Happyhamster: Rojukaapin raivaus

Siitä onkin kulunut jo kotvan aikaa, kun viimeksi olen nostanut esiin Happyhamsterin projekteja. Hmmm, itseasiassa vuoden 2015 aikana kirjoitin aiheesta vain yhden jutun, joka kertoi Hamsterin eteisestä tai paremminkin tuulikaapista. Mitä sitä selittelemään, ruuan ja viinin kanssa elämä on niin paljon lystimpää..... Mutta jotta totuus ei unohtuisi eli se, mistä tämä koko blogi sai alkunsa, niin on syytä katsoa, mitä eteisen kaappi oli nielaissut sisäänsä. Eli näemmä vuodesta toiseen pyörin yhä vain eteisessä...... Mittarikaapiksi tätä kaappia kutsutaan, koska kyllähän siellä kaiken roinan takana se sähkömittarikin lymyilee. Ja edelleenkin on todettava, että tämä itsensähäpäisy -metodi jollain kierolla tavalla toimii meikäläisen kohdalla...... Eikun kaappiin!

Pääsääntöisesti säilytän kaapissa työkaluja, nauloja, ruuveja ja sen sellaista. Tavaroita, jotka periaatteessa kuuluisivat autotallin puolelle, mutta jotka on mukavampi pitää käden ulottuvilla. Jos nyt vaikka yhtäkkiä iskee suunnaton naulaamisen tarve. Tai joku muu vastaavanlainen tarve. Ongelma on vaan ollut se, että kun tarve iskee, on valtavan työlästä löytää tarvitsemansa, koska kaappiin on tullut vain tungetuksi tavaraa. Ilman mitään sen suurempaa suunnitelmallisuutta tai järjestelmällisyyttä. Siihen oli nyt tarkoitus saada muutos.

Tartuin puuhaan hivenen siivousguru Marie Kondon oppien mukaisesti. Kaikki kamat kaapista ulos, järjestely ryhmiin, puhuttelu, lajittelu jne. Vaikka en kirjaa ole vielä(kään) lukenut, niin paljon olen metodista muuten kuullut ja lukenutkin. Liityin jopa KonmariSuomi -facebookryhmään ja se jos mikä on ihan parasta viihdettä!  Toki siellä on hyviä keskusteluja ja saa oivallisia vinkkejä, mutta tietty hurmahenkisyys ryhmässä vallitsee. Tavallaan uskon siihen, että laittamalla asiat/tavarat ympäriltäsi järjestykseen (=marittamalla), samalla järjestät myös ajatuksiasi, omaa päätäsi, omaa elämääsi kaiken kaikkiaan. Olenhan itsekin huomannut viimeaikoina sen, että tavarasta luopuminen tuottaa lähes suurempaa mielihyvää, mitä tavaran hankkiminen. Mutta poislähteville roinille en vielä ole jutellut, en kiittänyt, en hyvästellyt. Ehkä sekin päivä koittaa.......

Ja aivan kuin johdatuksena tälle projektille osui paikallisella kirpparilla, Femmatorilla, silmiini siistit, puiset laatikot. Tukevat, umpipuiset. Lapun mukaan Lundian laatikoita, hintaan 5 € per kappale. Huomattavasti käytännöllisemmät, mitä aikaisemmat 80-luvun suursuosikit, pastelliväriset muovikorit.

Eli hyllyt tyhjiksi ja sitten lajittelemaan ja ihmettelemään. Mitä kaikkea kaappi onkaan vuosien vuosikymmenten aikana hotkaissut sisäänsä.

Huopatassuja on näemmä hankittu jokaisella Ikea-käynnillä. Varastoa riittää vuosiksi.

Kolme toimivaa ja kaksi käyttökelvotonta mittaa. Vanhat mitat ovat jollain tavoin sympaattisia, en raaskinut niistä sittenkään hankkiutua eroon, vaikka niillä ei mitään kannata mitata.

Neljä avaamatonta valosarjapakkausta. Huoh.

Jospa tulevana keväänä saisi verkon edes yhteen ikkunaan. Asiaan on varauduttu sekä markka- että euroaikaan. Mitä tähänkään voi sanoa? Ei oikein mitään.

