Ystävänpäivän viinit ja juustot

Aikaisemmissa kirjoituksissa olen maininnut jo kotoisen, ystävien keskeisen viiniklubin sekä naapurikaupungin ravintola Paloman viiniklubin. Tämän lisäksi olen jäsenenä helsinkiläisessä Wineserver -klubissa. Klubi järjestää noin kerran kuukaudessa eri teeman ympärille koottuja maistoja ja kokoontumispaikkana on usein Classic Wine Cellarsin maisteluhuone Etelä Espalla.

Ystävänpäivänä vuorossa oli luomu- ja lähiruokaa myyvän MakuMaku-verkkokaupan järjestämä viini- ja juustoilta, jonne Wineserver toimitti viinit ja Hakaniemen hallissa toimiva juustokauppa Lentävä Lehmä juustot.

Ideana oli maistaa juustot pareittan eli kotimaisen juustolan tuotetta verrattiin ns. alkuperäisjuustoon. Mikäli tämmöistä määritelmää edes voi käyttää, sillä myös Suomessa valmistetaan juustoja, joita ei perinteisesti valmisteta missään muualla. Näille juustopareille etsittiin sitten myös sopiva viini kaveriksi.

Ja koska teemana oli lähiruoka, niin lähestyn juustoja kotimaiset edellä ja kerron niistä hieman enemmän. Juustot, kuten viinitkin, kannattaa maistella miedommasta voimakkaampaan edeten. Muista myös, että mitä voimakkaampi juusto, sitä voimakkaampi viini. Näillä pääsee hyvin maistelu-urallaan alkuun!

Mouhijärven Herkkujuustolasta tuli mieto, pehmeä ja maultaan herkkusienimäinen Väinö. Väinön parina oli ranskalainen Brie de Meaux, jota ei suotta kutsuta briejuustojen äidiksi. Aivan mieletön! Täyteläinen juusto kaipaa täyteläisyyttä myös viiniltä, joten juomapariksi brielle valikoitui espanjalainen Gran Viña Sol Chardonnay. Kuiva, hapokas, hedelmäinen, yrttinen, kevyen tamminen ja hintaa 10,99 €. Punaviinin ystävä voi yhdistää brie-juustoon myös kevyen Masi Bonacosta Valpolicellan. Masi on ihan kelpo, kevyt, keskitanniininen, makean marjainen, kevyen mausteinen ja vaniljainen (aavistus tammea) italiaano. Eikä hintakaan (10,90 € ) huimaa.

Seuraavaksi cheddareita. Kolatun Vuohijuustolan Waldemar sai parikseen englantilaisen Wyke Farmsin Somerset cheddarin. Waldemar on somerolaisesta vuohenmaidosta valmistettu, noin 6 kk kypsytetty kova juusto, josta saa maistuvan keiton tai gratinoinnin. Valikoimissa on myös 12 kk kypsytetty Waldemar-juhlacheddar, jota ainakin Lentävä Lehmä myy ympäri vuoden, ei ainoastaan joulun tienoilla. Vuohenjuusto ja sauvignon blanc ovat klassinen yhdistelmä, joten tähänkin suositeltiin 9,99 euron hintaista Santa Digna Sauvignon Blanc Reservea Chilestä. Kuiva, erittäin hapokas, karviaismainen, mustaherukkainen ja nokkosinen viini ei mielestäni nyt sitten muuten ollut mitenkään mainitsemisen arvoinen. Viinin lämmetessä lasissa, herukkaisuus korostui entisestään.

Tiesitkö muuten, että Suomessa vain pienjuustolat valmistavat cheddaria? Ja että simppeli muistisääntö vuohen- ja lehmänmaitojuustojen erottamiseen on, että keltainen on lehmää ja valkoinen vuohta.

Vuohenjuustoilla jatkettiin vielä niin, että seuraava pari oli niin ikään Kolatun tilalta tuleva vuohenbrie Verneri ja AOC-merkitty (Euroopan unionin nimisuoja elintarvikkeille) Saint Maure Tourraine, koivuntuhkalla silattu vuohen tuorejuusto. Tämän taisteluparin osalta on myönnettävä, että kotimainen Verneri selviytyi voittajana. Ja sauvignon blancilla mentiin.

