Pienen tytön tervetulojuhla

Pienen pienelle tyttären tyttärelleni järjestettiin  heinäkuun alkupuolella Tervetuloa perheeseen -juhla. Juhlaa vietettiin tyttäreni puolison lapsuudenkodissa, mutta kokkailuvastuuta jaettiin lähisuvun kesken. Tuoreet vanhemmat halusivat pitää tarjoilun mahdollisimman helppona ja simppelinä sekä kesäisen keveänä. Vähemmän on enemmän -tyylisesti. Tarjolla oli kolmea eri salaattia sekä focaccia -leipää, joka kuului minun vastuulleni. Nuorin tyttäreni taikoi pöytään kauniit kakut. Mikäs meidän oli juhliessa!

Pöytään oli katettu tyttäreni puolison omissa ristiäisissä käytetyt valkoiset, hopeakoristeiset kahvikupit sekä kirjava kattaus Arabian puhalluskoristeisia (pääosin BR-mallisia 1960-70 lukujen taitteesta) kuppeja omista kokoelmistani. Mielestäni saimme aikaan varsin raikkaan ja juuri tähän juhlaan sopivan kattauksen.

Pikkuneidin täti eli nuorin tyttäreni on taidokas kakuntekijä. Harrastuspohjalta syntyy kakkuja, jotka voittavat kauneudessaan konditoriatuotteet mennen tullen. Resepti on kuitenkin salainen ja tyttäreni tuntien joka kerta ainutlaatuinen, joten nyt voimme vain tyytyä ihailemaan kakkukuvaa. Kakut olivat juuri niin herkullisia, miltä kuvassa näyttävät.

Sitten varsinaisiin resepteihin ja aloitamme kolmesta salaatista. Kaikkien kolmen salaatin ohjeet ovat saatu Anton&Antonin ruokakassien mukana.

Riisinuudelisalaatti
Lisukesalaatti neljälle

150 g riisinuudeleita

½ varhaiskaali

1 iso porkkana

1 pss cashewpähkinöitä

1 ruukku korianteria

Marinadi

½ dl kiinalaista soijakastiketta

1 rkl sokeria tai hunajaa

1-2 valkosipulinkynttä

2 tl seesamiöljyä

½ rkl inkiväärijauhetta

Keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan, siivilöi ja huuhdo kylmällä vedellä. Purista nuudeleista kaikki neste ja laita kulhoon. Raasta varhaiskaali juustohöylällä ja porkkana rouheasti raastimella. Sekoita nuudeleiden joukkoon. Sekoita marinadin ainekset ja lisää kulhoon. Anna maustua hetki. Lisää lopuksi pähkinät ja korianterisilppu. Sekoita.

Kaalisalaatti
Lisukesalaatti neljälle

500 g varhaiskaalia

50-80 g juuriselleriä

1 hapan omena

½ paprika

1 dl kermaviiliä

1 rkl majoneesia

½ rkl valkoviinietikkaa

1 rkl oliiviöljyä

suolaa

vastajauhettua mustapippuria

Suikaloi kaali ja paprika hienoksi. Kuori ja raasta juuriselleri ja omena. Yhdistä nämä kulhossa ja lisää sen jälkeen kermaviili (ja majoneesi), Sekoita ja mausta valkoviinietikalla, oliiviöljyllä, suolalla ja mustapippurilla. Sekoita.

