Hurmaava Fiskars

Koska kesä on autoretkeilyn luvattua aikaa, luulenkin, että pääset kanssani joka viikko jonnekin päin Suomea. Siltä ainakin nyt vahvasti näyttää.

Teimme ystävien kanssa jo perinteeksi (eikö olekin niin, että kun joku asia tapahtuu JO toisen kerran, sitä voi kutsua perinteeksi?) muodostuneen lauantairetken Fiskarsin antiikkimarkkinoille. Tosin matkalla näimme kyltin, jossa mainostettiin "Vanhan tavaran markkinoita", niin mietittiin, oisko pitänyt ottaa siinä kohdin ryhmäkuva......

Myös Fiskars on kuulunut suosikkiretkikohteisiini jo varmaan parin vuosikymmenen ajan. Tyttärien ollessa pieniä, retkeilimme usein Turkuun ja Fiskarshan on siinä sopivasti matkan varrella. Eräs ystäväni oli myös parina kesänä vuokrannut sieltä itselleen kesäasunnon ja siellähän toki tuli vierailtua. Siitä muistuikin mieleen huvittava tapaus.....heh.... Ystäväni kesäkämppä oli täysin ilman peseytymismahdollisuutta, joten ilta- ja aamupesut suoritettiin läheisessä joessa. No, eikö vaan käynyt yhtenä aamuna niin, että kun joessa pulikoimme pesukamppeiden kanssa, niin turistibussi ajoi ohi ja niinpä meidät on ikuistettu kymmenien japanilaisturistien matka-albumiin. Kyllä siinä Nikonit surrasivat, kun suomalaista eksotiikkaa tallennettiin kotiinviemisiksi :)

Puolentoistatunnin automatkan jälkeen yhden jos toisenkin kahvihammasta kolotti (ja virtsarakkoa pakotti), joten lähestulkoon ensimmäiseksi suunnistimme museon kahvilaan, joka oli hurmannut meidät vuosi sitten. Jep, jep, ei hurmannut enää. Vanhat Arabian kahvikupit oli vaihdettu PAHVIMUKEIHIN, mikä valtaisa järkytys! Laitan tähän oikein kuvamateriaalia siitä, mikä vahvistaa sen kylmän totuuden, että ensi vuonna meitä ei ko. kahvilassa näy. Piste. Tai ehkä pitää laittaa etukäteen kyselyä käytössä olevasta kuppipolitiikasta...... MUTTA, kuvat siis puhukoot puolestaan.

Kesä 2012

Kesä 2013

Varsinainen antiikkimarkkinatapahtuma puolestaan oli todella laaja. Tarjolla kaikkea, mitä vaan voi kuvitella. Ja enemmänkin. Jo vuosi sitten huomasin kauhukseni, mitä kaikkea sisälläni asuva, ei kovinkaan pieni hamsteri on vuosien varrella keräillyt. Arabiaa, uushopeaa, Finelin emalia, vanhoja raastimia (juu juu....), valokuvakehyksiä, kristallia...... Apua, siis vaikka mitä!

Ehkä tästä tarjonnan runsaudesta johtuen tämä olikin ainoa hankintani:

Seuraava pettymys liittyi siihen, että torin kioski ei enää ollut auki, eikä näin ollen unelma kylmästä siideristä/lonkerosta toteutunut :( Korvikejäätelöiden jälkeen tutustumista jatkettiin torikauppiaiden tarjontaan. Yllätys oli, että nyt hinnat olivat jopa korkeammat, mitä varsinaisten pääsymaksullisten antiikkimarkkinoiden puolella. Ostokset näyttivät jäävän hämmentävän vaatimattomiksi, kunnes osuin myyntikojulle, jossa viehättävä nainen myi itsevalmistamiaan koruja. Ja koska korut oli valmistettu vanhoista lusikoista ja olivat vielä kauniita, niin niinhän sitten sorruin sekä sormukseen, että riipukseen. Riipuksessa kivenä on labradoriitti (muistisääntönä labradorinnoutaja toimi loistavasti!). Nämä uusiokorut ovat Susanna Lassilan valmistamia ja niitä löytyy lisää tuotemerkin SUSSU-korut alta.

