Leffailta Sveitsissä

Hyvinkään Sveitsi, tuo menneiden vuosikymmenten legendaarinen hotelli, kutsui minua kuukauden sisään jo toistamiseen. Ensimmäisellä kerralla FoodLovers -kerhoni vieraili uudistuneen hotelli Sveitsin Alku -ravintolassa illallisella. Siitä tarinan voit lukea täältä, klik.

Tällä kertaa minut sai liikkeelle ruuan lisäksi elokuvat. Tässä elämyskeskuksessa hotellin kanssa kun toimii myös Biorex. Mutta mennäänpä ensin syömään, niin sitten on täydellä vatsalla mukava keskittyä katselemaan elokuvaa.

Tila on hotellin ravintoloista se rennompi ja mutkattomampi, koko perheen kohtaamispaikka, kuten hotelli itse ravintolaa kuvailee. Rentous näkyy listalla, jolta löytyy burgereita, salaatteja, pizzoja jne.

Hotellin silmiä hivelevä sisustus jatkuu myös tämän ravintolan puolella, todella tyylikästä ja viihtyisää. Täällä sisustuksen kantavana teemana on käpy. Käpyjä löytyi niin pöydiltä, kuin tapettina seiniltä.

Alkuruuan jätin tällä kertaa väliin ja tilasin ärsyttävän muka-hauskasti laaditulta menulta karitsahampurilaisen. Mun nimi on BÄÄ! Mikä se sellainen annoksen nimi on? Tai Lankuta baby tai Mummoni mun? Sen sortin tosikko nyt sisälläni asustaa, että vaikka varmasti on ollut hauskaa tätä ruokalistaa laatiessa, niin minä haluaisin annoksen nimestä ymmärtää, että mitä on tulossa. Ehkä nämä ovat lapsiperheiden mielestä kivoja? Vaan ei keski-ikäisten rouvien mielestä. Tai siis ainakaan minun..... Ugh, olen mielipiteeni tuonut julki! Mutta burgereita on kehuttu, sellaisen halusin ja sellaisen sain.

Mun nimi on BÄÄ! (18 €) sisälsi grillatun karitsanjauhelihapihvin, minttu-jogurttia, punasipulia ja kurkkua. Sekä rapsakat ranskalaiset, jotka olisivat mielestäni saaneet olla sellaisia pitkiä, eikä pientä pätkää. Mutta hyvää oli kaikki! Tilasin burgeripihvin mediumina, seuraavalla kerralla ottaisin sen ehkä hivenen kypsempänä, niin grillauksen mukanaan tuomat maut pääsisivät vielä paremmin esille.

Jälkiruokaa teki mieli, joten sitä sitten tilaamaan. Sano tziis (9 €) koostui sinihomejuustosta, omenasta, varsiselleristä ja pistaasimurusta. Annos oli todella suuri! Puolikaskin olisi riittänyt. Maukas ja kauniisti esille laitettu.

Viininä läpi koko aterian oli lasillinen punaista Entrecôtea (11,04 € / 24 cl) Ranskan Languedoc-Rousillon -alueelta. Rypäleinä Merlot ja Cabernet Sauvignon. Ihan kelpo viini burgerille.

Kokonaislaskuni 38,04 € oli sangen kohtuullinen. Erityiskiitos on annettava hyvästä palvelusta, nuori miestarjoilija oli ehkä ystävällisin ja kohteliain, keneen olen aikoihin törmännyt. Kiitos!

Hotellin sisustuksessa luonto ja metsä ovat hyvin esillä, joten eipä sekään yllättänyt, että naistenhuoneessa tuli vastaan kettu!

Ilta päättyi sitten leffan merkeissä. Woody Allenin Wonder Wheel viihdytti minua, vaikka se ei tunnu olevan ihan arvostelijoiden mieleen. Mutta viis heistä! Minä viihdyin ja sehän se on pääasia. Ainakin omasta mielestäni.

