sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Siskojen ilta plus messut


Aivan emme sentään messuun siskojen kesken päätyneet, vaan messuille. Viinimessuille. Katsoin parhaimmaksi oikaista tämän mahdollisen väärinkäsityksen heti alkuunsa! Kun tavallaan tuo aloituskuvakin loi tiettyä, hivenen harrasta tunnelmaa....

Isosiskot ottivat töihin lähtiessään en-tule-yöksi-kotiin -kassit mukaan ja majoittuivat pikkuisen siskon luo. Tätä oli jo pitkään suunniteltu, mutta nyt vasta olimme kaikki kolme koolla. Vihdoin ja viimein!


Yhteistä illallista varten oli varattu pöytä Vihreästä Holvista, joka nimestään tuovasta mielikuvasta huolimatta ei kuitenkaan ole kasvisravintola. Yllättävän moni meinaan näin luuli!


Ravintola oli värikäs,  kuitenkin melko pelkistetty, ehkä vähän liian voimakkaasti valaistu. Asiakaskuntaa oli kirjaimellisesti vauvasta vaariin.


Palvelu ystävällistä ja mikä tärkeintä, asianmukaiset viinilasit! Sitä me siskot kovasti arvostamme. Alkumaljana André Clouet Brut Grande Réserve samppanja (10 € / 12 cl), ainoastaan Pinot Noir -rypäleistä. Lisää samppanjasta ja sen tuottajasta pääset lukemaan linkin kautta.



Alkuun valitsin paistetut etanat (12 €), savukyljen, peruna"aiolin" ja rucolan kera. Varsin maistuva annos! Yleensä etanat tulee syötyä etanapannuilta rasvaan hukutettuina, joten tämä tarjoilutapa toi tervetullutta vaihtelua. Viininä ranskalainen orgaaninen Chardonnay Juran alueelta, Jerome Arnoux Initial ( 13,40 € / 16 cl).


Pääruuakseni päätyi annos vasikan poskea (24 €), lisukkeina juuriselleriä, sherry-sipulia, mantelia ja kuivattua oliivia (tuo kuvassa näkyvä musta muru). Liha oli mureaa, annos visuaalisesti väritön ja kooltaan v-a-l-t-a-v-a.


Vasikan kanssa nautimme possuetiketillä varustettua punaviiniä. Gran Cerdo 2016 (15,40 € / 24 cl) Espanjan Riojasta löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta ravintolahintaan nähden ärsyttävän edullisesti. Pullohinta Alkossa 13,49 € ja ravintolassa 47 €. Ymmärrän liiketoimintaa ja ymmärrän katteita, mutta silti ärsytti. Mutta siis kyseessä yksi lempiviinialueistani, Rioja ja rypäleinä Tempranillo sekä Graciano. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, aromikas, vadelmainen ja tumman kirsikkainen. Noin äkkiseltään näyttää, että on liikaa marjaelementtejä meikäläisen makuun, mutta hyvinpä tuo vasikan kanssa toimi. Ehkä kokeilen viiniä vielä kotioloissa ennen lopullisen tuomion antamista.


Sisarista nuorin valitsin listan vegeannoksen (20 €). Kurpitsa-gnoccheja, metsäsieniä, sitruunaa, salviaa ja parmesaanivaahto. Niin herkullisen näköinen ja makuinenkin, että lihansyöjäsiskoille iski välitön annoskateus!


Vaan niin valtavaa pääruokaa ei olekaan, ettei jälkiruokavatsan puolelle olisi jäänyt tilaa. Sen täytin oheisella, kuvassa hivenen epämääräiseltä näyttävällä mustaherukka, suklaa & timjami-sitruuna -annoksella (8€). Jälkkäriviininä LBV (=Late Bottled Vintage) Port 2013 Quinta de la Rosa, Portugalin Dourosta (9,50 € / 8 cl). Maahantuojan mukaan pehmeä ja notkea portviini :) Lisää tietoa sekä viinistä, että tuottajasta löydät maahantuojan sivuilta, klik.

Illan kokonaislasku oli 87, 55 euroa, mikä ei ollut oikeastaan paljon, eikä vähän. Ehkä ihan sopivasti siis. Kolme ruokalajia viineineen sekä alkusamppanja.


