Kuhaa Hua Hin ja sille viini

Tämän reseptin olen suureksi hämmästyksekseni ja ihmetyksekseni bongannut oman kylän paikallislehdestä, Aamupostista. Kyseistä aviisia en kovinkaan korkealle noin muutoin arvosta, mutta siinä on hämmentävän hyvä viikottainen ruokaosio. Ja kun iskin silmäni tähän kuhaa Hua Hin -ohjeeseen maanantai-aamuna, niin pakkohan sitä oli jo nyt näin perjantaina testata. Tervetuloa mukaan testiryhmään!

Kuhaa Hua Hin

neljään annokseen tarvitset:

600 g kuhafileitä (tai siis neljä kappaletta)

2 sitruunaruohonvartta tai ½ sitruunan kuori

2 cm pala tuoretta inkivääriä

3-4 limetinlehteä tai kourallinen basilikanlehtiä

2 valkosipulinkynttä

1 punainen chilipalko

2 rkl soijakastiketta

2 limettiä

3 rkl öljyä

Sitruunaruohoa kävin hakemassa Stockan Herkusta, koska jälleen kerran epäilin kotikylän Prisman HeVi-osaston kattavuutta. Samalla osui kohdalleni maailman suloisimmat maa-artisokat, jotka oli pakko viedä kotiin. Ajattelin, että maa-artisokkapyre menisi kivasti kalan kanssa....

Ensin tehdään marinadi kalalle. Tähän hommaan tarvitset morttelin. Ison. Poista sitruunaruohosta kanta, kuiva yläosa sekä uloimmat suojuslehdet. Paloittele pehmeä sisus. Kuori ja hienonna inkivääri sekä valkosipuli. Sama homma chilille, kanta ja siemenet vaan pois. Kaikki nämä ja basilika mortteliin murskattavaksi. Enpä ollut moista morttelilla ennen tehnyt, mutta olen kyllä ollut tietoinen, että näin tehdään monia nimenomaan aasialaisen keittiön tahnoja ja kastikkeita. Ja hyvinhän se sujui. Seuraavaksi lisää sekaan yhden limen mehu (toinen lime tulee lohkoina annokseen), soija ja öljy. Laita kala sopivaan astiaan ja marinadi päälle. Anna maustua jääkaapissa 15-30 minuuttia.

Tällä välin valmistin maa-artisokkapyreen, johon löysin ohjeen Hellan ja viinilasin välissä -blogista, joka on yksi suosikeistani ruokablogien valtaisassa maailmassa.

Tähän et montaa ainesosaa tarvitse. Kilo maa-artisokkia, 2 dl kermaa, ripaus suolaa. Kuori ja pilko maa-artisokat, keitä kermassa noin puoli tuntia tai kunnes ovat pehmeitä, soseuta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella, lisää suola. Siinä se oli. Herkkujen herkku. Keittäminen kannattaa tehdä melko miedolla lämmöllä ja minä sain kyllä nestettä kulumaan enemmän, mitä ohjeessa sanottiin.

Kalafileet otetaan pois marinadista ja paistetaan ilman rasvaa mielellään teflonpannulla.

Aivan taivaallisen hyvää ja sekä helppo että suht nopea valmistaa.

Viiniksi valitsin Wolfbergerin Riesling-Pinot Gris -valkkarin (12,99 €), joka on kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, makean persikkainen, hennon omenainen, mineraalinen ja sopikin aasialaiseen makumaailmaan oikein mukavasti.

Eikun nauttimaan ja viikonlopun viettoon!

Pulled pork vol. 2 plus viinivinkki

Pulled pork eli suomalaisittain nyhtöpossu on nyt sananmukaisesti kaikkien huulilla. Ensimmäisestä kokeilustani voit lukea täältä ja silloin olin hivenen pettynyt marinadin maustamiskykyyn, vaikka ruuasta sinällään herkullista tulikin. Vaan nyt on löytynyt kenties täydellinen resepti. Ennen seuraavaa.....

Perhettä ja ystäviä oli tulossa 10 hengen voimalla yhteisen ruokapöydän ääreen, joten lihaakin tarvittiin sitten sen mukainen köntti.