Lounaan nautimme Wärdshusin ravintolassa, jossa markkinatapahtuman aikaan oli käytössä hyvin supistettu ruokalista. Me kaikki valitsimme jättikatkarapusalaatin, jota myytiin markkinoiden kunniaksi 50 senttiä korkeammalla hinnalla, mitä normaalisti :) Ja koska seurueessamme oli syntymäpäiväsankari, niin ruokajuomat olivat sen mukaiset.  Nam. Nam kaikelle. Sekä ruualle, että juomalle. Muutenkin sanoisin, että ravintola oli oikein viihtyisä. Hellepäivästä johtuen terassi oli väkeä pullollaan, mutta lopulta olimme oikein tyytyväisiä paikkaamme sisällä, sillä siellä olikin mukavan viileää. Normilistaa kun katselee, niin melko arvokastahan kaikki näyttää olevan...... Jotenkin se, että mitään pääruokaa ei saa alle 27 euron on aika pöyristyttävää.....

Fiskars on täynnä vaikka mitä mielenkiintoisia puoteja ja kaikkialla on jaossa karttoja, jonka avulla saa hyvin käsityksen paikasta ja sen palveluista. Erityisen paljon on erilaisia koruliikkeitä, mutta löytyy myös sepän pajaa, paperikauppaa, vaatepuoteja ja ihana puutarhamyymälä, Garden Shop.  Puutarhamyymälä on jopa tämmöiselle antipuutarhurille täynnä houkutuksia. Täynnä nimenomaan niitä houkutuksia, joita ei tarvitse nyppiä eikä kastella. Tällä kertaa matkaani tarttui uusi puutarhavaltikka, ensimmäiseni raahasin patiota koristamaan jo viime vuonna ja nyt olen päättänyt kartuttaa kokoelmaani joka vuosi lisää. Ruosteiseen rappioromantiikkaan viehättyneenä jätin kuitenkin ruostuneen tipusen hankkimatta, mutta katumuksen hetkellä seuraavana päivänä kuulin, että sisareni on myös ko. shopissa, niin eikun tilausta vaan menemään. Nyt on tipu minullakin :)

Kokonaisen päivän saa Fiskarsissa kevyesti kulumaan. Iltaa olimme päättäneet jatkaa kotipatiollani, joka on saanut uudeksi nimekseen Bistro Kulaus. Iltamenu sisälsi vuohenjuusto-kesäkurpitsapiirasta salaatin kera sekä kuplajuomaa. TIETENKIN!

Ja niin oli päivä rankka, että ennen puolta yötä jo vieraat hipsivät koteihinsa nukkumaan. Kaikilla meillä oli sydän täynnä kiitollisuutta toisistamme ja siitä, miten elämän suuret asiat ovat loppujen lopuksi melko pieniä ja helposti saavutettavia. Kunhan vaan samppanjaa riittää.......

Perheretki Vääksyyn

Vääksyn joki

Tykkään ajella autolla. Päämäärättömät autoretket ovat yksi parhaista asioista, mitä tiedän. Tyttärien kanssa on muinoin ajeltu Suomea pitkin ja poikin, poikkeiltu hauskoissa paikoissa, yövytty ikimuistoisilla leirintäalueilla. Kukapa meistä ei muistaisi vaikkapa parrakkaan naisen emännöimää leirintäaluetta matkalla Ähtäriin :)

Nyt jätettiin kuitenkin teltta ja makuupussit kotiin, kun lähdin viettämään lauantaipäivää äidin ja siskojen kanssa. Päämäärätöntäkään kurvailu ei ollut, sillä suuntana oli ensin Vääksy ja sitten Heinola.

Reittivalintani ei kuitenkaan ollut takapenkkiläisten mieleen, sillä mutkikkaat pikkutiet keskellä idyllisiä hämäläisiä peltomaisemia saivat pikkusiskot rutisemaan pahaa oloaan hyvinkin pikkusiskomaiseen tapaan :)

Vanha Vääksy yllätti putiikeillaan, olin oikeastaan aina luullut, että ainoat puodit ovat kanavarannassa, mutta eihän niin ollutkaan. Sateinen sää hieman haittasi päivää, muuten olisimme varmasti kiertäneet paikat tarkemmin, nyt tutustuminen oli enemmänkin pintaraapaisua. Ehkä sinne voi tehdä toisenkin retken.

Ranskalainen kyläkauppa kuulosti kovastikin houkuttelevalta, mutta oli melkoinen pettymys. Vitriini tyhjänä, tarjolla tavallista kahvia ja pussiteetä. Rakennus sinänsä hieno, vaikka julkisivu remontissa olikin. Myynnissä myös vaatteita ja kosmetiikkaa, mutta jotenkin jäi epäselväksi, että mikä se juttu tässä oli. Tai mikä sen oli tarkoitus olla. Kaupan FB-sivulla oleva kansikuva ei mielestäni edes ole koko paikasta! Jos näin on, niin huijausta, sanon minä.

