Merkillepantavaa oli myös sellainen pieni huomaavainen ele, että kun piipahdimme puuteroimassa ja lähtiessämme ryttäsimme taittelimme servettimme miten kuten nyt sattui menemäänkään, niin palattuamme se oli kauniisti aseteltu paikoilleen.

Friedrich Becker Pinot Noir "B" 2011 viinillä siirryimme kohti seuraavaa annosta. Ankkaa kahdella tavalla ja grillattua parsaa. Annos oli aivan liian suuri! Ja kuvasta tuli omituisen värinen, vaikka kuinka yritin sitä muokata parempaan uskoon...... Ankan koivesta oli tehty kuvassa näkyvä kuutio. Ylikypsää, erittäin herkullista lihaa. Toinen, perinteisempi tapa näkyy etualalla, rintafileetä viipaleina. Kolme siivua vähemmän olisi riittänyt vallan mainiosti. Nyt ei vaan kaikkea pystynyt syömään. Ei, vaikka kuinka olisi ollut hyvää, mutta raja se tulee meilläkin vastaan. Raja vatsaan :)

Sitten juuston kimppuun. Juustoportin vuohenjuustoa, jonka sekaan oli sekoitettu ja päälle ripoteltu gruyére-raastetta. Ja marinoitua, en vaan muista, että millä marinoitua, aprikoosia. Seuraksi Immich-Batterieberg Riesling "Batterieberg" Auslese 1991.

Loppuhuipennuksena mansikkaa ja marenkia, juomana ihanan täydellinen Weiser-Künstler Ellergrup Riesling Auslese 2013. Kuten kuvasta näkyy, tämäkin annos oli erittäin, ellei jopa liian, runsas. Emmepä olisi ikinä uskoneet, että sanomme näin jälkiruoka-annoksesta! Mansikkaa oli vaikka missä muodossa, jopa marmeladina tuolla takana. Ihanat maut, sitä ei ole tietenkään kieltäminen. Olimme turvoksissa kuin puutiaiset tämän dinnerin jälkeen ja vitsailimmekin Mamin henkilökunnan kanssa siitä, että pelkäämme kierivämme Aura-jokeen, kun jalat eivät kanna.....

Selviydyimme kuitenkin kunnialla ravintolasta ulos ja hiljakseen jokivartta pitkin kävellen takaisin majapaikkaamme tyttäreni luo :) Emmekä todellakaan jaksaneet poiketa The Old Bankin Irish Coffeella. Se oli poikkeuksellista!

Kotiinpaluu

Ja tokihan juhlat jatkuivat yllätysmeiningillä myös palauttaessani siskoni perheensä luo seuraavana päivänä. Siellä oli leivottu ja ahkeroitu yllätyskekkereitä järjestäen.

Siskon puolison pyöräyttämä pizzarulla, jonka ohje on PAKKO saada.

Siskon tyttären taidonnäyte, brownie-marenkikakku. Myös tätä haluan itsekin tehdä.

Äitimme on viime vuosina yllättänyt syntymäpäiväsankareita kuvakakulla, niin myös nyt. Siskon miehen viime syksyisen kakun löydät täältä, klik.

Ja sainhan toki minäkin omani muutama vuosi sitten :) Tähän kakkukavalkadiin onkin hyvä päättää tämä tarina!

Minä :)