Seuraavana oli sitten Mouhijärven Herkkujuustolan Vilho parinaan sveisiläinen Biowelle, niin ikään appenzeller -tyyppinen lehmänmaidosta valmistettu kittikuorinen juusto. Vilho sai illan aikana leveimmän hymyn kasvoilleni, aivan ehdoton suosikki siis! Vilho on voimakas, tuoksuva, vähintään 3 kk kypsytetty juusto, joka sai viiniparikseen Gran Coronas Cabernet Sauvignon Reservan. Gran Coronas on espanjalainen, täyteläinen, tanniinen, mausteinen, puinen, lämmin jne punaviini cabernet sauvignonista ja tempranillosta. Hinta on 14,78 €. Rakastan juuri tämän tyyppisiä tuhteja espanjalaisia viinejä, joten jatkossa viikonlopun herkutteluun ei sitten muuta tarvitakaan kuin pullo Coronasia ja kunnon köntti Vilhoa!

Miedomman Biowellen pariksi kyllä itse valitsisin Masi Bonacosta Valpolicellan, mutta nämähän ovat niitä kuuluisia makuasioita, joista ei voi kiistellä!

Viimeinen pari setissämme tuli sinihomejuustopuolelta. Peltolan juustolan legendaarinen Peltolan Blue on on valmistettu suonenjokelaisen Peltolan maatilan lehmien maidosta. Maun aromikkuuden salaisuus on kuulemma siinä, että lehmät saavat ravinnokseen vain tilalla itse luomuviljeltyä puna-apilaa! Peltolan Blue on muuten ensimmäinen sinihomejuusto, jota Suomessa on valmistettu Aura-juuston jälkeen. Parina tälle loistavalle tuotteelle oli Papillon Blanc bio Roquefort, joka oli aivan tajunnan räjäyttävä. Ja kuin luotu nautittavaksi Dow´s Trademark Finest Reserve Portin kera. Tämä 19,49 euron hintainen portviini on mieleiseni, tummanpunainen, viikunainen ja mausteinen. Aivan täydellinen talvi-iltaan ja takkatulen lämpöön. Roquefort varsinkin kaipasi viinin seurakseen, sillä juusto oli erittäin voimakkaan makuinen ja suolainen.

Tiesitkö muuten, että Roquefort -juusto oli ensimmäinen ranskalainen juusto, joka sai jo vuonna 1925 alkuperäissuojan nimelleen eli jo aiemmin mainitsemani AOC-merkinnän.

Ja jos haluat selviytyä maistelusta vähän suoraviivaisemmin, niin loppuun vielä totesimme, että Waldemar cheddar sopii kaikille viineille ja port puolestaan kaikille juustoille!

Kotioloissa järjestettävään juustojen ja viinien maisteluun tai ihan vaan juustolautasen rakentamiseen vinkkejä löytyy netistä pilvin pimein. Tässä kirjoitellessani törmäsin itse Valion juustosivustoon, joka lisuke- ja viinivinkkeineen näytti perin pätevältä. Sitten löytyi Juustot&Viini&Ruoka -sivut, joilla kerrotaan mm juuston historiasta. Mielenkiintoista ja herkullista luettavaa!

Ja jos vielä nakkaan tähän kirjasuosituksen, niin sehän on TIETENKIN Antti Uusitalon Juustot & Juomat -kirja, joka löytyy myös kirjahyllystäni.

Ja vielä kuva viinikellarista:

Täysien pisteiden ilta

Viimein koitti kauan ja hartaudella odotettu laskiaislauantai. Gourmetlaskiaiseksi nimetty. Olimme siis ystäväni kanssa päättäneet toistaa konseptin, jossa vaivoja säästelemättä rakennetaan herkullinen menu ja kutsutaan pöytään ystäviä, joiden tiedämme arvostavan niin hyvää ruokaa kuin samppanjaakin. "Pääsyvaatimuksena" vieraille oli pukeutua nätisti ja tuoda mukanaan valmiiksi jäähdytetty samppanjapullo. Läpi koko aterian kun nautittaisiin tätä jumalten juomaa. Aaaah!!!

Koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin tarkat suunnitelmat ja listat niin ruokatarvikkeista kuin kattauksestakin tehtiin jo kaksi viikkoa ennen h-hetkeä. Aivan kaikkea ei aina kotikaupunkimme ruokakaupoista onnistu löytämään, joten erikseen oli Stockmann-ostoslista. Siinä ei kylläkään montaa tuotetta ollut, mutta arvelin, että vaikkapa viiriäisen munia ei paikallisesta Prismasta löydy :) Lisäksi siinä oli Åbyn näkkäriä, tuoreita viikunoita ja heräteostoksena mukaan tarttui 3 vuotta kypsytetty vintage gouda. Herkkujen herkku.

Ostokset siis tehtiin jo torstaina, perjantai-illan käytin flunssan torjumiseen. Buranaa, munkkitippoja, Finrexiniä, kuumaa rommia. Kaikki keinot oli otettava käyttöön, sillä en todellakaan aikonut antaa jonkun typerän kuumeen pilata iltaamme. Voitin taistelun!

Lauantai-aamu käynnistyi blinitaikinan teolla ja pöydän kattamisella.Sisäinen hamsterini kerää vanhoja astioita. Vanhaa Arabiaa, hopeaa, uushopeaa, laseja, tekstiilejä...... Siispä kattamisen ongelma ei ole siinä, että onko astioita, vaan enemmänkin siinä, että mitä valitsen.

Ensimmäisenä kuitenkin siis blinitaikina, jonka piti saada tekeytyä huoneen lämmössä kuutisen tuntia. Koska ruokailijoita olisi lopulta kuusi, tein kuitenkin varmuuden vuoksi 8 hengen annoksen puolitoistakertaisena. Blinejä olisi riittänyt myös naapurustolle. Ohjeen olen vuosia sitten saanut työkaveriltani, jonka reseptiarkistot olivat aikoinaan ehtymättömät.

Tässä ohje taikinaan, josta paistelet parit blinit kahdeksalle hengelle.

20 g hiivaa

4 dl maitoa

2,5  dl tattarijauhoja

2,5 dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

6 keltuaista

4 valkuaista

4 dl kuohukermaa

1/4 dl kirkasta viinaa

Sekoita hiiva, maito, jauhot ja suola taikinapohjaksi. Peitä kelmulla tai liinalla ja anna nousta huoneenlämmössä kuutisen tuntia (vähintään 4 tuntia). Jos et paista blinejä heti, laita taikina jääkaappiin, jotta käyminen pysähtyy. Vähän ennen paistamista lisää taikinaan keltuaiset. Vaahdota valkuaiset, lisää taikinaan. Sama juttu kerman kanssa, vaahdoksi ja taikinaan. Lopuksi lisää viina. Anna taikinan seistä hetki ja ryhdy paistamaan. Käytä kirkastettua voita. Ja runsaasti! Blinin paistuessa valuttele voita kauhalla vielä reunoille. Näin tulee rapsakat reunat! Toista vielä, kun käännät blinin. Voita menee ihan törkeän paljon, mutta toisaalta, ei näitä herkkuja syödä kuin kerran kaksi vuodessa :)

Pöydän kattaminen lähti liikkeelle upeista kangaslautasliinoista, jotka olin juuri päättyneellä viikolla saanut kummitätini perintönä. Puoli tusinaa tätini monogrammilla kirjailtuja liinoja. Servettirenkaat taasen ovat yksi keräilykohteeni. Uushopeisia tai hopeisia. Olen löytänyt niitä kirpputoreilta, antiikkimarkkinoilta, vanhojen tavaroiden liikkeistä. Ne ovat vaan niin ihania.

