Hamsterin läjät - Vol 1 Keittiö

Tästähän tämä blogikin aikanaan lähti. Hamsterista ja hamsterin läjistä sekä varsinkin niiden tuhoamisesta. Niille läjille joudun aina aika-ajoin palaamaan, sillä sitkeistä yrityksistä huolimatta en ole niistä päässyt vieläkään tyystin eroon. Aivan salavihkaa niitä ilmestyy ympäri taloa, vähemmän kuin ennen, mutta ilmestyy kuitenkin. Tyttäreni sai viuhautettua henkistä piiskaansa taas meikäläisen suuntaan sen verran, että nyt kaikkien ihanien ruoka- ja ravintolajuttujen väliin on pakko tuottaa tänne oikein hard core itsensähäpäisymateriaalia. Lähdemme analysoimaan läjiä, niiden syntyä, kasvua, sisältöä ja tuhoa. Huh.

Keittiö on kodin vaarallisin paikka. Ehdottomasti. Monessakin mielessä. Nytkin näen neljä läjämuodostelmaa. Välillä yritän hämätä ja yhdistelen niitä, silloin saan ehkä yhden katoamaan ja saldo on kolme. Tyttäreni sanoo aina, että äiti, tavaroille pitää olla omat paikat ja tavarat pitää laittaa niille paikoille. Juu juu, sitä olen varmaan hokenut molemmille tyttärilleni koko heidän lapsuutensa, mutta vain toinen on sisäistänyt opit niin, että ohjeistaa nyt minua...... Näin tämä elämä muuttuu, munasta tulee kana vai miten sitä tilannetta nyt parhaiten kuvaisi.

No, minä kuvaan nyt läjiä. Have fun! Saa nauraa, mutta kannattaa kuitenkin varovasti vilkuilla omaa kotia myös sillä silmällä, että jos sinnekin on muodostumassa jotain samantyyppistä.....

Tämä taso on keittiön pahin paikka. Tasainen pöytäpinta sekä sopiva astia heti oven vieresssä. Oi, tähän on niin helppo sujauttaa melkein mitä vaan odottamaan sitä seuraavaa siirtoa, mitä ei sitten ehkä koskaan tule. Otetaanpa ensin käsittelyyn tuo upea vanha malja, mitä sinne onkaan kertynyt....

Mökkijärven vesiensuojeluyhdistyksen toimintakertomus (hyvä olla käden ulottuvilla), rikkinäinen kamera (putosi klassisesti juhannuksena kanssani veneestä järveen ja vakuutusyhtiö korvasi muistaakseni 18 euroa. Miksi säilytän sitä?), elinluovutuskortti, epämääräisiä käyntikortteja, drinkkiohjeita, kummitytön kuvia, lehtileikkeitä, reseptejä (lääke ja ruoka), sarjakuvia, tuikkuja (!), alennuskuponkeja (kampaajalle, Instrumentariumiin, Andiataan), muistivihkoja, rikkinäinen avaimenperä, Viking Club -kortti, Eurooppalainen sairaanhoitokortti, bensakortin tunnusluku, muutama postikortti, nenäliinoja, jumppaohjeita JA NIIN EDELLEEN. Lienee kai sanomattakin selvää, että suurin osa päätyi roskiin.....

Sitten samalla pöydällä sijainnut massiivisempi läjä...... Lehtiä (Maku, Gloria, Viini, The Simple Things jne, vaikka olen päättänyt, että lehtiä ei enää hankita. Ainakaan entiseen malliin. Tai ainakin vähennetään. Vähän. Huoh.), jälleen reseptejä, viinivinkkejä, oma valokuva, tärkeitä papereita (oma hoitotestamentti!, mökin kauppakirja, tiliotteita), jumppaohjeita. Lehtileikkeitä. Toivoton tapaus. Viinivinkit päätyivät roskiin, alkoholisoituisin hyvin nopealla tahdilla, jos kaikki vinkit menisivät testaukseen.... The Tärkeät Paperit siirtyivät kirjoituspöydän laatikkoon, on sekin parempi paikka. Lehdistä en luovu. Piste. Läjä pieneni, ei kadonnut, mutta on yhdisteltävissä toiseen. Tai siis kolmanteen........