Yökylässä päätimme illan myös samppanjalla. Mikä ei liene yllätys! Gosset Excellence Champagne Extra-Brut (49,90 €) on Alkon erikoiserävalikoimasta. Erittäin kuiva, erittäin hapokas, kypsän sitruksinen, keltaomenainen, kevyen pähkinäinen, mausteinen ja vivahteikas laatujuoma, jonka jälkeen oli hyvä painaa pää tyynyyn.


Aamulla sitten startattiin liikkeelle kohti Messukeskusta siskon loihtiman aamiaisen turvin. Kananmunia, tuoretta tomaattia, vuohenjuustoa, tuoretta minttua, pippuria, provencen yrttiseosta. Tämä oli herkkua ja variointimahdollisuuksiahan on aivan loputtomiin. Suosittelen!

Messuilla päätimme noudattaa vanhaa taktiikkaa, heti aamusta suoraan viinin ja ruuan pariin, sitten kirjapuolelle, jos ehtii. No ei ehditty, vaikka reilut 5 tuntia messuiltiin. Kohtuullisesta tuntimäärästä huolimatta messujen anti jäi jollain tavoin kevyeksi.


Luonnollisestikin messuilu aloitettiin samppanjalla. Tribaut Blanc de Chardonnay Champagne (34,80 €) sai kunnian olla aloitusjuomanamme. Ennestään meille kaikille tuntematon, erittäin kuiva, hapokas, omenainen ja mineraalinen juoma löytyy Alkon tilausvalikoiman puolelta.


Yllättäen messupäivän parhaimmaksi anniksi osoittautui Eckerö Linen Makuja merellä -maistelumenu. Kolme samppanjaa, kolme makupalaa Eckerö Linen ruokatarjonnasta. Kaikki maistuivat meille!


André Clouet'n tuotteita ja herkullisia makupaloja mukavasti laivan henkilökunnan toimesta esiteltyinä. Hyvä, että ei jo risteilyä varattu!


Toki messutunteihin mahtui toinenkin ruokailuhetki. Jyrki Sukulan parmesaanirisottoa löytyy tältä lautaselta.


Maistetuista viineistä voisin mainita muutaman. Alfred Gratien Champagne Brut (42,94 €) on erittäin kiva, kypsän sitruksinen, paahteinen ja tasapainoinen. Vuoden viinit 2015 kultamitalisti, eikä syyttä! Rypäleinä kaikki klassiset samppanjarypäleet eli Chardonnay, Pinot Noir ja Pinot Meurier. Tämä juoma kannattaa pitää mielessä, sillä Viini -lehti on antanut sille täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini) ja kehuu vielä edulliseksi ostokseksi.


Maininnan ansaitsee myös Espanja Riojasta tuleva Coto de Imaz Gran Reserva 2011 (24,50 €). Vivahteikas ja kehittynyt, 100%  Tempranillo. Täyteläinen, tanniininen, kypsän karpaloinen, hapankirsikkainen, viikunainen, tummasuklainen, hennon vaniljainen ja tamminen herkkujen herkku. El Coto on Espanjan Vuoden viinituottaja 2016. Ei huonona pidä tätä Viini -lehtikään, vaan antaa neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen). Erityisesti kiinnostaa arvion yhteydessä annettu täsmäreseptivinkki, filotaikinaan kääritty possunfilee sienimuhennoksella. Sitä on aivan varmasti kokeiltava!


Tulipa myös maistettua Viini -lehden Vuoden viini 2017 ehdokas Tommasi Crearo 2013 (18,98 €) Italian Venetosta. Tämä kyseinen viinihän sitten myöhemmin todellakin valittiin vuoden punaviiniksi! Maahantuojan sanoin: Muhkea ja aromikas supervenetolainen on luonteikas illan tunnelman kohottaja sekä täsmävalinta riistalle. Alko luokittelee juoman ryhmään vivahteikas & kehittynyt: täyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, herukkahilloinen, kevyen neilikkainen, hennon lääkeyrttinen, tallinen. Viini -lehden viiden tähden (=tyylikäs huippuviini) hehkutuksen voit lukaista täältä, klik.


