lauantai 13. heinäkuuta 2019

Jääkaapin tyhjennys vuoka

Olen yrittänyt minimoida kaupassa käymistäni ja hankkiutua eroon niistä ruokatarvikkeista, jotka kotonani vain odottavat, että tulisivat syödyiksi. Kolmen ruoka-aineen kimara: naudan jauheliha, nahistunut kesäkurpitsa ja juhannukseksi pestyt perunat. Siitä lähdettiin liikkeelle.


Kesäkurpitsa-peruna-moussaka
6 annosta

1 kesäkurpitsa
6 perunaa

Jauhelihakastike
700 g jauhelihaa
1 tlk tomaattimurskaa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
soijaa
suolaa
mustapippuria
basilikaa

Juustokastike
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl ruokakermaa
1 dl maitoa
suolaa
muskottia
valkopippuria
juustoraastetta tai koskenlaskijajuustoa 
oman maun mukaan

Sipulina kolme kevätsipulia, valkosipulia oli vain yksikyntisen verran, täydensin kuivatulla valkosipulirouheella. Basilika oli tuoretta. Juustokastikkeen nesteeksi laitoin 3,3 desin purkin ruokakermaa, en maitoa lainkaan. Ja juustoraastetta meni kaikenkaikkiaan ehkä pussillisen verran.

Aloita jauhelihakastikkeesta. Ruskista liha ja hienonnetut sipulit. Lisää tomaattimurska ja mausteet, anna kiehahtaa.

Sitten juustokastike. Sulata voi kattilassa ja sekoita jauhot mukaan. Lisää nestettä pikkuhiljaa, koko ajan sekoittaen. Lopuksi mausteet mukaan ja sitten vielä juusto.


Viipaloi kesäkurpitsa ja kuoritut perunat. Lado voideltuun uunivuokaan kerroksittain jauhelihakastiketta, juustokastiketta, perunaa ja kesäkurpitsaa.



Lado päällimmäiseksi kesäkurpitsaa ja sen päälle juustokastiketta. Viimeistele juustoraasteella ja paista 200 asteisessa uunissa tunnin verran. Jos pinta tuntuu tummuvan liikaa, voit laittaa paiston loppuvaiheessa vuoan päälle foliota.



Hyvä ja helppo arkiruoka. Olisin mainiosti voinut piilottaa tähän ruokaan myös jääkaapissa pyörivät grillipaprikat. Hyvä jämäpiiloruoka. Ja hyvä eväsruoka viime viikkoon, joka oli viimeinen työviikko ennen kuukauden lomaa!


sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Hetket helsinkiläisenä, osa I

Kämppä tyhjänä Helsingin keskustassa! Tyttären perhe lähti kesälomareissulle ja minulle annettiin avain, sekä ohjeistus kukkien kasteluun. Aivan mahtava mahdollisuus viettää muutama päivä ilman aikataulutettuja työmatkoja ja kuvitella olevansa helsinkiläinen. Kuitenkin totesin, että vaikka työmatka kutistui 70 kilometristä puoleen kilometriin, niin en ollut toimistolla yhtään aikaisemmin.....


Vietin tässä upealla näköalalla varustetussa kauniissa kaupunkikodissa viime viikolla kaksi iltaa ja kaksi yötä. Mitäkö tein? En oikeastaan mitään kovin erityistä, koska työnteko rajoitti riemuani. Kvartaaliraportointi. Jeee! Ainoa asia, jonka olin päättänyt, oli käydä leffassa.

Ensimmäisenä iltana päätös jäi yritykseksi, koska jumituin pikkusiskoni kanssa lasilliselle. Tai kahdelle. Päätimme siis käydä tulevan syntymäpäiväni kunniaksi lasillisella ennen leffaa. Nooooh, niin oli mukavaa, että totesin leffan pyörivän seuraavanakin iltana. Olen sillä tavoin joustava ihminen.



Vähän päämäärättömästi kävelimme Punavuoresta Kamppiin ja olimme jo ohittamassa ravintola Ilveksen, koska se näytti siltä, että ei olisi auki. Sisäänkäyntikin oli perin huomaamaton, mutta päätimme kuitenkin mennä sisään ja olimme välittömästi tyystin myytyjä!

Olen ollut autuaan tietämätön tästä jo vuonna 1932 avatusta ravintolahelmestä. Miten se edes voi olla mahdollista?




