Lehtikaaliin hurahtanut

Mehuja, smoothieita, munakkaita, sipsejä ja nyt piirakkaa. Eipä uskoisi, että meikäläinen hurahtaa johonkin VIHREÄÄN, varsinkaan mihinkään, minkä nimessä on "kaali", mutta niin nyt vaan on käynyt.

Lehtikaali on kovastikin ollut viime aikoina esillä niin ruokablogeissa, kuin -lehdissäkin. Ja mikä mahtavinta, kotimaista tarjontaa on ollut varsin hyvin saatavilla. Sanovat, että tämä olisi myös hyvin kiitollinen itse kasvatettavaksi, mutta niin hurahtanut en sentään ole. Jotain rajaa siis pliis.

Lehtikaali-pekoni-fetapiiras

2 pientä piirasta / 8 reilua palaa

Helsingin Sanomat, Ruokatorstai 16.10.2014

150 g huoneenlämpöistä voita

n 4½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 dl paksua turkkilaista jogurttia 

1/4 tl suolaa

Täyte

2 valkosipulinkynttä (laitoin kolme)

1 pkt (170 g) pekonia

100 g lehtikaalia

2 rkl oliiviöljyä

200 g fetaa, isona palana, ei valmiiksi kuutioituna

sormisuolaa

mustapippuria

1 dl raastettua parmesaania

2 rkl paahdettuja pähkinöitä tai siemeniä

Tee ensin taikina. Sekoita voihin jauho-leivinjauheseos ja lisää sitten jogurtti sekä suola. Sekoita nopeasti tasaiseksi (minä hurautin tämän monitoimikoneella). Muotoile taikinasta kaksi palloa, kääri ne kelmuun ja nosta jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Aloita täytteen valmistus pilkkomalla lehtikaali, ellei se ole valmiiksi pilkottua. Lehtiruoti on hyvin paksu, joten se on syytä poistaa. Mikäli et käytä kaikkea pilkkomaasi kaalia, se kannattaa pakastaa ja ottaa sitten pakkasesta kourallinen kerrallaan vaikkapa munakkaaseen. Minulla taitaa nytkin olla pari pussillista pakastimessa.....

Pilko valkosipuli ja kuutioi pekoni. 

Paista niitä pannulla öljyssä, kunnes pekoni on melkein kypsää. 

Lisää lehtikaali ja jatka paistamista noin minuutti. 

Siirrä pannu pois levyltä ja lisää murennettu feta. Mausta suolalla ja pippurilla. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, sillä sekä pekoni että feta ovat jo itsessään melko suolaisia. Minulla suolaa lipsahti ehkä hivenen liikaa.....

Nosta taikinapallot jauhotetulle alustalle ja painele joko käsin tai kauli ne noin 30 sentin kokoisiksi ympyröiksi.

Nosta (kaulin auttaa nostamisessa) ympyrät voideltuihin valurautapannuihin, joiden halkaisija on noin 20 senttiä. Ja varmasti piirakan voi tehdä muunlaisessakin pannussa/vuoassa, suuremmassakin, mutta tällä ohjeella siis kaksi pientä piirasta.

Kokeilin ensimmäistä kertaa Saga kokkausarkkia, koska ajattelin, että taikina jymähtää valurautaan niin, että saan viikon sitä jynssätä. No, ei se tässä oikein toiminut. Tuntui, ettei pohja kypsentynyt sitten millään, joten toisen piiraan kohdalla voitelin pannun huolellisesti oliiviöljyllä ja valmis tuotos irtosi pannusta kuin unelma. Eli turha oli pelko! Ja annetaan kokkausarkille uusi mahdollisuus, uudessa tehtävässä myöhemmin.

Piiras nr 2, ilman kokkausarkkia

Takaisin piirakantekoon! Nosta täyte pannuun taikinapohjalle ja taittele reunojen yli roikkuva taikina rennosti täytteen päälle.