Eipä hassumpi lainkaan ollut myöskään KWV 57 On Main 2017 (13,88 €) Etelä-Afrikasta. Cabernet Sauvignon, Pinotage, Syrah, Petit Verdot. Täyteläinen, tanniininen, kirsikkahilloinen, luumuinen, kevyen minttuinen, maitosuklainen, vaniljainen. Minttua ja maitosuklaata ei muistakaan aikaisemmin punaviinien yhteydessä mainitun! Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).

Ja jos suuntaat matkalle Eckerö Linen kyydittämänä, niin mukava talviviini on espanjalainen The Duke Big Red Wine (9,90 € laivalla). Lakritsainen, tumman puhuva, runsaan luumuinen ja kypsän hedelmäinen. Tyyli lähellä italialaista Ripassoa.



Messuilla oli toki viinien lisäksi paljon muutakin, tällä kertaa kukaan meistä ei kuitenkaan innostunut hankkimaan vaikkapa Riedelin laseja mistään supertarjouksesta. Taitaa lasistot olla jo kunnossa! Kaunis kattaus on Maku Kitchen Lifen osastolta ja juustoja, niitä oli tarjolla todella paljon monessa pisteessä. Juustonrakastajien selkäranka piti melko hyvin, vain pari Appenzelleriä lähti mukaan.


Vaikka varsinaisten kirjamessujen puolelle emme ole oikeastaan koskaan ehtineet, on kirjoja silti tarttunut matkaan viini- ja ruokapuoleltakin. Vaan ei tällä kertaa, mikä oli minulle ehkä pieni pettymys. Sen sijaan yllätyin Lidl-kaupan omasta lehdestä. Lidl sinänsä ei ole mikään suosikkikauppani, mutta tässä lehdessä on muutama varsin mielenkiintoinen resepti, joita varmasti jossain vaiheessa kokeilen. Että jotain sentään!

Helsinkiläinen jäi Helsinkiin ja loput porukasta suunnisti kohti kotikaupunkia. Nälkähän jo tässä vaiheessa oli tullut, joten suuntasimme lyhyen kaavan illalliselle AsemaX -ravintolaan.


Vuohenjuusto kananpoikaa (18,50 €). Kananpojan rintafilee, grillattu vuohenjuusto, kirsikkahilloke, punaviinikastike ja lohkoperunat olivat kyllä ainakin minun makuuni.


Viinillisen viikonlopun päätteeksi teimme AsemaXissa myös loistavan viinilöydön! Espanjan Ribera del Duerosta Valdubón Roble 2014 ( 13,80 € Alkon tilausvalikoimassa, 39 € ravintolassa). Täyteläinen, tanniininen, marjainen, mokkainen, mausteinen. Niin oli maku ja hinta (Alkon hinta) kohdillaan, että teimme tohkeissamme kimppatilauksen Alkon verkkokaupasta :) Verkkokaupan nopeudesta kiitokset, tilaus tehtiin sunnuntaina, niin keskiviikkona jo tekstiviesti ilmoitti ostoksien saapuneen.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Laiturin nosto + karitsapiiras = marraskuu


Marraskuu on yksi synkeimmistä kuukausista. Paitsi nuorimman sisareni ja nuorimman tyttäreni, marraskuussa syntyneiden, mielestä. Näille kahdelle halloween-fanille kyseessä on ilon ja valon kuukausi :) Minä saan tähän harmauteen piristykseni kynttilöiden ja kukkien avulla. Kukat jälleen kerran kukkakauppa Hortensiasta, josta niin usein löydän vähän erikoisempiakin kukkia kotini koristukseksi.



Marraskuuhun kuuluu olennaisesti laiturin nosto ja mökin hyvästely talveksi. Mökiltä lähtiessä ajatukset olivat yhtä harmaat, mitä tämä kuva. Seuraavaan kesään on kovin pitkä aika.......