Tavarat lajittelin uusiin puulaatikoihin. Hämmästyin, että vaikkapa erilaisia teippejä ja naruja oli kokonaisen laatikollisen verran! Nyt kaikki samantyyppiset kamat ovat yhdessä paikassa ja yhdellä silmäyksellä pystyn tarkistamaan vaikkapa nyt huopatassujen varastotilanteen Ikeaan lähtiessä :) Dymo-koneella sujui merkinnätkin kätevästi. Aivan ääneen itseäni kiittelin!

Tavaramäärä ei radikaalisti vähentynyt, mutta kaapin sisältö selkeytyi ja järjestystä on nyt helpompi pitää yllä. Kaikella on oma paikkansa.

Tietysti voidaan sitten vielä olla montaa mieltä siitä, että kuinka paljon vanhoja kakkuvuokia pitää ihmisellä olla, kun niitä kuitenkin käytetään vain satunnaisesti talvisin jäälyhtyjen tekoon ja onko niiden paikka tässä kaapissa. Ei varmaankaan. Tai vanhat kahvipurkit. Tai rikkoutunut, mutta ah niin kaunis lampetti. Vaateharja ja ukonpää-naulakko, jonka olemassaolosta en ollut edes tietoinen, päätyvät kyllä käyttöön. Mutta eihän tämä mikään tyylipuhdas Marie Kondo -suoritus ollut, ei todellakaan, mutta matkalla sitä kohti......

Jämiä ja yli menneitä päiväyksiä

Juustot ja varsinkin viini tunnetusti paranevat vanhetessaan. En myöskään koskaan väsy paasaamasta siitä, että elintarvikepakkausten parasta ennen päivämäärät ovat vain viitteellisiä. Saas nähdä, miten tänään käy...... Ohjeen juustot ovat esimerkkejä, käytä sitä, mitä kaapistasi löytyy.

Neljän juuston pastavuoka

Hellan ja viinilasin välissä -blogi

800 g tomaattimurskaa

1½ dl aurinkokuivattua tomaattia

2 murskattua valkosipulinkynttä

1 rkl basilikaa

2 rkl oreganoa

½ tl mustapippuria

½ tl suolaa

½ tl chilihiutaleita

2½ dl punaviiniä tai kanalientä

400 g pastaa (kuivana)

100 g Luostari Port Salut -juustoa kuutioina

100 g Allerum Präst -juustoa raastettuna

1 dl parmesaania raastettuna

Kuorrutus

140 g Saloniemen juustolan Tahdonvoima

Minulla löytyi Viinitarhurin juustoa ylimenneellä päiväyksellä (3.11.2015) sekä myös joku nimetön muovikääreeseen unohtunut kova juusto. Hurautin ne koneella raasteeksi. Tähän ruokaan voit huoletta upottaa kaikki jämät. Niin toimin myös pastan osalta. Ärsyttäviä pastapussin jämiä jää aina pyörimään kaapin perukoille. Kaikki vaan nyt iloisesti sekaisin, vanhimman päiväys näytti olevan kesäkuulta 2013. Hah.

Upotin tänne myös pekonipaketin, jonka parasta ennen on ollut 21.2.2016. Ei mitään huolta, pilkoin, paistoin ja maistoin. Sekaan vaan. Ainoa asia, minkä jouduin kaupasta hakemaan, oli tomaattimurska. Kaikkea muuta löytyi kaapeista. Aurinkokuivatun tomaatin määrästä en osaa sanoa, pilkoin avatun purkin jämät. Valkosipulia tuplamäärä. Tietysti. Ja kuka laittaa kanalientä, jos vaihtoehtona on punaviini? En ymmärtänyt, vaan kaadoin vuokaan vaaditun määrän ja loppu päätyi omaan lasiin :)

Voitele vuoka ja sekoita siinä kaikki ainekset. Tai sekoita kulhossa ja kaada sitten vuokaan, sillä ainakin minulla tahtoivat vuoan reunat tulla vastaan. Ja huom! Pastaa ei todellakaan keitetä, vaan laitetaan mukaan raakana. Peitä vuoka huolellisesti foliolla ja paista ohjeen mukaan 40 minuuttia 215 asteisessa kiertoilmauunissa. Tai sinne päin.

Ota folio pois ja levitä kuorrutejuusto. Tähän minulta löytyi tavallistakin tavallisempi punainen Emmental -juustoraastepussi, jossa oli vielä jopa käyttöaikaakin jäljellä :) Sitten vuoka vielä uuniin vartiksi. Valmista!