Siskosten joulu

En ole varsinainen jouluihminen, en ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä. En ripusta jouluverhoja, en imellytä perunalaatikoita, enkä soitata joululauluja ennen aattoa. Kynttilöitä ja kausivaloja, joita jotkut ymmärtämättömät nimittävät jouluvaloiksi, poltan ympäri vuoden. Mökin terassinkin katossa tähtivalot loistavat kesäöinä. Joululahjoja hankin läheisilleni maltillisesti ja toiveiden sekä tarpeiden mukaan. Tänä jouluna aikuistuneet ja omiin koteihinsa muuttaneet siskon lapset esimerkiksi saivat pienet lahjakortit kodin hankintoihin. Pienelle tyttärentyttärelle hankin Finnish Design Shopista Ferm Livingin Air Balloon -seinävalaisimen, vaikka hivenen epäilin, että taapero nyt tätä olisi nimenomaan toivonut. Oli ehkä enemmän tyttäreni toive :)

Joulua on perheessäni ja lähisuvussani vietetty monin eri tavoin. On ollut suuria, neljän sukupolven juhlia tai sitten ihan oman pienen perheeni kesken vietettyjä. Nyt oli jälleen uuden vuoro. Vietin joulun kahdestaan nuorimman sisareni kanssa. Kerrotaanpa, miten meillä meni!

Siskoni saapui luokseni aatonaattona ja suuntasimme kohti Suomen Lasimuseota. Se on niin upea paikka, en koskaan kyllästy katselemaan museon esineistöä ja jo miljöönäkin paikka on mahtava. Tällä kertaa mahtavuutta lisäsi se, että me olimme kaksin museon ainoat vieraat!

Aatonaaton toinen ohjelmanumero oli se, että opetin siskolleni karjalanpiirakoiden tekoa. Luoja, miten meillä oli hauskaa. Eihän niistä nyt mitään kauniita tullut, mutta herkullisia. Sehän on pääasia. Kuvassa on aamiaislautasella ylempänä kaupan piirakka ja sitten omaa designia. Sanoisin, että persoonallinen ote näkyy.... Hyväksi todetun karjalanpiirakkaohjeen löydät täältä, klik. Se on ystävän äiteen resepti.

Jouluaattona hautausmaakäyntien jälkeen alkoi valmistautuminen jouluillalliseen. Ja koska en ole jouluihminen, en myöskään ole jouluruokaihminen. Se ei yllättäne ketään. Hyvää ruokaa pitää tietenkin olla ja väittäisinpä, että näistäkin ruuista se joulu löytyy. Tyttärieni kanssa olen usein tehnyt jouluna blinejä, mielestäni se sopii jouluun  erityisesti, mutta nyt joulumenu lennähti eteeni Helsingin Sanomien välistä, Viinipostin julkaisun muodossa. Ah, miten helppoa, koko menu siitä!

Lohitartar

Viiniposti

4 hengelle

100 g graavilohta

200 g kylmäsavulohta

½ sitruunan mehu

2 rkl silputtua lehtipersiljaa

2 rkl silputtua rakuunaa

½ prk ranskankermaa (á 200 g)

2 tl kokojyväsinappia (Dijon)

hivenen valkopippuria

Koristeeksi

raastettua piparjuurta

kirjolohen mätiä

versoja

cocktailkurkkuja viipaloituina

Leikkaa lohet pieniksi kuutioiksi, lisää sitruunamehu. Lisää loput aineet ja mausta lohi rouhauksella valkopippuria. Suolaa ei tarvita.

Kokoa annokset muotin kanssa tartareiksi lautasille, koristele versoilla, raastetulla piparjuurella, cocktailkurkuilla sekä mädillä. Tarjoa lisäksi saaristolaisleipää. Me teimme niin, että teimme muotilla leivästä ympyröitä ja kokosimme annoksen leivän päälle. Koristeina käytimme piparjuuriraastetta ja auringonkukanversoja.

Tarjolle Arabian vanhoilla lautasilla, juomana samppanjaa, ei hullumpaa lainkaan. Ja jouluista, sillä kalat ja saaristolaisleipä kuuluvat moneen joulupöytään.