Jos haluat (minä halusin), niin voitele reunat munalla. Ripottele täytteen päälle parmesaania. Paista 200 asteisessa uunissa 15 minuuttia. Viimeistele ripottelemalla päälle siemeniä tai pähkinöitä. Minulla oli paahdettuja pinjansiemeniä. Paistoaika voi vaihdella paljonkin, riippuu niin uunista. Minun kohta 3kymppinen Husqvarna paisteli tätä kymmenisen minuuttia pidempään. Ilman kokkausarkkiakin!

Ja olihan tämä hyvää! Oli oli oli ja oli. Seuraavana päivänä otin tätä töihin evääksi ja ilahdutin tarjoamalla siskollekin lounasta. Kyllä hänkin kehui :) Ja olisi varmasti kehunut vieläkin enemmän, jos vesilasin sijaan olisi ollut tarjolla suositusviini, Max Mann Riesling 2013, Saksasta, jonka runsas hapokkuus on tarpeen jogurtin ja pekonin vuoksi ja jonka puolimakea, aromikas maku sopii mainiosti myös kaalin kanssa. Näin sanoo Helsingin Sanomat, joten sitähän pitäisi kokeilla!

Valurautapannuista löydät lisää juttua täältä, klik.

Risotto ei petä!

Viikonloppuna kävin sienessä, isän neuvomassa takuuvarmassa paikassa. Vanhaa kuusimetsää, sammalpohjaa. Reilu tunti ja kori oli täynnä suppilovahveroita. Niin myös metsä, vielä meidän jälkeemmekin. Vaikka sienet kuinka hyvin jo metsässä puhdistaa, niin on niissä silti oma hommansa ennen kuin ovat valmiit pannulle paistumaan tai uuniin kuivumaan. Ajatuksena oli sunnuntain kunniaksi valmistaa tuoreista sienistä risottoa, mutta en sitten jaksanutkaan.

Ei ehkä ole täysin järkevää aloittaa iltaruuan valmistamista maanantai-iltana klo 20. Varsinkaan risoton valmistusta. Kellohan oli jo lähemmäs puoli kymmenen, kun sain sen lautaselle. Mutta onpahan nyt töihinkin hyvät eväät aamulla mukaan otettavaksi.

Hellan ja viinilasin välissä -blogi on yksi suosikeistani, sieltä tämäkin ohje on napattu.

Sieni-chorizorisotto

4 hengelle

2 salottisipulia

2 valkosipulinkynttä

voita

oliiviöljyä 

300 g risottoriisiä

1 dl kuivaa valkoviiniä

n 8 dl kanalientä (minulla meni koko litra)

200 g chorizoa pilkottuna

300 g pakastettuja metsäsieniä (minä käytin saman verran tuoreita)

tuoretta timjamia

1 dl parmesanraastetta

2 rkl voita

suolaa

pippuria

Aloita pilkkomalla sipulit ja chorizo.

Jos käytät tuoreita sieniä, paista niistä kosteus pois. 300 g tuoreita sieniä kutistui melko pieneen, mutta riitti annokseen hyvin.

Kuullota silputut sipulit voi-öljyseoksessa. Älä anna ruskistua. Lisää risottiriisi, pyörittele hetki ja lisää valkoviini. Anna kiehua kevyesti muutama minuutti. Lisää kuumaa kanalientä kauhallinen kerrallaan ja anna nesteen imeytyä riisiin ennen kuin lisäät seuraavan kauhallisen. Älä lopeta sekoittamista hetkeksikään.

Kun neste on lisätty ja riisi näyttää sopivan tahmealta, lisää sienet ja chorizo. Tässä vaiheessa aikaa on kulunut noin 20 minuuttia, joten ihan mistään pikaruuasta ei todellakaan ole kyse.

Sekoita, lämmitä vähän. 

Lisää lopuksi yrttisilppu (laitoin myös basilikaa), juustoraaste ja voinokareet. Maista ja lisää suolaa ja/tai pippuria maun mukaan. Chorizo saattaa olla niin mausteista, että lisäykset voivat olla hyvinkin pienet.