Laiturin nosto olikin ainoa tälle viikonlopulle lukkoon lyöty ohjelma. Muun ajan päätin käyttää tiiviiseen kotoiluun, kokkailuun ja loppumattomaan raivaukseen. Toistaiseksi olen vain kokkaillut! Seuraavan reseptin sain työkaveriltani. Työkaverit olivat tätä yhdessä tehneet ja voi sitä hehkutuksen määrää, kehuivat maasta taivaisiin! Pakkohan minunkin oli kokeilla.......




Mausteinen lammas-tomaattipiiras
Glorian Ruoka&Viini 2/2013

Pohja
200 g huoneenlämpöistä voita
2 dl bulgarianjogurtia
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 tl sokeria

Täyte
400 g lampaan lihaa tai jauhelihaa
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 tl voita
½ tl kardemummaa
1 tl ras el hanout -mausteseosta
3 rkl tomaattipyreetä
1 dl punaviiniä
400 g säilöttyjä kirsikkatomaatteja
100 g salaattijuustoa tai fetaa
rosmariinia
kananmuna voiteluun

Viikolla olin käynyt Hyvinkään Farmarinmarkkinat/REKO- jaossa, joten sieltä hankituista aineksista käytin tähän Pihlajasaaren Lammastilan karitsan jauhelihaa, Pappilanpuiston kananmunia ja Goatshit Farmin rosmariinilla maustettua vuohenjuustoa. Pohjan jauhot vaihdoin täysjyvävehnäjauhoihin.


Marokkolaista ras el hanout -mausteseosta löydät nykyään jo ihan markettien maustehyllystä, mutta voit sekoittaa sen myös itse. Ohje, jota toden totta aion myös itse kokeilla, löytyy täältä, klik.


Sekoita jogurtti voihin ja lisää kuiva-aineet joukkoon. Peitä taikina ja nosta kylmään puoleksi tunniksi.

Mikäli käytät kokolihaa, pilko se suupaloiksi. Kuori ja hienonna sipulit, kuullota ne voissa kuumalla pannulla. Lisää liha, mausteet ja tomaattipyree, anna hautua viitisen minuuttia.


Lisää viini ja säilyketomaatit, anna seoksen kiehua hiljalleen noin 15 minuuttia, kunnes suurin osa nesteeestä on haihtunut.


Ota taikinasta neljännes erilleen. Voitele piirakkavuoka (28 cm) tai vuoraa se leivinpaperilla. Kauli isompi taikinapala jauhotetulla alustalla reilusti vuokaa isommaksi ympyräksi. Nosta taikina kaulimen avulla vuokaan ja painele reunoille. Reunoja ei tarvitse siistiä. Esipaista pohjaa 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Ota piirakkapohja uunista. Murustele juusto täytteen sekaan, sekoita ja kaada pohjan päälle. Ripottele päälle rosmariinin lehtiä. Käyttämäni vuohenjuusto oli jo valmiiksi maustettu rosmariinilla, joten en enää sitä tässä vaiheessa lisännyt.

Kauli loppu taikina levyksi ja nosta se kanneksi piirakalle tai leikkaa siitä suikaleita koristeeksi. Voitele pinta munalla ja paista vielä noin 20 minuuttia tai kunnes pinta on kauniisti ruskistunut.




Ah, mikä herkku uunista tulikaan ulos! Eipä työkaverit tätä todellakaan turhaan kehuneet! Sopivasti makua, mehevyyttä ja mausteisuutta. Nyt vaan mietityttää, että riittääkö tästä toimistoevääksi lainkaan vai tuleeko syödyksi kokonaan jo viikonlopun aikana?


Viini, jota laitoin ruokaan, jota hörpin kokatessa ja jota nautin ruuan kera oli Valdubón Roble 2014 (13,80 €). Tämä Alkon tilausvalikoimasta löytyvä viini tulee yhdeltä suosikkialueeltani, Espanjan Ribera del Duerosta. Täyteläinen, tanniininen, marjainen, mokkainen, mausteinen. Viini tuli tutuksi viikko sitten viinimessujen jälkimainingeissa, kun tulimme kotikaupungin Asema X -ravintolaan syömään ja sieltä tämän bongasimme. Jo heti sunnuntaina laitoin verkkokaupan kautta tilauksen ja keskiviikkona hain ostokseni. Näppärää ja nopeaa.