Poron ulkofilee, sieniä, mustajuurta ja kirsikkakastike

Viiniposti

4 hengelle

400 g poron, peuran tai hirven ulkofileetä

suolaa

mustapippuria myllystä

paistamiseen voita

Kastike

1 pkt keittojuureksia (pala lanttua, pari porkkanaa, oksa persiljaa, 

pätkä juuriselleriä, pala purjoa)

4 salotttisipulia

oliiviöljyä

3 dl marjaisaa punaviiniä (tai ihan mitä nyt sattuu saatavilla olemaan)

3 dl kirsikoita (pakastekirsikat käyvät)

3 laakerinlehteä

4-5 katajanmarjaa

1 rkl riistafondia

4-5 maustepippuria

2 oksaa tuoretta rakuunaa

2 rkl hunajaa

25 g voita

Sienilisuke

25 g kuivattuja mustatorvisieniä

2 rkl voita

½ tl sormisuolaa

½ tl mustapippuria myllystä

3 oksaa salviaa

Vaniljaiset mustajuuret

500 g mustajuurta

1 sitruuna

1 vaniljatanko

25 g voita

2-3 rkl vettä

1/4 tl suolaa

mustapippuria myllystä

Alkuperäinen ohje oli peuralle tai hirvelle, minä käytin poroa. Poroa olin hankkinut Hyvinkään Farmarinmarkkinat / REKOn kautta. Erillisestä pororeko -tapahtumasta, joka muuten on taas tammi-helmikuussa tulossa!

Kirsikat osoittautuivat todelliseksi haasteeksi tämän reseptin kohdalla. Tuoreita ei tietenkään ollut missään, mutta enpä löytänyt pakastettujakaan. En mistään. Kiivaasti yritin miettiä, että millä ne voisi korvata. Ei sitten millään. Vitsillä jo ehdotin, että ostetaan Mon Chéri -konvehteja ja kaivetaan kirsikat sieltä. No, ei kaivettu. Delegoin tämän epätoivoisen tehtävän sisarelleni..... Hän sitten löysi Hakaniemen Kauppahallin DeliDeli -liikkeestä ilmeisesti viimeisen kirsikkapurkin. Kirsikoita, jotka osoittautuivat täydellisiksi!

Aloita kastikkeesta. Pilko keittojuurekset ja salottisipulit reiluiksi lohkoiksi. Freesaa vihanneksia oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää viini, kirsikat ja mausteet, anna kiehua hiljalleen, kunnes nesteen määrä on puolittunut.

Siivilöi, painele mehut kirsikoista siivilän läpi ja kaada kastike takaisin kattilaan. Anna kiehua, kunnes kastike on sopivan sakeaa. Lisää lopuksi kastikkeeseen voi. Sopivan sakea? Siinä olikin miettimistä! Toisaalta kastike näytti ihan litkulta, mutta samalla tuntui, että sitä on hetki hetkeltä aina vaan vähemmän ja vähemmän. Kovin paljon kastiketta ei lopulta tullut, mutta se riitti kuitenkin oikein mainiosti, koska annokseen ei paljon tarvittu.

Sitten sienilisukkeen pariin. Murenna isoimmat sienet ja liota ne pehmeiksi kuumassa vedessä. Valuta ja paista rapeiksi voissa. Mausta suolalla ja pippurilla, aivan lopuksi silppua sekaan tuoretta salviaa.

Kaaos oli välillä melkoinen, olihan meitä kaksi kokkia hääräämässä! Kynttilät, viinit ja muu tärkeä kokkausvälineistö sulassa sovussa.

Seuraavaksi mustajuuret. Pese mustajuuret huolelliseti, kuori ja leikkaa ne reiluksi paloiksi. Tässä vaiheessa on hyvä käyttää suojakäsineitä, sillä muuten on kädet ikävässä mustassa tahmassa.

Siirrä kuoritut palat sitruunalla maustettuun veteen, jotta ne eivät tummu. Esikeitä mustajuuria suolalla maustetussa vedessä muutaman minuutin ajan. Ja kypsennä ne sitten voissa pannulla vesitilkan ja vaniljatangon kanssa, kunnes ne ovat pehmeitä. Mausta suolalla ja pippurilla. Pannulla kypsentyminen sujui melko hitaasti ja vettä lisäilin useaan otteeseen.