Kirpputorilta, tarkemmin sanottuna Kaivarin Kanuunasta  löysin joskus vuosia sitten Katajanokan Kasinon menu-kansion. Samaan settiin on myös viinilistan kannet, mutta niille ei nyt ollut käyttöä. Kansion tekee hauskaksi se, että siellä on sisällä myös Kasinon oma menu, en vaan osaa sanoa, että miltä vuodelta. Markka-ajalta kuitenkin. Etusivulle värkättiin nyt illan menu niin vieraille ihmeteltäväksi, kuin itsellekin muistin virkistykseksi.

Töistä lainatut Neljän Tähden Illallisen pistenopat kattausta täydentämässä.

Kokkailuhan ei kuitenkaan kunnolla käynnisty ilman kokkailujuomaa, joka tietenkin tulevan illan teemaa noudatellen oli samppanjaa.

Vieraat oli tarkoitus ottaa vastaan ulkona, pihatulien loimussa. Tarjolla olisi Vino Caldo -juoman lisäksi vuohenjuusto-viikunalehikäisiä, joiden ohjeen bongasin Sitruunaruoho-blogista. Mainio blogi kaikenkaikkiaa, suosittelen! Vino Caldo tehdään ohjeen mukaan punaviiniin, mutta me teimme sen valkoviiniin ja hyvin toimii. Tosin ohjetta ei niiltä osin kannata noudattaa, että lempiviiniä siihen on turha tuhlata, käy ihan mikä vaan 7-8 euron panostus!

Tästä ei kyllä pienen suolapalan resepti helpommaksi muutu. Lasilla valmiista voitaikinalevyistä pyörylöitä, voidellaan kananmunalla, päälle vuohenjuustopötköstä siivu ja tuoreesta viikunasta lohko. Sitten uuniin 225 asteeseen, kunnes taikina on saanut herkullisen värin. Päälle voi vielä lorauttaa vähän hunajaa. Mainioita syötäväksi sellaisenaan tai sitten salaattipedillä alkuruokana.

Piha siis myös puettiin juhla-asuun. Luntahan oli satanut jälleen ihan kiitettävästi, joten kolalle oli käyttöä päivän mittaan pariinkin otteeseen. Ystäväni veljen avustuksella olimme hankkineet pihalle pari jätkänkynttilää iltaa valaisemaan ja tunnelmaa luomaan. Nooh, totesimme sitten, että eihän meillä jätkien suhteen ole ennenkään oikein tuuri käynyt, joten nyt jo ennen kuin vieraat saapuivat, oli toinen jätkä sammunut ja kaatunut hankeen :) Että silleen.

Sen verran toinen jätkistä kuitenkin vieraiden tullessa loimusi, että pääsimme siinä lämmittämään vaahtokarkkeja tikkujen nokassa . Ensimmäistä kertaa tätä kokeilin ja olipa makoisaa !

Sen verran näyttävää tämä livenä oli, että muutama koirankusettaja ei meinannut päästä töllistelyltään ohi kulkemaan :)

Sisälle siirryttyämme, mutta ennen illallaispöytään istahtamista oli ensimmäisen alkupalan aika. Olin jo aikaisemmin saanut lahjaksi purkillisen Hauhalan hanhifarmin hanhenmaksapasteijaa ja pullollisen Château Carsinin Cadillac jälkkäriviiniä vuodelta 2007, joten nyt oli oiva hetki laittaa ne tarjolle Åbyn unikkonäkkärin kera.

Illallispöydässä ensimmäinen ruokalajimme oli samppanjahernekeitto Crème Ninon. Helppo ja herkullinen keitto, jonka haasteellisin osuus oli kuitenkin  viiriäisen uppomunien keittäminen. Viiriäisen munaa ei saa rikottua normaalilla tavalla napauttamalla vaikkapa lasin reunaa vasten, sillä kuoren alla oleva kalvo on niin sitkeä, että se ei rikkoudu kuoren mukana. Siispä ensin muna leikattiin halki terävällä pienellä veitsellä, sisältö valutettiin pieneen lasiin ja sitten kumautettiin kiehumaan.

Crème Ninon 
neljälle hengelle

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

1 rkl öljyä

½ l kanalientä

400 g pakasteherneitä

suolaa, valkopippuria, cayennepippuria

2 dl kuohukermaa

2 dl samppanjaa

Hienonna sipulit, kuuullota öljyssä, lisää kanaliemi. Lisää herneet, kiehauta. Soseuta ja mausta. Tähän asti voit tehdä keiton valmiiksi jo hyvissä ajoin. Ennen tarjoilua viimeistele keitto vaahdotetulla kermalla ja samppanjalla (tai kuohuviinillä). 

Ensimmäinen kokeilu ei pysynyt koossa lainkaan, mutta maistui taivaalliselle. Tohkeissamme emme sitten ottaneetkaan kuvia niistä onnistuneista yksilöistä....... Mutta kannattaa siis kokeilla. Ehdottomasti. Kuten kannattaa kokeilla kiireettömällä sunnuntai-aamiaisella perinteisiä Benedictin munia hollandaise-kastikkeella. Aaaaah, joskus vielä teen oman postauksen niistä :)

Astiavalinta oli tässäkin tärkeää. Vuosia haaveilin kauniista keittokulhoista, enkä niitä löytänyt. Ja sitten kun niitä viimein alkoi löytymään, niin nyt niitä on peräti kolmea erilaista mallia, mutta kaikki sopivat kauniisti yhteen. Nuo neljä samanlaista ovat Arabiaa ja ehkä myös myös nuo kaksi täysin valkoista, niissä vaan ei ole leimoja, mutta muotokieli hyvin samanlainen. Ja kirpputoreilta tietenkin!

Tarjolle laitettaessa keitto viimeisteltiin uppomunalla, joka hävisi välittömästi uppeluksiin sekä nokareella siianmätiä ja herneenverso-oksalla. Lisänä oli myös juustoinen leipätikku Stockan herkun valikoimista.

Pääruokana meillä oli blinejä. Paistelin niitä valurautaisilla blinipannuilla liukuhihnameiningillä voita säästelemättä ja käry oli melkoinen! Tuntui, että keittiö oli ihan harmaana kärystä, vaikka vanha liesituuletin parka teki parhaansa. Ensimmäisten blinien jälkeen tuli ohikiitävä epätoivon hetki, koska oli sitten kyse ohukaisista tai blineistä, niin ensimmäiset menee pieleen ja päätyy roskiin. Pitää myös muistaa, että valurauta kuumenee erittäin kuumaksi ja paistamisen aikana on lämpötilaa jatkuvasti hilattava alemmaksi, koska kärtsähtämisen vaara on muuten lähellä. Mutta hyvää tuli! Valmiit blinit odottelivat uunissa foliolla peitettyinä, kunnes paistourakka oli ohi.

Tuli siis niin hyvää, että kuvaaminen lähestulkoon unohtui! Lisukkeina meillä oli sekä siian- että muikunmätiä, normaalit sipulit, tillit, smetanat, suolakurkut, hunajat sekä poropiparjuuritahnaa. Halusin kokeilla myös jotain uutta, ei niin perinteistä lisuketta ja päädyin näin tekemään wasabi-avokado-katkarapulisuketta. Tosin katkaravut vaihdon jokiravunpyrstöihin, jotka mielestäni ovat katkarapuja maukkaampia. Tässä ohje:

Wasabi-avokado-rapulisuke

200 g jokiravun pyrstöjä (tai jättikatkaravunpyrstöjä tai isoja katkarapuja)

1 avokado

2 dl paksua, maustamatonta jogurttia (turkkilaista tai kreikkalaista)

3 rkl smetanaa tai kevytmajoneesia (laskiaisen kunniaksi tietenkin smetanaa!)

1-2 tl wasabitahnaa

1-2 rkl limemehua

Valuta ravut, kuutioi avokado. Sekoita kaikki ainekset ja anna makua tasaantua vähintään puoli tuntia. Tahnasta tuli sen verran löysää, että suosittelen myös jogurtin valuttamista.

Jälkiruuaksi sulatimme Fazerin tummaa suklaata, johon dippailimme vaahtokarkkien lisäksi tuoretta ananasta ja mansikoita. Tämäkin oli tosi maukasta ja nyt melkein harmittaa, että olen oman suklaafondyeastiani myynyt kirpputorilla tarpeettomana. Onneksi kaverilta löytyi!

