Perjantaipiirakka ja punkku

Viikko oli ollut töissä kiireinen ja tein pitkää päivää. Joka ikinen ilta tein ruuaksi kahden munan munakkaan. Hyväähän se on, lehtikaalia ja hyviä mausteita sekaan, mutta kieltämättä jo vähän puudutti. Haaveilin perjantaista, punaviinistä ja kokkailusta. Ja sitten se perjantai tuli.....

Lehtikaali-riistapiiras

Koti & Keittiö 10/2105

400 g pakastettua piirastaikinaa

Täyte 

200 g poron tai hirven jauhelihaa

1 pkt (170 g) pekonia

öljyä

suolaa

ripaus jauhettua maustepippuria

2 valkosipulinkynttä

200 g lehtikaalia

1 nippu kevätsipulia tai 1 ruukku ruohosipulia

100 g savuporoa

1 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna

2 dl ruokakermaa

200 g kermaviiliä

2 munaa

Ei ollut poroa, eikä ollut hirveä, mutta karitsaa löytyi pakkasesta. Sillä lähdin liikkeelle. Taikina suli matkalla Helsingistä kotiin, joten ei tarvinnut erikseen mitään sulattamista, vaan suoraan painelin taikinan piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Hienonna pekoni ja ruskista se jauhelihan kanssa pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla, levitä piiraspohjalle. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet (tuplasin määrän), suikaloi lehtikaali ja hienonna kevätsipuli/ruohosipuli. Kuullota valkosipulia pannulla öljyssä hetki, lisää lehtikaali ja sipuli. Paista hetki, kunnes lehtikaali hieman pehmenee. Ripottele seos piirasvuokaan. Käytin lehtikaalia 120 g pussillisen ja se oli aivan riittävä määrä. Oikeastaan en ihan ymmärrä, miten olisin saanut piirakkaan uppoamaan 200 grammaa.....

Kuutioi savuporo ja ripottele se sekä timjamisilppu muiden täytteiden päälle.

Sekoita kerma, kermaviili ja munat keskenään, kaada piirasvuokaan.

Paista piirasta uunissa 200 asteessa noin 30-40 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja piiras saanut hieman väriä. Pohjataikinan kanssa oli vähän ongelmia, mielestäni se jäi aavistuksen raa'aksi. Mutta hyvää tuli ja sehän se on pääasia!

Perjantain punaviinini tuli Libanonista ja vinkin siihen sain Viini -lehden viikottaisesta Viinivinkki-uutiskirjeestä. Se kannattaa ehdottomasti tilata! Saat tietoa mielenkiintoisista viineistä ja vielä vinkkiin sopivan reseptinkin. Tilauksen voit tehdä täältä, klik.

Domaine Wardy Les Terroirs 2012 (11,50 €) on täyteläinen, keskitanniininen, karpalohilloinen, hapankirsikkainen, kevyen viikunainen, mausteinen ja lämmin. Aivan täydellinen viini viileään lokakuiseen iltaan takkatulen äärelle. Viini-lehti on luonnollisestikin antanut suosittelemalleen juomalle komeat neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen ja vielä edullinenkin). Kotikaupungin Alkon normaalivalikoimaan tämä ei kuulu, mutta ehkäpä joutuu tekemään pienen tilauksen.....

Rapujuhlat ja suuri huijaus

Ystäväporukan viiniklubi tapasi edellisen kerran Hangon retkellä, siitä voit lukea tarinan täältä, klik. Nyt sitten, myöhäisenä syyskuisena lauantaina kokoonnuimme mökkeilemään hyvän ruuan ääreen rapujuhlien merkeissä. Vuoden takaiset rapurallattelut löydät täältä, klik.

Syyskuun viimeinen viikonloppu oli yllättävän lämmin, mutta yö kyllä viileä ja käsittämättömän pimeä! Taskulampuille riitti käyttöä niin sauna- kuin vessapoluillakin. Alkupalat nautimme terassilla, mutta varsinaisen illallisen sekä yöpalan tiiviisti mökin lämmössä.

Heti mökille saavuttuamme saimme lasilliset Kir Royalia sekä alkupaloina tomaatti-vuohenjuusto- ja kesäkurpitsaleipäsiä.

Tomaatti-vuohenjuustoleipäset

Kokkinet.net

leipää

tomaattia

vuohenjuustoa

basilikanlehtiä

mustapippuria

halutessasi oliiviöljyä ja valkosipulia

Viipaloi leipä, tomaatti ja vuohenjuusto. Halutessasi voit lorauttaa leiville muutaman tipan oliiviöljyä ja hieroa leivän pintaa halkaistulla valkosipulinkynnellä. Asettele leivän päälle tomaattiviipale, basilikaa ja vuohenjuustoviipale. Leivän koosta riippuen 1-2 kumpaakin. Rouhaise päälle mustapippuria. Laita 225 asteiseen uuniin muutamaksi minuutiksi niin, että tomaatti vähän lämpiää, leipä rapeutuu ja juusto sulaa.