Millan putiikki on lahtelainen lifestyle liike, jonka pop-up -versio sijaitsee Vääksyssä, komeassa vanhassa Säästöpankin talossa. Kaunis, pieni liike täynnä kauniita sisustusunelmia mm. Riviera Maisonilta.

Vastapäätä Millan putiikkia olikin sitten varsinainen runsauden sarvi, Lauran Kauppa. En kai ikinä ole nähnyt niin paljon tavaraa. Ja aivan laidasta laitaan. Yläkerta yllätti vaatevalikoimallaan, melko hinnakkaalla sellaisella. Oli rimpsua ja röyhelöä meiningillä more is more. Huh, vähän liikaa meikäläisen makuun. Ja kun luulin jo nähneeni kaiken, niin huomasimme vielä pihaosaston kaarisiltoineen kaikkineen. Kaupasta aivan varmasti tekee löytöjä, kunhan jaksaa penkoa ja tonkia.

Kahville päätimme mennä Kaisan Tupaleipomon kahvioon. Ja niin oli moni muukin ajatellut! Ensimmäisellä yrityksellä jonoa riitti ulos saakka, joten teimme kävelyn kanavarantaan ja palasimme myöhemmin takaisin. Uhmasimme vesisadetta ja istuimme ulkona sateenvarjojen alla. Ja mitä herkkuja söimmekään! Porkkanakakkua, taatelikakkua, raparperitorttua. Aivan mahtavat palat ja mahtavat maut. Neljä kahvia ja neljä kakkupalaa olivat vielä kohtuuhintaisia, yhteensä vaivaiset 18 euroa! Ei ihmekään, että jonoa ja asiakkaita riitti.

Ei me pienestä sateesta välitetty!

Porkkanakakku, jonka kuorrutetta olisin voinut syödä kulhollisen.

Taatelikakku

Raparperipiiras

Seuraavalle käynnille jäivät vielä Zoom Design, Lieska Design (uniikkeja lasikoruja), Kesä Käsillä (käsityötuotteita), Hippaheikki & Hillariina (jonka lukihäiriöiset näkivät muodossa Hillaviina) sekä Majakkapaviljonki. Ehkä vähän tekisi mieli tsekata myös kolossaalinen Tallukka, jonka ravintola uudistettiin Jyrki Sukulan voimin ohjelmassa Kuppilat Kuntoon.

Sitten olikin aika jättää sateinen Vääksy ja ottaa suunnaksi Heinolan ABC. Niin, todentotta, seuraava retkikohteemme todellakin sijaitsi ABC:llä :) Tai sen pihapiirissä eli lähiruokakauppa Heinolan Heila. Heila on tullut tutuksi, kun olemme muutaman viime vuoden aikana hankkineet sieltä kaveriporukan sieniretkiviikonlopun ruuat. Erityisesti haluan mainita mielettömän lihatiskin pihveineen ja makkaroineen sekä pienjuustoloiden juustot ja lähileipomoiden porkkanasämpylät ja lihapiirakat. Iiik, siellä on siis vaikka mitä herkkuja! Tällä kertaa koriin sujahti valkosipulimakkaroita, chilinakkeja, mustatorvisienijuustolevitettä (wow, mikä yhdyssana!), porkkanasämpylöitä, Heikkilän Yrttitilan ruohosipulia, Kultasuklaan suklaata (hmmm, kolmea erilaista), ihanan makeita kirsikkatomaatteja ja rapsakoita ruisnappeja. Että näin lähti vähän käsistä......

Varsinaisen ABC:n puolella on myös mielenkiintoisia kauppoja, kuten Pentikin outlet sekä Opa Muurikan myymälä. Löytyy myös Nanson liike, mutta kovin oli tämän kesän kuosit kirjavia, ei tämmöinen mustaan ja ruskeaan pukeutuva porukka oikein tuntenut siellä oloaan kotoisaksi.

Pentikiltä tarttui mukaani sievä vuoka ja Muurikalta sitten heidän tuotteitaan, koska olen tyystin rakastunut vuosi sitten hankkimaani Muurikka kesäkeittiöön, enkä saa kyllikseni sen lisävarustelusta..... Nyt on sitten vartaat ja uudet grillipihdit.

No niin, näinhän siinä sitten kävi........

Että semmoinen retki meidän perheen naisväellä oli. Ilta päättyi vielä siskojen mökille ja siellä saimme ihastella joutsenperheen jälkikasvua.