Jutun viinimessuista löydät täältä, klik.

torstai 2. marraskuuta 2017

Pietarin muistelot


Keväällä, toukokuussa, teimme ystävien kesken upean junamatkan Pietariin. Ehkä jossain vaiheessa saan siitäkin kirjoitettua blogijutun, mutta yli 300 valokuvan läpikäyminen on melkoisen hidasta :) Matkalla jo lupasin reissukavereilleni, että kun syksy koittaa ja keittiöni on remontin jälkeen viimeistä piirtoa myöten valmis, kutsun kaikki muistelemaan reissua ja kokkaan muistelua siivittämään Venäjä -teemaisen menun. Nyt se aika sitten koitti.


Menun suunnittelu ei ollut tällä kertaa helpoimmasta päästä. Olin yllättynyt, että sivupersoonani, Happyhamster, ei ollut sen vertaa ollut tehtäviensä tasalla, että kirjahyllyssä olisi ollut teemaan sopiva keittokirja. Ruoka- ja viiniaiheisia kirjoja on hyllyssä kolmisensataa, mutta lähimmäksi Pietarin herkkuja päästiin vain Mannerheimin pöydässä -kirjassa. Onneksi työkaverini näki ahdinkoni, tunsi tuskani ja auttoi pälkähästä lahjoittamalla kokoelmiini Keisarillinen Pietarin keittiö -kirjan. Huh helpotus! Näiden kirjojen avulla sukelsin keisarillisen keittiön hyvinkin ranskalaissävytteisiin tunnelmiin inspiroitumaan ja ideoimaan.

Alkuruuan suunnittelu lähti siitä, että piirtelin junassa vihkoon kattaussuunnitelmaa. Vaikka en todellakaan ole mikään piirtäjä, niin näin tehdystä hahmottelusta on aikaisemminkin ollut apua. Ainoa asia, minkä olin jo keväällä tarjottavien suhteen päättänyt, oli tattijulienne, mutta mitä lisäksi ja miten, sitä piti piirtää. Ja jotta sain alkupalat toivomallani tavalla esille, pyörähdin hankkimassa Chez Mariuksesta jo pitkään haaveilemani kivialustat. Tai siis Happyhamster pyörähti......


Kuten usein olen sanonut, olen onnellisimmillani, kun voin käyttää runsaasti aikaa ja vaivaa niin suunnitteluun, kuin varsinaiseen kokkaamiseenkin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kirjoitan listoja, piirrän kattauskuvia, katan pöydän jopa pari päivää aikaisemmin, valmistelen tarjottavia ruokia jo edellisenä päivänä mahdollisimman pitkälle, joten sitten varsinaisella H-hetkellä kaikki on valmista tai ainakaan ruuan valmistukseen ei enää kulu tarpeettomasti aikaa. Väitän onnistuneeni tässä kaikessa tällä kertaa. Aina ei suinkaan niin ole käynyt.....


Näitä vanhoja hopeisia ja uushopeisia servettirenkaita olen kerännyt jo vuosia. Hauskinta niissä on nimikaiverrukset. Hjalmar, Ernst, Lena, Christel, Siviä ja niin edelleen. Käytän myös kankaisia lautasliinoja. Myös arjessa ja mökillä. Eikä se ole mitenkään vaivalloista, sillä arkiservetit ovat pellavaa, niitä ei tarvitse edes silittää.

Kuvassa näkyy myös aarteeni eli erityiset juliennepannut. Vuosia vuosia sitten löysin ne kirpputorilta ja nyt viimein ne pääsisivät arvoiseensa käyttöön!


Ei voi puhua venäläisestä illasta ilman vodkaa! Ja koska matkallamme vierailimme Russian Vodka Roomissa ja samassa yhteydessä toimivassa vodkamuseossa, niin tokihan meillä oli alkuruokien yhteydessä pieni vodkatasting! Vodkat ja snapsilasitkin viilenivät pakastimessa useamman päivän.

Vaan lähdetäänpä liikkeelle reseptien kera! Osa illalla otetuista valokuvista on sisareni ottamia. Kiitos hänelle tästä kuvitusavusta!




