Keväällä, toukokuussa, teimme ystävien kesken upean junamatkan Pietariin. Ehkä jossain vaiheessa saan siitäkin kirjoitettua blogijutun, mutta yli 300 valokuvan läpikäyminen on melkoisen hidasta :) Matkalla jo lupasin reissukavereilleni, että kun syksy koittaa ja keittiöni on remontin jälkeen viimeistä piirtoa myöten valmis, kutsun kaikki muistelemaan reissua ja kokkaan muistelua siivittämään Venäjä -teemaisen menun. Nyt se aika sitten koitti.
Menun suunnittelu ei ollut tällä kertaa helpoimmasta päästä. Olin yllättynyt, että sivupersoonani, Happyhamster, ei ollut sen vertaa ollut tehtäviensä tasalla, että kirjahyllyssä olisi ollut teemaan sopiva keittokirja. Ruoka- ja viiniaiheisia kirjoja on hyllyssä kolmisensataa, mutta lähimmäksi Pietarin herkkuja päästiin vain Mannerheimin pöydässä -kirjassa. Onneksi työkaverini näki ahdinkoni, tunsi tuskani ja auttoi pälkähästä lahjoittamalla kokoelmiini Keisarillinen Pietarin keittiö -kirjan. Huh helpotus! Näiden kirjojen avulla sukelsin keisarillisen keittiön hyvinkin ranskalaissävytteisiin tunnelmiin inspiroitumaan ja ideoimaan.
Alkuruuan suunnittelu lähti siitä, että piirtelin junassa vihkoon kattaussuunnitelmaa. Vaikka en todellakaan ole mikään piirtäjä, niin näin tehdystä hahmottelusta on aikaisemminkin ollut apua. Ainoa asia, minkä olin jo keväällä tarjottavien suhteen päättänyt, oli tattijulienne, mutta mitä lisäksi ja miten, sitä piti piirtää. Ja jotta sain alkupalat toivomallani tavalla esille, pyörähdin hankkimassa Chez Mariuksesta jo pitkään haaveilemani kivialustat. Tai siis Happyhamster pyörähti......
Kuten usein olen sanonut, olen onnellisimmillani, kun voin käyttää runsaasti aikaa ja vaivaa niin suunnitteluun, kuin varsinaiseen kokkaamiseenkin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kirjoitan listoja, piirrän kattauskuvia, katan pöydän jopa pari päivää aikaisemmin, valmistelen tarjottavia ruokia jo edellisenä päivänä mahdollisimman pitkälle, joten sitten varsinaisella H-hetkellä kaikki on valmista tai ainakaan ruuan valmistukseen ei enää kulu tarpeettomasti aikaa. Väitän onnistuneeni tässä kaikessa tällä kertaa. Aina ei suinkaan niin ole käynyt.....
Näitä vanhoja hopeisia ja uushopeisia servettirenkaita olen kerännyt jo vuosia. Hauskinta niissä on nimikaiverrukset. Hjalmar, Ernst, Lena, Christel, Siviä ja niin edelleen. Käytän myös kankaisia lautasliinoja. Myös arjessa ja mökillä. Eikä se ole mitenkään vaivalloista, sillä arkiservetit ovat pellavaa, niitä ei tarvitse edes silittää.
Kuvassa näkyy myös aarteeni eli erityiset juliennepannut. Vuosia vuosia sitten löysin ne kirpputorilta ja nyt viimein ne pääsisivät arvoiseensa käyttöön!
Ei voi puhua venäläisestä illasta ilman vodkaa! Ja koska matkallamme vierailimme Russian Vodka Roomissa ja samassa yhteydessä toimivassa vodkamuseossa, niin tokihan meillä oli alkuruokien yhteydessä pieni vodkatasting! Vodkat ja snapsilasitkin viilenivät pakastimessa useamman päivän.
Vaan lähdetäänpä liikkeelle reseptien kera! Osa illalla otetuista valokuvista on sisareni ottamia. Kiitos hänelle tästä kuvitusavusta!