Olen ostanut keittiöön SUUREN korin nimenomaan lehtiä varten. Niin suuren, että se ei kovin äkkiä täyttyisi. Niinhän sitä luulin. En muistakaan, milloin olisin kaivautunut pintakerrosta syvemmälle...... Vaan nyt sekin sitten hoidetaan. Lajitellaan ja analysoidaan.

Tiedän tarkalleen, ettei tyttäreni ole lainkaan tyytyväinen, kun kuulee (tai lukee täältä), että lehdistä merkittävä osa ei ole poistunutkaan rakennuksesta, vaan siirtynyt toiseen paikkaa. Nyt ne kuitenkin ovat hyllyssä JäRJESTYKSESSä. Ja osan annoin äidilleni. Ja (pieni) osa päätyi roskiin. Kuten esimerkiksi Prinsessahäiden erikoislehti :) Minulla on vakavanlainen riippuvuussuhde lehtiin..... Tarina ensimmäisestä rajummasta raivaussessiosta löytyy täältä...

Tyttären kunniaksi on kuitenkin todettava, että tämä hänen kehittämänsä tapa nöyryyttää itseään julkisesti näemmä tepsii meikäläiseen. Näin saan sentään jotain näkyvää aikaiseksi.... Ja onhan se todettava, että keittiön nurkkaus näyttää aikaisempaa sievemmältä. Nyt kynttilöitäkin uskaltaa polttaa ilman suurpalon vaaraa!

Mutta siis KääääK, mitäs tänne on lähtenyt vaivihkaa kasvamaan? Uusi läjä!!!!!! Läjien torjunta vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja välittömiä toimenpiteitä :)

Lumesta viis - glögikausi on avattu!

En ole talvi-ihminen, en todellakaan. Inhoan kylmyyttä, pimeyttä ja lunta. Tässä kohdinhan ihmiset aina sanovat, että miten on ihanaa, kun lumi tuo valoa. Juu, tuo se, mutta mielestäni 5 cm on oikein oiva määrä. Yleensä suurimmat lumenhehkuttajat asuvat muuten kerrostaloissa.....

Pimeydessä on ainoastaan se hyvä puoli, että voi poltella kynttilöitä ja KAUSIvaloja, joita jotkut myös jouluvaloiksi kutsuvat, sydämensä kyllyydestä. Tässä perheessä näitä molempia kyllä poltellaan läpi vuoden, erityisesti mökillä. Mökin terassilla tähdin koristeltu katto valaisee hämärtyviä kesäiltojakin! Voinet siis arvata, että kynttiöitä kuluu melko massiivisesti. Juuri ostin Havin tehtaanmyymälästä 8,3 kiloa tuikkuja ja arvelen pärjääväni niillä talven yli. Sisareni vie kyllä voiton minustakin, heillä kun on juhlavalaistus päällä, niin helposti palaa sata tuikkua..... Havin tuikut on mielestäni ehdottomasti parhaita, mutta kruunukynttilöissä suosin Ikeaa. Siinä on hinta-laatusuhde todella kohdallaan, kun 50 kpl maksaa 9,99 euroa. Ja vieläpä joskus loota on tarjouksessakin.

Kylmyyden parhaita puolia on tulien polttaminen kaakeliuunissa sekä lämpimän glögin siemailu. Lämpimästä syksystä ilmeisesti on johtunut se, että glögikausi tuli avattua varsin myöhään, selkeästi marraskuun puolella.

Paras glögimuki on sitten Iittalan Taika, eikä vähiten 4 desin kokonsa vuoksi :) Juhlavammissa tilanteissa käytetään sitten perinteistä Timo Sarpanevan Tsaikkaa, Iittalan tuote sekin.

Blossa (7,49 €)on ehdoton suosikkini viiniglögeistä. Kovinkaan en innostu Alkon tarjoamista maustetuista juomista, joissa vuosi vuodelta yritetään vähän kuin väkisin löytää uusi ja entistä oudompi makuyhdistelmä. Vierastan myös sitä, jos glögiä suositellaan nauttimaan erityisesti huoneenlämpöisenä. Glögi kuuluu juoda lämpimänä. Piste.