Tattijulienne
6 annosta

400 g tuoreita tatteja (noin ½ litraa kuutioituna)
1 rkl voita
1 (100 g) sipuli
2 dl paksumpaa ruokakermaa
1 prk (120 g) smetanaa
2 dl (100 g) juustoraastetta (maukasta ja täyteläistä)
1/4 tl suolaa
1/4 tl jauhettua maustepippuria

Kuorrutus
1 dl (50 g) juustoraastetta
tuoretta persiljaa

Paista kuutioituja tatteja pannulla, kunnes niistä irtoava neste on haihtunut. Sulata joukkoon voi, lisää hienonnettu sipuli ja kuullota kevyesti.


Lisää kerma ja smetana, kuumenna samalla sekoittaen ja sulata joukkoon juustoraaste. Hauduta miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Maista ja mausta. Sienimuhennoksen valmistin tähän pisteeseen jo edellisenä päivänä.


Siirrä muhennos annosvuokiin, ripota juustoraaste päälle ja kuorruta 200 asteisen uunin yläosassa kymmenisen minuuttia tai kunnes pinta on kevyesti ruskistunut. Koristele tuoreella persiljalla.


Alkuruuaksi paistelimme myös pienet blinit. Ohjeen ehkä parhaaseen blinitaikinaan ikinä, löydät täältä, klik. Tässä kohdin vieraatkin saivat osallistua kokkailuun, kun jokainen asetteli kurkut, smetanat, lohet ja mädit omille blineilleen.


Ja voi hyvänen aika, miten hyvää! Vaikka itse sanonkin...... Tattijulienne oli t-ä-y-d-e-l-l-i-s-t-ä! Ehkä hetken pidempään olisin voinut pannuja pitää uunissa, jotta pinta olisi selkeämmin ruskistunut. Myös kivialustat toimivat tarjoilussa mainiosti. Hyvä sijoitus siis!


Ja hyvin näytti muillekin alkuruoka maistuneen, tarkkaan tyhjentyneet pannut vain jäljellä. Vodkapullojen kanssa oli vähän toisin! Tässä mittavassa kahden vodkan Suomi-Venäjä -ottelussa Venäjä korjasi voiton.


Pääruuaksi mietin kaikkea mahdollista kalasta stroganoffiin ja päädyin Pappilanpuiston luomutilan kyyttönaudan paistin myötä Moskovan pataan. Tämänkin tein jo edellisenä iltana valmiiksi, sillä lihapatahan vain paranee pitkästä kypsyttelystä ja uudelleen lämmittelystä.

Moskovan pata
6 annosta

1 kg naudan paistia
3 sipulia
3 venäläistä suolakurkkua
3-5 rkl voita
3 rkl hunajaa
2 tl rouhittua mustapippuria
ripaus cayennenpippuria
3 rkl vehnäjauhoja
4-5 dl voimakasta lihalientä
150 g murennettua aurajuustoa
240 g smetanaa



Ota paisti huoneenlämpöön tunti ennen ruuanvalmistusta. Kuori ja hienonna sipuli. Kuutioi kaksi kurkkua, valuta siivilässä ja ota neste talteen. Sulata padassa ruokalusikallinen voita.


Paista sipuleita viitisen minuuttia, lisää hunaja ja kurkkukuutiot. Paista vielä toiset 5 minuuttia ahkerasti sekoitellen. Lisää pippurit ja paista vielä hetki. Lisää suolakurkkuliemi pataan ja siirrä pata sivuun odottelemaan lihoja.


Leikkaa paisti kuutioiksi ja paistele voissa pieni erä kerrallaan kauniin ruskeiksi. Lisää paistetut lihat pataan. Huuhtele pannu vesitilkalla ja kaada mukaan pataan.


Ripota vehnäjauhot lihapalojen päälle ja sekoita hyvin. Lisää lihaliemi ja sekoita jälleen. Lisää juusto ja sekoita sitä, kunnes se sulaa ja lopuksi vielä smetana.

Peitä pata kannella ja laita 200 asteiseen uuniin tunniksi. Alenna lämpö 150 asteeseen ja kypsennä vielä puoli tuntia tai kunnes liha on mureaa. Ota kansi pois ja anna ruuan olla uunissa sen aikaa, että pinta saa vähän väriä ja kastike kiehuu hieman kasaan. Saatoin kypsentää pataa ainakin kaksi tuntia, ellen jopa enemmän, sillä kastikkeen kokoon keittäminen kesti ja kesti. Mutta kuten sanottu, mitä pidempi kypsytys, sitä mureampi liha. Tähän vaiheeseen tein padan edellisenä päivänä. Juhlapäivänä vain kuumensin ruuan ja kolmas kurkku kuutioitiin valmiiden annosten päälle.


Lisukkeiksi tein ihanista ihanimpia hunajavoissa paistettuja ruusukaaleja, joiden ohjeen löydät täältä, klik.


Söpöset Hyvinkään Rekosta Luomumaalta hankitut maa-artisokat päätyivät puikuloiden kanssa uuniin.

Maa-artisokka-perunapaistos
Chocochili -blogi
4 lisukeannosta

500 g maa-artisokkaa
500 g (puikula)perunoita
1 valkosipuli
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria myllystä
½ dl korppujauhoja
ruohosipuli- tai persiljasilppua

Pese ja kuori maa-artisokat ja perunat. Irrota ja kuori valkosipulinkynnet (alkuperäisessä ne jätetään kuorimatta, mutta minä kuorin).


Pilko juurekset sopivan kokoisiksi ja laita ne valkosipulinkynsien kanssa uunivuokaan. Lorauta päälle reilusti oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Ripottele päälle korppujauhot.

Paista 225 asteisessa uunissa puolisen tuntia tai kunnes perunat ovat pehmeitä. Ripottele yrttisilppu paistoksen päälle ennen tarjoilua.


Visuaalisesti Moskovan pata lisukkeineen ei ollut kovinkaan houkutteleva. Oikeastaan ylikypsä liha ei ole sitä milloinkaan. Ruusukaaleilla yritin vähän "piristää" yleisvaikutelmaa, siinä onnistumatta. Tätä ei koristelusta unohtunut persiljakaan olisi pelastanut..... Maku kuitenkin korvasi kaiken. Eikä ainoastaan korvannut, vaan ylitti.


Jälkiruoka-asiaakin pallottelin mielessäni pitkään. Vaihtoehtoina oli mm. uunijäätelöä ja Romanovin mansikat, mutta omenasharlotka vei lopulta voiton.

Omenakakku Sharlotka

5 kpl Granny Smith tai kotimaisia omenoita
3 kananmunaa
2½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2½ dl vehnäjauhoja

Pinnalle
kanelia
tomusokeria

Tarjoiluun
vadelmahilloa
kermavaahtoa


Huvittavintahan tässä lienee se, että jouduin turvautumaan osto-omenoihin. Pihallani on seitsemän omenapuuta, joista on syksyllä oikeastaan vain riesaa. Paitsi nyt, kun omenoita ei tullut. Muutoinhan yritän tunkea niitä milloin mihinkin, metsästäville tuttaville vietäväksi peurojen ruokintapaikoille tms. Ja kun en niitä juurikaan itse käytä, kuin satunnaisesti jotain hilloa olen tehnyt, niin lopulta sitten ne ovat päätyneet vaan roskiin. Ja nyt, menin Prismaan ja ostin kotimaisia omenoita. Että silleen.

Laita leivinpaperi halkaisijaltaan 24 senttisen irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Minulla oli silikonireunainen vuoka, jolloin riitti vain pohjan paperointi. Voitele hyvin. Voitelin myös paperoimattomat reunat.


Halkaise (osto)omenat, poista siemenkota, leikkaa ohuiksi viipaleiksi ja puolita viipaleet. Jos haluat, voit kuoria omenat. Levitä omenaviipaleet vuokaan.


Vaahdota kulhossa munat ja sokeri. Lisää vaniljasokeri ja vehnäjauhot varovasti käännellen. Kaada paksu seos vuokaan omenaviipaleiden päälle. Paista omenakakkua 175 asteisen uunin alatasolla 20 minuuttia ja lopuksi keskitasolla 25-30 minuuttia. Jäähdytä. Kumoa kakku tarjoiluvadille, koristele kanelilla ja tomusokerilla. No, minulle kävi niin, että vasta tätä kirjoittaessa huomasin tuon kumoamisen eli en kumonnut, vaan siirsin kakun leivinpaperin avulla tarjoilulautaselle. Toimi se niinkin!