Nosta liha huoneenlämpöön noin reilu tunti ennen valmistamista. Kuivaa lihan pinta ja poista mahdolliset kalvot. Paista liha pannulla kauniin ruskeaksi kauttaaltaan, noin minuutti per puoli. Mausta suolalla ja pippurilla. Ja voi tuota roiskeiden määrää!

Kääri filee folioon ja anna levätä noin 10 minuuttia ennen viipalointia. Tuolla minuutti per puoli paistolla liha jäi todella mediumiksi, ehkä vähän liikaakin. Hiven lisää paistoaikaa tai mittari käyttöön, niin saat juuri makuusi sopivaa.

Viininä Viinipostin suosituksen mukaisesti Coto de Imaz Gran Reserva 2010 (24,91 €). Vivahteikas ja kehittynyt, 100% Tempranillo Espanjan Riojasta. Täyteläinen, tanniininen, kypsän karpaloinen, hapankirsikkainen, viikunainen, tummasuklainen, hennon vaniljainen, tamminen. Makumaailma todella jouluun sopiva viikunoineen ja suklaineen. Viini -lehti on antanut täydet viisi tähteä  (=tyylikäs huippuviini ja hinnaltaan edullinen) ja antaa ruokavinkiksi filotaikinaan käärityn possunfileen, jonka olenkin jo aikaisemmin kokeillut, klik.

Annos kaikkine lisukkeineen oli todella herkullinen. Vaniljainen häivähdys mustajuurissa oli juuri sopiva ja rapeat sienet hauska lisä.

Jälkiruokana juustoja, jotka nautittiin viinilasillisen kerran rennosti kirjaston sohvilla löhöillen.

Viikunacrostinit

Viiniposti

4 hengelle

½ maalaispatonki

2 rkl oliiviöljyä

4-5 tuoretta viikunaa

250 g vuohenjuustoa

1 rasia vadelmia

1 rasia mustikoita

tummaa balsamicosiirappia

Näitä leipäsiä tarjosin joulupäivän iltana, kun siskoistani toinen miehensä kanssa saapui luoksemme iltaa istumaan. Hyvin maistui! Nämä sopivat hyvin myös vaikkapa alkupaloiksi tai sitten ihan tervetulomaljan seuraksi.

Viipaloi patonki, voitele pinnat öljyllä ja paahda leivät rapeiksi uunissa tai parilapannulla. Laita viipale  tai murenna vuohenjuustoa jokaiselle patonkiviipaleelle. Asettele patonkiviipaleiden päälle vielä lohkotut viikunat ja koristele tuoreilla marjoilla. Valuta päälle balsamicosiirappia ja halutessasi voit vielä viimeistellä leivät rucolanversoilla.

Ihan törkeän hyvää ja huomaathan, miten kaunis annos! Olin itse oikein tyytyväinen jouluruokaani, vaikka kinkkua ja laatikoita ei tänäkään vuonna tarjolla ollut. Oli kuitenkin kalaa ja poroa, viikunatkin jouluisia sekä juustot. Aion jatkaa valitsemallani linjalla!

Yksi Lasimuseon joulukuusista

Mozzarellabroileria ja tomaatti-avokadosalaattia

Aurinkoinen pakkaspäivä. Ihastelin aurinkoa sisätiloista käsin. Ulkoilen sitten enemmän kesällä, kun on lämmintä ja jonkin verran huomenna, kun lähden töihin :) Tänään olen lähinnä kotoillut. Kirjoittanut ja kokannut. Ihan parasta sunnuntaipuuhaa. Päädyin tähän ruokaan, koska a) pakastinta pitää tyhjentää ja b) reseptien paperikopioläjää madaltaa. Match!

Kaivattu kesä liittyy tähän päivään hyvin etäisesti ruuan kautta. Resepti kun on julkaistu Helsingin Sanomissa 6.7.2017 ja ruoka tarkoitettu grillattavaksi. Noh, kesän lapsi valmistaa se nyt sydäntalvella uunissa.