Tämä ohje on noin 2 kilolle possun kassleria:

2 dl fariinisokeria

2 rkl Dijon-sinappia

4 tl savupaprikajauhetta

4 tl suolaa

4 tl mustapippuria

6-8 valkosipulinkynttä (murskattuna)

3 dl tummaa lager-olutta

2 dl valkoviinietikkaa

1 dl tummaa siirappia

1 dl chipotle-kastiketta 

(mulla oli Sweet Baby Ray´s hunaja chipotlea eli samaa mitä ekalla kerrallakin)

paksun peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä (kuoritaan ja paloitellaan)

2 punaista chiliä (siemenet pois, isoiksi paloiksi)

ruukullinen tuoretta timjamia

Kaikki ainekset vaan kulhossa sekaisin, sitten lihaköntti muovipussiin ja liemi päälle. Yöksi jääkaappiin. Aina välillä voit vähän käännellä ja puristella muovipussia, että marinadi varmasti levittyy köntin jokaiselle kantille.

Sitten liha pois jääkaapista noin tuntia ennen paistamisen aloittamista, suolaa ja mustapippuria vielä pintaan, osa marinadista vuoan pohjalle, liha päälle, uunin lämpötilaksi 130 astetta, lihamittari kiinni ja tavoitteeksi lihalle 93 asteen lämpötila. Tällä isohkolla biitillä se tarkoitti lähes yhdeksää tuntia!!!!! Noh, siinä välissä käytiin mökillä nostamassa laituri ja laittamassa paikka muutenkin talviteloille. Käytiin kaupassa, kokkailtiin muitakin ruokia. Jopa imuroitiin. Ruoka valmistui lähestulkoon itsekseen, mitä nyt välillä liemellä valeltiin!

Kun liha oli saavuttanut halutun lämpötilan, käärittiin se folioon noin puoleksi tunniksi vetäytymään. Sitten revittiin riekaleiksi, heitettiin paistinpannulle ja sekaan vielä siivilöityä paistolientä ja chipotle-kastiketta. Aivan tajunnan räjäyttävän taivaallista! Tälläkin kertaa teimme burgereita ja menestys oli taattu.

Tyttäreni innostamana (tai paremminkin vaatimuksesta) teimme myös coleslaw-salaatin itse. Ja siihen nähden, että lähtökohtaisesti inhoan sekä kaalia että porkkanaa, niin tästä tuli kyllä oikein hyvää!

Coleslaw-salaattiin tarvitset:

1/4 varhais-/kesä-/valko- tai millä ikinä nimellä tätä kaalia kutsutaankaan

4 porkkanaa

5 rkl majoneesia

½ dl valkoviinietikkaa

1 rkl sokeria

suolaa ja pippuria

Vihannesosasto pieneksi raasteeksi monitoimikoneella -> kulhoon -> majoneesi ja loput aineet sekaan ja siinä se on. Me teimme tuon annoksen tuplana, mikä tarkoitti sitä, että söimme sitä vielä kahtena päivänä aamiaisella sekä tungimme jämähampurilaisiin. Plus että pakkasin tyttärille kolme pakasterasiallista mukaan ja vieläkin sitä on jääkaapissa. Eli yksinkertainen annos riittää suuremmallekin porukalle.

Ja jotta marttasädekehäni loistaisi koko pienen kaupunkimme yllä, niin kerronpa vielä, että loput siivilöidystä paisto-/marinadiliemestä pakastin jääpalarasioissa ja niinpä minulla on aivan omatekemiä lihaliemikuutioita!

Viinivinkki tuli sisareltani maistiaispullojen muodossa. Château Pech-Latt on keskitäyteläinen, keskitanniininen, tummakirsikkainen, karpaloinen, kevyen yrttinen, hennon tamminen punaviini. Tätä viiniä on helsinkiläisen Michelin -tähditetyn ravintola Olon viiniasiantuntija suositellut nimenomaan ylikypsälle possulle. Ja täytyy sanoa, että kyllä maistui! Viini-lehtikin antaa tälle kolme tähteä eli laadukas ja hyvin tehty viini.

Sushibar+Wine

Vietin viikon töölöläisenä, tyttäreni ja hänen miehensä "kotitonttuna" sillä aikaa kun he puolestaan viettivät lomaa Venetsian Biennaalissa. Viihdyn heidän kauniissa kodissaan erinomaisesti, edellisestä töölöilyviikosta löydät tarinan täältä.

Tästä viikosta ei juurikaan tarinaa irtoa, sillä kaikki suuret suunnitelmat menivät uusiksi, kun flunssa päätti ottaa meikäläisestä yliotteen. Toisaalta sairastaminen tässä kantakaupungin alueella oli siinä mielessä kätevää, että työmatkoihin ei tuhraantunut aikaa, eikä voimia. Think positive......

Alkuviikkoon olin varannut jo pöydän Ateljé Finneen, mutta aivan turhaa mennä muka nauttimaan hyvästä ruuasta ja viineistä ilman maku- ja hajuaistia, joten peruttavahan se oli. Ehkäpä sitten seuraavalla kerralla.

Leffaan sentään pääsin. Kotimainen Tumman veden päällä perustui näyttelijä Peter Franzenin samannimiseen romaaniin, joka taas puolestaan pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa. Franzen on myös ohjannut leffan ja käsittääkseni tämä oli hänen ensimmäinen ohjaustyönsä. Pidin tästä kovasti. Kirjaa en ole lukenut, mutta ehkäpä sen teen vielä. Elokuvassa oli hienosti ja uskottavasti tavoitettu se, miten lapsi on kokenut väkivaltaisen suhteen äidin ja isän (itseasiassa kuitenkin isäpuolen) välillä. Elokuva oli haikea ja surullinen, mutta ei kuitenkaan lohduton. Vieressäni istui pariskunta ja rouva oli viimeisillään raskaana. Hän itki kyllä todella vuolaasti, tarina oli liikuttava, mutta hänellä varmaan vielä extraherkkyyshormonit käynnissä! Suosittelen tätä leffaa lämpimästi!

Loppuviikosta olin jo niin kypsä kaikkeen tekemättömyyteen, että päätin käydä tutustumassa tyttäreni minulle vinkkaamaan Sushibar+Wine -ravintolaan tässä aivan vieressä olevalla Kulttuuritehdas Korjaamolla. Ja nyt on kyllä sanottava, että suositus meni niin nappiin kuin vaan olla ja voi! Kiitos lapselle :)

Ravintola sijaitsee hauskasti Korjaamon Vaunuhallissa historiallisten raitiovaunujen keskellä. Taatusti ainutlaatuinen ympäristö!

Hämmentävää oli se, että ravintolassa oli vain kaksi asiakasta lisäkseni. Kaksi naista, jotka keskustelivat hyvinkin äänekkäästi toisen avioeroprosessista. Noh, onneksi lähtivät melko pian pois ja sitten olinkin ainoa asiakas. Tätä ihmettelin tarjoilijallekin, torstai-ilta lähestulkoon Helsingin keskustassa ja kuppila tyhjänä! Kesäaikaan heillä tuntuu olevan paljon asiakkaita, kiitos suuren terassin, mutta näin pimeään aikaan pitäisi ehkä panostaa sekä sisääntulon valaistukseen, että mainontaan. Paikassa, ruokatuotteessa ja palvelussa ei todellakaan ole mitään vikaa, kaikki toimi täydellisesti.

Monipuoliselta listalta valitsin maisteluun 14 sushin Sushibar – lajitelman (24,90 €) sekä lasillisen Viura de Azul –valkoviiniä (7,90 €/12 cl eli kallis), joka toimi ruuan kanssa erittäin hyvin.

Annoksessa oli 8 california makia jättikatkarapu-avokadotäytteellä........ Ja juu, kyllä niitä on kahdeksan, alimmaiset vaan eivät näy kunnolla kuvassa!

.........ja nigirit avokadosta sekä grillatusta kampasimpukasta että merilohesta. Varsinkin nuo grillatut olivat mahtavia! Taitaa olla niin, että suomalaiseen suuhun maistuu grillin tuoma savuisuus.

Tänne menen taatusti uudelleen ja menkää kaikki muutkin hyvät ihmiset. Ette taatusti pety!


Sieniretkellä Hirvensalmella

Kuten jo aikaisemminkin on tullut kerrottua, on minulla monta erilaista kaverijoukkoa, joiden kanssa tehdään eri asioita. On viiniklubia, gourmetkerhoa, yksien kanssa käydään teatterissa, toisten kanssa konserteissa, joidenkin kanssa leffassa tai salilla. Ja sitten on jengi, joka tekee vuosittaisen The Sieniretken Hirvensalmelle. Nyt, syyskuun puolessa välissä, oli sen aika.

Sieniretki tehtiin laskujemme mukaan nyt kuudetta kertaa. Tosin se saattoi olla myös seitsemäs kerta, mutta lyhyellä matikalla tämä oli paras arvio, mihin päädyimme......

