Parsapizza

Parsaa, parsaa, enemmän parsaa! Rakastan parsaa ja tähän aikaan vuodesta sitä syödään ihan jatkuvasti. Nyt oli sitten vuorossa pizzaa lounaaksi. Parsapizzaa. Ja taistelu taikinan kanssa.

Parsapizza, piparjuuricreme ja kylmäsavulohi

1 pellillinen tai 2 pyöreää pizzaa

3-4 hengelle

Stockmann

1 pkt Kungsörnen-pizzataikinaa

1 pkt Cantadou-piparjuurituorejuustoa

2 mozzarella di Bufalaa

1 rkl oliiviöljyä

250 g kylmäsavulohta

nippu vihreää parsaa

sormisuolaa

mustapippuria

sitruunaa

Puolitin annoksen eli tein yhden pyöreän pizzan. Tai siis lähes pyöreän..... Taikina ei totellut meikäläistä lainkaan ja saikin sitten olla ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun käytän moista valmissekoitusta. Seuraava parsapizza saa pohjan tämän reseptin mukaan. Klik.

Eli aloitetaan. Valmista pizzataikina ohjeen mukaan ja yritä saada se kaulittua edes jotenkuten siedettävään muotoon.

Levitä huoneenlämpöinen piparjuurituorejuusto pohjalle sekä ohueksi viipaloitu mozzarella.

Viipaloi parsat vaikkapa juustohöylällä ohuiksi suikaleiksi. Laita kulhoon, lisää oliiviöljy, sormisuola ja mustapippuri, sekoita ja levitä pizzan päälle.

Paista 240 asteisessa noin vartti tai kunnes pizzan reunat ovat mukavasti ruskistuneet. Juuri ennen tarjoilua pirskota pizzalle puolikkaan sitruunan mehu (unohdin) ja asettele kylmäsavulohiviipaleet kevyesti päälle.

Taikinan kanssa tappelua lukuunottamatta pizza oli helppo valmistaa ja herkullinen syötävä. Kylmäsavulohta ei pöydässämme ollut aikoihin ollut, joten sekin maistui oivalliselta pitkästä aikaa.

Olin saanut nuorimman tyttäreni kylään pariksi päiväksi ja koska (myös) hän rakastaa kokkailua, niin illallisen valmistumista sain seurata vain sivusta.

Hän valmisti meille avokadopastaa, tupla-avokadolla sekä sen kanssa chimichurrimarinoituja scampinpyrstöjä parilalla paistettuna. Aivan mahtava yhdistelmä! Kurkkaa reseptit linkeistä.

Pyörryttävä scampi-parsakuskus

Yllätyksekseni meidänkin kulmilla pyörähti Kala-auto ja aivan sattumalta olin kotosallakin juuri silloin. Ostin kilon scampeja ja kuinka ollakaan Alkon Etikettiklubi lähestyi samoihin aikoihin uutiskirjeellään, jossa oli linkki tähän reseptiin. Kohtalon johdatusta :) Pääsin yhdistämään kaksi suurta herkkuani, scampit ja parsat. Oi onnea!

Scampi-parsakuskus

4 annosta

Alko Etiketti-klubi

1 kg tuoretta parsaa

4 dl (täysjyvä)kuskusia

1 rkl kasvisfondia (ei välttämätön)

Kastike

1 dl öljyä

1 rkl juoksevaa hunajaa

2 tl raastettua limetinkuorta

1 rkl limettimehua

suolaa

mustapippuria

2 kevätsipulia hienonnettuna

1 dl tuoreita yrttejä (esim. basilikaa ja ruohosipulia)

Limettiset scampinpyrstöt

400 g raakoja scampinpyrstöjä

2 rkl limettimehua

3 rkl seesamiöljyä

1 hienonnettu valkosipulinkynsi

öljyä paistamiseen

Koska olin syömässä vain itsekseni, puolitin ohjeen. Paitsi valkosipulin osalta, sen laitoin kokonaan. Aloitetaan scampien marinadista.

Sulata scampit, valuta ja kuivaa. Poista suolet. 