Tosin olen tänä syksynä Mikä Viini! -tapahtumassa nauttinut drinkin, jossa oli pohjana glögiä. Omituisen siitä teki yhdistäminen Fresitaan...... Niin omituinen se oli, että oli jo samalla hyvää. Kas, tässä siihen ohje.

Fresita-Blossa kuohuviinilasissa, 

yksi annos:

6 cl Blossa

6 cl Fresita

Blossasta voit käyttää joko alkoholitonta tai alkoholillista versiota. Kannattaa kokeilla vaikkapa Tapaninpäivän dinnerin alkudrinkkinä. Tai ihan milloin vaan.

Myös ruokakaupan perustölkkiglögeistä löytyy yllättävän hyviä vaihtoehtoja, niitähän voi sitten tilanteen mukaan terästellä oikeastaan millä tahansa. Joku lurauttaa sekaan ehtaa kossu, minä suosin vaikkapa Amarettoa ja äitini yllätti laittamalla mukiin mukaan Malibu-kookoslikööriä. Kuulosti ällömakealta, mutta olikin varsin toimiva. Rohkeasti siis vaan kokeilemaan!

Mainio lämmin juoma on myös Vino Caldo, jonka voit tehdä mielesi mukaan joko puna- tai valkoviinistä. Molemmat on testattu ja hyväksi todettu.

Vino Caldo 4 hengelle

1 plo viiniä

1 kanelitanko

9 maustepippuria

9 kokonaista neilikkaa

noin 2,5 dl fariinisokeria (enemmän tai vähemmän, oman maun mukaan)

1 appelsiini viipaloituna

Laita appelsiinia lukuunottamatta kaikki ainekset kattilaan ja lämmitä miedolla lämmöllä. Lisää appelsiiniviipaleet lopuksi. Älä keitä. Nam.

Näiden jälkeen ei talvikaan tunnu enää niin kamalalta......

Perjantaipizza (juu juu ja viinivinkit tottakai myös!)

Pakko sanoa jo heti alkuun, että kääääkkkkk, tää on ihan törkeen hyvää!!!!

Marraskuun Pirkka-lehdestä osui silmään erityisesti yksi resepti. Karamellisoitua sipulia ja sinihomejuustoa. Valkoinen pizza. Siis mitä? Pakko kokeilla, ei voi mitään.

Tästä tulee vahvasti mieleen Alsacesta tutuksi tullut tarte flambee. Parin vuoden takaisen viinimatkan tunnelmissa järjestin perhebileet Alsace-teemalla ja tarte flambeeta oli tietenkin tarjolla.


Aitoa ja alkuperäistä Alsacessa, Colmarin kaupungissa

Kotitekoinen jäljitelmä perhebileissä

Mutta nyt siis vähän samoilla fiiliksillä Pirkan ohjeella. Näitä tarvitset:

Pohja

2 dl vettä

1 ps (11 g) kuivahiivaa

½ tl suolaa

2 dl grahamjauhoja

n. 2 dl vehnäjauhoja

2 rkl öljyä

Karamellisoidut sipulit

600 g sipulia

1-2 rkl öljyä

ripaus suolaa ja mustapippuria

Täyte

200 g turkkilaista jogurttia

300 g päärynää (1-2 kpl)

125 g sinihomejuustoa

Pinnalle

suolapähkinöitä

tuoretta oreganoa

tummaa balsamietikkakastiketta

Tämä ei ole mitään pikaruokaa, vaan aikaa menee noin tunti. Suurimman osan ajasta vie sipulien karamellisointi. Ja siitä siis aloitetaan. Sipulit suikaloidaan ja kuullotetaan öljyssä muutama minuutti. Sitten lämpö pudotetaan ykköselle ja sipulien annetaan karamellisoitua pannulla ilman kantta noin 20-30 min, aina välillä vähän käännellen. Maustetaan lopuksi suolalla ja pippurilla.