Kesäkurpitsaleipäset

6 annosta

1 (300 g) kesäkurpitsa

2 valkosipulinkynttä

100 g juustoraastetta (punainen emmental)

1/4 tl mustapippuria

patonkiviipaleita

1 rkl oliiviöljyä

Raasta kesäkurpitsa. Kuori ja hienonna valkosipuli. Sekoita kasvikset, juustoraaste ja pippuri keskenään. Nosta leivät leivinpaperin päälle uunipellille. Pirskota pintaan oliiviöljyä ja levitä päälle kesäkurpitsaseos. Paista 200 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, kunnes kuorrute on saanut hieman väriä. Yhteistuumin totesimme, että kesäkurpitsa kun on melko mieto maultaan, niin se kestäisi tuhdimmankin maustamisen. Eli valkosipulia voi huoleti laittaa enemmän ja juustoraasteen vaihtaa voimakkaampaan. En tiedä, että sopisiko tähän jopa sinihomejuusto? Pitänee kokeilla!

Rapuillallinen

Rapuillallinen aloitettiin alkuruuilla, joita oli tarjolla peräti kaksin kappalein. Ensimmäisenä perinteinen ruotsalainen juustopiiras, johon on käytetty Ruotsin hovin suosimaa Västerbotten -juustoa. Juusto on niin maukasta, että minäkin, joka olen suuri kotimaisen ruuan puolesta puhuja, sorrun aina välillä tähän prinsessojen herkkuun.

Västerbotten -juustopiirakka

www.fazer.fi

Pohja

3 dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

125 g voita

1 kananmuna

Täyte

3 kananmunaa

300 g raastettua Västerbotten -juustoa

2 dl kuohukermaa

1 dl kevytmaitoa

1 tl suolaa

½ tl jauhettua mustapippuria

Sekoita jauhot ja suola. Nypi voi jauhojen joukkoon, lisää lopuksi kananmuna ja sekoita taikinaa varovasti, ettei se sitkisty. Anna taikinan levätä puolisen tuntia kylmässä. Painele taikina voidellun piirakkavuoan (24 cm) pohjalle ja pistele siihen haarukalla reikiä. Esipaista 200 asteessa 10-15 minuuttia.

Raasta juusto (tai käytä valmista raastetta). Sekoita täytteen muut ainekset keskenään. Lisää juustoraaste ja sekoita täyte tasaiseksi. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista 200 asteessa noin puoli tuntia. Piirakka on valmis, kun täyte on hyytynyt ja pinta kauniin ja tasaisen ruskea.

Kukkakaali-vuohenjuustokeitto

6 annosta

2 pientä tai 1½ suurta kukkakaalia

1 sipuli

1 kotimainen omena

50 g voita

noin 5 dl maitoa

125 g vuohentuorejuustoa

noin 3 dl kuohukermaa

suolaa

valkopippuria

Pinnalle

1½ dl cashewpähkinöitä

2 kotimaista omenaa

oliiviöljyä

mustapippuria

suolaa

10 kpl salvianlehtiä

Leikkaa kukkakaali pieniksi paloiksi, kuori sipuli ja omena. Kuutioi omena ja viipaloi sipuli. Kuullota kasviksia hetki voissa. Kaada maitoa kattilaan niin, että kasvikset lähes peittyvät. Keitä kannen alla pehmeiksi. Lisää juusto ja soseuta keitto. Lisää kerma ja tarkista koostumus. Jos keitto on liian paksua, niin lisää tilkka kermaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Valmista lisuke. Paahda pähkinät kuivalla pannulla kullanruskeiksi. Kuori omenat ja kuutioi pieniksi. Paista kuutiot öljyssä hieman pehmeiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Friteeraa salvianlehdet rapeiksi runsaassa öljyssä paistinpannulla. Valuta lehdet talouspaperin päällä. Yhdistä lisukkeen ainekset ja koristele annokset.

Keiton kanssa oli tarjolla myös pataleipää, jonka perusohjeen löydät täältä, klik.

Ravut oli tänäkin vuonna hankittu ravustuksen maailmanmestarin (oikeasti!) kautta. Kotimaisia täplärapuja, jättikokoisine saksineen ja näin loppukesästä yllättävän kovakuorisina. Ja laitanpa nyt tähän ylös sen, että 10 kpl per daami on liikaa, jos vedetään kaksi alkuruokaa! Muistakaamme siis ensi vuonna, että 6-8 on riittävästi.