Mikä sisustus! Mikä palvelu! Tästä tuli kertaheitolla suosikkibaarini. Kaltaisemme vanhoja huonekaluja omassakin sisustuksessa suosivat siskokset olivat lähes mykisityneitä. Siis lähes.


Baaritiskin takaseinälle kootut kylpyhuoneen peilihyllyt näyttivät kerrassaan mainioilta. Mietimme jo, miten tämä toimisi kotioloissa. Ehkä kuitenkin olisi vähän haasteellista, kun tässähän ideana on se, että hyllyjä on monta. Eikä kotona ole näin kattavaa alkoholitarjontaakaan...... Ehkä käymme vain täällä peilejä ihastelemassa.



Wc-käytävältäkin löytyi viehättävä istuinryhmä ja pakkohan naistenhuoneestakin oli kuva napata, ihan vaan siksi, että Birger Kaipiaisen Kiurujen yö -tapetti on vaan niin mahtavan hieno. Myös näin yllättävässäkin paikassa!


Lasissa argentiinalainen Árido Malbec (7,50 € 12 cl), Mendozan pohjoisosista. Täyteläinen, tummaa marjaa, lakritsia, pyöreät tanniinit.




Ilveksen á la carte -lista näytti herkulliselta, mutta me päädyimme maistamaan talon ipaksia eli tapastyyppisiä pikkuannoksia. Parmesanperunat (5€) ja juustoa&appelsiinihilloa (5€) olivat juuri sopivan kokoisia taittamaan pienen nälän. Tänne voisi hyvin tulla myös ihan syömään!


Seuraava päivä oli sitten syntymäpäiväni ja vaikka oikeasti yritin ohittaa asian toimistolla matalalla profiililla, niin asiat vähän riistäytyivät käsistä...... Työhuonettani kaunisti työkaverini tuomat jasmiininoksat.


Ja sitten iltapäivällä kohoteltiin kuohujuomamaljoja. Aiheita löytyi riittämiin, juhlistettiin myös monen työkaverin loman alkamista tässä samalla.


Ja nyt pääsin sinne elokuviinkin! Rocketman on Elton Johnin elämästä kertova draama- ja musikaalielokuva. Pääosaesittäjä Taron Egerton oli roolissaan aivan huikea! Näyttelijä myös lauloi itse kaikki kappaleet ja on sanottava, että kun Crocodile Rock tärähti vauhtiin, niin kylmät väreet menivät pitkin selkää. Aivan superhieno! Elokuvan trailerin voit katsoa täältä, klik ja täältä puolestaan löytyy Ylen juttu aiheesta, klik.


Juhlistin syntymäpäivää vielä viinilasillisella, mikä on mahdollista Tennispalatsin K18-saleissa. Tosin on sanottava, että Maximissa nautinto on täydellistä, sillä siellä on ihanan upottavat nojatuolit ja oma pieni pöytä juomille ja syömisille. Ehkä menen sinne ensi viikolla!


"Kotimatkalla" pitkin Bulevardia poikkesin vielä Lapland Hotelsin Kultá Barissa iltakahvilla. Vähän omituinen lasiratkaisu tuntui niin kevyen muoviselta, että lopulta jouduin kysymään asiasta. Noh, lasia se oli, mutta tarjoilija itsekin myönsi sitä ihmetelleensä.


Lapland Hotelsin sisustuksesta henkii Lappi, mutta onneksi sopivasti, eikä esillä ole mitään krääsää, vaan kaikki on todella tyylikästä. Tai onko tämä ovella tervehtivä puuporo? En ole ihan varma.....

Sellaiset päivät siis helsinkiläisenä. Seuraavalla viikolla uudet kujeet ja ohjelmat, niistä voit lukea täältä, klik ja täältä, klik.

perjantai 5. heinäkuuta 2019

Pekoniin kiedottu raparperi


Hitti vai huti? Sokerissa pyöritelty ja sitten pekoniin kiedottu raparperi. Kokeiltavahan se on, jotta tietää.


Pekoniin kääritty raparperi grillissä
Soppa365 -sivusto
4 annosta

4-5 raparperin vartta
1 pkt (8-10 siivua) pekonia
2 rkl sokeria



Pilko raparperi noin 15 cm mittaisiksi pätkiksi. Mikäli varret ovat paksuja, halkaise ne. Kuori varovasti raparperin ohut kuori. Pyöräytä varret sokerissa niin, että pinta sokeroituu tasaisesti. Pyöritä jokaisen varren ympärille pekonisiivu niin, että se peittää koko raparperin. Grillaa viitisen minuuttia, kunnes pekoni on paistunut ruskean rapeaksi.