Namskis. Tästä risotosta toden totta löytyy makua!

Jos laillani rakastat risottoja, niin herkkutatti-brierisoton ohjeen sekä enemmänkin tarinaa risotosta löydät täältä, klik. Ja jumalaisen parsa-korvasienirisoton täältä, klik.

Pienimmät viinimessut ja parhain hampurilainen ikinä. Turussa.

Portaat tyttären ja vävypojan uuteen kotiin. Ensivisiitillä.

Kaksipäiväinen ruokafiilistely tyttären luona Turussa. Ensimmäinen päivä Food&Fun -tunnelmissa, joista voit lukea täältä, klik. Ja toisen päivän ohjelmassa ruoka- ja viinimessut. Sekä kirjamessut ja keräilymessut, kaikkea mahdollista siis.

En halua kuulostaa omahyväiseltä, kun sanon, että olen (näin riihimäkeläisenä) Helsingin päädyssä tottunut vähän isompaan meininkiin. Hmmm, onnistuin silti kuulostamaan omahyväiseltä....... Ihmettelen kuitenkin kovin tätä asiaa, sillä Turku on aivan tunnetusti mieletön ruokakaupunki! Ihania ruoka- ja viiniravintoloita syntyy sellaiseen tahtiin, että en meinaa millään pysyä perässä ja käyn kuitenkin testimatkoilla useamman kerran vuodessa. Ja nyt vielä oli samana viikonloppuna käynnissä ensimmäistä kertaa Suomessa ja heti mielettömän suosion saanut F&F -festari. Ja sitten köyhimmät messut, mitä olen ikinä nähnyt...... Miten tämä voi olla mahdollista? Missä olivat kaikki mielenkiintoiset näytteilleasettajat? Viinipuolella oli kolme, siis KOLME, esittelypistettä. Minulla on kotonakin kattavampi valikoima tarjolla, mitä täällä. Ja taas kuulostan omahyväiseltä. Ehkä sitten todellakin olen sitä.....

Mitä nostaisin esiin ruokamessuilta? Juustoja, juustoja, juustoja. Niitä oli todella paljon, enkä oikein tiedä, että miksi. Teemana oli Pohjoismaat, mutta kyllähän täällä pohjolassa muutakin olisi tarjolla......

Juustojen lisäksi maistettiin Fazerin osastolla jäätelöä ja sen päälle erilaisia karkkirouheita. Mitään en ostanut, mitään uutta en onnistunut löytämään. Suloisia maa-artisokkia oli myynnissä, mutta toisaalta saan niitä kaupastakin, ei niitä messuilta tarvitse kotiin kantaa.

Sitten viinipuolelle. Maistelulipukejonossakaan en vielä meinannut ymmärtää, että tästä todellakin selviää viidellä lipukkeella.... Lisäksi oli mahdollista ostaa ruokalipukkeita. Tarjolla oli neljä erilaista ruoka-annosta, joten ostin kolme lipuketta. Viinilipukkeet maksoivat 2 euroa ja ruokalipukkeet 2,50 euroa. Erillistä lasipanttia ei ollut.

Viinivalikoima oli todellakin erittäin suppea ja en olisi ikinä uskonut, että viiden lipukkeen käytetyksi saaminen on jonkinmoinen ongelma. Tulipa tämäkin sitten koettua.

Ruoka-annokset olivat iloinen yllätys! Kaikki kolme maistamaani annosta olivat oikein hyviä.

Kurpitsa-vuohenjuustokeitto

Lohimoussea saaristolaisleivällä

Lime-valkosuklaapannacotta

Keräilypuolelta tein päivän ainoat ostokseni. Tavarapuoli oli reippaasti ylihinnoiteltua (esim. meillä mökillä olevaa peltirasiaa myytiin siellä 60 eurolla), mutta levypuoli räjäytti potin! Minullahan on vanha jukeboxi, joten vinyylisinkkujen etsintä on jatkuvasti käynnissä, jotta Nightclub Hörpyn (ystävien antama nimi kotidiscolleni) musiikkitarjonnan taso pysyy korkealla. Tai ainakin taatusti tanssittavalla tasolla.