Rapujen kanssa tarjolla oli seuraavia lisukkeita:

Chilimajoneesi

2 dl majoneesia

2 rkl chilitahnaa

2 rkl ketsuppia

Yrttikermaviili

1 tlk kermaviiliä

1 rkl sitruunamehua

(2-3 puserrettua valkosipulinkynttä)

noin 1 dl tilli- ja ruohosipulisilppua

suolaa

sokeria

pippuria

Valkosipulijogurtti

2 dl turkkilaista jogurttia

1 valkosipulinkynsi murskattuna

1/3 tl suolaa

2 rkl oliiviöljyä

Kaikki nämä kolme kastiketta valmistetaan samalla tavalla. Sekoitetaan ainekset keskenään ja annetaan makujen tasaantua hetki, mielellään viileässä.

Äyriäisallergisella jäsenellämme oli oma tapaslautasensa.

Rapujen kanssa maistoimme kolme erilaista valkoviiniä. Villa Maria Wairau Valley Sauvignon Blanc Reserve 2013 (20,50 €). Kuiva, erittäin hapokas, kypsän sitruksinen, tomaatinlehtinen, karviaismainen, yrttinen, runsas ja pitkä uusiseelantilainen Malborough´n alueelta. Viini -lehti on antanut tälle täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini, edullinen ostos), joten jos pidät uuden maailman sauvignon blanceista, niin kipi kipi ostoksille.

Jamek Jochinger Berg Riesling Federspiel 2014 (16,90 €) tuli puolestaan Itävallasta. Kuiva, erittäin hapokas, sitruksinen, kevyen aprikoosinen, hennon yrttinen ja mineraalinen viini tulee Wachaun alueelta, joka on Itävallan tunnetuin ja jossa viiniä on valmistettu tiettävästi jo 800-luvulta alkaen. Viini -lehden arvioitsijat antavat juomalle neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja suosittelevat myös kellarointia, sillä vaikka viini on valmis juotavaksi, on siinä myös kehittymispotentiaalia.

Brocard Chablis Sainte Claire Organic 2014 (19,90 €) Ranskan Bourgognesta. Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, kevyen keltaluumuinen, voinen, hennon paahteinen, mineraalinen ja rodukas luomutuote. Tämä oli oma suosikkini näiden kolmen joukosta. Viini -lehti ei ole aivan samoilla linjoilla kanssani antaen vain kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty, kuitenkin) ja moittien kalliiksi.

Ja se suuri jymäytys. Huijaus suorastaan. Se liittyi snapseihin, sillä pitäähän rapujen kanssa kumota snapsi jos toinenkin. Tästä olimme olleet hivenen eri mieltä, sillä osa vastusti ja osa kannatti. Tein sitten emännälle etukäteen ehdotuksen, johon hän tarttui.....

Inkivääri-sitruunatillisnapsi

Ruokala.net

6 annosta

2 rkl raastettua inkivääriä

½ sitruunan kuori kuorijalla säikeiksi kuorittuna

1 dl tuorepuristettua sitruunamehua

1 dl vettä

3 oksaa vahvaa tilliä

1½ rkl tomusokeria (tai maun mukaan)

Sokeria lukuunottamatta sekoita kaikki ainekset kannuun ja laita yön yli jääkaappiin tekeytymään. Siivilöi ja mausta tomusokerilla. Pullota ja pakasta puoli tuntia, tarjoile jääkylmänä.

Snapsimme sai kovasti kehuja, että onpa hyvää, kerrankin snapsi, jonka voi ottaa irvistämättä. Toista kierrosta tarjottaessa osa kieltäytyi, että ei uskalla ottaa enempää, kun on niin hyvää, eikä alkoholi maistu lainkaan. No, siinä vaiheessa jo pokka petti ja tunnustimme, että eipä ihme, kun ei maistu, kun ei sitä ole lainkaan! Siis meni niin täydestä ja kaikki ottivat toisen kierroksen.....

Marjatrifle

Valio

6 annosta

6 ohutta viipaletta kääretorttua (valmista tai itse tehtyä)

n ½ dl omenatäysmehua tai mansikkalikööriä kostutukseen

6 dl (300 g) mansikoita, vadelmia, mustikoita, viinimarjoja

2 rkl sokeria

1 prk (500 g) vaniljakastiketta (Valio Vanilla, kun kerran Valion ohjeesta on kyse)

2 dl kuohukermaa

2 rkl sokeria

Koristeeksi

30 g taloussuklaata

1 rkl tomusokeria

Tämä on siis alkuperäinen, jota oli hivenen sovellettu. En vaan tarkalleen muista, että miten! Mutta haitanneeko tuo?