Nyhtökaura-couscoussalaatti kesäkurpitsalla ja granaattiomenalla
Neljä annosta

4 dl couscousia

1 kesäkurpitsa

1 granaattiomena

1 ruukku lehtipersiljaa

2 salaattisipulia

2 valkosipulinkynttä

1 pkt nyhtökauraa

oliiviöljyä

merisuolaa

mustapippuria

viinietikkaa

Kastike

1 prk ranskankermaa

½ dl sweet chili -kastiketta

1 valkosipulinkynsi murskattuna

Kaada couscous kulhoon, lisää 1 rkl oliiviöljyä ja 1 tl suolaa. Kaada päälle 4 dl kiehuvaa vettä, sekoita ja peitä kulho kannella. Anna couscousin vetäytyä 6-8 minuuttia ja sekoita haarukalla jyvät irti toisistaan. Viipaloi kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi ja paista viipaleet oliiviöljyssä kuumalla pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla. Irrota granaattiomenasta siemenet (näppärän tavan siihen löydät täältä, klik). Hienonna persilja, viipaloi sipulit. Sekoita kaikki kasvikset couscousiin ja mausta viinietikalla, suolalla ja oliiviöljyllä. Kuori valkosipuli ja viipaloi ohuiksi viipaleiksi. Paista viipaleet yhdessä nyhtökauran kanssa oliiviöljyssä, mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kastike. Kaada nyhtökaura couscoussalaatin päälle ja tarjoa kastikkeen kanssa.

Sitten oma osuuteni eli focaccia. Muistelen saaneeni tämän ohjeen ystävältäni, toisaalta emme kuitenkaan kumpikaan olleet aivan varmoja, että näin oli käynyt..... Tämä mummi myös muistelee tehneensä focacciaa kahdella eri ohjeella, joista toisen tuotos päätyi suoraan roskiin. Päättelin, että koska nyt tämä nimenomainen ohje oli säilytetty, niin se ehkäpä kertoo onnistuneesta lopputuloksesta. Katsotaanpa, miten käy!

Focaccia

uunipellillinen

7,5 dl vettä

50 g hiivaa

2 rkl suolaa

2 rkl sokeria

1 rkl kuivattua oreganoa

n. 15 dl vehnäjauhoja

1½ dl oliiviöljyä

paketillinen pieniä mozzarellapalloja

puolitettuja kirsikkatomaatteja

tuoretta rosmariinia

Pinnalle paistamisen jälkeen

½ dl oliiviöljyä

suolahiutaleita

Älä pelästy taikina suolamäärää. Äläkä öljymäärää. Ne ovat molemmat ihan oikein. Vaikka 2 rkl suolaa näyttää ihan järkyltä määrältä.......

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liota siihen hiiva. Lisää suola, sokeri ja oregano. Sekoittele jauhot joukkoon vähitellen. Taikinaa ei tarvitse käsin vaivata, ainoastaan sekoitetaan.

Jauhojen jälkeen taikinaa lisätään öljy. Tuntuu, että se ei mitenkään sekoitu taikinaan, eikä sen varmaan ihan kokonaan tarvitsekaan. Kaada taikina leivinpaperoidulle, korkeareunaiselle uunipellille.

Koristele kirsikkatomaatin puolikkailla, mozzarellapalloilla sekä tuoreella rosmariinilla. Paista 225 asteessa puolisen tuntia. Valele kypsä focaccia oliiviöljyllä ja ripottele päälle suolahiutaleita.

Se on sitten siinä. Melko paksu, mehevä leipä, joka ei seurakseen tarvitse mitään levitteitä tai lisukkeita.

Näillä eväillä joukko perhettä, sukulaisia ja ystäviä toivottivat tervetulleeksi joukkoonsa jo kypsään neljän kuukauden ikään ehtineen iloisesti kiljahtelevan pienen neidin.

Näitä Arabian kahvikuppeja Happyhamster on keräillyt jo vuosikymmenten ajan. Ideana on ollut se, että kutakin kuppia on aina vain yksi kappale. Kokoelma käsittää noin 90 yksilöä..... Näillä on ilo kattaa kahvipöytä!

Ruokaa raiteilla: Duetto Plus

Päätin sitten kirjoittaa vähän erilaisen ravintolajutun. Kuten monet tietävät, taitan päivittäistä työmatkaani junalla. Ja nimenomaan IC-junilla, vaikka VR yrittää sitä vuoroja karsimalla kovastikin vaikeuttaa. Usein valitsen paikkani ravintolavaunusta, paitsi silloin, jos en ole kovin sosiaalisella tuulella. Toisaalta meitä vakituisia työmatkakulkijoita on niin paljon, että täydellisen epäsosiaalisuuden tila on saavutettavissa vain välttämällä myös kausilippulaisille varattuja kiintiöpaikkoja. Tämmöisessä mielentilassa olen kuitenkin hyvin harvoin. Siispä kuppilaan.

