Talvilomaviikon toinen retki: Helsinki

Jos päivittäin matkustaa junalla 140 kilometriä Riihimäeltä Helsinkiin töihin, niin ihan äkkiä ei tule mieleen tehdä sitä samaa lomapäivänä. Nyt tuli. Myöhäisen talvilomani toisena päivänä. Ensimmäisen päivän retkestä Lahteen voit lukea täältä, klik.

Varsinainen syy Helsinki-visiittiini oli illan viinipruuvi, mutta siitä tulee myöhemmin ihan oma juttunsa. Nyt käydään pikaisesti museossa ja lounaalla.

Olen juuri ja juuri päässyt yli siitä, että missasin Amos Rexin huikean teamLab -avajaisnäyttelyn. Olen huono jonottaja ja alkuun jonoja oli aivan liikaa. Sitten asia vähän niin kuin unohtui, kunnes sitten loppusuoralla jonot kasvoivat älyttömiksi ja totesin vain, että sivistykseeni nyt sitten jäi ammottava aukko. Ei voi mitään.

Suomenruotsalainen liikemies, lehdenkustantaja ja taidemesenaatti Amos Anderson (1878-1961) oli laaja-alainen kulttuurin ja tieteen ystävä. Elinaikanaan hän ehti kerätä 400 teoksen taidekokoelman, jonka kirjo ulottuu keskiaikaisista paneelimaalauksista aina modernismiin saakka. Perheettömän Amos Andersonin perintö siirtyi hänen vuonna 1940 perustamalleen Föreningen Konstsamfundet -yhdistykselle, jonka vaikutus näkyy tänäkin päivänä niin talouden kuin kulttuurinkin aloilla. Yhdistys jakaa stipendejä ja harjoittaa perustajansa toiveen mukaisesti museotoimintaa. Amos Andersonin nimeä kantava taidemuseo toimi Helsingissä Yrjönkadulla vuosina 1965-2017 ja taidemuseo Amos Rex avattiin elokuussa 2018.

Amos Rexin arkkitehtuuri on kaikinpuolin vaikuttava, niin sisältä kuin ulkopuoleltakin. Museotilojen suunnittelusta on vastannut JKMM Arkkitehdit.

Lasipalatsin aukiota hallitsevat museon kattokummut, jotka toimivat myös niin katsomona, kuin vapaan oleskelun alueina. Oikeastaan oli lähes mahdotonta ottaa kuvaa, missä ei olisi ihmisiä näkynyt istuskelemassa!

Tämä näkymä on museon sisääntulokerroksesta, rakennuksen läpi Lasipalatsin aukion terasseille.

Magritte -elämänviiva näyttely toi surrealisimin johtohahmona pidetyn belgialaisen taidemaalari René Magritten teoksia ensimmäistä kertaa Suomeen. Linkin takaa löydät lisää tietoa niin taiteilijasta, kuin tyylisuunnastakin. Ylimmäisenä olevan teoksen nimi on Les Grands Voyages - Suuret matkat ja se on vuodelta 1926. Ja alempi, lämpimän kesäpäivän mieleen tuova teos on nimeltään La Malédiction - Kirous, vuodelta 1931.

Ja miten hauskaa olikaan seurata koululaisryhmää, joka herkeämättä ja siis aidosti kiinnostuneena kuunteli opettajaansa kierroksellaan. Melkein teki mieli jäädä joukon jatkoksi.....

Magritte toteutti varsinaisen taiteensa lomassa myös tilaustöitä. Mainoskuvituksia, turkisliikkeen tuoteluetteloita, poliittisa julisteita jne. Kuvassa savukemerkki Belgan mainosluonnos vuodelta 1935.

Museossa oli esillä myös kuvataiteen ja teknologian rajoilla liikkuvan amsterdamilaisen taiteilijakollektiivin Studio Driftin Elemental -näyttely. Teoksista ehkäpä eniten julkisuudessa on ollut esillä kuvassa oleva Drifter, jossa nähdään kohti tuntematonta määränpäätä leijaileva betonimonoliitti. Tämän vaikuttavan möhkäleen alla moni halusi tulla kuvatuksi. Myös tästä näyttelystä löydät lisää tietoa linkin takaa.