Mozzarellabroileria ja tomaatti-avokadosalaattia

Helsingin Sanomat / Ruoka

4 annosta

4 broilerin rintafileetä

2 tl juoksevaa hunajaa

sormisuolaa

mustapippuria myllystä

1 pallo mozzarellaa

8 viipaletta pekonia

Salaatti

4 kevätsipulia

500 g kirsikkatomaatteja

4 avokadoa

4 rkl oliiviöljyä

2 rkl sitruunamehua

1 dl lehtipersiljaa tai korianteria hienonnettuna

sormisuolaa

mustapippuria myllystä

Viipaloi kevätsipulit, puolita tomaatit, kuutioi avokadot. Lisää joukkoon öljy, sitruunamehu ja yrttisilppu. Mausta suolalla ja pippurilla.

Mausta broilerit suolalla ja pippurilla. Sipaise pintaan öljyä ja paista grillissä kypsiksiä. Tai uunissa, kuten nyt. Valuta kypsien broilerien päälle ensin juoksevaa hunajaa ja sitten vielä viipale mozzarellaa. Anna lämmetä hetki. Paista pekonit ja tarjoa ne broilerien ja salaatin kanssa.

Kesäinen annos, mökkiä ja muurikkaa ikävä! Hyvää näinkin, mutta kyllä grillaus tämän nostaa ihan toiselle tasolle. Noh, vielä reilut neljä kuukautta, niin sitten.......

Naapurikaupungin riennot

Marraskuun lopulla vietin lauantain naapurikaupungissa, Hyvinkäällä. Tikkasin kalenterin täyteen ohjelmaa. Ketään en saanut houkuteltua seuraksi, mutta en antanut sen häiritä. Siispä matkaan!

Aloitin myöhäisellä lounaalla Obelixissa, pitihän sitä tankata, kun seuraavaksi olin matkalla viinitastingiin. Mutta ensin siis ruokaa.

Obelix sijaitsee nykyisin vanhan Villatehtaan viehättävässä punatiilisessä rakennuksessa. Samassa tilassa,  jossa aiemmin toimi ravintola nimeltä Paloma ja jossa kävin monet kerrat erilaissa Hyvinkään Viiniklubin järjestämissä viini&dinner -tilaisuuksissa. Ravintolan sisustus on viihtyisä ja tunnelmallinen.

Marraskuun lopun lauantai-iltapäivä oli kovin kiireinen, mutta onnistuin kuitenkin ilman pöytävarausta saamaan paikan, ehkä ainoasta vapaana olleesta kahden hengen pöydästä.  Ja tässä varmaan elämäni ensimmäinen kuva vesilaseista :)

Alkuruuaksi otin olutpaneroituja sipulirenkaita valkosipulimajoneesilla (5,50 €) ja tykkäsin näistä kovasti!

Pääruuan osalta päädyin  Obelixin karitsaan. Karitsan sisäfileetä, valkosipuli-punaviinikastiketta ja karamellisoituja juureksia (29,50 €). Kaikki oli niin hyvää, liha aivan täydellistä.

Viininä läpi aterian Jacob's Creek Double Barrel Shiraz (7,40 € / 12cl). Erittäin täyteläinen, keskitanniininen, marjainen, mausteinen, tamminen. Viini löytyy myös Alkon valikoimista (18,40 €), tosin vähän eri kuvauksella: täyteläinen, tanniininen, karhunvatukkainen, herukkahilloinen, luumuinen, kevyen mokkainen. Niin voimakasta muistijälkeä ei viini jättänyt, että pystyisin sanomaan, kumpi kuvaus on osuvampi. Katsotaanpa vielä huvin vuoksi kolmaskin luonnehdinta samasta tuotteesta! Viini -lehti antaa juomalle kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty), mutta moittii liian kalliiksi. Kertovat viinistä löytyvän tiivistä, tummasävytteistä marjaa, karhunvatukkaa, mustaherukkaa, paahteista mausteisuutta, muhevaa multaisuutta, tammen tuomaa aromikkuutta sekä savua. Tämähän tässä viiniharrastuksessa onkin kiehtovaa, jokainen suu löytää viinistä omanlaisensa aromit, eikä kukaan ole väärässä, vaan kaikki ovat oikeassa!