Illallisen jälkeen vielä palanpainikkeeksi kirjaston puolella kahvit ja kahvipavuilla maustetut liekitetyt Sambucat. Liekitettyyn Sambucaan tutustuin 90-luvun alussa ollessani kaverini seurana tenniskisamatkalla Saksassa.

Lienee jo sanomattakin selvää, että vanhoja Arabian kahvikuppeja on hartaudella kerätty parin vuosikymmenen ajan. Niitä löytyy tällä hetkellä noin 80 erilaista, mikä on oikeastaan todella vähän, sillä näitä kuulemma on olemassa 13.000 eri kuvio- ja värivaihtoehtoa :) En aio kerätä niitä kaikkia!!!!

Ja koska kyseessä oli samppanjailta, niin vielä lopuksi tämmöisiä dagen efter -kuvia nauttimistamme herkuista!

Mutta kaikista herkuista ja juomista riippumatta tärkeintä kuitenkin on se, kenen seurassa illan viettää. Moni ihmettelee, miten työn ja kaiken lisäksi jaksan järjestää näitä iltoja, mutta kun näistä sitä vasta voimaa saakin! Voimaa ystävistä ja yhdessäolosta, ei sen ole väliä, että onko silloin ruokana pastaa vai hummeria. Mutta ruokaa pitää olla. Piste.

Tässä vielä listaus illan juomista:

Moet & Chandon Impérial

Pol Roger Reserve

Bollinger Special Cuvée

Tsarine Cuvée Premium

J.J. Richard & Fils

Jacquart

Lanson Black Label

ja kokkailun siivittäjänä oli Saint-Maurice

Ruokaa Riksussa

Ikävä on myöntää todeksi se, että mistään varsinaisista gourmetelämyksistä ei tässä tuppukyl....., siis kaupungissa pääse nauttimaan. Tosin, kuten tammikuisesta postauksesta voi lukea, ei asiat Hyvinkäälläkään välttämättä ole sen paremmin.

Asema X ja Raide Yx

(Raide Yx on vuoden 2013 aikana muuttunut vain tilauksesta aukiolevaksi ja 12/2017 toiminta on päättynyt kokonaan.)

Muutaman vuoden ajan on niin minun, kuin muidenkin kaupunkilaisten suosioon noussut rautatieasemalla sijaitseva Asema X. Ja niinpä se valikoitui kohteeksi myös nyt viime lauantaina, kun viiniklubi The Wine Sisters päätti korvata Lahden peruuntuneet viinimessut edes jonkinmoisella yhteisellä hetkellä.

Valaistu valokuva Raide Yx:n seinällä

Ilta startattiin Asema X:n yhteyteen avatun Raide Yx:n puolella. Omistaja on suuresti ihastunut X-kirjaimeen, koska hänen aikaisempi ravintolansa Hyvinkäällä oli nimeltään Obelix....... Yksästä ja Äksästä puhuminen välillä vähän huvittaa, joten yksinkertaisuuden vuoksi sovimmekin yleensä vain tapaavamme Assalla tai Raiteella. Sekin kuulostaa joissakin piireissä omituiselta :) Mutta assalla pyörii paljon muitakin......

Hauska lintuhäkki-idea

Raide Yx on mielestäni Riihimäen viihtyisin pubi niin sisustukseltaan kuin palvelultaankin. Täältä saa myös hyvää ruokaa, keittiö on yhteinen Asema X:n kanssa, mutta menu rennompi ja pubihenkisempi. Tässä kuva nacholautasesta, joita syötiin kaksin kappalein alkuruuaksi, kun pari viikkoa sitten suunniteltiin porukalla yhden ystäväni synttäreitä.

Mutta nyt siis illan varsinaiseen kohteeseen eli Assan puolelle, mars.

Ravintola on hyvin suosittu, pöytävaraus on syytä tehdä varsinkin viikonloppuisin, jolloin kuppila on täynnä jo iltapäivästä alkaen. Niin oli nytkin. Naapuripöydässä vietettiin pitkän kaavan mukaisia perhejuhlia kolmen sukupolven voimin, oli naisporukoita, nuoria pareja. Asiakaskuntaa siis laidasta laitaan.