Laita kunkin annoslasin pohjalle viipale kääretorttua. Kostuta viipaleet. Lohko mansikat ja jaa laseihin 2/3 osaa marjoista. Jos on kovin happamia marjoja, ripottele sokeria päälle. Kaada päälle vaniljakastike. Vaahdota kerma, makeuta sokerilla. Lusikoi laseihin ja laita loput marjat kaiken päälle. Koristele annokset suklaalastuilla ja siivilöi päälle hivenen tomusokeria.

Jälkiruualle oli toki myös oma juomansa. Araldica Brachetto d'Acqui Dolce (11,99 €) Italiasta. Makea, keskihapokas, vadelmainen, kirsikkainen, mansikkahilloinen ja ruusuinen kuohuviini. Viini -lehti antaa vaatimattomat kaksi tähteä (=sopusuhtainen kokonaisuus) ja suosittelee marjaisille jälkiruuille tai ihan seurusteluun makean ystäville.

Yöpala

Pestomarinoidut makkara-halloumivartaat
Yhteishyvä

5 annosta

1 pkt (400 g) grillimakkaraa

1 pkt (200 g) halloumijuustoa

Pestomarinadi

1 ruukku basilikaa

1 valkosipulinkynsi

½ dl oliiviöljyä

Vartaita varten olin emännän pyynnöstä hakenut Stockmannin Herkusta valikoiman raaseporilaisen West Charkin mausteisia makkaroita. Hyviä olivat kaikki, mikään ei noussut erityiseksi suosikiksi. Kannattaa maistaa!

Valmista marinadi. Hurauta vaikka sauvasekoittimella tai monitoimikoneella ainekset soseeksi. Paloittele makkarat ja kuutioi juusto. Pujota makkaraa ja juustoa varrastikkuihin (jos käytät puisia, niin muista liottaa niitä ensin vedessä, metalliset tikut puolestaan öljytään). Grillaa vartaat kuumassa grillissä käännellen. Sivele pinnoille pestomarinadia.

Fenkolicoleslaw

www.k-ruoka.fi

4 annosta

1 (200 g) fenkoli

200 g kaalia

2 (200 g) porkkanaa

1 tlk (200 g) kermaviiliä

1½ rkl sinappia

1 rkl omenaviinietikkaa

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

ripaus sokeria

Leikkaa fenkolista ja kaalista pois kanta ja tarvittaessa myös uloin osa kuorta. Leikkaa molemmat ohuiksi suikaleiksi. Kuori ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Sekoita mausteet kermaviiliin ja siten saatu kastike kasvisten joukkoon. Anna maustua hetki jääkaapissa ennen tarjoamista.

Minun tehtäväni oli tuoda viini makkaravartaille. Väittäisin siinä onnistuneeni, ainakin löysin itselleni uuden suosikkiviinin, vaikka kuvaus onkin epäilyttävän marjainen. Château de Fesles Cabernet Franc La Chapelle Vieilles Vignes 2013 (13,54 €). Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, kevyen vadelmainen, paprikainen, mausteinen ja hennon lyijykynäinen viini Ranskan Loiresta. Viini -lehdeltä kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).

Myös toinen illan aikana maisteltu punaviini löytyi minun retkilaukustani. Cecilia Beretta Valpolicella Superiore Ripasso 2013 (14,99 €), viini, johon tutustuin Etiketti-klubin Vivahteikas Veneto -pruuvissa. Tarkemman kuvauksen viinistä löydät Veneto -jutustani, klik.

Aamiainen

Aamiainen ei todellakaan ollut mikään perussunnuntaiaamiainen, vaan todellinen brunssi moninaisine herkkuineen.

Raejuustomunakas

Soppa365

1 annos

3 munaa

½ prk rasvatonta raejuustoa

½ tl suolaa

mustapippuria myllystä

yrttejä

Riko munat kulhoon, vatkaa rakenne rikki, lisää raejuusto ja suola. Lämmitä pannulla vähän öljyä ja paista munakas. Pienellä pannulla tulee paksumpi munakas, joka paistetaan molemmin puolin, mutta isolla pannulla voi ohuemman paistaa vain toiselta puolelta. Viimeistele mustapippurilla ja yrteillä.

Täytetyt avokadot

Soppa365

4 annosta

2 avokadoa

½ limetin mehu

4 kananmunaa

½ tl suolaa

ripaus mustapippuria

1 dl tuoretta ruohosipulia

Lämmitä uuni 250 asteiseksi. Puolita avokadot, poista kivi ja kaavi noin ruokalusikallinen sisusta pois. Purista puolikkaille limen mehua ja laita ne uunipellille tai pieneen vuokaan. Riko kuhunkin puolikkaaseen kananmuna. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kypsennä uunissa 5-8 minuuttia, kunne valkuaiset ovat hyytyneet. Keltuaiset saavat jäädaä valuviksi. Koristele ruohosipulilla.