Sitten taikinan tekoon. Lämmitä neste 42 asteiseksi, lisää hiiva, suola ja grahamjauhot. Sekoita tasaiseksi. Vehnäjauhot alustetaan sekaan vähitellen ja loppuvaiheessa lisätään öljy. Kohota taikinaa vartin verran liinalla peitettynä.

Voit tehdä neljä annospizzaa tai pellillisen, kuten minä tein eli jauhotetuin käsin painelin taikinan pellille. Sitten levitetään jogurtti taikinan päälle sekä viipaloidut päärynät, murusteltu juusto ja sipulit.

Tästä se nimi, Valkoinen pizza, varmasti tulee. Ihan albiino :)

Matkalla uuniin

Paistetaan pizzaa 225 asteessa ohjeen mukaan 10-15 minuuttia, mutta minä paistelin lähes tupla-ajan.... Eli kun taikinareunat alkaa ruskistua, niin sitten on valmista.

Valmis pizza viimeistellään rouhituilla suolapähkinöillä, tuoreella oreganolla ja balsamietikkakastikkeella. Ja sitten herkkujen herkku onkin valmis!

Viiniksi oli suositeltu italialaista Sartori Rosso Veronesea, jonka hinta Alkossa on 8,98 €. Italialaisten punaviinien suhteen omaan melkoiset ennakkoluulot, varsinkin tässä hintaluokassa ne tuppaavat olemaan melko mehukattimaisia. Tästä viinistä kuitenkin sanotaan, että se on keskitäyteläinen, keskitanniininen, vadelmainen, kirsikkainen, kevyen yrttinen ja hennon tamminen, joten ehkäpä sitä voisin jossain kohdin testata. Ja kun viiniraamattuni eli Viini-lehtikin sanoo viinin olevan kolmen tähden arvoinen (laadukas ja hyvin tehty) edullinen ostos, niin onhan se kokeiltava.

Omasta viinihyllystä valitsin pizzalle kaveriksi niin ikään melko edukkaan italiaanon, 9,49 euron Fontella Chiantin, joka myös saa Viini-lehdeltä edellisen kaltaiset arvostelut. Olen hämmentynyt. Ovatko italialaiset viinit muuttuneet vai minä?

Marraskuun Pirkka-lehdestä löysin myös jutun älypuhelimeen ladattavasta kauppalistasovelluksesta. Olen sitä nyt testaillut ja se on niin mahtava! Kurkatkaapa :) Toimi muuten myös Prismassa......

Viini, ruoka ja hyvä elämä 2013

Ruokaan ja viiniin hurahtaneelle on Viini, ruoka ja hyvä elämä -tapahtuma vuoden kohokohta. Sinne on vaan päästävä ja sinne me siskon kanssa jälleen syksyisenä lauantaina heti aamupäivästä suunnistimme. Samaan aikaan Messukeskuksessa on myös kirjamessut ja varmasti jokainen kotonani vieraillut tai suurta kirjahyllyn siivousprojektia (josta tämä blogikin tavallaan sai alkunsa) seurannut tietää, niin myös kirjat ovat intohimoni. Siksi vähän harmittaakin, että yhden päivän aikana ei vaan ehdi kaikkeen keskittyä. Tänä vuonna meni sitten niin, että kirjapuolelle emme ennakkosuunnitelmista huolimatta ehtineet lainkaan.

Messuilla on lauantaisin aina törkeä tungos, joten meillä on aivan oma taktiikka, millä pääsemme etenemään ilman kyynärpäätekniikkaa. Me vaan kuljemme vasten valtavirtaa, so simple. Aamusta on suurin väenpaljous kirjapuolella ja illalla viineissä. Noh, meillä normaali järjestys on ruoka-viini-kirjat. Paitsi tänä vuonna, kun olimme startista tunnin myöhässä, niin täräytimme itsemme suoraan viiniosastolle. Ja oi, miten oli ihanaa fiilistellä osastolta toiselle, kaikessa rauhassa, jutella viinimaahantuojien kanssa, kaikessa rauhassa. Välillä istuskellen, kaikessa rauhassa. Ja sitten vielä viimeisten lipukkeiden harkittu kohdentaminen, kaikessa rauhassa. Ja kun viiniosaston rauha oli mennyttä, olikin aika siirtyä ruokapuolelle.