Ja mitä sitten syötiin. Yksimielisesti me kaikki valitsimme alkuun aseman etanapannun, gorgonzolalla gratinoituna (7,90 €). Tosin neljästä kaksi hivenen empi, koska toinen ei ollut etanoita ennen syönyt ja toisella oli edellinen kerta ollut huono kokemus. Ei kuitenkaan tässä ravintolassa, vaan muualla.

Annos oli mahtava. Aivan herkku! Kuvaa katsoessa rasvan määrä lähes pyörryttää, mutta tarkkaan kaikki vedettiin :) Ja kaikki olivat valintaansa tyytyväisiä.

Etanat huuhdeltiin alas chileläisellä Castillo de Molina Reserva Merlot -viinillä (27 € plo). Valkoviinin ystävä valitsi itselleen puolikuivan Moselland Riesling Kabinettin Saksasta (24,50 € plo / 5,50 € 12 cl ja vertailun vuoksi Alkossa hinta 8,50 € pullo, joten kyllähän se kolminkertainen ravintolahinnoittelu vaan on totta!).

Pääruuan osalta olin jo etukäteen päättänyt, että nyt kokeilen jotain aivan uutta, enkä lähde tutulle pasta- ja broilerilinjalle. Siispä riistaosastolle! Koska peura (ja hirvi) ovat kuuluneet jo lapsesta asti ruokavaliooni (kiitos isän metsästysharrastuksen), niin päädyin valitsemaan lautaselleni villisikaa! Villisian sisäfileetä ja villisikamakkaraa pekoni-metsäsienikastikkeella ja röstiperunoilla (23,50 €).

Noh, mitä sitten olin mieltä? Nyt kun ei ollut vertailukohtaa aikaisemmista kokemuksista, niin sanoisin, että filee oli melko (liian) kypsää (ja kuivaa). Ja koska peuransyöjiltä kysyttiin tarkkaan kypsyysasteet, mutta minulta ei, niin päättelin, että sika kuin sika, kypsänä se syödään. Fileestä en liiemmin innostunut, mutta makkara oli ihan käsittämättömän hyvää! Sitä kun saisi ihan omana annoksenaan, niin siinä vasta olisi oiva pubiruoka Raiteen puolelle. Kastiketta oli riittävästi, kuten kuvasta näkyy :)

Riistalle annettiin kyytiä australialaisella Wyndham Estate Bin 555 Shirazilla (36 € plo, Alkossa tämän hinta 14,39 €).  Ja jos viini luokitellaan rotevaksi ja voimakkaaksi, niin sehän on ihan selvä juttu, että se on juuri minulle tarkoitettu :)

Dinneri päätettiin kahvidrinkillä, sillä takana oli melko tuhti setti alku- ja pääruokineen. Valitettavasti Cinnamon Coffee talon kaneli(!)rommilla (7 €) ei pystynyt lyömään laudalta ehdotonta suosikkiani Dublin Coffeeta (6,90 €), johon tulee Butterscotch-likööriä ja viskiä. Mutta tulihan testattua.

Heitänpä tähän vielä pari kuvaa muutamasta suosikkiannoksestani Assalla. Tässä kuvia etsiessäni huomasin, että salaatteja tai muutakaan kevyemmän sorttista ei ole tullut siellä syötyä......

Broileripastaa gorgonzolakastikkeella (13,50 €) on valosta päätellen vedetty aurinkoisella terassilla viime kesänä (paistoiko silloin aurinko, vai onkohan tämä jo edelliseltä kesältä?).

Ja tässä sitten annos, joka ei todellakaan ole painonvartijoiden suosituslistalla eli broileria kermaisessa pestokastikkeessa kera järkyttävän hyvien (ja rasvaisten) ristikkoperunoiden. Huh, ihme suorastaan, että veri enää kiertää suonissani näiden ruokien jälkeen!!!!

Ja mitäs muuta meillä täällä pikkukaupungissamme on? Mitä muuta kannattaa edes mainita? Laitanpa kuvia muutamista muista testailuista.