Sekoita limettimehu, öljy ja valkosipuli, laita pyrstöt marinadiin muutamaksi tunniksi. Minulla olivat yön yli.

Tee kastike. Sekoita hunaja öljyyn. Lisää limettimehu ja -kuori. 

Mausta suolalla sekä pippurilla ja sekoita joukkoon silputtu kevätsipuli ja yrtit. 

Käsittele parsa. Poista pari senttiä tyvestä ja kuori perunankuorimaveitsellä. 

Keitä parsat. 

Parsojen keittäminen

Kotikokki.net

1 rkl sokeria

1 rkl suolaa

½ sitruunanmehu

Vaihdoin sitruunan limeen, kun sitä muutenkin oli tässä tarjolla. Parsa on sopivan kypsä, kun sitä nostaessa keskeltä, molemmat päät taipuvat.

Paloittele parsat kulhoon, peitä foliolla ja ota talteen ohjeen mukaan 4 dl keitinvettä (minä otin siis nyt vain puolet tästä). Jos haluat, niin tässä vaiheessa lisätään kasvisfondi. Minä en lisännyt.

Sekoita kuuman keitinveden joukkoon kuskus ja anna tekeytyä kannen alla noin 5 minuuttia.

Sekoita kastike kuskusin joukkoon. 

Ja koko homma parsojen kanssa yhteen. 

Paista ravut.

Siinä se sitten olikin. Herkku, mikä herkku.

Viininä Plaimont Sauvignon 2013 Ranskasta (9,03 €). Kuiva, hapokas, herukkainen, karviaismainen, limettinen, yrttinen ja rodukas. Viini -lehti on arvioinut tämän kolmen tähden (=laadukas ja hyvin tehty) arvoiseksi. Kehuivat myös edulliseksi ostokseksi, joka sopii erityisesti paistetuille tai grillatuille äyriäisille. Siis ihan nappivalinta, vaikka en mikään suuri sauvingnon blanc -fani olekaan. Toimi ruuan kanssa erinomaisesti!

Parsakuskus käy lisukkeeksi kalalle ja aivan varmasti myös grillatulle kanalle, joten uskon tekeväni tätä kesällä myös mökillä. Kuskus on muutenkin aivan äärettömän helppotekoinen lisuke. Minulla on usein töissä mukana omat ruuat, niin kuskus vaan syvälle lautaselle, saman verran vedenkeittimellä keitettyä vettä päälle, sekoitus, lautanen päälle ja tekeytymään muutamaksi minuutiksi. Sopii oikeastaan ihan minkä ruuan kanssa tahansa tai salaatin ainesosaksi. Kannattaa kokeilla.

Kertoivat, että on vappu.....

Vapun kukat Hortensiasta

Olen ihminen, joka ei käskien juhli. Rakastan juhlia ja niiden järjestämistä, mutta ellei nyt sitten vaikkapa vappukekkerit synny spontaanisti, niin sitten ne jäävät syntymättä, ilman sen suurempaa ahdistusta. Mutta oli juhlia tai ei, aina voi kuitenkin tehdä hyvää ruokaa. Tämmöistä syntyi tänään.

Lounaan korvasin napostelemalla kukkakaalia. Juu-u, kukkakaalia. Olin tämän ohjeen jo aikaa sitten laittanut itselleni Pinterestiin talteen (mikä on erittäin hyvä paikka tallentaa ruokia, ravintoloita ja vaikka mitä, mihin haluaa myöhemmin palata) ja kun tätä varten hankittu kukkakaalikin oli jo viikkoja pyörinyt jääkaapissa, niin nyt viimein tartuin toimeen.

Rapeat kukkakaali-parmesaanisnacksit

Kokit ja Potit -blogi

kukkakaalia suupaloiksi pilkottuna

kananmunaa

1 osa pankojauhoja (japanilaista korppujauhoa)

1 osa parmesaaniraastetta

ripaus suolaa

Minulla pienelle kukkakaalille riitti yksi kananmuna ja puoli desiä kumpaakin, pankojauhoja sekä parmesaaniraastetta. 

Pilko siis kukkakaali. 

Riko syvälle lautaselle kananmuna ja vatkaa kevyesti sen rakenne rikki. Sekoita toisella lautasella pankojauhot ja parmesaaniraaste. 