Mutta tästä se siis alkaa. Ensin lunastetaan lasi ja maistelulipukkeet. Jos nyt jotain kritisoisin ihan tähän alkuun, niin kitisen hinnoista. Lasin hinta on 8 €, josta 5€ saat palauttaessa takaisin. Lipukkeet maksavat 2,50 € ja useimpien viinien maisteluannokset sen maksavatkin, mutta varsin monesta pyydettiin 2 lipuketta ja samppanjoista 2-6 lipuketta. Vastaavasti vaikkapa tämän syksyn Mikä Viini! -tapahtumassa Vanhalla ylioppilastalolla lasista ei maksettu mitään ja lipukkeet olivat euron kappale. Noh, kaikesta huolimatta kysymyksessä on meikäläisen näkökulmasta kuitenkin pakko-päästä-tai-syksy-on-entistä-synkempi -tapahtuma. Piste. Maksoi mitä maksoi.

Startissa vaikeinta on ensimmäisen viinin valinta. Siitä olimme yksimielisiä, että kuplilla tämä kierros pitää aloittaa ja päädyimme cavaan. Marqués de Monistrol Winemakers Select Cava Brut löytyy myös Alkosta ja maksaa kohtuulliset 10,99 €. Tosin kitsas edustaja kaatoi laseihimme, varsinkin siskon, niin pienet annokset 2,50 € euron lipukkeella, että pullohinnaksi olisi sillä meiningillä tullut vähintään kaksikymppiä. Olimme niin pöyristyneitä, että emme pystyneet edes huomauttamaan asiasta, vaan nielimme pettymyksemme. Sekä viinin. Viinin, joka on erittäin kuiva, hapokas, hedelmäinen, kevyen sitruksinen, paahteinen ja mineraalinen. Tosin olimme havaitsevinamme viinissä raakoihin rypäleisiin viittaavaa kirpeyttä ja happamuutta, mutta sehän saattoi täysin liittyä kokemaamme vääryyteen..... Täysin päinvastaisia kommentteja kun antaa Viini-lehti kolmella tähdellään ja edullisen ostoksen kehuillaan.

Espanjasta löytyi oma henkilökohtainen messujen viinisuosikkini. Tämän santsiannokseen käytin myös viimeiset lipukkeeni..... Coma Vella on melko tyyris, hinta Alkossa 30,90 €, joten ei tästä mitään vakioperjantaipulloa tule, mutta erityisiin hetkiin tai tilanteisiin aivan niin meikäläisen makuun kuin vaan olla ja voi! Täyteläinen, tanniininen, boysenmarjainen, kypsän karpaloinen, pippurinen, nahkainen, tamminen ja lämmin. Suositellaan lampaalle, naudalle, juustoille ja grilliruualle, mutta minä suosittelen tätä ihan vain itselleni. Ja ehkä saan tätä joululahjaksi, sillä melko voimakkaasti annoin sen suuntaista vinkkiä siskolle! Viinistä viiniin -palvelu antaa vuosikerralle 2005 (joka muuten oli Euroopassa loistava vuosi, lukuunottamatta Champangen ja Toscanan alueita) neljä tähteä (harmoninen ja laadultaan erinomainen), mutta moittii hintaa liian kovaksi. Tässä kohdin laivamatkailu kannattaa, sillä sama palvelu antaa vuosikerralle 2006 huikeat viisi tähteä (tyylikäs huippuviini) ja Tallink Siljalla hinta vain 22,90 €!!!! Alkossa saatavilla oleva vuosikerta on 2005. Ja mikä vielä oli hauska juttu, niin se, että kun illalla menimme syömään kotikaupungin assalle eli Asema X -ravintolaan, niin tämä samainen viini komeili heidän viinilistallaan. Tosin 68 euron pullohintaan, joten en tilannut!

Minä ja minun siskoni olemme molemmat varsin ihastuneita Saksan ja Itävallan valkoviineihin. Punaviinit ovat valitettavasti hyvinkin mehumaisia ja kevyitä, joten niiden ohi on helppo kulkea.

Erityisesti makunystyröitäni hiveli Faubelin rieslingit, joita sitten Suomesta ei saakaan kuin ravintolamyynnistä. Höh. Ensimmäisen kerran Faubelin makuun pääsin WineSistersien Bistro O Mat -retkellä, maininta siitä löytyy täältä.

Viimevuotiseen tapaan nautimme välipalaksi Italian poikien herkkuja 7 eurolla. Voi näitä juustoja! Juustojen ja viinien yhdistelyyn olen perehtynyt montakin kertaa, myös näillä messuilla. Tälläkin kertaa oli tarjolla myös kotimainen vaihtoehto, Kolatun Juustolan juustovalikoima sopivine viineineen. Mutta kun kaikkea ei kuitenkaan ehdi eikä jaksa maistella, niin annan tässä kuitenkin vinkin, että kokeilehan joskus, miten Kolatun Valma Brie ja Taylors LBV portviini toimivat yhdessä!

Tästä viinistä olin myös ottanut muistilapun, jotta sitä muistaisin suositella. 1865 Single Vineyard Cabernet Sauvignon Chilestä on juuri sitä, mitä lupaa eli erittäin täyteläinen, tanniininen, mustaherukkainen, tummakirsikkainen, mausteinen, hennon kaakaoinen, tamminen, runsas ja lämmin. Alkosta tämä löytyy 19,78 eurolla ja kaveriksi suositellaan nautaa, riistaa (myös riistalinnut) sekä grilliruokaa. Viini-lehti antaa tälle kolme tähteä (laadukas ja hyvin tehty), mutta moittii hintaa. Tuo hinta on vähän sellainen kaksitahoinen juttu. Yleensä sitä ostaa kotiin viinin, joka maksaa jotain siinä kympin pintaan. Maksimissaan 15 euroa. MUTTA sitten kun menee ravintolaan, niin tuntuu kuin kaikki alle 30-40 euroa maksavat olisivat hyvinkin kohtuuhintaisia, ajattelematta lainkaan sitä, millaiset kertoimet Suomessa on ravintolamyynnissä olevissa viineissä! Kympin viini maksaa juuri tuon kolme-neljäkymppiä ravintolassa, miksi sitten ei kotona voisi edes joskus nauttia hieman arvokkaammasta ja samalla laadukkaamasta tuotteesta? Pohjustan tällä tulevia Coma Vella -ostoksiani......

Viinimaan drinkkeihin tutustuimme maistamalla yllä kuvatun Red Punch -juoman. Päädyimme tähän siitä syystä, että juoma sisälsi meidän kummankin inhoamaa olutta. Ainahan pitää kokeilla rajojaan! Tosin tässä on kyse inkiväärioluesta, ei mistään perus-Karhusta.

Ohje menee näin:

2 cl Peachtree -likööriä

2 cl verigreippimehua

Ginger Joe -olutta

Fresita -kuohuviiniä

koristeeksi appelsiinin kuorta ja mansikka

Ei hullumpi, mutta ei tästä mikään lempijuoma kuitenkaan tullut. Kurkkaa kuitenkin Viinimaan nettisivut, sieltä löytyy paljon kaikkea mielenkiintoista.

Joulukuusen mallia

Kymmenisen viiniä maisteltuamme ja viisi tuntia alueella pyörittyämme olikikin sitten aika suunnata ruokapuolelle..... Muutamia maistiaisia myös sieltä.

Kuivattuun karhunlaukkaan tutustuin jo edellisillä messuilla ja ihastuin. Yksi karhunlaukan monista nimistä on villivalkosipuli ja yrtin kerrotaan olevan hyvän makunsa lisäksi myös erittäin terveellistä. Tungenkin sitä kaikkiin mahdollisiin ruokiin, erityisesti paistettujen aaamiaiskananmunien päällä tämä on loistavaa. 100 g:n pussi maksoi 14,90 euroa ja vaikuttaa melko hinnakkaalta, mutta on kerrottava, että edellisen vuoden pussista on hädintuskin kulunut puoltakaan. Ja silti ostin lisää! Nyt otan ehdottomasti testauslistalle vaikkapa karhunlaukkapeston ja karhunlaukkavaahtokeiton. Niistä sitten myöhemmin!