Kesäkurpitsa-vuohenjuustopiirakka, haavereilla höystettynä

Kun mökki oli siivottu ja siellä kaikki kunnossa, oli aika olla hetki kotona ja valmistella purtavaa juhannukseksi. Ilman haavereita siitä ei tosin selvitty...... Ensimmäinen haaveri sattui ruokaa laittaessa ja toinen haaveri sitten kävikin kameralle, jonka vuoksi tämä postaus on poikkeuksellisesti valokuvaton.

Tuoreessa Glorian Ruoka&Viini -lehdessä oli taas vaikka mitä kokeilunarvoista, ja kaikkien herkkujen seasta valikoitui testiin kesäkurpitsa-vuohenjuustopiirakka. Ajattelin, että se olisi oivaa laituriruokaa lounasaikaan, ei tarvitse erikseen enää kokkailla, vain lämmittää valmista piirasta. Tälle sopii juomaksi hyvin viilennetty Sauvignon Blanc, klassinen kaveri vuohenjuustolle tai sitten joku raikas, kuiva, hyvä happoinen kuplajuoma.

Pohjaa varten tarvitset:

3 dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

125 g kylmää voita

1 tl valkoviinietikka

2 rkl kylmää vettä

Käsin nyppien tai koneella hurauttaen, kuten minä, saadaan aikaan taikinapallon, joka kiedotaan tuorekelmuun ja laitetaan jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Täytteen ainekset:

500 g kesäkurpitsaa

2 tl suolaa

250 g Chevre-vuohenjuustoa

1 dl kermaa

½ tl mustapippuria myllystä

1-2 rkl sitruunatimjamia (tai timjamia ja ½ tl raastettua sitruunankuorta)

2 rkl hunajaa

2 rlk oliiviöljyä

Kesäkurpitsa/t leikataan viipaleiksi pitkittäin. Laitetaan sitten leivinpaperin päälle, ripotellaan suolaa ja "itketetään" puolisen tuntia.

Viipalointiin käy kätevästi juustohöylä ja kun se on tarpeeksi terävä, niin tulee itketettyä myös kokki :( Haaveri numero yksi. Sormenpäästä tulee muuten uskomattoman paljon verta!

Taikina kaulitaan pyöreäksi levyksi ja painellaan irtopohjavuoan (Ø26cm) pohjalle ja muutaman sentin verran myös reunoille. Tässä kohdin päätin kokeilla keväisillä Kotigastronomi -kutsuilla emännänlahjaksi saamaani Lékuèn silikonista vuokaa, vaikka se onkin VAIN 23 senttinen. No, tuleepahan korkeammat reunat ja paksumpi täyte. Ja kun minua ei kaulinta nyt juuri huvittanut, niin painelin taikinan tuorekelmun kanssa vuokaan. Ihan hyvin se näytti niinkin leviävän.

Sekoitetaan vuohenjuusto, kerma ja pippuri. Lisätään hienonnettu timjami. Levitetään täyte piirastaikinan päälle. Kuivataan talouspaperilla tai keittiöpyyhkeellä kesäkurpitsaviipaleet ja ladotaan ne vuokaan limittäin. Valutetaan oliiviöljy ja hunaja pinnalle. En kyllä mitenkään ymmärrä, miten tähän olisi pitänyt saada puoli kiloa kurpitsaa uppoamaan! Minä laitoin jo viipaleita limittäin kolmen kerroksen verran, enkä saanut siis kulutettua puoltakaan....... Minulla ei ollut sitruunatimjamia, eikä sen puoleen sitruunankuortakaan, joten tipauttelin muutaman tipan sitruunamehua pullosta täytteen sekaan.

Paistellaan 200 asteessa 40-50 min, kunnes kurpitsat saavat vähän väriä ja piirakka on kypsä. Minä pidin uunissa yli tunnin! En tiedä, että johtuiko silikonivuoasta vaiko sen väärästä koosta, mutta kypsyminen otti selkäesti pidemmän ajan. Ehkä vartin verran tuon 50 minuutin päälle.

Mutta kyllä kannatti! Tästä tuli todella herkku, joten eikun kokeilemaan. Ja haaveri numero 2 pudotti veneestä sekä kameran, että käyttäjänsä, joten se niistä valokuvista :) Tekevälle sattuu......

Myöhemmin lisättyä: Piirakkaa syötiin vielä samana kesänä, näet ainokaisen kuvan siitä täältä, klik.

Rapu-pestopizza

Sateisen sunnuntain sapuskaksi päädyin tekemään rapu-pestopizzaa, jonka ohje löytyi Fanni&Kaneli -blogista.

Tarvikkeet oli valmiiksi ostettuna, joten alkuun pääsin heti, kun vaan olin hakenut kaupasta basilikaa. Tämä kätevä emäntä kun päätti tehdä myös peston itse, eikä käyttää valmista. (Näkyykö sädekehä?)

Aloitetaanpa vaikka pestosta. Tätä perusohjetta olen käyttänyt jo vuosia, sitä voi sitten näppärästi soveltaa vähän sen mukaan, että mitä kotona sattuu olemaan. Vaikkapa yrtit voi mainiosti vaihtaa, olen käyttänyt mm. persiljaa, rucolaa, oikeastaan ihan mikä vaan vihreä käy. Pinjansiementen osalta on sama, olen vaihtanut ne välillä pähkinöihin, pari kertaa jopa manteleihin ja hyvin toimii!

Vihreä pesto

ohje Anna-lehdestä tammikuussa 2006

2 isoa tai 3 pientä ruukkua basilikaa

50 g pinjansiemeniä

2 valkosipulinkynttä

1 dl raastettua parmesania

1½ dl oliiviöljyä

vastajauhettua mustapippuria

(hiutale)suolaa

Paahda pinjansiemenet (oho, tänään unohdin sen) kuivalla paistinpannulla. Laita ne, basilikanlehdet, valkosipulinkynnet ja parmesanraaste tehosekoittimeen. Hurauta tasaiseksi. Lisää öljy pikkuhiljaa koneen käydessä. Älä laita kaikkea öljyä, tarkkaile vähän rakennetta, sillä ei ihan löysäkään pesto ole hyvää. Lopuksi maustetaan suolalla ja pippurilla. Pesto säilyy jääkaapissa viikon, ellei syö sitä. Meillä ei säily.

Pizzapohjaa varten tarvitset:

2½ dl kädenlämpöistä vettä

3/4 tl suolaa

2 rkl öljyä

25 g hiivaa

5 dl vehnäjauhoja

Murenna hiiva veteen. Lisää suola ja öljy sekä jauhot. Vaivaa käsin tasaiseksi. Anna taikina kohota liinan alla puolisen tuntia, se nousee kaksinkertaiseksi.

Täytteen ainekset:

150 g mozzarellaraastetta

150 g ravun pyrstöjä, joki- tai katkarapua

1 punasipuli

rasiallinen pieniä tomaatteja

pestoa

parmesanlastuja

tuoretta basilikaa

suolaa ja pippuria

Kun taikina on kohonnut, taputtele se jauhotetuin käsin leivinpaperoidulle uunipellille. Sitten mozzarellaraaste päälle ja uuniin. 225 astetta, 10-15 minuuttia, kunnes juusto on sulanut ja pohja rapea.


Uuniin menossa

Uunista tulossa

Paistamisen jälkeen pizza näytti enemmänkin tarte flambeelta....... Paistetun pohjan päälle levitetään silputtu punasipuli, valutetut ravunpyrstöt ja pilkotut tomaatit. Tässä vaiheessa poikkesin ohjeesta ja ripottelin päälle vielä parmesanraastetta. Sitten koko komeus uuniin vielä 5 minuutiksi.

Tässä kohdin pitää hehkuttaa kuvassa näkyvää Fiskarsin tomaattiveistä. Eipä ole tomaatin viipalointi aikaisemmin näin hyvin sujunut. Suosittelen.

Valmiin pizzan päälle ripotellaan parmesanlastuja sekä pestokastiketta. Plus tuoretta basilikaa, minkä myöskin unohdin :) Tässä vaiheessa voi vielä rouhia päälle pippuria ja suolaa.

Tekemääni pestoa notkistin juoksevammaksi Taste of Helsinki -tapahtumasta ostamallani basilikaöljyllä, joka sivumennen sanottuna on TAIVAALLISTA. Tuotetta tuo maahan Alambique Oy, jolla on muutenkin mielenkiintoisia tuotteita tarjolla, mutta kyllähän se on myönnettävä, että 10,50 euron hinta tästä kahdesta ja puolesta desistä on melko paljon........

Sitten maistamaan! Hyvä tästä tuli, mutta seuraavalla kerralla pitää muistaa painella tai kaulia taikina ohuemmaksi, sillä ei se kyllä mikään rapsakka ollut :( Eikä oikein enempää voinut paistaa, kun juusto tummeni liikaa. Pohjan paistamiseen pitää siis keskittyä hivenen huolellisemmin.