Minisupermiehen ensimmäinen juhla

Olen tuplamumu, sain marraskuun viimeisenä päivänä toisen lapsenlapseni, pienen turkulaisen pojan. Kohta kolme vuotta olen nyt saanut harjoitella tätä uutta mumu-rooliani ensimmäisen lapsenlapseni kanssa, ihmetellen, ihastellen, sydän rakkautta tulvillaan.

Minulla on hyvin tyttövoittoinen perhe. Ensimmäinen lapsenlapseni on tyttö ja minulla on kaksi tytärtä. Itse olen esikoinen kolmen tytön joukosta ja äitimme on ainoa lapsi. Äidinäiti taasen kuului neljän tytön sisarusparveen. Näissä olosuhteissa poika on ihme!

Pienen supermiehen kastejuhlaa vietettiin tammikuun lopussa Turussa, tunnelmallisen Hus Lindmanin suojissa, aivan tuomiokirkon kupeessa. Ravintola on auki arkena lounasaikaan, mutta muuten vain tilauksesta. Tänä talvisena lauantaina ravintolassa vietettiin kastejuhlamme lisäksi kaksia muitakin juhlia, mutta kun kaikki seurueet olivat omissa saleissaan, niin rauha ja yksityisyys säilyivät.

Olin enemmän kuin ilahtunut juhlapaikan valinnasta. Ensinnäkin tuoreilla vanhemmilla on tärkeämpääkin tekemistä, kuin siivota kotia ja kokata juhlaa varten, joten aivan luksusta ihan kaikille astella valmiiseen pöytään. Toisekseen minuun teki suuren vaikutuksen tämä 200-vuotias, huolella entisöity rakennus, jonka mielenkiintoisesta, jopa keskiajalle saakka ulottuvasta historiasta voit lukea enemmän täältä, klik.

Lounaan nautimme seisovasta pöydästä ja niin sekä kylmän alkuruokapöydän antimet, että lämpimät pääruuat olivat kaikki herkullisia ja hyvin valmistettuja.

Arvostan perinteiden vaalimista ja tässä kastejuhlassa yhdistyi kauniilla tavalla pienen pojan kummankin vanhemman suvussa jo pitkään sukupolvelta toiselle siirtyneet asiat. Ensinnäkin kastemalja, joka on kulkenut vävypoikani suvussa jo pitkään. Upea malja, jota koristavat Seitsemän veljeksen hahmot.

Sitten kastepuku, joka on hivenen tuoreempaa tuotantoa, sillä sen on äitini valmistanut minulle vuonna 1961. Puvun alta pilkottava pitsi on peräisin äitini morsiushunnusta. Tässa kastepuvussa on kastettu minun ja sisarieni lisäksi myös meidän lapset ja nyt sitten puku oli jo kolmannen sukupolven käytössä.

Neljä sukupolvea oli paikalla viettämässä tätä kaunista juhlaa. Päivänsankari suoriutui tilaisuudesta hienosti, mitä nyt sylikummi ajoittain oli vähän pulassa pojan venkoillessa ja tutin kanssa hosuessa. Mutta pienet kiemurtelut kuuluvat asiaan! Tervetuloa tähän perheeseen minisupermies!

(Ilmapallot oli hankittu Uskomattomasta Pallopuodista.)

Tautisen viikonlopun risotto

Odotettuun viikonloppuun lähdettiin kuvan mukaisella meiningillä. Ensimmäistä kertaa kokeilin flunssantorjuntaan sinkkisuihketta ja liekö sen, vaiko kahden päivän totaalilevon ansiota, mutta sanoisin, että tauti selätettiin ennen kuin se kunnolla edes ehti alkamaankaan. Tietenkään en voi vähätellä myöskään vanhan ystäväni Captain Morganin osuutta taudin torjunnassa......

Mutta niin sairas en ollut, ettenkö olisi jaksanut kokata. Risottoa rakastan ja kukkakaalia ja juustoa...... Salviasta puhumattakaan. Siksi tämä resepti kokeiluun!

Kukkakaalirisotto taleggio-juustolla

4 annosta

Hannan soppa -ruokablogi

500 g kukkakaalia

2 rkl oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

1 dl cashewpähkinöitä

1 ruukku salviaa

1 sipuli

60 g voita

3½ dl risottoriisiä

1½ dl valkoviiniä

1-1½ l kasvislientä

1 dl raastettua pecorinoa

100 g taleggio-juustoa

Huuhtele ja paloittele kukkakaali suupaloiksi. Levitä ne pellille leivinpaperin pääälle. Pyörittele öljy, suola ja pippuri kukkakaaleihin. Paahda 220 asteessa  noin 15 minuuttia.