Huumaava tuoksu täytti keittiön! Onhan tämä vähän niinkuin makaroonilaatikko, mutta voimakkaista juustoista ja punaviinistä johtuen ei kuitenkaan mikään koko perheen ruoka ainakaan siinä tapauksessa, jos pöydän ääressä on kovin pientä väkeä.

Juustoista riippuen makumaailma on joko voimakas tai vielä voimakkaampi. Hyvää tästä tuli ja taas oikein oivaa eväsainesta työpaikalle!

Viini oli uusi tuttavuus, Torre del Homenaje 2013 (9,75 €), Espanjan Navarrasta. Rypäleinä Tempranillo ja Cabernet Sauvignon. Täyteläinen, tanniininen, herukkainen, luumuinen, tumman kirsikkainen, yrttinen, tamminen. Kolmen kuukauden kypsytys tammitynnereissä, joista puolet uusia. Mielestäni erittäin onnistunut hinta-laatusuhde. Viini-lehti antoi varovaisesti kaksi tähteä (=sopusuhtainen kokonaisuus), mutta oli kuitenkin sitä mieltä, että vaikka viinissä on nyt vielä nuorta ärhäkkyyttä, niin se varmasti vielä kehittyy. Ruokasuosituksena tummat lihat mediumina ja kermakastikkeessa. Höh, eivät siis tienneet, että sopii myös makaroonilaatikolle :)

Kokkailun parantava voima

Kun 28-vuotias lapsi soittaa ja kertoo olevansa sairaana, kuulee äiti korvissaan 7-vuotiaan pienokaisen, joka kaipaa äidin hellää hoivaa. Viis siitä, että lapsi on naimisissa ja asuu 200 kilometrin päässä. Äidin on mentävä paikalle ja nimenomaan äidin on mentävä paikalle tekemään ruokaa.

Olin valmis toteuttamaan tyttäreni kaikki toiveet. Tehtävä ei ollut kohtuuton, palsternakkakeittoa ja lihapullia. Sekä kolme olutta. Tosin ruuaksi olin alunperin luvannut karitsan kyljyksiä, mutta ne sitten vaihtuivat lihapulliin, koska karitsan jauhelihaa löytyi sopivasti pakastimesta. Sieltä löytyi myös kantarelleja ja suppilovahveroita, lihapullataikinaan nekin.

Palsternakkakeittoon tuli innoitus siitä, että tyttäristäni toinen eli se, joka ei ole kokkailusta liiemmin piitannut, on ottanut äitiyslomansa alkajaisiksi nyt jo viidennelle viikolle edenneen projektin, joka kulkee nimellä #projectlearnhowtocook. Apuna tässä on Anton&Antonin -ruokakassit, joista olen suunnitellut joskus myöhemmin kertovani lisää. Mutta sieltä siis on napattu seuraava, hyväksi todettu resepti.

Palsternakkakeitto, sienet ja ruiskrutongit

Anton&Anton

4 annosta

3 palsternakkaa

1 peruna

1 sipuli

8 dl kasvislientä

100 g portobellosieniä (tai siitakesieniä)

3-4 kevätsipulia

2 dl ruokakermaa

öljyä

suolaa

pippuria

ruisleipää

1 rkl voita

Kuori ja paloittele palsternakat, peruna ja sipuli. Kuullota sipulia hetki öljyssä, mutta älä anna ruskistua.

Lisää kattilaan kasvikset ja kasvisliemi. Anna kiehua kannen alla 15-20 minuuttia. 

Ota kattila levyltä, lisää kerma ja sekoita keitto tasaiseksi sauvasekoittimella. Mausta suolalla ja pippurilla.

Viipaloi sienet ja kevätsipuli. Kuullota öljyssä paistinpannulla muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla, siirrä sivuun.

Kuutioi ruisleipä ja paista voissa paistinpannulla sienien jälkeen. Mausta suolalla.

Koristele annokset sienillä ja krutongeilla. Huolellinen soseuttaminen kannatti, koska keiton rakenne oli täydellisen sileä. Ja maku herkullinen. Nam.

Ja kun ruokaa tehdään, sitä tehdään paljon. Seuraavaksi nakkasin kulhoon kilon karitsan jauhelihaa, pilkoin sekaan yhden ison sipulin ja reippaasti valkosipulia. Paistelin pakastetuista sienistä kosteuden pois, silppusin niitä hieman ja lisäsin mukaan. Sitten vielä suolaa, mustapippuria ja muita mielimausteita sekä tuoretta rosmariinia hienonnettuna.