Käyttämissäni junissa ravintolapalveluista huolehtii Avecra, joko kiertävillä myyntikärryillä tai sitten uudehkoilla kaksikerroksisilla DuettoPlus -ravintolavaunuilla. Usein ravintolavaunujen ruokatarjonnalle hivenen hymähdellään ja sitä moititaan sekä huonoksi että ylihintaiseksi. Minä sanoisin puolestani, että käsitys on ainakin osittain väärä.

Aamuinen (ja usein iltainenkin) kahvi (2,50 €) paikallislehden kera nautittuna ei mitään erityisiä hehkutuspisteitä kylläkään saa, mutta arvostan vaikkapa sitä, että se tarjotaan Arabian Teema-kupista!

Jos olen myöhässä ja tiedän, että en ehdi töissä aamiaiselle, otan ravintolavaunussa silloin kahvin kaveriksi karjalanpiirakan munavoilla. Se on oikeasti hyvää!

Illalla kahvin kanssa maistuu välillä pienen pieni mutakakku, joka pienuudestaan huolimatta on varsin oiva taittamaan makean nälkää. Ja mikä parasta, maksaa vain euron verran!

Junan viinitarjonta ei ole kummoinenkaan. Valittavana on kaksi valkoista ja kaksi punaista sekä yksi kupliva. Kaikki tasaisen huonoja, ainakin minun mielestäni. Mutta sehän ei kuitenkaan estä sitä, että erityistilanteessa junakavereiden kanssa on kuplivia maljojakin kohoteltu.

Vaan yleensä illalla, pitkän päivän jälkeen ja varsinkin perjantaisin maistuu lonkero, joka ikävä kyllä ei ole sitä ainoaa oikeaa laatua :(

Erittäin harvoin syön junassa oikein lounaan, mutta loman aikana piipahdin eräänä päivänä Helsingissä asioilla ja paluumatkalla nälkä otti vallan. Raiteilla tarjotut lihapullat on legendaarinen ja oikeasti hyvä annos, mutta nyt päädyin salaattiin. Ja kuten kuvasta näet, annos näytti herkulliselta ja myös maistui siltä.

Varoituksen sanana on sanottava, että mikäli matkustat Pendolinossa, älä ota tätä pizza-annosta kuin äärimmäisessä hätätilanteessa. Se on juuri niin rasvainen ja suolainen, miltä näyttääkin, eikä lonkero juurikaan tilannetta pelasta.

Että tämmöinen juttu tällä kertaa. Seuraavassa tuleekin taas tarinaa paikoillaan pysyvistä ravintoloista!

Kukkakaali edellä

Kukkakaali edellä lähdettiin näihin kokkailuihin. Jostakin naisten lehdestä olin ennen lomia ottanut talteen ohjeen paahdetusta kukkakaalista. Pidän kovasti kukkakaalista ja kun ohjeessa oli vielä runsain mitoin seesamia, jota suorastaan rakastan, niin sillä mentiin. Tein heti tupla-annoksen!

Paahdettu kukkakaali

1 keskikokoinen kukkakaali

suolaa

pippuria

50 g voita

2 tl seesamiöljyä

3 rkl seesaminsiemeniä

Paloittele kukkakaalin kukinnot ja laita ne voideltuun uunivuokaan. Suolaa ja pippuroi. Lisää pinnalle seesamiöljy ja voi lastuina.

Voin määrä näytti vähän suurelta, joten jos ajatuksissa oli tehdä kevyttä kasvisruokaa, niin tämä ei taida olla siihen tarkoitukseen sopiva ohje. Kypsennä vuokaa 200 asteisessa uunissa tunti, kerran käännellen.

Ripottele seesaminsiemet kypsän paistoksen päälle. Ohjeessa on mielestäni siemeniä ihan liian kanssa, vähempikin riittää.

Tämähän oli siis lisuke, jonka seuraksi olin hankkinut pienen nieriäfileen. Valmistin sen mukaellen aikaisemmin hyväksi todetun sitruuna-rosmariinilohen ohjetta, jonka löydät täältä, klik.