Messujen jälkeen piipahdimme lukemassa viikonlopun iltapäivälehdet Rennossa, mutta sitten alkoikin jo nälkä ilmoittamaan läsnäolostaan.....

Edellisen illan fine diningin jälkeen emme enää halunneet jatkaa samalla linjalla, mutta hyvää piti saada! Kalifornialaisravintolaksi itsensä luokitteleva Sloppy Joe ei ehkä ulkoisesti olisi houkutellut minua astumaan sisään, mutta onneksi tyttärelleni paikka oli tuttu. Joten sinne sitten siis.

EDIT: ravintolan toiminta päättynyt 31.12.2016.

Paikka näytti olevan kovin suosittu, paljon perheitä, nuoria porukoita ja me. Erittäin ystävällinen palvelu ja hinta-laatusuhde enemmän kuin kohdillaan.

Tämä oli oikeasti paras ja maukkain hampurilainen, mitä olen ikinä milloinkaan syönyt. Makua, makua ja vielä kerran makua! Viikonlopun spesiaalina tarjolla ollut Ninja-hampurilainen sisälsi wasabimajoneesia, teriyakikastiketta ja siitakesieniä. Plus itsetehdyt sämpylät! Aivan super ja hintaan 10,50 €. Juomat päälle, niin lasku kahdelta hengeltä oli 32 euroa. Minä niin suosittelen tätä mutkatonta mestaa! Hakkaa normihampurilaispaikat ihan mennen tullen!

Ja tuttuun tapaan lopuksi vähän Turku-fiiliksiä kuvina.....

Laiskan lauantain tahna

Ei aina mene niin  kuin suunnittelee. Eipä todellakaan! Olin ajatellut tänään joko siivota tai kokata. JOS olisin siivonnut, niin kohteena olisi ollut joko vaatehuone tai keittiön kuivatarvikekaappi. JOS olisin kokannut, niin listalla oli lihapullia, kurpitsakeitto tai sieni-chorizorisotto.

Mitä sitten tein? Vedin päiväunet, lämmitin glögiä ja tein leivän päälle laitettavaa kurpitsansiementahnaa. Tämän valtaisan ponnistuksen jälkeen voikin vetäytyä uuden glögimukin kanssa television ääreen.....

Kurpitsansiementahna

Koti ja Keittiö 10/2014

3 dl kurpitsansiemeniä

½ solo-valkosipulinkynsi (tai 2 tavallista valkosipulinkynttä)

noin 1 dl oliiviöljyä

2 tl sitruunamehua

1/4 tl kuivattu chiliä myllystä (tai purkista chili-hiutaleita)

(sormi)suolaa

mustapippuria

3 rkl hienonnettua ruohosipulia tai timjamia

Paahda kurpitsansiemeniä kuivalla pannulla kunnes ne saavat hieman väriä. 

Anna jäähtyä. 

Kuori valkosipuli ja paloittele se. 

Laita siemenet ja valkosipuli monitoimikoneeseen. Lisää öljy ohuena nauhana ja aja tasaiseksi tahnaksi. Lisää öljyä tarvittaessa (minä lisäsin, jotta rakenteesta tuli enemmän tahnamaisempi).

Mausta seos sitruunamehulla, chilillä, suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon yrttisilppu. Minä lisäsin timjamisilpun jo monitoimikoneeseen sekoittamisen loppuvaiheessa, niin yrtin varretkin sain näin pilkottua todella pieneksi. Valmista tahnaa tulee noin 2 dl ja sen voi säilyttää jääkaapissa.

Kokeilin sekä leivän että ruiskeksien päälle. Toimii. Ja ihankuin tämä olisi jopa terveellistä.......

Arvoitus tosin on, että miten näinkin pienellä puuhastelulla saa keittiön räjäytettyä? Huoh......