Munakoisotahna

Glorian Ruoka&Viini 6/2015

4 annosta

1 munakoiso

1 rkl oliiviöljyä

1 tl juustokuminaa

1/4 tl neilikkaa

2 rkl minttua hienonnettuna

2 rkl korianteria hienonnettuna

1 dl turkkilaista jogurttia

1 rkl sitruunamehua

½ tl suolaa

1/4 tl mustapippuria myllystä

Leikkaa munakoiso veitsellä noin sentin kuutioiksi. Paahda kuutioita kuumalla pannulla ilman rasvaa noin 5 minuuttia. Laske lämpöä hieman ja lisää oliiviöljy, juustokumina ja neilikka. Kuullota pari minuuttia, anna jäähtyä. Soseuta jäähtynyt munakoiso, lisää hienonnetut yrtit, jogurtti, mehu ja mausteet munakoisososeeseen. Tahna nautittiin fenkolileivän päällä, siihen vielä viipale vuohenjuustoa ja hieman minttua koristeeksi.

Fenkolileipä

Glorian Ruoka&Viini 7/2014

2 leipää

½ dl laktoositonta maitojuomaa

25 g 

5 kananmunaa

3/4 dl sokeria

2 tl suolaa

1 rkl fenkolinsiemeniä

5-6 dl vehnäjauhoja

300 g (juu, oikeasti!) huoneenlämpöistä laktoositonta voita

1 kananmunanvalkuainen voiteluun

Lisäksi

1 rkl sormisuolaa

1 rkl fenkolinsiemeniä

En tiedä, mikä idea näissä laktoosittomissa aineksissa oli, vai oliko lainkaan. Ehkä samanlaista tulee ihan normituotteillakin. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää kananmunat, sokeri ja suola sekä fenkolinsiemenet ja puolet jauhoista. Vaivaa taikina tasaiseksi ja lisää loput jauhot. Sekoita pehmeäksi taikinaksi.

Kuutioi voi pieniksi palasiksi. Lisää voi pienissä erissä taikinaan sähkövatkaimella voimakkaasti vatkaten. Kohota taikinaa huoneenlämmössä liinan alla tunti. Puserra taikinasta ilmakuplat pois ja jaa taikina kahteen pieneen (3-5 dl) leipävuokaan. Jätä 1/4 kohoamisvaraa. Peitä liinalla ja kohota tunti.

Voitele leipien pinnat valkuaisella, ripottele päälle sormisuolaa ja fenkolinsiemeniä. Paista 180 asteisessa uunissa 20-30 minuuttia, kunnes leivät ovat kauniin värisiä. Leivästä tuli jännän kakkumainen. Se näytti aivan kuivakakulta, mutta maistui fenkolileivältä :) Munakoisotahna ja vuohenjuusto sopivat päälle mainiosti.

Cantaloupe-shotti

Glorian Ruoka&Viini 3/2015

1 litra

1,3 kg cantaloupe-melonia

10 g tuoretta inkivääriä

1 limetti

1 dl vettä

ripaus cayennepippuria

1/4 tl suolaa

Poista melonista siemenet. Lohko ja kuori se. Kuori ja silppua inkivääri. Purista limetistä mehu. Laita ainekset omina erinään tehosekoittimeen ja hurauta sileäksi juomaksi.

Kesäkurpitsashotti

Glorian Ruoka&Viini 3/2015

1 litra

500 g kesäkurpitsaa

200 g fenkolia

2 appelsiinia

2 rasiaa (á 70 g) tuoretta pinaattia

2 tl fenkolinsiemeniä

½ tl sokeria

½ tl suolaa

Lohko kurpitsa ja fenkoli. Purista appelsiineista mehut. Laita ainekset omina erinään tehosekoittimeen ja hurauta sileäksi juomaksi.

Ja pitäähän myös aamiaisella ja erityisesti brunssilla olla myös jälkiruoka. Tottakai!

Jogurttivaahto, inkivääriomenat ja murokeksimuru

Glorian Ruoka&Viini 7/2014

4 annosta

2 dl kuohukermaa

4 rkl sokeria

2 dl kyytönmaitojogurttia (Armas)

2 dl vuohenmaitojogurttia

Inkivääriomenat

2 hapokasta omenaa (valkea kuulas tai Granny Smith)

1 cm pala inkivääriä

1 dl sokeria

1 dl vettä

Ensinnäkin on sanottava, että kyytönmaitojogurttia ei löytynyt, ei sitten mistään. Autoin ainesten etsinnässä ja vuohenmaitojogurtti löytyi Stockmannin Herkusta. Kyytönmaitojogurtti vaihdettiin turkkilaiseen jogurttiin.

Vatkaa kerma ja sokeri paksuhkoksi vaahdoksi. Yhdistä jogurtit ja nostele vaahto lastalla joukkoon. Jaa jogurttivaahto annoslaseihin, peitä kelmulla ja laita kylmään 20-60 minuutiksi. Tee sillä aikaa murokeksimurut (ohje myöhemmin).