Sieniretki noudattaa aina samaa tai lähes samaa kaavaa. Meillä on ruokaryhmä, joka suunnittelee ja toteuttaa sapuskat. Ja sitten meillä on toinen ryhmä...... Perjantai-illan dinneri sisältää 3 ruokalajia viineineen, lauantai-aamuisin on brunssi ja sen jälkeen sauna. Saunan jälkeen ulkoillaan sienestäen joko lähimaastossa tai kävellään kirkolle. Lounas tehdään itse tai nautitaan paikallisella Nesteellä. Juu, luit oikein, Nesteellä :) Sen jälkeen taas saunotaan ja vielä illan päätteeksi syödään itsemme ähkyiksi, jotta taas sunnuntaiaamuna voi suoraan sängystä kierittää itsensä brunssille. Sitten vielä kerran saunotaan ennen kotiinlähtöä. Näin se on aina mennyt ja näin se tulee aina menemään. Voimalla kuuden naisen. Paitsi nyt vain viiden. Lopputulos tästä retkestä on naurusta hellät vatsalihakset sekä myös noin 3 kiloa kohonnut paino. Joka kerta päätämme aloittaa heti maanantaina uuden terveellisen elämän......

Kolmena vuotena (tai ehkä neljänä) olemme hankkineet ruuat pääasiassa Heinolan ABC:n pihapiiristä löytyvältä maatilatorilta, Heinolan Heilasta. Niin myös tänäkin vuonna. Mikään ei voita Heilan lihatiskiä ja niinpä sieltä tarttui tälläkin kertaa mukaan pihvilihojen lisäksi mausteisia makkaroita ja palvikinkkua. Ja tottakai myös vihanneksia, juustoja, porkkanasämpylöitä, mausteita. Ja lihapiirakat, jotka niin ikään perinteitä noudattaen nautittiin parkkipaikalla, kylminä konepellin päällä. Retkellä kun kerran ollaan....

Tarvikehankintojen viimeistely tehdään aina sitten vasta Hirvensalmen S-Marketilta. Perinteisesti. Kuten myös perinteisesti käymme tekemässä aina loton paikallisen SEOn baarissa. Ja ehkä siinä tulee nautittua myös yhdet neuvoa antavat ennenkuin auton nokka käännetään kohti mökkimaisemia.

Ellet koskaan herätä huomiota astuessasi sisälle baariin, niin kannattaa poiketa SEOlla. Siellä todella kääntyy päät!

Viime syksynä törmäsimme täällä erittäin innokkaaseen perussuomalaiseen kunnallisvaaliehdokkaaseen, joka ilmeisesti käytti baaria vaalitoimistonaan!

Ilman hyvin suunniteltua ostoslistaa tästä hommasta ei tulisi mitään!

Viisi naista, viiden naisen mökkikamat, sienikopat, juomat ja ruuat. Onneksi saimme lainaksi 7 hengen auton :) Hyvä, että riitti..... Kohta tarvitaan kai pikkubussi!

Alkuruuaksi teimme Maku-lehden ohjeen mukaan mausteista kurpitsakeittoa. Olimme järjestäneet alkuruuasta facebook-ryhmässämme äänestyksen ja se kevyesti voitti muut ehdotukset eli sekä sienikeiton että etanat. Kukaan meistä ei ollut valmistanut eikä syönyt kurpitsakeittoa aikaisemmin, ehkäpä se juuri siksi niin kiinnostikin.

Kuudelle hengelle saat keiton näistä aineksista:

2 sipulia

4 valkosipulinkynttä

150 g omenaa

2 rkl rypsiöljyä

1 rkl currytahnaa

1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna

½ tuore chili suikaleina

1 kg kurpitsaa paloiteltuna

6 dl kasvislientä

2 dl kookosmaitoa

½ lime

1 rkl hunajaa

tuoretta korianteria

Sipulit ja valkosipulit silpuksi, omenat paloiksi ja kaikki kuullotetaan öljyssä. Lisätään curry, inkivääri ja chili, sekoitellaan muutama minuutti. Lisätään kurpitsapalat ja kasvisliemi, keitellään hiljalleen puolisen tuntia. Soseutetaan soppa sauvasekoittimella, lisätään kookosmaito, limemehu ja hunaja. Tarkistetaan maku.

Annokset piti koristella kookosmaitoraidoilla, mutta innokkaat kokkauskaverit hulauttivat koko purkillisen sopan sekaan, joten siinä oli sitten tuplamäärä kookosmaitoa. Tosin se ei haitannut yhtään mitään. Korianterisilppua sitten ripoteltiin koristeeksi. Ja keitto oli ihan taivaallista. Menee kyllä uudelleenkokkauslistalle (onkohan tuo edes yhdyssana?).