Lisää pellille rouhitut cashewpähkinät ja reilu puolet salviasta. Jatka paahtamista viisi minuuttia. Ota pois uunista ja pidä lämpimänä.

Kuori ja hienonna sipuli. Sulata voi kasarissa ja kuullota sipulia muutama minuutti miedolla lämmöllä. Sekoita joukkoon riisi ja anna niidenkin kuullottua. Kaada mukaan viini ja anna sen kiehahtaa. Sitten lisää kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Sekoittelet herpaantumatta ja lisäät aina uuden kauhallisen, kun edellinen on lähes imeytynyt riisiin. Jatka näin, kunnes riisi on al dente -kypsyydessä (noin 20 minuuttia), äläkä murehdi, vaikka lientä jäisikin yli. Minulla jäi.

Viimeistele risotto pecorinoraasteella, tarkista suola ja lisää tilkka kasvislientä, mikäli risotto näyttää sitä tarvitsevan.

Kokoa annos asettelemalla risoton päälle taleggio-juustoviipaleita, paahdettua kukkakaalia ja vielä tuoretta salviaa. Nam! Itselle vaan vielä sellainen asia muistukseksi, että kun yksin on ruokapöydän ääressä, niin ei kannata risottoriisiä keitellä neljän hengen annosta. Risottohan ei mitenkään parane jääkaapissa, vaan päinvastoin! Tämä on nyt syytä muistaa.

Viininä minulla oli niin risotossa, kuin kokkaajan lasissakin, sinänsä mitäänsanomaton, mutta risotossa toimiva etelä-afrikkalainen Prime Cuts 2017 (8,99 €).  Rypäleinä Chenin Blanc, Viognier ja Pinot Gris. Kuiva, keskihapokas, sitruksinen, päärynäinen, persikkainen, kevyen hunajameloninen. Viini -lehti luokittelee tuotteen yhden tähden helpoksi arkiviiniksi ja pitää tätä laatuunsa nähden liian kalliina. Emme tapaa uudelleen.

Soppakuljetus läpi tuulen ja tuiskun

Äiti oli sairastanut koko viikon ja me tyttäret etäohjeistimme häntä niin kuumeen kuin verenpaineenkin mittaamisesta, syömisestä, juomisesta, lepäämisestä sekä lääkitsemisestä. Näin ne osat ovat vaihtuneet! Äiti on huolehtinut minusta lähes kuusikymmentä reilut viisikymmentä vuotta ja koska minäkin asun yksin, niin tiedän, miten kurjaa yksin sairastaminen on, joten niinpä lauantain koittaessa keitin kattilallisen soppaa ja ajelin hänen luokseen. Kirjaimellisesti läpi tuulen ja tuiskun! Lunta on viime viikkoina tullut enemmän kuin tarpeeksi, eikä loppua näy. Lapsuudenkotiini ajelin paikka paikoin vähän henkeä pidätellen ja rystyset valkoisina rattia puristaen, peltoaukeilla kun vain aurauskepit näyttivät kohdan, mistä tie vaihtuu pelloksi. Tavoite oli siis pysyä keppien välissä! Mieleen muistui opiskeluaikainen viikonloppu, jolloin lumesta johtuen vanhempani eivät päässeet viemään minua autolla asemalle, vaan jouduimme rämpimään isomman tien varteen tilatun taksin luo reisiin saakka ulottuvassa hangessa. Pulkalla tavaroita vetäen. Muistan kiukutelleeni isälle, jonka vika tämä luonnollisestikin oli, että minua olisi turha odotella kotiin käymään ennen kesää. Sama muisto oli tullut äidillekin mieleen, ilmeisesti kiukutteluni oli ollut kovinkin mieliinpainuvan sorttista......

Kukkakaali-maapähkinävoikeitto

Anna -lehti 31.1.2019

4 annosta

500 g kukkakaalia

1 tlk (310/250 g) valkoisia papuja

1 l kasvislientä

1 dl sileää maapähkinävoita

1 limetin mehu

Päälle

1 dl hienonnettua lehtipersiljaa tai korianteria

suolapähkinöitä ja/tai sinihomejuustomurua

Pese kukkakaali, leikkaa varsi viipaleiksi ja irrota kukinnot. Minä oikaisin, enkä mitään irrotellut erikseen, vaan tyynen rauhallisesti paloittelin kukkakaalin. Tämähän kuitenkin soseutetaan lopuksi, joten miksi tuhlata aikaa kukintojen kanssa tämän enempää.