Notkistus parilla kananmunalla ja taikina 68 lihapullaan oli valmiina. Taikinasta kannattaa ensin pyöräyttää yksi pulla koepaistoon ja näin tarkistaa. että maut ovat kohdillaan.Kymmenen pullan erissä paistelin ne sitten paistinpannulla mukavan rapeiksi pinnaltaan.

Lisukkeeksi teimme muffinipellillä parmesan-perunatorneja. Silmiini osui jossain internetin syövereissä asiaan liittynyt linkki, jonka sitten nappasin talteen. Vinkki on mielestäni varsin käyttökelpoinen, saat kerralla perunalisukkeet useammallekin ruokailijalle.

Parmesaani-perunatornit

perunoita

voisulaa

parmesanjuustoa raastettuna

valkosipulijauhetta

suolaa

pippuria

timjamia

Viipaloi perunoita kulhoon vaikkapa kaksi per ruokailija tai sen verran, mitä uskot kullekin maistuvan.

Lisää kulhoon voisula, juustoraaste, suola ja pippuri. Muut mausteet mieltymyksien ja saatavuuden mukaan. Kuvasta päätellen meillä oli valkosipulirouhetta reippaanlaisesti. Sekoita hyvin.

Voitele muffinipellin kolot ja kokoa viipaleista niihin torneja. Ripottele päälle vielä mausteita, jos haluat. Paista 200 asteisessa uunissa noin tunti. Tarkkaile paistumista ja peitä leivinpaperilla tai yläpuolelle laitetulla pellillä, jos pinta näyttää uhkaavasti kärähtävän. Paistamisen viime minuuteilla voi lisätä pinnalle vielä raastettua parmesaania.

Kastikkeeksi notkistimme ruokakermalla mustapippuri-tuorejuuston, joka maustettiin vielä Kotigastromien mahtavan savuaromisella Rub Smoky BBQ -maustesekoituksella. Ja löytyihän lautaselta vielä ruusukaaltakin, johon kovasti olemme molemmat tyttäreni kanssa ihastuneet. Hyvän ruusukaaliohjeen löydät täältä, klik.

Ja hyvää oli. Perunatorneista sen verran, että ehkäpä teen nämä seuraavan kerran vaikkapa Rosamundasta, sillä perunat olisivat voineet olla hivenen pehmeämpiä. Uunissa kuitenkin pinta alkoi peittämisestä huolimatta jo uhkaavasti kuivumaan. Muutenhan näissä muuntelun mahdollisuus on rajaton, mietin jo vaikkapa aurajuustomuruilla maustettuja....... Voisulaa voi olla alkuvaiheessa reippaammin, eikä kukaan estä lorauttamasta koloihin myös tilkkaa ruokakermaa.

"Pieni" potilas selkeästi virkistyi äidin vierailusta, ehkä jo viikon sairastamisen jälkeen oli kiva puuhata muutakin kuin katsella Netflixiä...... Nälästä ei tyttären ainakaan tarvinnut äidin pikavisiitin jälkeen kärsiä, ruokaa jäi runsaasti sekä hänelle, että vielä viikonlopun reissussa olleelle vävypojallekin. Äidin oli aika jatkaa matkaa. Matkaa kohti Viinisiskojen Italia-iltaa, josta pääset lukemaan myöhemmin.

Ilta Hämptonissa

Urbaanisanakirja: Hämpton = Hämeenlinna-niminen paikkakunta

Tykkään Maija Vilkkumaasta ja minulta löytyikin hyllystä kaikki hänen levynsä, uusinta lukuunottamatta. Olen aina pitänyt Maijan energisestä meiningistä ja hänen biisejään pitää nimenomaan ehkä juuri siitä syystä aina soitattaa KOVAA. Siinä jälleen yksi syy, miksi minun on vaan parasta asua omakotitalossa..... Nyt muutaman vuoden tauon jälkeen häneltä ilmestyi uusi levy ja pari viikkoa sitten käynnistyi konserttisalikiertue, niin minunhan oli aivan pakko päästä mukaan. Yleensä toimin niin, että ostan pari lippua mieleiseen tapahtumaan ja alan sitten kysellä, ketä kavereista kiinnostaa lähteä mukaan. Nyt tuntui, että kukaan ei halunnut, sillä Maija tuntuu voimakkaasti jakavan ihmisten mielipiteitä. Sain pari sellaista, että säälistä-lähden-ellei-kukaan-muu-suostu -tarjousta, mutta eihän se nyt taas tuntunut hyvältä, kun itse olin aivan intona! Vaan sitten löytyi innokas fani niin läheltä, että en ollut ymmärtänytkään! Pikkuisista pikkuisin siskoni, joka oli kaikkina ulkomaan vuosinaan kuljettanut muuttokuormissa Maijan levyjä mukanaan. Siispä siskojen ilta Hämeenlinnassa, hyvää ruokaa, viiniä ja musiikkia. Aivan täydellistä!

Hämeenlinnan, vaikka naapurikaupunki onkin, ruokaravintolatarjonta on minulle hivenen täysin vieras. Piparkakkutalo, Popina, Hällä. Näistä olin kuullut ja Hällässä myös vuosia sitten käynytkin. Ja koska vähän pelasimme varman päälle, niin Hällään suuntasimme myös nyt. Ravintolan historiasta voit lukaista täältä, klik.

Kellariravintola holvikaarineen on sokkeloinen ja tunnelmallinen. Kahden vähän suuremman salin lisäksi on monta eri kokoista pienempää tilaa, joten jos haluaa illastaa vähän piilossa, niin täällä se onnistuu. Suuremmista saleista välttelisin sitä, jossa on salaatti-/buffeepöydät, siitä on hätistetty tunnelmallisuus  kauas liian kirkkailla valoilla. Kaikki muut tilat näyttivät oikein viihtyisiltä.

Ruokalistalla oli valinnanvaraa moneen makuun, isompaan ja pienempään nälkään. Ravintolan hämyisästä tunnelmasta johtuen myös valokuvat ovat hämyisiä. Kunnon kameraa en viitsinyt ottaa matkaan mukaan, joten se nyt sitten kostautuu tuhruisina puhelinkuvina.....

Etanat talon tapaan sinihomejuustolla (10,90 €). Huippuhyvä annos!

Maksaa kellarimestarin tapaan (20,50 €)

Siikaa Mediterranean (25,50 €). Hiillostettua siikaa, simpukka-kasvishöystöä, siideri-voikastiketta, punajuurimousse.

Olimme ruokaan enemmän kuin tyytyväisiä. Maut olivat kohdillaan, samoin annoskoko oli reilu. Ehkä vähän liiankin reilu, kun alla oli alkuruoka :) Jälkiruokia emme jaksaneet edes ajatella. Nautiskelimme viinimme loppuun ja suuntasimme pikaiselle baarikierrokselle! Tietenkin, sillä eihän se nyt ole ilta eikä mikään, ellei pientä kierrosta tehdä.

Siskoistani toisen kanssa olen Hämeenlinnassa käynyt enemmänkin, lähinnä viinitastingien merkeissä. Café Bar Skogster ammotti tyhjyyttään, lisäksemme paikalla oli asiakkaita vain yhdessä pöydässä.

Seuraavaksi suuntasimme Nooran Viinibaariin, joka on tullut tutuksi jo muutamien tasting-iltojen yhteydestä.

Nämä kaksi baaria sijaitsevat aivan vierekkäin, mutta asiakkaat olivat löytäneet tiensä vain Nooralle. Eikä se ole mikään ihme, Nooralla on kotoisa tunnelma ja mielenkiintoinen viinilista. Harmiksemme aikaa oli vain yhdelle.....

Maija Vilkkumaan konsertti oli Verkatehtaalla. Olen iloinen, että naapurikaupungista löytyy kulttuurikeskus, jonka tarjonnasta pääsee vaivattomasti nauttimaan. Paljon olen siellä konserteissa käynyt, ohjelmistossa on usein kiinnostavaa nähtävää ja kuultavaa.

Ja siis Maijan puoliso, Mikko Kosonen on niin hothothothothot, että hänen kitarointiaan katselisi ja kuuntelisi ihan ilman rouvaakin :) Mikko on myös tunnettu kulinaristi ja ruokaharrastaja, joka on tuomaroinut Top Chef Suomi -ohjelmassakin. Nämä asiathan kolahtavat kitaroinnin lisäksi meikäläiseen ihan kympillä.

Ja tarttuihan se uusin levykin matkaan mukaan. Nyt on kokoelma täydellinen ja Lissu ja mä  -biisiä luukutettu nupit kaakossa!