Keiton mausteisuus toi haastetta viinin valinnalle. Päädyimme vertailemaan kahden eri viinin sopivuutta. Ensimmäisenä testiin osui jenkkiläinen Kung Fu Girl  riesling,  joka jostain käsittämättömästä syystä (siis mun mielestä käsittämättömästä) kohosi viime vuonna kaikkialla kehutuksi ja palkituksi. Noh, minä en siitä pitänyt, mutta päätin lähestyä viiniä uudemman kerran avoimin mielin......

Viini maksaa Alkossa 14,99 euroa eli hintaa on jonkinverran. Viinissä on sokeria 20 g litrassa ja se luokitellaankin puolikuivaksi. Ruokasuosituksissa mainittu itämainen ruoka tuki viinin valintaa myös tämän keittomme kaveriksi.

Viini-lehden arvio ei enää parempi voi olla. Viisi tähteä, tyylikäs viini, löytö, luonteikas viini ja vaikka mitä. Viini-lehden vuoden viini 2012 -kisassa tämä voitti valkoviini-sarjan.

Toinen viini oli Stockmannin viinimyymälän myyjän suosittelema alsacelainen Wolfberger Riesling-Pinot Gris, hinnaltaan 12,99 euroa. Jäännössokeria löytyy tästäkin, mutta vain 7 g litraan. Ehkä sitten se olikin se ratkaiseva syy, miksi me kaikki pidimme tästä edellistä enemmän.

Viini-lehti antaa kolme tähteä laadukkaalle ja hyvin tehdylle viinille. Itse pidän oikeastaan kaikista Wolfbergerin tuotteista ja aika kivasti niitä Alkon valikoimasta löytyykin, varsinkin kun ottaa vielä tilausvalikoiman tuotteetkin mukaan. Wolfbergerin osuuskunta on toiminut Alsacessa Colmarin kaupungin lähistöllä, Eguisheimin kylässä vuodesta 1902. Pari vuotta sitten olin viinimatkalla juuri Alsacessa ja Wolfbergerin "tehtaanmyymälästä" tarttui mukaan pullo jos toinenkin :)









Pääruuan pihvien lisukkeeksi tehtiin mozzarellasalaattia (rucolaa, jäävuorisalaattia, tomaattia) ja pihvin päälle pyöräytin valkosipulisen, ruohosipulilla viimeistellyn maustevoin. Kyllä maistui hyvälle, varsinkin kun porukassamme on armoitettu pihvinpaistaja, jolla on taito todella hyppysissään. Mozzarellat marinoitiin pestolla ja koko komeus vielä koristeltiin paahdetuilla pinjansiemenillä.

Pihville oli valittu myös kaksi erilaista punaviiniä. Näiden välille emme saaneet niin selkeää eroa, mitä valkoviinien välille. Hyviä olivat molemmat.

Finca Constancia, kuuden rypäleen sekoite Espanjasta oli juuri sitä, mitä tuoteseloste lupasi. Täyteläinen, tanniininen, karhunvatukkainen, hennon vadelmainen, mustapippurinen, tamminen, lämmin. Hintaa tällä juomalla on 11,98 €.

Viini-lehti väittää tätä liian kalliiksi, kahden tähden sopusuhtaiseksi kokonaisuudeksi. Ruokasuosituksena medium-kypsyinen tumma liha tai riista. Eli juuri tähän kohtaan meille sopiva.

Toinen viinivalinta oli vähän sellaista sanaleikkiä, Plan B. Shiraz Australiasta 12,99 eurolla. Täyteläinen, tanniininen, tumman marjainen, makean kirsikkainen, hennon yrttinen, mausteinen, kevyen tamminen, lämmin.

Viini-lehti tykkää kolmen tähden verran :) Ja omastakin mielestäni tämä viini toimii jopa ilman ruokaa. Varsinkin, jos laillani pitää tämmöisistä rotevista ja voimakkaista punkuista.






Jälkiruokana meillä oli suklaafondant vaniljajäätelön kera. Fondantit valmistettin G.W. Sundmans -ravintolan ohjeen mukaisesti.

Pehmeä suklaakohokas eli suklaafondant

100 g voita

40 g manteli- tai hasselpähkinäjauhoja

40 g (2/3 dl) vehnäjauhoja

100 g hienoa sokeria

80 g hyvää kuivaa tummaa suklaata 

(mitähän mahtaa olla kuiva suklaa? Eli ihan vaan tummaa suklaata, niin se on hyvä!)

3 munanvalkuaista

1 rkl juoksevaa hunajaa

20 g (runsas rkl) voita voiteluun

Ruskistetaan voi ja annetaan jäähtyä haaleaksi. Molemmat jauhot ja sokeri siivilöidään kulhoon ja lisätään sulatettu suklaa joukkoon. Valkuaisten rakenne rikotaan haarukalla ja lisätään massaan, samoin juokseva hunaja. Haalea ruskistettu voi sekoitetaan joukkoon voimakkaasti vatkaten. Vuoat voidellaan pehmeällä voilla ja nostetaan hetkeksi jääkaappiin. Vuoista 2/3 osaa täytetään suklaamassalla, näin jää kohoamisvaraa.

Vuoat laitetaan vielä jääkaappiin jäähtymään ja sitten paistetaan 170 asteessa (kiertoilmalla) 9 minuuttia. (Massan voi myös pakastaa ja paistaa sieltä suoraan otettuna 170 asteessa 12 min.) Kohokkaita pitää vähän aikaa seisottaa vuoassa ennen irroittamista. Tai sitten ne voi tarjota suoraan vuoista. Kohokas kuuluu olla sisältä juoksevaa. Niinkuin kuvasta näkyy...... Annokset hieman levisivät tarjottaessa, mutta se ei makuun vaikuttanut, vaan "kohokkaat" olivat sen puolesta aivan täydelliset.

Ja tottahan toki meillä oli myös jälkkäriviini! Nyt chileläinen 9,99 euron hintainen Emiliana Late Harvest Sauvignon Blanc. Viinissä on myös gewürztramineria, vaikka sitä ei nimessä mainitakaan. Makea, erittäin hapokas, ananaksinen, sitruksinen, hunajainen, hennon kukkainen viini sopii makeiden jälkiruokien lisäksi myös sekä juustoille että itämaiselle ruualle. Kannattaa kokeilla!

Viini-lehden arvioitsijat pitivät myös antaen kolme tähteä (laadukas ja hyvin tehty viini). Hinnaltaan edullinen laatuun nähden.

Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan jälkkäriviinien käyttöä. Se nostaa jälkiruuan aivan uudelle levelille. Tätä viiniä voit nauttia lasillisen myös jälkiruuan sijaan.






Lauantaibrunssille väännettiin sitten luxuspyttipannua, josta tarkempi tarina löytyy täältä. Uudet perunat korvattiin vähän vanhemmilla potuilla ja lammasmakkara Heilan chorizolla ja mausteisella ryynimakkaralla. Koko komeuden päälle pyöräytettiin uppomuna ja kun mökkikeittiössä ei ollut etikkaa, niin sitten otettiin luovuus peliin ja kypsennettiin munat tuorekelmun avulla. Kätevät emännät :)

Saunomisen, 10 kilometrin luontopolkukävelyn ja muutamien kuraisten kantarellien jälkeen lounas nautittiin pizzan muodossa Hirvensalmen Nesteen Sataman Herkussa. Ja mitkä pizzat! Aivan mahtavat olivat ja hintaa vain 9,90 euroa. Lounas nautittiin terassilla hämmentävän lämpimässä syyssäässä. Sataman Herkku on auki vain kesällä ja näin syyskuussa enää viikonloppuisin.

Kinkku, salami, ananas, aurajuusto, valkosipuli. NAM!

Jälkkärisalmari :)

 Ja jotta ähky myös lauantain osalta olisi täydellinen, teimme vielä mökillä ilta/yöpalaksi maailman parasta sienipiirakkaa, josta edellinen postaus löytyy täältä. Varmuuden vuoksi olin tuonut kotipakastamisesta kehnäsientä ja kantarelleja, ja hyvä näin, koska luontopolun varrelta kerätyt kantarellit olivat mielestäni kelvottomia..... Hyvää tuli! Ja seuraksi raikasta fetasalaattia.

Eli tämän mahtavan viikonlopun jälkeen palasimme kotiin erittäin väsyneinä ja kolmisen kiloa lihavampina, mutta onnellisina ystävistä. Ja koska kyse on perinneretkestä, jossa mennään aina samoilla nuoteilla, niin ensi vuonna tulee vain ruokapäivitys :)

Loppuun tunnelmakuvia mökiltä ja kyliltä.... Elämä on kyllä mukavaa!

Kissakoski

Aamu-usvaa