Martina

Vaikka olenkin ketjuruokaloiden suuri ja kovaääninen vastustaja, niin se vaan on myönnettävä, että täältä saa parhaat pizzat. Kaupungin parhaat! Kuten nyt vaikkapa kuvassa näkyvä, kulmasta jo haukattu, kana-chevrepizza (12,90 €) suolapähkinöillä, rucolalla ja balsamicosiirapilla (plus luonnollisestikin valkosipulilla), sluprs, ihan ehdoton mun suosikki!

Mutta ohittakaa Martinassa kanaa limoncello, jossa broilerin rintafilee ui sitrus-voikastikkeessa, valkosipuliperunamuusin ja pinaatin kera. Täysin väritön ja valju annos, jonka kuvaa en edes (vaikka sen otin) halunnut tänne lisätä.

Palvelusta olen kovastikin pitänyt, siellä kyllä asiat ovat hoituneet, varsinkin kun paikalla on Paula, hulvaton ravintolapäällikkö. Mutta viinitarjonnasta ei pisteitä ropise, eikä varsinkaan viinilaseista! Eli pizzaa ja lonkeroa kun tekee mieli, niin silloin tänne!

Bonsai Cafe

(Ravintola on lopettanut toimintansa jossain vaiheessa tämän kirjoituksen jälkeen)

Hauska uusi tuttavuus on ikävästi Citymarket Merkoksessa sijaitseva Bonsai Cafe. Sanon ikävästi sen vuoksi, että siellä ei juurikaan tule käytyä ja siksi paikka unohtuu. Cafe on tehty entisen kahvilan tiloihin, joka selkeästi oli kahvila. Eli myytiin kahvia ja pullaa. Nämä löytyvät myös Bonsai Cafen valikoimasta ja harmittavan moni tyytyykin tähän perinteiseen valintaa, vaikka sushit ovat oikeasti kokeilemisen arvoisia.

Kuvassa näkyvä 10 kappaleen sushiplatteri misokeiton kera maksoi 11 euroa ja oli kyllä hintansa väärti. Jos nyt sisäinen nirppanokkani jostain haluaa kitistä, niin siitä, että makirullat olivat olleet ehkä hivenen liian pitkään jääkaapissa ja levä sen vuoksi vähän sitkeää. Mutta sehän ratkeaa sillä, että otamme paikan omaksemme ja työllistämme omistajan niin, että hänellä ei ole aikaa pyöritellä rullia varastoon, vaan kaikki on vastatehtyä ja tuoretta.

Jälkiruoka se sitten vasta villi oli. Bubble tee, jota saa montaa eri makua (4,20 €). Testiryhmä päätyi maitopohjaiseen, kylmään mustikkajuomaan, jonka pohjalla uiskenteli tapioka-helmiä. Hauska kokemus, joka varmasti maistuu mainiolta kesähelteellä.

 Olen siellä toisella kerralla testannut myös tuoreet riisirullat. Kaikki maut eli katkarapu, kylmäsavulohi, ananas ja avokado, joita dipataan suolapähkinöin maustettuun mushroom sauceen. Päällimmäiseksi jäi mieleen korianteri, kastikkeen omituisuus ja se, että aterian aikana sain puhelimitse surullisia uutisia, joiden vuoksi ruokaan keskittyminen jäi. Näitä aion kuitenkin kokeilla uudelleen. Rullat maksavat 2,50 € kappaleelta.

Malai Thai

Tästä ravintolasta pidin todella paljon, mutta toiminta onkin siirtynyt Turkuun. Muistaakseni tilalle on tullut uusi thaimaalainen, mutta sitä en ole vielä testannut.

Että tämmöistä "ruokakulttuuria" meillä täällä Riihimäellä. Luonnollisestikaan emme saa unohtaa AG Autogrilliä tai Ykkösgrilliä, sillä siinä puoli neljän aikoihin (silloin harvoin, kun enää jaksaa siihen aikaan liikuskella) ei mikään maistu niin hyvältä kuin muna-ananashampurilainen kaikilla mausteilla :)