Huuhtele ja valuta pavut lävikössä. Kiehauta kasvisliemi kattilassa, lisää kukkakaalit ja pavut. Keitä noin 10 minuuttia, kunnes kukkakaali on pehmeää.

Kaada keitto ja maapähkinävoi tehosekoittimen kulhoon, lisää limettimehu ja soseuta sileäksi. Kaada keitto takaisin kattilaan ja lämmitä tarvittaessa uudelleen. No, ihan hirveästi tiskiä tällä menetelmällä, joten päädyin soseuttamaan sopan sauvasekoittimella ihan vaan kattilassa. Läträämättä sitä ees sun taas.

Lisää keiton päälle hienonnettua lehtipersiljaa ja suolapähkinöitä sekä sinihomejuustomurua. Olipa hyvää!

Oikein oivallinen talvipäivän keitto. Hyvä merkki maistuvuudesta oli myös se, että melko vähäruokainen äitimme santsasi toisen lautasellisen. Pakottamatta! Keitossa saattoi olla myös jotain parantavaa voimaa, sillä äiti  vaikutti huomattavasti pirteämmältä..... Ja kuten aina olen sanonut, suurinta rakkautta on valmistaa ja tarjota (ja kuljettaa paikan päälle) itsetehtyä, hyvää ruokaa.

Hyvää ruokaa ja junasekoilua

Työkaverini oli muuttanut loppuvuodesta uuteen kotiin ja niinpä lähdimme pienellä työporukalla siihen tutustumaan. Miten kaunista kaikki olikaan! Vastaremontoitua, ajatuksella sisustettua. Sijaintikin mitä mainioin, vaikka ei aivan kaupungin ytimessä ollakaan, niin vaikkapa junalla matkan keskustaan taittaa muutamissa minuuteissa. Jos osaa mennä oikeaan junaan. Siitä sitten ihan lopuksi.

Minua on siunattu myös työkaverilla, joka on sekä ihmisen muodossa oleva reseptiautomaatti, niin myös vertaansa vailla oleva kokkaaja. Näihin työkavereiden kesken kodeissamme vietettyihin illanistujaisiin hän usein aina auttaa tarjottavien suunnittelussa ja myös valmistuksessa. Me muut yritämme sitten parhaamme mukaan häntä assisteerata, kattaa pöytää, pilkkoa vihanneksia ja huolehtia, että kokkaajalta ei kokkausjuoma pääse loppumaan!

Ensimmäiseksi valmistettiin teriyaki-kastike, joka on ehkä paras, mitä milloinkaan olen maistanut. Kastike on monikäyttöinen kanan, kalan, lihan ja kasvisten kaveri. Sopii mainiosti myös grilliruuille ja sitä kannattaakiin kerralla valmistaa vaikka tupla-annos, sillä se säilyy jääkaapissa ilmatiiviisti pakattuna ainakin viikon. Mitä epäilen, koska kastike maistuu niin herkulle.....

Reseptit ovat peräisin ystäväni arkistoista, eikä näin ollen viittauksia alkuperäisiin lähteisiin ole.

Teriyaki-kastike

1 dl soijakastiketta

½ dl tummaa ruokosokeria

2 tl jauhettua inkivääriä

2 valkosipulinkynttä puristettuna

2 rkl seesamiöljyä

4 rkl Mirin-riisiviiniä

½ dl vettä

2 tl maissitärkkelystä

Sekoita kaikki ainekset kattilassa, kiehauta ja keitä miedolla lämmöllä jatkuvasti sekoittaen muutaman minuutin ajan. Inkiväärijauhe vaihdettiin tuoreeseen inkivääriin, mutta muuten mentiin ohjeen mukaan.

Pääruoka-aineena meillä oli lohi, joka leikattiin valmiiksi annospaloiksi ja paistettiin kypsäksi voissa. Paistaminen aloitettiin nahkapuolelta ja siitä sitten hissuksiin paisteltiin toivottuun kypsyysasteeseen. Maun mukaan lohen voi jättää myös hivenen punertavaksi sisältä. Tässä vaiheessa lohta ei maustettu edes suolalla, maut ja mausteet tulivat mukaan vasta kastikkeen myötä.

Lohen lisukkeena keitettyä riisiä (ihan tavallista puuroriisiä) sekä kurkkusalaatti. Blogistani löytyy hieman samantyylinen japanilainen kurkkusalaatti ja maantieteellisesti pysyttelimmekin samalla suunnalla.