Ja sitten tarjolle vadelmahillon ja kermavaahdon kera. Jälleen kerran jälkiruoka kruunasi aterian!


Viinit

Ihan ei sentään vodkan varaan tätä iltaa jätetty, mutta kun venäläisiä viinejä ei ollut saatavilla, niin lähemmäs tunnelmaa päästiin georgialaisilla. Valinta oli siinä mielessä helppo, että näitä löytyy Alkosta yksi kuohuva, yksi valkoinen ja peräti kaksi punaista. Että silleen ei ollut valinnan vaikeutta!


Bagrationi Classic Brut (12,99 €) on Alkon tilausvalikoimasta löytyvä erittäin kuiva, hapokas, hedelmäinen, sitruksinen ja aromikas kuohuviini, joka näkyy löytyvän lähes jokaisen Helsingin venäläisravintolan viinilistalta. Ei suuria tuntemuksia, mihinkään suuntaan. Nautimme sen, mutta ei sitä toista kertaa tarvitse hankkia.


Tbilvino Rkatsiteli 2015 (10,98 €) on Rkatsiteli -rypäleestä valmistettu kuiva, hapokas, sitruksinen, omenainen, kevyen mausteinen ja yrttinen valkoviini. Meillä tämä alkuruokaviini herätti, jos ei nyt suoranaista innostusta, niin kevyttä hyväksyntää. Ei siis hullumpi lainkaan, vaan ihan kokeilun arvoinen. Viini -lehden arvioinnissa juoma on saanut kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).


Tbilvino Mukuzani 2014 (14,99 €) on Saperavi -rypäleestä valmistettu punaviini. Keskitäyteläinen, tanniininen, punaherukkainen, kypsän karpaloinen, tumman luumuinen, yrttinen ja mausteinen. Viiniä suositellaan erityisesti lihaisille pataruuille, joten valinta osui siinäkin mielessä kohdilleen. Myös tälle Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).


Jälkiruokaviinin osalta luotin suosikkiini, italialaiseen, La Caliera Moscato d'Asti 2016 (8,29 € 0,375 l), makeaan ihanuuteen. Makea, pirskahteleva, päärynäinen, kypsän sitruksinen, kukkainen, raikas. Todellinen jälkiruokaviinien moniottelija, joka sopii hedelmien, marjojen, makeiden leivonnaisten ja jopa juustojen kanssa. Tai ihan sitten vaan sellaisenaan, hyvin viilennettynä. Viini -lehti kehuu tuotetta löydöksi ja antaa sille peräti neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen).


Viineille löytyi myös hauskasti teemaan sopiva peltitarjotin. Miten ihmeessä niitäkin on tähän talouteen päässyt kerääntymään.......? Kaikelle löytyy joskus juuri oikea käyttötarkoituksensa!

Kukat sun muut koristukset


Teemaan sopivan kukka-asetelman hankin Kukkakauppa Hortensiasta. Varmuuden vuoksi tilasin punaiset neilikat etukäteen, jotta sain mahdollisimman hyvän Venäjä -fiiliksen. Happyhamsterin kätköistä löytyi yllättäen myös melko mittava maatuskakokoelma. Kokoelma, josta pienelle tyttärentyttärelleni riitti roimasti iloa vielä viikon kuluttua, klik.




Ja jos illan mittaan olisi tullut olo, että joku ei ole ihan kartalla, niin se olisi ollut helppo välittömästi tarkistaa valaistusta karttapallosta. Karttapallosta, jollainen meilläkin lapsena oli ja jonka Happyhamster, pitkään sitä himoittuaan, löysi netistä 15 euron sopuhinnalla. Aivan loisto-ostos, 1970-1980 -lukujen taitteesta, kun maailman kartta näytti hivenen erilaiselta, mitä tänä päivänä.


Hyvillä mielin tämä emäntä nosti illallisen jälkeen jalat rahille :)