Karhunlaukka on eurooppalainen sipulikasvi, joka viihtyy erinomaisesti vaikkapa Saksan rehevissä lehtometsistä. Sieltä tämänkin pussukan sisältö oli peräisin. Suomessa karhunlaukka kasvaa luonnonvaraisena vain lounaissaaristossa ja Ahvenanmaalla, jossa se on rauhoitettu. Tuoreita karhunlaukkanippuja voi kuulemma ostaa Tallinnan toreilta touko-kesäkuussa muutamilla kymmenillä senteillä. Jälleen yksi syy suunnittelemalleni kevään Tallinna-viikolle. Ai niin, 500 kiloa painavalle hevoselle karhunlaukkaa suositellaan annettavaksi ½-1 dl 1-2 kertaa päivässä. Siis todella MONIKÄYTTÖISTÄ!!

Juustot ovat meikäläisen heikkous numero yksi. Ja kaksi, ehkä jopa kolme. No, neljä juustoa ostin messuilta kotiin. Ensinnäkin Italian poikien gorgonzola on jotain sellaista, jonka ohi ei vaan pääse. Enkä myöskään näytä pääsevän ohi, jos juustoja myydään kolme kympillä. Että näin siinä sitten kävi. Huoh. Haiseva juustopussukkani ei kylläkään suoranaista ihastusta herättänyt paluumatkalla junassa, eikä varsinkaan illan pikaisella baarikierroksella.....

Olen aikaisemminkin suosinut kotimaisia maustettuja rypsiöljyjä. Välillä vähän turhaankin kumarramme oliiviöljyille, kun valittavana olisi loistava kotimainen tuote. Kannattaa kokeilla. Kotitilan rypsiöljyissä löytyy makuja moneen lähtöön. Basilikaa on testattu muutaman pullon verran, nyt kokeiluun tulee valkosipulilla maustettu. Messuilla pullollinen maksoi 3,50 euroa, jota pidin varsin kohtuullisena. Vähittäiskaupan hinnoista minulla ei ole käsitystä. Saattoi siis olla joko tyrkky- tai tuplahinta. Tai ehkä ei nyt tupla kuitenkaan......

Innokas kokeilija ja kokkailija sai ruokaosastolta paljon vinkkejä ja inspiraation aiheita. Tabascon pisteestä lähtikin jo heti seuraavana päivänä kokeiluun ihana katkaraputahna parmesan-juustolla. Ohjeen siihen löydät täältä.

Ruokaosastolla ei myöskään unohdettu matkailun merkitystä. Olen innokas kotimaan matkailun puolestapuhuja ja löysinkin mielenkiintoisia kohteita, joissa voisi vierailla (vaikka kyllähän tuo Ranska-esitekin mukaan lähti). Hanko on minulle hyvinkin tuttu, mutta aina sieltä löytää uutta mielenkiintoista koettavaa ja nähtävää. Fiskarsissa vierailen yleensä kesäaikaan, mutta nyt houkuttelee joulutunnelmat...... Ja jos en muualle nyt saisi lähdettyä, niin Food Sightseeing järjestää Helsingissä opastettuja viinikierroksia! Elämyskierros on melko hinnakas (79 euroa), mutta nautinnoilla on hintansa!

Ja kyllähän matkaa yksi upouusi kirjakin lähti. Tosin ystävälle, omanihan olin jo ennakkotilauksena hankkinut. Ruoasta viiniin - Makumatka Euroopan halki. Kirja täynnä asiaa ja mahtavia ruokaohjeita viinisuosituksineen. Vaikkapa paistettu kuha tatti-papu-kaprispaistoksen kera sitruuna-voikastikkeessa ja lasissa Chablista...... Pyörryttää jo ajatuskin! Tästä messuretkestä ammennan vielä pitkään. Myös tänne blogiin!