Aasialainen kurkkusalaatti

2 annosta

2 kurkkua

2 rkl seesamiöljyä

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

2 rkl soijakastiketta

2 rkl riisiviinietikkaa

1 tl (reilu) hunajaa

2 tl raastettua inkivääriä

Lisäksi seesaminsiemeniä pari ruokalusikallista kuivalla kuumalla pannulla paahdettuna ja niin halutessasi vielä chilihiutaleitakin.

Koverra kurkuista sisus. Tai siis me koversimme sisuksen ja viipaloimme kurkun mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Voit myös tehdä kurkuista ohutta "spagettia" sisuksineen kaikkineen, mutta sitten on syytä valuttaa sitä tovi siivilässä.

Sekoita kastikeainekset, tarkista maku ja lisää tarvittaessa hunajaa tai soijaa. Kaada kastike kurkkujen päälle ja sekoita hyvin. Jaa kurkkusalaatti kulhoihin ja ripottele seesaminsiemenet ja chilihiutaleet päälle. Me toimimme niin, että rakensimme valmiit annokset lautasille ja paahdetut seesaminsiemenet ripoteltiin valmiiden kala-annosten päälle.

Ihan huippuhyvää! Olisin voinut kauhoa kastiketta pelkältään. Jokainen lisäsi kastiketta vielä pöytään nostetusta kastikekulhosta. Ystäväni sanoi testanneensa useita teriyaki-kastikeohjeita ja sanoi, että tämä on heittämällä paras. Mielipiteeseen on helppo yhtyä, tämä paukahti myös minun suosikkilistalleni.

Ruokajuomana meillä oli yllättävä saksalainen pirskahteleva valkoviini. Peth-Wetz Bubbly Rivaner 2017 (12,81 €) Rheinhessenin alueelta, valmistettu minulle entuudestaan tuntemattomasta Rivaner -rypäleestä. Puolikuiva, keskihapokas, limettinen, valkopersikkainen, päärynäinen, kevyen kukkainen, hennon hunajainen, pirskahteleva. Pirteä ja hedelmäinen, hieman ristiriitaisia tuntemuksia herättävä juoma. Makeus viinissä on minulle, ellei ole kyse selkeästi jälkiruokaviinistä, hivenen haasteellinen asia. Ihan seurustelu (lue: lipittely) viininä tämä ei minulla mene, mutta ruuan ja erityisesti itämaissävytteisen, tulisia tai makeita elementtejä sisältävän ruuan kanssa sopii hyvin. Viini -lehti on antanut tuotteelle melko tylyn arvion, vain kaksi tähteä (=sopusuhtainen kokonaisuus) ja moitteet hinnakkuudesta.

Jälkiruoka vei meidät kuvitteellisesti Espanjan auringon alle. Niin hyvää ja niin helppoa, että tämäkin taisi päätyä suosikkilistalleni.

Sitruunajäätelöä cavalla

sitruunajäätelöä/-sorbettia

cavaa

limetin kuorta raastettuna

Meillä oli Pappagallon sitruunasorbettia, mutta Espanjassa tämä tehdään jäätelöön (Helado de Limón al Cava). Laita lasiin pallo jäätelöä/sorbettia. Lisää cava ja ripottele limekuoriraastetta päälle. Sotkota sekaisin. Espanjassa on tapana tehdä tästä teho- tai sauvasekoittimella vaahtomainen juoma. Ah, miten hyvää ja raikasta!

Ihana ilta, mutta kaikki päättyy aikanaan. Ja keskellä viikkoa on syytäkin päättyä aikanaan. Lähdin sitten junalle, tarkoituksena mennä Pasilaan ja vaihtaa siitä sitten viimeiseen IC-junaan päästäkseni Riihimäelle. Työkaveri lähti mukaan, hän sanoi, että ei ole tottunut junalla kulkemaan ja minä siinä kehuskelin yli 30 vuoden pendelöintikokemuksellani. Jep jep, mentiin sitten minun ohjaamanani väärään junaan. Jossain vaiheessa aloin kummastelemaan asemia ja päädyttiin sitten Pasilan sijaan Tikkurilaan. Minä pääsin edelleenkin vaihtamaan pienen odottelun jälkeen siihen junaan, mihin olin menossakin, mutta työkaverini otti vauhtia Vantaan kautta Helsinkiin. Mitä tästä opimme? Älä luota kokemuksella retostelijoihin.