Pyörittele kukkakaalipala ensin kananmunassa ja sitten jauho-juustoseoksessa kauttaaltaan. Nosta leivinpaperoidulle pellille, ripottele suolaa päälle ja paista 200 asteisessa uunissa noin vartin ajan tai kunnes saavat vähän väriä. Nauti lämpiminä vaikkapa aioliin dipattuna.

Yksi kaali, vaikkakin pieni, oli näin yhdelle ihmiselle ehkä vähän liikaa. Snacksit pitää ehdottomasti syödä lämpiminä ja rapeina. Hyviä olivat, ehkä oma makuni vaatii vähän enemmän kuin ripauksen suolaa, mutta sehän oli järjestettävissä.

Pääruuaksi pastaa. Ja ihan vain siitä syystä, että tuorepastalaatikkokin pyöri jääkaapissa. Samaten lehti-/reseptikasassa pyöri lehtileikekopio Hanna Gullichsenin sitruunapastasta, jota työkaverit olivat kilvan kehuneet. Siispä kokeilemaan.

Hannan sitruunapasta

2-3 hengelle

Hanna Gullichsen

250 g tuorepastaa

yhden sitruunan raastettu kuori

3 rkl sitruunamehua

25 g voita

1 dl kuivaa valkoviiniä

1,25 dl kuohukermaa

(ellet halua käyttää valkoviiniä, 

käytä 2 dl kuohukermaa)

50 g raastettua parmesaania

hyppysellinen suolaa

mustapippuria

Jos haluat, voit lisätä ruokaan rapeaksi paistettua pekonia, mozzarellaa, pinjansiemeniä tai ihan mitä haluat. Minä en lisännyt mitään.

Kokkailu sujuu sutjakkasti, jos annostelet kaikki ainekset valmiiksi. Siihen tarkoitukseen olen tai paremminkin Happyhamster on hankkinut kirpparilta jo vuosia sitten vanhoja mittalaseja. Tiskiä tulee, mutta tehokkuus lisääntyy. Ja siis nuo jääpalat yhdessä lasissa ovat pakastettua sitruunamehua. Kahdesta palasta tuli juuri tuo tarvittava 3 ruokalusikallista.

Sitten hommiin! Sulata voi paistinpannulla, lisää raastettu sitruunankuori sekä mehu. Keitä minuutti. Lisää viini, nosta vähän lämpöä ja keitä jälleen minuutti. 

Lisää kerma, sekoita tasaiseksi ja nakkaa joukkoon nippu timjaminoksia. Kiehauta, laske lämpötilaa ja anna poreilla miedolla lämmöllä 5-7 minuuttia, kunnes kastike sakenee. 

Keitä tällä välin tuorepasta suolatussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. 

Poista timjaminoksat kastikkeesta, mausta suolalla ja reilulla mustapippurilla. Lisää puolet parmesaaniraasteesta. Sekoita. 

Valuta pasta ja nostele se pannulle kastikkeen joukkoon. Pyörittele sekaisin. 

Annostele lautasille, lisää parmesaaniraastetta sekä silputtuja, tuoreita yrttejä. Itselläni oli ruohosipulia. Ja olihan tämä hyvää! Ja keväistä eli varsin tilanteeseen sopivaa. Ehkä kastiketta olisi voinut olla aavistuksen verran enemmän, mutta sehän on makuasia.

Viininä oli italialainen, tarkemmin sisilialainen luomuvalkkari Gazzera Pinot Grigio Moscato Organic 2014 (8,96 €). Kuiva, keskihapokas, sitruksinen, päärynäinen, hennon persikkainen ja kevyen kukkainen. Viini -lehti ei tästä suht uudesta tuotteesta ole vielä arviotaan antanut, mutta Viinioppaan Pekka Suorsa on. Ja hyvin suorsamaisen suoraviivaiseen tyyliin arvio menee..... Esanssimainen, karamellimainen ja limonadimainen ovat adjektiivit, jotka arviosta löytyvät. Ja pisteitä 84 (=tyydyttävä). Itse olin sitä mieltä, että viini sopi pastalle ja nuo karkkimaiset aromit tulivat pintaan vasta viinin lämmetessä. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että nyt se on juotu, enkä toista pulloa varmaankaan osta.