Tattijulienne
6 annosta
400 g tuoreita tatteja (noin ½ litraa kuutioituna)
1 rkl voita
1 (100 g) sipuli
2 dl paksumpaa ruokakermaa
1 prk (120 g) smetanaa
2 dl (100 g) juustoraastetta (maukasta ja täyteläistä)
1/4 tl suolaa
1/4 tl jauhettua maustepippuria
Kuorrutus
1 dl (50 g) juustoraastetta
tuoretta persiljaa
Paista kuutioituja tatteja pannulla, kunnes niistä irtoava neste on haihtunut. Sulata joukkoon voi, lisää hienonnettu sipuli ja kuullota kevyesti.
Lisää kerma ja smetana, kuumenna samalla sekoittaen ja sulata joukkoon juustoraaste. Hauduta miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Maista ja mausta. Sienimuhennoksen valmistin tähän pisteeseen jo edellisenä päivänä.
Siirrä muhennos annosvuokiin, ripota juustoraaste päälle ja kuorruta 200 asteisen uunin yläosassa kymmenisen minuuttia tai kunnes pinta on kevyesti ruskistunut. Koristele tuoreella persiljalla.
Alkuruuaksi paistelimme myös pienet blinit. Ohjeen ehkä parhaaseen blinitaikinaan ikinä, löydät täältä, klik. Tässä kohdin vieraatkin saivat osallistua kokkailuun, kun jokainen asetteli kurkut, smetanat, lohet ja mädit omille blineilleen.
Ja voi hyvänen aika, miten hyvää! Vaikka itse sanonkin...... Tattijulienne oli t-ä-y-d-e-l-l-i-s-t-ä! Ehkä hetken pidempään olisin voinut pannuja pitää uunissa, jotta pinta olisi selkeämmin ruskistunut. Myös kivialustat toimivat tarjoilussa mainiosti. Hyvä sijoitus siis!
Ja hyvin näytti muillekin alkuruoka maistuneen, tarkkaan tyhjentyneet pannut vain jäljellä. Vodkapullojen kanssa oli vähän toisin! Tässä mittavassa kahden vodkan Suomi-Venäjä -ottelussa Venäjä korjasi voiton.
Pääruuaksi mietin kaikkea mahdollista kalasta stroganoffiin ja päädyin Pappilanpuiston luomutilan kyyttönaudan paistin myötä Moskovan pataan. Tämänkin tein jo edellisenä iltana valmiiksi, sillä lihapatahan vain paranee pitkästä kypsyttelystä ja uudelleen lämmittelystä.
Moskovan pata
6 annosta
1 kg naudan paistia
3 sipulia
3 venäläistä suolakurkkua
3-5 rkl voita
3 rkl hunajaa
2 tl rouhittua mustapippuria
ripaus cayennenpippuria
3 rkl vehnäjauhoja
4-5 dl voimakasta lihalientä
150 g murennettua aurajuustoa
240 g smetanaa
Ota paisti huoneenlämpöön tunti ennen ruuanvalmistusta. Kuori ja hienonna sipuli. Kuutioi kaksi kurkkua, valuta siivilässä ja ota neste talteen. Sulata padassa ruokalusikallinen voita.
Paista sipuleita viitisen minuuttia, lisää hunaja ja kurkkukuutiot. Paista vielä toiset 5 minuuttia ahkerasti sekoitellen. Lisää pippurit ja paista vielä hetki. Lisää suolakurkkuliemi pataan ja siirrä pata sivuun odottelemaan lihoja.
Leikkaa paisti kuutioiksi ja paistele voissa pieni erä kerrallaan kauniin ruskeiksi. Lisää paistetut lihat pataan. Huuhtele pannu vesitilkalla ja kaada mukaan pataan.
Ripota vehnäjauhot lihapalojen päälle ja sekoita hyvin. Lisää lihaliemi ja sekoita jälleen. Lisää juusto ja sekoita sitä, kunnes se sulaa ja lopuksi vielä smetana.