Kokonaislaskuni 57,50 € sisälsi kahden ruokalajin ja viinilasillisen lisäksi vielä jälkiruuaksi sangen maukkaan amarettokahvin. Oikein hyvä hinta-laatusuhde tällä lauantailounaalla.

Hyvinkään Viiniklubin tastingin aiheena oli Itävalta ja se järjestettiin kaupungintalon aulassa toimivan kahvila Donnerin tiloissa. Pidän kovasti itävaltalaisista valkoviineistä, mutta en ymmärrä heidän punaviinejään lainkaan. Maistossa kahdeksan viiniä ja lisukkeena teemaan sopivaa pientä purtavaa.

Tasting aloitettiin kuohuvalla.  Loimer Extra Brut ei löydy Alkon valikoimista, mutta kannattaa ehdottomasti painaa mieleen. Perinteisellä menetelmällä valmistettu sekt on tuotettu alusta loppuun biodynaamisin menetelmin. Paahteista briossia, eleganttia kermaisuutta, eloisaa hapokkuutta. Erittän samppanjamainen. Rypäleinä Grüner Veltliner, Zweigelt ja Pinot Noir.  Pidin kovasti!

En juurikaan yllättynyt kun tastingin suosikkini löytyivät valkoviinien joukosta! Ja molemmissa Grüner Veltliner, joka kuuluu valkoisten suosikkirypäleitteni joukkoon.

Laurenz V ei nimestään huolimatta saanut minua ihan laulamaan (Singing Grüner Veltliner), mutta tykkäsin tästä todella paljon. Omenaa, persikkaa ja sitrusaromeja sekä tyypillistä Veltlinerin mausteisuutta ja ripaus valkopippuria. Raikas, sopivan hienostunut tyyli, joka sopii erinomaisesti vaikkapa äyriäisille. Tuote ei ole Alkon valikoimissa.

Toinen, vaiko jo kolmas suosikkini oli Weingut Sepp Moser Grüner Veltliner Breiter Rain. Aivan erityylinen, mitä edellinen. Vaativampi, ei ihan mikään lipittelyviini, enemmänkin ruokajuoma. Kuiva, hunajainen, ananasta, eksoottista hedelmäisyyttä. Voimakkaassa tuoksussa edellisten lisäksi ketunleipää ja ruohosipulia. Noh, näitä minä en kyllä löytänyt! Öljyinen rakenne, intensiivinen, pitkä maku. Aivan kertakaikkiaan loistava viini! Tätäkään ei Alkon hyllyiltä löydy. Harmi.

Tässä koko maisteltu rivistö. Kolme punaista, jotka kaikki jäivät osaltani juomatta. Aivan liian kevyt makumaailma, mustaherukkamehumaisia osin. Ohi. Ei jatkoon!

Ohjatun tastingin jälkeen pääsimme maistelemaan viinejä vielä itävaltalaismaisten herkkujen kanssa. 15 kuukautta kypsytetty vuoristojuusto oli erityisesti mieleeni! Se oli hankittu Juustosopista, joka on Tampereen ainoa yksityinen juustojen erikoisliike ja sijaitsee Kauppahallissa. Siellähän pitää seuraavalla Tampereen reissulla käydä! Tarjolla oli vielä lisäksi mm. ilmakuivattua kinkkua ja rasvalammasta.

Kolmas kohteeni Hyvinkää -päivänä oli Hyvinkääsali ja siellä Kulkuriteatterin esitys Punainen Rubiini. Vuoteen 1908 sijoittuva historiallinen pukudraama, jossa pietarilainen kreivitär lähetetään toipumaan sydänsuruistaan Hyvinkään parantolaan. Tarina vaikutti mielenkiintoiselta, mutta liekö syynsä tuhdilla lounaalla ja viineillä, niin olin lähinnä nukahtaa esitystä seuratessani. Tai sitten se pääsi vasta väliajan jälkeen vauhtiin ja muuttui mukaansatempaavammaksi. Tiedä häntä.