Lasista löytyi kestosuosikki, itävaltalainen Leth Duett Riesling & Veltliner 2015 (10,98 €). Kuiva, hapokas, limettinen, viheromenainen, kypsän aprikoosinen, kevyen mineraalinen. Takuuvarma valinta monen ruuan kanssa ja moneen makuun. Viini -lehtikin pitää ja on antanut viinille neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja vielä edullinen ostos.

Parempaa mökkiruokaa

Olen lomalla ja silloin usein käy niin, että viikonloput ja viikot sulautuvat yhteen, eikä päiviä oikein erota toisistaan, eikä sillä ole edes väliä. Ystävälläni oli maanantaina vapaapäivä, joten vietimme ikäänkuin perjantaita sunnuntaina mökillä. Aurinkoa, hyvää ruokaa ja viiniä, mökkisauna, kiireettömyys. Päätin panostaa ruokaan hivenen tavallista grillaamista enemmän, mikä tarkoitti, että osan esivalmisteluista hoidinkin jo kotona. Jos kokatessa tarvitaan vähänkin enemmän kippoa ja kulhoja sekä vielä koneita, on parasta vähän helpottaa tekemistä ja miettiä, mikä missäkin on mahdollista. Mökillä tiskataan pihalla ja keittiö on pikkuruinen, joten tomaattikeiton päätin tehdä kokonaan jo kotona. Tai ainakin yritin......

Tomaattikeitto

Kauhaa ja rakkautta -blogi

3-4 annosta

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 porkkana

oliiviöljyä

1 kg kypsiä tuoreita tomaatteja

4-5 dl vettä

2 rkl kana- tai kasvisfondia

½ dl valkoviiniä

1 rkl sokeria

2 rkl tomaattipyreetä

1-2 tl kuivattua basilikaa

½ dl kuohukermaa

suolaa

pippuria

Koska jo seuraavana päivänä oli mökille tulossa uudet vieraat, päätin tehdä keittoa samantien tupla-annoksen, ehkä se suistikin minut ongelmiin? Eli sanon jo heti alkuun, että älä laita kaikkea ohjeessa mainittua nestettä tai muuten jatkat keittelyä tuntitolkulla. Tein tupla-annoksen ja laitoin vettä 7 dl. Ehkä viisi olisi riittänyt, sillä tomaateista irtoaa nestettä valtavasti! Muista ja minäkin yritän jälleen muistaa sen, että nestettä on paljon helpompi lisätä, kuin saada pois. Kuljetin valmiin keiton mökille (olen onnellisessa asemassa, mökkimatka on vain 20 km!) ja laitoin sen välittömästi hellalle porisemaan. Pariksi tunniksi. Oikeastaan rakenne oli parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä, kun keittoa jälleen lämmitettiin. Tässähän on se hyvä puoli, että tomaattikeitto ei voi mitenkään ylikypsyä, oikeastaan maut vain tiivistyivät, mutta vähemmälläkin pääsee......

Mutta nyt soppaa tekemään. Kuori ja pilko sipuli, valkosipuli ja porkkana sekä lohko tomaatit.

Kuullota sipulia, valkosipulia ja porkkanaa kattilassa oliiviöljyssä, kunnes sipuli on läpikuultavaa.

Lisää tomaatit sekä kermaa, suolaa ja pippuria lukuunottamatta kaikki muut ainekset. Kiehauta ja anna porista, kunnes kasvikset ovat täysin pehmeitä. Siirrä pois liedeltä, soseuta sauvasekoittimella, lisää kerma ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Vaikka en erityisemmin pidä tomaatista niin tämä kyllä yllätti minut. Positiivisesti! Kuvassa näkyvä focaccia-leipä on myös omatekemää ja siihen kirjoitan ja linkitän tänne reseptin myöhemmin.

Keittoon lorautettiin ja keiton kanssa nautittiin yhtä harvoista kelpuuttamistani pänikkäviineistä. 50°  Riesling (25,90 € / 2 l) Saksan Rheingausta on kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, viheromenainen, kevyen aprikoosinen ja hennon yrttinen. Viinin nimi tulee 50. leveyspiiristä, joka kulkee Rheingaun viinialueen halki. Viini -lehtikin on antanut arvionsa hanaviineistä ja tämä on saanut kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty, edullinen ostos). Suositellaan yleisviiniksi kala- ja äyriäisruuille. Ja nyt siis tomaattikeitolle! Huomioi myös tyylikäs pakkaus, tämän kehtaa nostaa ihan pöytään saakka.

Sitten pääruuan pariin. Päättäessäni jälleen kerran systemaattisesta pakastimen tyhjentämisestä totesin, että karitsan jauhelihaa löytyy useampikin paketti. Ensin ajattelin pyöritellä pullia, mutta eihän se oikein grilliruuaksi taivu, joten päädyin burgereihin. Ja se oli hyvä valinta se!

Karitsaburgerit

Onko nälkä? -blogi

4 annosta

800 g karitsan jauhelihaa

1 sipuli silputtuna

2 tl suolaa ja mustapippuria

2 tl chilijauhetta

2 tl juustokuminaa

2 tl savupaprikajauhetta

2 tl kuivattua oreganoa

1 tl jauhettua kanelia

voita paistamiseen

Lisäksi

200 g vuohenjuustoa

4 Briossi-sämpylää

pestoa

Lime-tsatsiki

Onko nälkä? -blogi

250 g turkkilaista jogurttia

½ kurkku

3 valkosipulinkynttä raastettuna

1 tl suolaa ja mustapippuria

1 tl raastettua limen kuorta

Jauhelihaa minulla ei ollut kuin vähän yli 500 g, mutta siitä tuli oikein hyvät neljä pihviä. Hieman tulkinnanvaraisesti oli ilmoitettu suolan ja pippurin määrä. 2 tl kumpaakin? Vai 2 tl yhteensä molempia? Oma maku ratkaiskoon! Ja koska todellakin lihaa oli vähemmän, mitä alkuperäisohjeessa, niin suhteutin mausteita sen mukaan. Chilijauhe vaihtui chilihiutaleisiin ja muistiksi itselle, että seuraavalla kerralla laitan niitä vähemmän.

Yhdistä pihviainekset, vaivaa sekaisin ja laita viileään maustumaan noin tunniksi.

Tee sitten tsatskiki. 1 tl = 1 limen raastettu kuori. En sitä raasteen määrää erityisemmin kuitenkaan mittaillut. Sopivasti oli. Muistathan valita sitrukset luomuhyllystä, silloin kun käytetään kuoriraastetta. Raasta kurkku ja valkosipuli. Puristele kurkkuraasteesta nesteet keittiöliinaan. Yhdistä ainekset, sekoita ja anna maustua kylmässä.

Tee jauhelihamassasta neljä pihviä. Paista ne pannulla voi-öljyseoksessa tai grillaa grillissä 2-3 minuuttia per puoli. Itse paistoin vuohenjuustoviipaleet myös grillissä, mutta voit myös tehdä niin, että nostat juustosiivut pihvien päälle ja gratinoit koko komeuden uunissa grillivastusten alla tai sitten grillissä kannen alla.

Kokoa burgerit. Pihvi, juustot, pesto ja tsatsikia sämpylöiden väliin. Kuumensin myös sämpylät muurikalla. Pestona käytin tekemääni valkosipulinkukkavarsipestoa tai sitten voit tehdä tavallista pestoa tai hankkia sen kaupasta. Tietysti myös sämpylät voisi leipoa itse, mutta joskus voi vähän oikaista! Herkkua tuli! Näitä tehdään taatusti uudelleen, joten ei ole huolta, että jauhelihat unohtuisivat pakastimeen.

Viininä burgereiden kanssa tuttua ja hyväksi todettua "poikaviiniä" Espanjasta. Matsu El Picaro 2015 (9,99 €), täyteläinen, tanniininen, karhunvatukkainen, tumman kirsikkainen, kevyen luumuinen, mausteinen, lämmin. Tempranillo -rypäleestä ja kuukauden tammessa kypsytetty. Mielestäni hintaansa nähden loistojuoma! Viini -lehtikin antaa kelvolliset kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty), joten kannattaa kokeilla. Burgerilla tai ilman.