Peitä pata kannella ja laita 200 asteiseen uuniin tunniksi. Alenna lämpö 150 asteeseen ja kypsennä vielä puoli tuntia tai kunnes liha on mureaa. Ota kansi pois ja anna ruuan olla uunissa sen aikaa, että pinta saa vähän väriä ja kastike kiehuu hieman kasaan. Saatoin kypsentää pataa ainakin kaksi tuntia, ellen jopa enemmän, sillä kastikkeen kokoon keittäminen kesti ja kesti. Mutta kuten sanottu, mitä pidempi kypsytys, sitä mureampi liha. Tähän vaiheeseen tein padan edellisenä päivänä. Juhlapäivänä vain kuumensin ruuan ja kolmas kurkku kuutioitiin valmiiden annosten päälle.
Lisukkeiksi tein ihanista ihanimpia hunajavoissa paistettuja ruusukaaleja, joiden ohjeen löydät täältä, klik.
Söpöset Hyvinkään Rekosta Luomumaalta hankitut maa-artisokat päätyivät puikuloiden kanssa uuniin.
Maa-artisokka-perunapaistos
Chocochili -blogi
4 lisukeannosta
500 g maa-artisokkaa
500 g (puikula)perunoita
1 valkosipuli
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria myllystä
½ dl korppujauhoja
ruohosipuli- tai persiljasilppua
Pese ja kuori maa-artisokat ja perunat. Irrota ja kuori valkosipulinkynnet (alkuperäisessä ne jätetään kuorimatta, mutta minä kuorin).
Pilko juurekset sopivan kokoisiksi ja laita ne valkosipulinkynsien kanssa uunivuokaan. Lorauta päälle reilusti oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Ripottele päälle korppujauhot.
Paista 225 asteisessa uunissa puolisen tuntia tai kunnes perunat ovat pehmeitä. Ripottele yrttisilppu paistoksen päälle ennen tarjoilua.
Visuaalisesti Moskovan pata lisukkeineen ei ollut kovinkaan houkutteleva. Oikeastaan ylikypsä liha ei ole sitä milloinkaan. Ruusukaaleilla yritin vähän "piristää" yleisvaikutelmaa, siinä onnistumatta. Tätä ei koristelusta unohtunut persiljakaan olisi pelastanut..... Maku kuitenkin korvasi kaiken. Eikä ainoastaan korvannut, vaan ylitti.
Jälkiruoka-asiaakin pallottelin mielessäni pitkään. Vaihtoehtoina oli mm. uunijäätelöä ja Romanovin mansikat, mutta omenasharlotka vei lopulta voiton.
Omenakakku Sharlotka
5 kpl Granny Smith tai kotimaisia omenoita
3 kananmunaa
2½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2½ dl vehnäjauhoja
Pinnalle
kanelia
tomusokeria
Tarjoiluun
vadelmahilloa
kermavaahtoa
Huvittavintahan tässä lienee se, että jouduin turvautumaan osto-omenoihin. Pihallani on seitsemän omenapuuta, joista on syksyllä oikeastaan vain riesaa. Paitsi nyt, kun omenoita ei tullut. Muutoinhan yritän tunkea niitä milloin mihinkin, metsästäville tuttaville vietäväksi peurojen ruokintapaikoille tms. Ja kun en niitä juurikaan itse käytä, kuin satunnaisesti jotain hilloa olen tehnyt, niin lopulta sitten ne ovat päätyneet vaan roskiin. Ja nyt, menin Prismaan ja ostin kotimaisia omenoita. Että silleen.
Laita leivinpaperi halkaisijaltaan 24 senttisen irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Minulla oli silikonireunainen vuoka, jolloin riitti vain pohjan paperointi. Voitele hyvin. Voitelin myös paperoimattomat reunat.
Halkaise (osto)omenat, poista siemenkota, leikkaa ohuiksi viipaleiksi ja puolita viipaleet. Jos haluat, voit kuoria omenat. Levitä omenaviipaleet vuokaan.
Vaahdota kulhossa munat ja sokeri. Lisää vaniljasokeri ja vehnäjauhot varovasti käännellen. Kaada paksu seos vuokaan omenaviipaleiden päälle. Paista omenakakkua 175 asteisen uunin alatasolla 20 minuuttia ja lopuksi keskitasolla 25-30 minuuttia. Jäähdytä. Kumoa kakku tarjoiluvadille, koristele kanelilla ja tomusokerilla. No, minulle kävi niin, että vasta tätä kirjoittaessa huomasin tuon kumoamisen eli en kumonnut, vaan siirsin kakun leivinpaperin avulla tarjoilulautaselle. Toimi se niinkin!