Kuori ja raasta inkivääri. Kiehauta sokeri ja vesi kattilassa. Lisää inkivääriraaste. Jäähdytä. Kuori ja paloittele omenat. Pyöritä palat inkiväärisokeriliemessä ja lusikoi omenat jogurttivaahdon päälle. Viimeistele annokset murokeksimuruilla.

Murokeksimuru

Glorian Ruoka&Viini 7/2014

3 dl

3 dl bran flakes -muroja tai jotain vastaavia

1 kananmuna

2 rkl sokeria

1 rkl kanelijauhetta

1/4 tl leivinjauhetta

Rouhi murot tehosekoittimessa melko karkeaksi jauheeksi. Kaada rouhe kulhoon, lisää muut aineet ja sekoita. Taputtele seos tasaiseksi uunipellille ja paista 200 asteisessa uunissa 15 minuuttia tai kunnes keksi on kypsää. Jäähdytä, murenna ja tarjoa jälkiruokien kanssa.

Tämä jälkiruoka todella kruunasi sekä aamiaisbrunssimme että koko mökkiretken. Lämmin suositus!

Loppuun vielä kuvakavalkadia kattauksista ja maisemista. Näistä fiiliksistä ja resepteistä (20 kpl!!!!) ammentaa vielä pitkään!

Perjantaipaukku: Negroni

Negroni on klassikkodrinkki, jonka alkuperästä ei ihan olla varmoja. Yleisimmän tarinan mukaan drinkki on keksitty firenzeläisessä Caffé Casonissa vuonna 1919, kun kreivi Camillo Negroni halusi Americano-drinkistä tiukemman version. Americanoon ei gini kuulu ja sitä jatketaan soodavedellä, joten kyllähän tämä tiukempaa kamaa on. Jos et pidä camparista, etkä pidä ginistä, niin et kyllä pidä tästäkään.....

Negroni

2 cl giniä

2 cl Camparia

2 cl makeaa punaista vermuttia

appelsiininkuoren suikale koristeeksi

Kaada ainekset grogilasiin jäiden päälle ja sekoita sekä koristele. Jossain ohjeissa kehotettiin myös siivilöimään juoma jäähdytettyyn lasiin, mutta koska maut ovat melko tämäkät, niin ihan vaan hyvä, että jäät sulivat sekaan..... Mikäli tätä juomaa jatkat soodalla, se muuttuu Negroni Soodaksi.

Tämä aperitiiviksi luokiteltu drinkki on tarjolla Timo Sarpanevan suunnittelemassa Kimara -lasissa. Kirpputorilöytö, 6 kpl yhteensä 24 eurolla. Vanhoja ravintolahopeisia viinamittoja minulta tai siis Happyhamsterilta löytyy myös melkoinen kokoelma.....

Pruuvi: Vivahteikas Veneto

Syksyssä hyvää on se, että Etiketti-klubin tastingit käynnistyvät. Siskon kanssa otettiin nyt suunta Koillis-Italiaan Veneton alueelle. Veneto on viimeiset kymmenen vuotta ollut Italian suurin viiniä tuottava maakunta, joka tekee viiniä yksin noin kaksi kertaa enemmän kuin Uusi-Seelanti kokonaan. Se oli melko hämmentävä tieto! Kyseessä on arvostettu tuotantoalue, joka tuottaa erityyppisiä viinejä käyttäen hyvin paljon paikallisia rypälelajikkeita.

Tuttuun tyyliin maistelu aloitettiin kuohuvalla. Desiderio Jeio Prosecco Brut (13,90 €) on erittäin kuiva, erittäin hapokas, sitruksinen, hennon päärynäinen ja kevyen yrttinen. Päärynän löysin viinistä helposti, mutta eipä tuo muuten erityisesti minua sykähdyttänyt. Ihan ok, ei hyvä, eikä huono. Eli todennäköisesti en hankkisi. Ruokasuosituksina ravut, äyriäiset, kevyet kala-ateriat. Ja eipä innostunut Viini -lehtikään, antoi vaivaiset kaksi tähteä (=sopusuhtainen kokonaisuus) ja moitti liian kalliiksi.

Ja ihan mikä tahansa italialainen kuohuviini ei ole proseccoa, sillä vain ja ainoastaan Proseccon alueella Glera-rypäleestä valmistetut saavat käyttää Prosecco-nimeä. Merkille pantavaa on myös se, että Prosecco ei aina ole kuohuviiniä, vaan se voi olla vain kevyesti pirskahtelevaa tai valkoviiniä.

Veneton ja koko Italian valkoviinien tyyli on yleensä kuiva, hedelmäinen ja hapokas. Veneton valkoviinien lippulaivat tulevat Soaven alueelta, mikä meissä suomalaisissa yleensä aiheuttaa pientä kulmien kohottelua. Soaven aliarvostettu maine  pohjautuu menneeseen aikaan, sittemmin kunnianhimoiset tuottajat ovat nostaneet laatua ja maailmalla jo ymmärretään laatusoaven päälle. Soavesta on olemassa myös makea versio, Recioto di Soave, jota ei kuitenkaan ole Alkon valikoimissa. Käytetyimmät rypäleet valkoviinien valmistuksessa ovat Garganega ja Trebbiano di Soave.

Me maistoimme aivan huippuhyvän Soave Classicon, Pieropan La Rocca 2013 (29,80 €). Kuiva, hapokas, keltaluumuinen, kypsän sitruksinen, aprikoosinen, mausteinen, mineraalinen ja kevyen tamminen. Tämä tuhti ruokaviini on kypsytetty ranskalaisessa tammessa. Ruokasuosituksena ruokaisat salaatit, kaikki kalat, herkkusienet. Kouluttajamme oli ollut Pieropanin viinitilalla vierailulla ja siellä oli tarjottu suomalaisille erikoisuutena tämän kanssa kantarellipastaa :) Hyvä vinkki! Tykkäsin tästä viinistä erittäin paljon, enkä tarvitsisi edes ruokaa, vaan menisi ihan nautiskellen. Viini -lehti on antanut neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen),  mutta moittii liian kalliiksi. Ja olihan se kallis, mutta alueen ykköstuottajan viinistä oli kuitenkin kyse. Ehkä sen erityiseen hetkeen voisi kuitenkin hankkia. Ehkä.

Maistoimme myös toisen hyvän, mutta hinnakkaan valkoviinin. Zenato Lugana Riserva 2012 (28,80 €) on aikaisemmin löytynyt Alkon tilausvalikoimasta, mutta eipä näy löytyvän enää. Kuiva, hapokas, hedelmäinen, sitruksinen, tamminen ja aromikas viini on hyvä valinta silloin, kun tarvitset viinin lihalle, mutta et halua punaista. Viinissä oli kaunis väri ja hyvä viskositeetti. Paljon hedelmää ja mausteita. Myös toffeista aromia, joka tulee enemmän pitkästä kypsytyksestä, kun tammesta.

Venetossa roseviinejä kutsutaan nimellä Chiaretto, siitä maistiainen seuraavaksi. Badissa Bardolino Chiaretto (5,99 € / 0,375 l). Kuiva, hapokas, vadelmainen, punaherukkainen, sitruksinen, kevyen yrttinen. Söpö pieni pullo, nätti väri, mitätön, vähän kirpakka maku. Siinä tiivistettynä oma mielipiteeni. Ruokasuosituksena vaikkapa mansikka-vuohenjuustosalaatti, vaalea kala ja muut kevyet ruuat. Tai aamiaiseksi mansikka-vuohenjuustocroissantin kera. Viini -lehden mukaan kyseessä on kolmen tähden arvoinen suoritus (=laadukas ja hyvin tehty).

Veneto on poikkeuksellisen monipuolinen punaviinituottaja. Alueella tuotetaan viinejä kevyistä Bardolinoista aina Amarone della Valpolicelloihin saakka. Ja löytyypä täältäkin makea vaihtoehto, Recioto della Valpolicella. Käytetyin rypäle punaviinien valmistuksessa on Corvina, mutta myös Merlot, Cabernet Sauvignon ja Cabernet Franc ovat suosittuja.

Mutta aloitetaanpa marjamehusta...... He, jotka minut tuntevat, tietävät myös, että italialaiset punaviinit ovat olleet minulle, miten nyt sanoisin.....haasteellisia. Masi Bonacosta Valpolicella Classico (11,99 €) oli juuri sellainen, haasteellinen. Erittäin hyvä, paljon lupaava tuoksu ja maku sitten pelkkää marjaa. Ei siis lainkaan minun juttuni nämä marjaisat viinit. Alko sanoo, että keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, karpaloinen, mausteinen ja hennon tallinen. Kouluttajan mielestä elegantti, kevyt tyyli. Jaa. Ruokasuosituksena pizzat, pastat, tomaattipohjaiset ruuat, pehmeät juustot, kuten mozzarella. Ja yllättäen poronkäristys. Johtuen varmaan siitä mukana tarjottavasta puolukkahillosta..... Ja Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).