Tällä kerralla muurikalle päätyi myös parsaa, paprikoita, kevätsipulia, tomaattia ja raakamakkaraa. Mökillä ulkona kokkailu on ihan parasta, vaikka nyt viileähkö tuuli puhalsikin täysillä järven selältä suoraan terassille.



Muurikka, luottoystäväni, palvelee minua jo seitsemättä kesää. On ollut kyllä hyvä ostos! Ei oikeastaan ole ruokaa, mitä ei sillä pystyisi mökillä valmistamaan.


No, hitti vaiko huti? Oikeastaan ei erityisesti kumpikaan. Hyvä valinta, jos haluat hieman yllättää grillilisukkeilla. Raparperin kirpeys katosi sokerin ja grillauksen myötä, pekoni toi mukaan mukavaa suolaisuutta ja rapsakkuutta. Toisaalta pekoniin voi kietoa suurinpiirtein ihan mitä vaan ja se maistuu hyvältä! Miksei siis raparperikin.


tiistai 2. heinäkuuta 2019

Champagne Marion-Bosser


Suomen Champagne-seuran tastingeihin ehdin kevätkaudella harmillisen harvoin. Eli vain yhden kerran! Mutta hyvä, että edes nyt tähän.....


Tapaamisemme oli Helsingissä järjestetyn Grand Champagne -tapahtuman alla ja näin meillä oli kunnia saada Elodie Marion kertomaan Marion-Bosserin samppanjatalon tuotteista. Elodie johtaa perheyritystä, jonka historia johtaa noin sadan vuoden taakse, mutta jonka liiketoiminnan hänen äitinsä Bernadette Marion-Bosser elvytti uuteen kukoistukseen 1990-luvulla.

Marion-Bosser oli itselleni aivan uusi tuttavuus ja hämmästyinkin, kun nämä kaikki neljä heidän tuotettaan löytyvät Alkon valikoimista! Siinäkin mielessä nämä tilaisuudet ovat aivan mahtavia, koska pääsee tutustumaan uusiin tuottajiin ja heidän juomiinsa.

On hyvä muistaa sellainen seikka, että kun maistetaan useampi samppanja, niin silloin aloitetaan kuivimmasta eli tässä tapauksessa extra brut'lla (erittäin kuiva).


Marion-Bosser Premier Cru Extra-Brut (50,44 €) on erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen, yrttinen, aromikas. Vivahteikas ja ryhdikäs. 5 g sokeria litrassa. "Pureskeltava", gastronominen viini. Ensin en oikein pitänyt, mutta kun viini oli hetken ollut lasissa, se avautuessaan muuttui, jolloin siitä yllättäen löytyi jopa kahvimaisia aromeja. Tämä viini voitti äänestyksessä ykkössijan.


Marion-Bosser Premier Cru Champagne Brut (46,07 €) on erittäin kuiva, hapokas, hedelmäinen, sitruksinen, mausteinen, yrttinen. Vivahteikas ja ryhdikäs. 60% Chardonnay, 40% Pinot Noir. Sokeria 9 g litrassa.




Marion-Bosser Premier Cru Rosé Champagne Brut (53,05 €) on erittäin kuiva, hapokas, marjainen, sitruksinen, mausteinen, rosé. Pirteä ja hedelmäinen. Fresh red fruits. Upea lohenpunainen väri. Siis niiiiiiin hyvää, punaviinin voi aivan maistaa! Pidin tästä paljon. Omalla listallani tälle kakkossija, seuran äänestyksessä nelossija. Makuasioita!


Marion-Bosser Premier Cru Champagne Brut 2008 (64,88 €) on erittäin kuiva, hapokas, hedelmäinen, mausteinen, aromikas. Vivahteikas ja ryhdikäs. 50% Chardonnay ja 50% Pinot Noir. Sokeria 8 g litrassa. Briossia, voita, paahteisuutta. Aivan täydellisen ihana, oma suosikkini! Viiniä kypsytetään 7 vuotta, joten vuosikerta 2012 on aivan kohta tulossa markkinoille.


Aivan mahtava ilta! Muista nämä kohtuuhintaiset laadukkaat samppanjat, kun seuraavan kerran mietit kuplaostoksia!