Materialism -teossarjan veistokset olivat mielenkiintoisia! Esimerkiksi teoksista ylimmäinen kuvaa Nokia 3210 -puhelimen koostumusta.

Fragile Future III -valoveistos on työläs teos, joka on valmistettu fosforipronssista, voikukan siemenistä ja LED-valoista. Joka vuosi Studio Drift poimii käsin tuhansia voikukkia Amsterdamin ympäristöstä. Voikukan siemenet kiinnitetään LED-valoihin, jotka on kytketty pronssisiin sähköpiireihin.

Tässä oli siis muutamia maistiaisia näyttelystä, joka sekin on jo ohitse. Nyt museo on suljettuna, avautuakseen uudelleen 19.6.2019 uuden näyttelyn merkeissä.

Salaattilounaan viineineen nautin La Torrefazzionen terassilla. Juuri sillä, joka näkyy museon läpi otetussa kuvassa. Talon caesarsalaatti oli, jos ei nyt outo, niin omanlaisensa. Kanaa olisi voinut enemmän ja mitä ihmettä tuo punasipuli teki annoksessa? Noh, tämä oli talon versio klassikkosalaatista ja tavallaan hyvin lähellä sitä talon caesar -salaattia, jonka söin vuosia sitten Marbellassa. Siinä oli päällä kokonaisten anjovisfileiden lisäksi paistettu kananmuna!

Jälkiruuaksi Jungle Juice Barin smoothie. Nämä ovat niin hyviä, mutta ehkä hivenen hinnakkaita päivittäiseen nautiskeluun. Jungle Juice Bareihin törmää nykyään kaikkialla, lyhyessä ajassa on avattu yli 50 pistettä ympäri Suomen. Kannattaa kokeilla!

Loppuun vielä shoppailuvinkki liikkeestä, jonne osuin aivan vahingossa, mutta jonne aion osua uudellenkin.

Kämp Gallerian ylimmästä kerroksesta löytyy TRE ♥  Nide, joka nettisivujensa mukaan luokitellaan elämykselliseksi konseptikirjakaupaksi. En oikein edes nähnyt mitään kirjoja, koska kaiken huomioni veivät nämä Klaus Haapaniemen suunnittelemat sisustustuotteet ja asusteet. Lähdin liikkeestä pois ja palasin vielä uudelleen, miettien kuumeisesti TARVITSENKO tuollaisen yksityiskohtia pursuavan turkoosin tarjottimen..... En sitten tarvinnut, mutta kyllä se jäi mieltä kaihertamaan! Kuten myös nuo upeat tyynyt.

Sellaista oli Helsingissä ja kolmantena talvilomapäivänä suuntasin Hämeenlinnaan, siitä tulee tarinaa seuraavaksi.

Talvilomaviikon ensimmäinen retki: Lahti

Huhtikuun viimeisellä viikolla minulla oli talviloma. Koska vihaan en erityisemmin pidä talvesta, on loman ajankohta vakiintunut loppukeväälle. Samalla tulee sitten laitettua mökkikin jo kesäkuntoon eli sen hoidin pääsiäisenä, klik.

Lomaviikkoon kuuluu oikeastaan aina päivä äidin kanssa, niin myös tälläkin kertaa. Retkikohteemme oli tuttuakin tutumpi Lahti. Lapsuuden ja nuoruuden vietin Lahden, siis Lahen, tuntumassa ja äiti asuu edelleen kotitalossamme ja käy Lahdessa vähintään kerran viikossa, joten voiko sieltä löytää mitään, mitä emme olisi jo ennen nähneet. Vastaus on, että kyllä voi!

Krookuskuva on lapsuuden kotini pihalta. Kun olin ihan pienen pieni, niin tuolla paikalla oli vesiallas, joka sitten turvallisuussyistä oli peitetty verkolla. Sittemmin allas muuttui kukkapenkiksi ja vanhasta käyttötarkoituksesta muistuttaa enää kivetyt reunat. Mutta lähdetäänpä matkaan, kohti Lahtea.

Minun listallani oli kaksi käyntikohdetta. Kirpputori Kisälli sekä Mastola eli radio- ja tv-historian museo. Näiden lisäksi kuplivaa ja lounasta, niin siinähän se päivän ohjelma olikin kasassa.

Kirpputori Kisällissä vierailin ensimmäistä kertaa, mutta tuskin viimeistä. En kai koskaan ole nähnyt näin siistiä kirppistä!

Kauniisti esillä olevia, mielenkiintoisia tavaroita oli vaikka kuinka, mutta yllätyksekseni sisälläni asustava Happyhamster ei riehaantunut, vaan hankki ainoastaan yhden vanhan astiapyyhkeen. Hyvä näin. Kuvassa myös valeampiaispesiä, jotka kävin noutamassa niitä valmistaneelta naiselta, matkan varrelta Nostavalta. Kesän tullen selviää, onko näistä apua pörriäisten torjunnassa mökkiterassilla! On ne ainakin hauskan näköisiä. Toimii tai ei.

Lounaspaikkaa olimme miettineet huolella. Lahden ehdottomia huippupaikkoja ovat Roux, Popot ja eikä mielestäni myöskään Trattoria Seurahuonekaan ole lainkaan hullumpi. Roux ei ole auki lounasaikaan, joten se putosi valinnoista jo senkin vuoksi pois. Satamassa sijaitsevaa Casselia harkitsimme ja italialaiseen Pulcinellaan menimme jo ihan sisälle, mutta käännyimme takaisin, kun ketään ei meidän läsnäolomme kiinnostanutkaan.  Päädyimme Taivaanrantaan ja se oli hyvä valinta.

Kaunis ympäristö, hyvä palvelu, maukas ruoka. Mitä muuta ihminen voi toivoa? Lounas on tarjolla arkisin klo 11-15 ja se sisältää salaattipöydän, pöytään tarjoillun pääruuan sekä vielä kahvin ja jälkiruuankin.

Valitsimme paistettua nieriää, parsaa ja hollandaisekastiketta (22 €). Lounaaksi melko hinnakas, mutta huomioiden, että meillä oli kuitenkin erikoispäivä, niin kyllä tämä oli hintansa arvoista!!

Iltapäiväkuohuvat makean kera nautimme aurinkoisella Wine Cafe Olavin terassilla. Ah, ihana elämä!

Emmekä me olisi me, ellemme olisi kolunneet läpi myös Lahden vanhaa hautausmaata. Mikä niissä niin kiehtookin? Jo lapsuudesta muistan, miten kummitätini kanssa Joensuussa vierailimme ortodoksisella hautausmaalla, se oli jotain niin jännittävää ja vähän eksoottistakin. Kummitätini oli isotätini ja äitini täti, ehkä hän tartutti tämän hautausmaainnon myös äitiini. Niin tai näin, mutta en ole toista perhettä tai sukua tavannut, jossa sukupolvesta toiseen olisi tämä sama kiinnostuksen aihe. Tyttäreni jopa löysi omalle tyttärelleen Hietaniemen hautausmaalta kauniin vanhan nimen Effia. Vanhoilla hautausmailla on myös kauniita, koskettavia veistoksia ja usein sitä pysähtyy upean, vanhan hautakiven ääreen pohtimaan, minkä tarinan se taakseen kätkeekään.

Lahden radio- ja tv-museo, Mastola, sijaitsee aivan vanhan hautausmaan vieressä, Radiomäellä, vuonna 1935 valmistuneessa entisessä suurasemarakennuksessa. Vierellä kohoavat vuonna 1927 rakennetut 150 metriset radiomastot, Lahden kuuluisat maamerkit. Hyppyrimäkien ohella tietenkin.

Museo on upeasti koostettu kokonaisuus alan historiasta. Tekniikkaa, nostalgisia tv-ohjelmia, jokaiselle jotakin. Äidin kanssa kolusimme tarkkaan molemmat kerrokset. Alan kehitystä oli kuvattu havainnollisesti ja vaikkapa nyt oman syntymävuoteni kohdalta pystyin katsomaan, että jaahas, Tamvisio on aloittanut toimintansa Tampereella ja Yleisradion paikallisohjelmat muuttuneet maakuntaohjelmiksi.

Ehkä hauskin tai yksi hauskimmista oli suomalaisten televisio-ohjelmien evoluutiota kuvaava seinä, jonka nappuloita painelemalla oli mahdollisuus katsoa pätkiä vanhoista ja mikä ettei uudemmistakin ohjelmista. Mustavalkoisista Ilkamista tuli niin lapsuus mieleen! Ja mikäli haluat lämpimän nostalgia-aallon tulvahtavan ylitsesi, klikkaa tästä, klik. Ilkamointia 24 minuuttia.

1927 rakennetut radiomastot olivat näin lähietäisyydeltä huikeaa katsottavaa. Huikeutta lisäsi museolla näkemämme, rakennusvaiheista kertova dokumentti. Turvatuotteita ei lähes sata vuotta sitten ollut liiemmin käytössä ja kuulemma osa rakennusmiehistä oli kääntynyt työmaalta takaisin, kun rakennusprojektin luonne oli selvinnyt. Huimapäiden hommaa!

Lähihistoriaa edustivat nämä jo tyystin katukuvasta matkapuhelimien käytön vuoksi kadonneet puhelinkopit! Miten olikin niin sympaattinen rivistö!

Näin sitä voi siis tutustakin ympäristöstä löytää vaikka mitä uutta katsottavaa. Avoimin mielin vaan liikkeelle ja lähiseutumatkailu kunniaan! Ja tavallaan myös kaupungintalon puiston patsaan viesti on sama, kun teksissä kehotetaan kotiasi ja isänmaatasi puolustamaan. Ei aina tarvitse mennä kauas.

Hintatiedottoman kalapullat

Viini -lehden Ihana Italia -teemaisesta numerosta löysin niin herkullisen oloisen aasialaisten kalapullien (pientä ristiriitaa) ohjeen, että Italia unohtui. Tein satsin tuplana ja tästä johtuen entinen hintatiedoton tuli erittäin hintatietoiseksi kuhan hinnoittelun suhteen. Olin hankkinut Riihimäen Rekosta hämeenlinnalaiselta kalastajalta valmista kalamassaa. Kuhasta. Puolikiloa pakastettua kuhafileestä tehtyä massaa maksoi 8 euroa. Tästä lyhyelläkin matikalla on helppo laskea kilohinnaksi 16 euroa. Puuttuvan kuhan päädyin sitten hankkimaan paikallisen ketjumarketin kalatiskiltä. En siinä sen kummemmin hintoja jäänyt ihmettelemään, koska nyt vaan tarvitsin sen kalan ja sillä selvä. SHOKKI, tämän kuhan kilohinta olikin sitten 34,95 euroa. Kyllä näillä katteilla on hyvä rakennella taas uusia market-laajennuksia, eikä paljon lohduta edes ajatus mahdollisesta bonuskertymästä. Sanomattakin selvää, mistä aina mahdollisuuksien mukaan pyrin jatkossa kalani hankkimaan. Suoraan kalastajilta. Piste.

Aasialaiset kalapullat

Viini -lehti 2/2019

4 annosta

400 g vaaleaa kalaa nahattomana

½-1 punainen chili

2 tl inkivääriä raastettuna

1 limetin kuori ja mehu

1 muna

3/4 dl yhteensä korianteria, minttua ja thaibasilikaa hienonnettuna

1 rkl kalakastiketta tai soijaa

½ tl suolaa

1/4 tl pippuria

Lisäksi

6-7 dl kalalientä kuutioista tai fondista

kaffirlimen lehtiä

seesamiöljyä

nuudeleita

Jauha kala karkeasti monitoimikoneen terällä. Siirrä kulhoon. Silppua chili, raasta inkivääri ja limetin kuori, purista limetistä mehu. Yhdistä kaikki ainekset keskenään. Pyörittele pulliksi.

Hauduta kalalientä kaffirlimen lehtien kanssa 5 minuuttia. Kypsennä 4 kalapullaa kerrallaan hiljalleen poreilevassa liemessä 3-4 minuuttia.

Pullat ovat kypsentämisen jälkeen kovin värittömiä, joten ruskista ne pannulla seesamiöljyssä ennen tarjoamista. Tarjoile keitettyjen nuudelien kanssa.

Oih, miten maukkaita! Kalaliemessä kypsentäminen teki pullista todella maukkaita ja meheviä. Seesamiöljy viimeisteli makunautinnon. Nuudeleita minulla ei ollut, vaan keitin lisukkeeksi basmatiriisiä. Sopivat yhteen mainiosti. Näitä pullia pyöräytän toisenkin kerran, kunhan olen ensin käynyt vähän reko-ostoksilla.

Helppo lihapullapelti

Olen viettänyt viikonlopun siivoten lehti- ja reseptiröykkiöitäni. Kirjoittanut varastoon muutamia tulevaisuudessa julkaistavia blogijuttuja ja kokannut. Tietenkin. Samalla olen myös katsellut pakastinta sillä silmällä ja haastanut itseäni sillä, että en ole käynyt kaupassa. Tässä talossa on niin paljon ruokaa varastoituna, että mitään hätää ei ole varmaan viikkoihin..... Tämä resepti auttoi näiden varastojen käytössä, ehkä vähän soveltaen, mutta silti.

Marokkolainen lihapullapelti

Me Naiset -lehti

4 annosta

½ dl korppujauhoja

1 dl turkkilaista jogurttia

4 tl Ras El Hanout -mausteseosta

1 tl kuminansiemeniä

1 tl fenkolinsiemeniä

3/4 tl suolaa

1 tl raastettua sitruunankuorta

400 g karitsan jauhelihaa

1 kananmuna

Lisäksi 

400 g kasviksia (varhaisparsakaalia, kukkakaalia, parsaa)

oliiviöljyä

suolaa

pippuria

2 rkl korppujauhoja

2 rkl raastettua parmesaania

Srirachajogurtti

2 dl turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia

2 rkl makeaa thai-chilikastiketta

2 tl srirachaa

Kuminansiemenet olivat mökillä, vaihdoin sen wasabi-seesaminsiemenseokseen, ei erityisen marokkolaista, mutta toimi. Sitruunankuoren vaihdoin pakastettuun sitruunamehuun. Kasviksina puntti parsaa ja  5 pientä pakastettua raitajuurta. Kuorrutteen korppujauhon vaihdon pankomuruun, koska pidän erityisesti sen rapeudesta. Ja mitähän vielä.... Ei ollut chilikastiketta, eikä srirachaa, mutta oli avattu purkillinen punaista currytahnaa. Menin sillä. Eli kuten näet, soveltaa voi juuri sen mukaan, mitä itseltä kaapista löytyy!

Sitten kokkaamaan. Laita korppujauhot jogurttiin turpoamaan. Jauha morttelissa kokonaisina olevat mausteet. Yhdistä lihapullataikinan ainekset ja pyöritä pulliksi.

Levitä kasvikset uunipellille. Pirskota päälle oliiviöljyä ja mausta sekä suolalla, että pippurilla. Lisää lihapullat kasvisten päälle. Ripottele pullien päälle korppujauhot (tai pankomurut) sekä parmesaaniraste. Kypsennä 200 asteisessa uunissa 30 minuuttia. Sekoita jogurttikastikkeen ainekset keskenään.

Tarjoa pullat ja kasvikset jogurttikastikkeen kanssa ja voit vielä viimeistellä valmiit annokset vastaraastetulla parmesaanilla.

Hyvää tuli ja helposti! Eikä tarvinnut kaupassa käydä tänä viikonloppuna lainkaan. Sekin on hyvä.