Koska sisareni toinen nimi on Riesling ja minun veriryhmäni Cabernet Sauvignon, niin oli kyllä ihmeiden ihme, että tämä viini miellytti meitä molempia! Tai en siis hämmästellyt omaa mieltymystäni, mutta kohta tämä menee siihen, että punaviinini eivät ole sisareltani turvassa. Se on huolestuttava suuntaus! Cecilia Baretta Valpolicella Superiore Ripasso (14,99 €) on täyteläinen, keskitanniininen, tumman marjainen, kypsän kirsikkainen, mausteinen ja kevyen tamminen. Tämä lempeän ja pehmeän tyylin viini on joulun alla yksi Alkon suosituimpia tuotteita. Ruokasuosituksena pataruuat, riista, ruiskuoreen leivottu kalakukko (jos nyt joku sitä haluaa syödä ja vielä juoda punaviiniä) sekä uunijuurekset. Viini -lehden arvioitsijatkin pitivät viinistä ja antoivat neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen ja myös edullinen).

Hynyyn veti suupieliä myös seuraava viini, Tommasi Crearo (18,98 €). Täyteläinen, keskitanniininen, makean luumuinen, kypsän kirsikkainen, yrttinen, mausteinen, tamminen. Viiniin käytetyistä kolmesta rypäleestä Corvina Veronese, Oseleta ja Cabernet Franc kaksi ensin mainittua käytetään kuivattuina ja viimeinen tuo mukanaan täyteläisyyttä ja tuoreutta. Tätä viiniä kannattaa kypsyttää vielä 2-4 vuotta (vaikka hyvin putosi jo nyt) ja myös dekantoida ennen tarjoamista. Ruokasuosituksena iso riista sekä kovat, kypsät, kiteiset juustot, kuten esim. parmesan, pecorino, gouda ja kotoinen mustaleima emmental. Viini -lehti täräytti tälle luonteikkaaksi luonnehtimalleen viinille täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini) ja kehui vielä edulliseksi. Sekä ihan valmiiksi juotavaksi, ei mitään mainintoja kypsyttelytarpeesta. Antti Vahteran täsmäresepti vasikannoisetteja ja tattikastiketta herautti veden kielelle aivan välittömästi.....

Toiseksi viimeinen viini oli minulle pettymys. Miten amarone voi olla kenellekään pettymys? En ymmärrä sitä vieläkään. Tilausvalikoimasta löytyvä Serego Alighieri Vaio Armaron Amarone Classico (57,50 €) oli ensinnäkin mielestäni pöyristyttävän hintainen. Täyteläinen, keskitanniininen, marjainen, mausteinen, tamminen ja aromikas viini tuntui suussani vähän takakireältä. Tuoksussa oli tummaa kirsikkaa siinä määrin, että pelkästään sen vuoksi luulin viiniä ensin makeaksi. Maistamaamme viiniä oli dekantoitu ennen tilaisuuden alkua 3-4 tuntia ja vielä sen lisäksi se oli lasissa noin 1,5 tuntia. Eikä tämäkään vielä poistanut viinin kireyttä. Kuulemma 12 tuntia dekantterissa sen tekisi. En nyt kuitenkaan aio sitä testata. Ja mitä sanoo Viini -lehti asiantuntijoineen? Ei mitään, arvostelua ei löydy, mutta Viinioppaan Pekka Suorsa antaa 90 pistettä (=erinomainen). Täyteläinen, sercialmadeiramainen ja suuta kuivattava maku. Ilmeisesti juuri se toi minulle sen takakireän fiiliksen.

Viimeisenä saimme laseihimme punaisen jälkiruokaviinin. Domini Veneti Reciota della Valpolicella (20,70 €). Täyteläinen, keskitanniininen, makea, tummakirsikkainen, karpalohilloinen, keyven mausteinen ja hennon yrttinen viini sopii juustoille, marjapiiraille, suklaalle, konvehdeille, sacherkakulle. Me maistoimme sen kanssa palan Lindthin 85%:sta suklaata. Pidin tästä erittäin paljon. Viini -lehden arvostelua ei löytynyt, mutta Viinioppaan kyllä. Suorsa on antanut peräti 93 pistettä (=erinomainen), kehuen viiniä monimuotoiseksi ja tasapainoiseksi.

Kuva Alkon Etiketti-klubin nettisivuilta

Tämä kuva havainnollistaa hyvin punaviinityylien erot. Yhteenvetona voisi sanoa sen, että pidän italialaisista viineistä, jos valkoisia on kypsytetty tammessa tai jos punaisiin on edes osittain käytetty kuivattuja rypäleitä. Sisareni sanoi, että nyt kun hän on kahdeksan vuotta opetellut punaviinejä maistelemaan, niin jo vain alkaa löytyä makunystyröitä miellyttäviä tuotteita. Sattuivat muuten olemaan juuri niitä samoja, mistä minäkin pidin.

Veneton alueella syödään risottoa pastaa enemmän. Ja nyt kyllä kovasti tekee mieli valmistaa kantarellirisottoa ja viilentää seuraksi vivahteikas soave.....

*) tuotekuvat Alkon nettisivuilta