Loppuun kukkakuvia :) Ja fiilistä siitä, kun aurinko paistaa ja valaisee kodin likaisista ikkunoista huolimatta.

Ensimmäisessä kuvassa samat kukat, mutta tässä leikitty kameran värisäädöillä. Aika kiva tämäkin!

Tylsääkin tylsemmän sunnuntain lihamureke

Tylsä, sateinen sunnuntai. Alunperin piti mennä mökille laskemaan laituria, mutta kun lämpöasteita oli mittarissa vain vaivaiset viisi ja vettä vihmoi taivaalta, niin annettiin olla. Eikä sitten oikein tahtonut käynnistymistä tapahtua minkään puuhan suhteen.

Tingi&Tongi, Hyvinkää, 19 €

Ajattelin sitten vähän kokata. Kirppiskierroksen jälkeen kylläkin. Kirppiskierros käsitti kaksi kaupunkia, mutta oli hyvin maltillinen. Vanha Tupperwaren pakasterasia mökille ja sitten vihreäksi maalattu puulaatikko, jonka lopullinen sijoituspaikka ei ole vielä varmentunut. Mökille sitäkin ajattelin, mutta toisaalta tämä kotikeittiökin vihertää.....

Lihamureke

neljälle

Viini -lehti 3/2015

500 g naudan (tai porsaan) jauhelihaa

½ dl kermaa

1 tl savupaprikajauhetta

1 tl hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

100 g aurinkokuivattua tomaattia

50 g Manchego-juustoa

1 kananmuna

öljyä

100 g serranokinkkua viipaleina

Sekoita jauhelihan joukkoon kerma, paprikajauhe, suola ja pippuri. Anna maustua. 

Pilko aurinkokuivattu tomaatti, raasta juusto, riko kananmunan rakenne. 

Sekoita mureketaikina tasaiseksi.

Voitele pitkulainen vuoka öljyllä ja vuoraa serranokinkulla. Minulla ei ollut serranokinkkua, vaan oli siskon Madridin tuliaisia. Kinkkua toki sekin, mutta muodoltaan sellaista, että ei siihen mureketta varsinaisesti päässyt kietomaan.

Kaada murekemassa kinkkujen päälle ja käännä kinkkusiivut murekkeen pintaan, jos nyt on jotain, mitä käännellä. Kypsennä 150 asteisessa uunissa noin 50 minuuttia.

Kumoa kypsä mureke vuoasta. Ja ole varovainen, sillä murekkeesta irtoaa melkoisesti nestettä.

Kuivaa pintaa tarvittaessa hieman talouspaperilla. 

Kuumenna tilkka oliiviöljyä pannulla ja paista murekkeen pinta rapeaksi.

Koristele pinta oliivi-salviamurulla.

Oliivi-salviamuru

Viini -lehti 3/2015

100 g mustia oliiveja

5 isoa lehteä tuoretta salviaa

½ dl pankojauhoa (tai korppujauhoa)

Valuta ja kuivaa oliivit. 

Pilko oliiveja vähän ja levitä ne leivinpaperilla vuoratulle pellille ja kuivaa 130 asteisessa uunissa 2 tuntia.

Lisää salvianlehdet pellille ja jatka kuivaamista vielä 10 minuuttia. 

Anna jäähtyä ja jauha morttelilla (ohjeessa neuvottiin käyttämään tehosekoitinta) tasaiseksi.

Lisää pankojauhot ja sekoita. 

Levitin murut vielä leivinpaperille jatkokuivumaan, sillä mielestäni seos tuntui aavistuksen kostealta. Ripottele oliivi-salviamuru kypsän murekkeen pinnalle. Murua tuli melko paljon ja arvelen, että se sopii mainiosti vaikkapa aamiaiskananmunien päälle.

Maukas mureke sopii tarjottavaksi vaikkapa perinteisen perunamuusin kera. Nyt viipaloin murekkeen pakkaseen valmiiksi annospaloiksi. Hyvää tuli!