Ja sitten tarjolle vadelmahillon ja kermavaahdon kera. Jälleen kerran jälkiruoka kruunasi aterian!
Viinit
Ihan ei sentään vodkan varaan tätä iltaa jätetty, mutta kun venäläisiä viinejä ei ollut saatavilla, niin lähemmäs tunnelmaa päästiin georgialaisilla. Valinta oli siinä mielessä helppo, että näitä löytyy Alkosta yksi kuohuva, yksi valkoinen ja peräti kaksi punaista. Että silleen ei ollut valinnan vaikeutta!
Bagrationi Classic Brut (12,99 €) on Alkon tilausvalikoimasta löytyvä erittäin kuiva, hapokas, hedelmäinen, sitruksinen ja aromikas kuohuviini, joka näkyy löytyvän lähes jokaisen Helsingin venäläisravintolan viinilistalta. Ei suuria tuntemuksia, mihinkään suuntaan. Nautimme sen, mutta ei sitä toista kertaa tarvitse hankkia.
Tbilvino Rkatsiteli 2015 (10,98 €) on Rkatsiteli -rypäleestä valmistettu kuiva, hapokas, sitruksinen, omenainen, kevyen mausteinen ja yrttinen valkoviini. Meillä tämä alkuruokaviini herätti, jos ei nyt suoranaista innostusta, niin kevyttä hyväksyntää. Ei siis hullumpi lainkaan, vaan ihan kokeilun arvoinen. Viini -lehden arvioinnissa juoma on saanut kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).
Tbilvino Mukuzani 2014 (14,99 €) on Saperavi -rypäleestä valmistettu punaviini. Keskitäyteläinen, tanniininen, punaherukkainen, kypsän karpaloinen, tumman luumuinen, yrttinen ja mausteinen. Viiniä suositellaan erityisesti lihaisille pataruuille, joten valinta osui siinäkin mielessä kohdilleen. Myös tälle Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).
Jälkiruokaviinin osalta luotin suosikkiini, italialaiseen, La Caliera Moscato d'Asti 2016 (8,29 € 0,375 l), makeaan ihanuuteen. Makea, pirskahteleva, päärynäinen, kypsän sitruksinen, kukkainen, raikas. Todellinen jälkiruokaviinien moniottelija, joka sopii hedelmien, marjojen, makeiden leivonnaisten ja jopa juustojen kanssa. Tai ihan sitten vaan sellaisenaan, hyvin viilennettynä. Viini -lehti kehuu tuotetta löydöksi ja antaa sille peräti neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen).
Viineille löytyi myös hauskasti teemaan sopiva peltitarjotin. Miten ihmeessä niitäkin on tähän talouteen päässyt kerääntymään.......? Kaikelle löytyy joskus juuri oikea käyttötarkoituksensa!
Kukat sun muut koristukset
Teemaan sopivan kukka-asetelman hankin Kukkakauppa Hortensiasta. Varmuuden vuoksi tilasin punaiset neilikat etukäteen, jotta sain mahdollisimman hyvän Venäjä -fiiliksen. Happyhamsterin kätköistä löytyi yllättäen myös melko mittava maatuskakokoelma. Kokoelma, josta pienelle tyttärentyttärelleni riitti roimasti iloa vielä viikon kuluttua, klik.
Ja jos illan mittaan olisi tullut olo, että joku ei ole ihan kartalla, niin se olisi ollut helppo välittömästi tarkistaa valaistusta karttapallosta. Karttapallosta, jollainen meilläkin lapsena oli ja jonka Happyhamster, pitkään sitä himoittuaan, löysi netistä 15 euron sopuhinnalla. Aivan loisto-ostos, 1970-1980 -lukujen taitteesta, kun maailman kartta näytti hivenen erilaiselta, mitä tänä päivänä.
Hyvillä mielin tämä emäntä nosti illallisen jälkeen jalat rahille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti