Viinimatka Turkuun - Ensimmäinen päivä

Viinimatkan voi tehdä myös kotimaassa. Kahden hengen gourmet-kerhomme päätti tehdä sen nyt Turkuun ja ottaa vielä pari ystävää mukaan. Auto oli pakattu täyteen iloista naisenergiaa, kun lauantai-aamusta kurvasimme matkaan. Erityismaininnan ansaitsee aurinkoinen sää, aurinko porotteli pilvettömältä taivaalta hellelukemissa. Oi onnea!

Minähän olin jo käynyt heinäkuussa erityisellä tutustumismatkalla suunnittelmassa retkemme ohjelmaa, joten meillä oli melkoisen selvät sävelet ohjelman suhteen. Nautiskelijoiden herkkuretkellä ei aikaa kulutettaisi shoppaillen, vaan keskittyen sekä ruokaan että viiniin.

Tälle porukalle maistuu erityisen hyvin juoma, jossa on kuplia. Ensimmäinen kohde olikin Wine Bistro di Trevin terassi ja siellä juomaksi valikoitui Prosecco doc Treviso Extra Dry, kuiva, raikas ja elegantti. Maku oli kuvauksen mukainen, mutta melko lyhyt. Hinta sopiva, 6 € lasi ja 29 € pullo, Alkon valikoimista tätä ei löydy. Auringosta huolimatta ei istuskelu di Trevin terassilla ollut kovinkaan miellyttävää, johtuen Aurakadun melkoisen vilkkaasta bussi- ja muustakin liikenteestä. Pääasia kuitenkin oli, että saimme retkemme virallisen avauksen suoritettua!

Lounaalle olin varannut meille pöydän japanilaisesta Karusta. Ravintola avautui lauantaina klo 14 ja oven ulkopuolella oli jono! Ravintola täyttyi hetkessä, joten ilman pöytävarausta sinne ei olisi onnistunut pääsemään. Karuahan jo hehkutin edellisen reissun jälkeen ja vannoin, että tulen käymään siellä joka kerta, kun matkani tähän kaupunkiin suuntautuu. Pettymystä en kokenut tälläkään kertaa. Päinvastoin! Ensin olin jo kallistumassa edellisellä käynnillä hyväksi todettuun Supreme-sushilajitelmaan, mutta sitten tulin järkiini ja päätin kokeilla ennen kokeilematonta. Sushilistalta valitsin nigireistä Yakishaken (grillattua merilohta, majoneesia, ruohosipulia), Yakihotaten (grillattua kampasimpukkaa, avocado-ponzudressing) ja Inarin (friteerattu tofutasku) sekä makilistalta Ebifurain(friteerattuja tiikeriravunpyrstöä, avokadoa, chilimajoneesia). Nigiriannos sisälsi aina 2 kappaletta kutakin ja ne maksoivat 4,20 - 6,00 € per annos. Makirullasta tuli 8 palaa ja sen hinta oli 13,20 €.

Ebifurai maki

Yakishake, Yakihotate ja Inari

Tämä Yakihotate kampasimpukka oli ehkä parasta mitä olen suuhuni laittanut. Tai ainakin TOP 3:ssa :)

Viinivalintamme oli itävaltalainen Loimer Lenz Riesling, Kamptalin alueelta, 39 € / plo

Kaikki syötiin hyvällä ruokahalulla, kuten kuvasta näkyy. Seuraavalla kerralla, joka väistämättä tulee, on tarkoitus maistaa Izakaya -listalta Teriyaki Ribs (rapeaksi paistettuja porsaanribsejä, Karun teriyakikastiketta) ja ehkä jatkaakin lihalinjaa Beef Tatakilla (pintakypsennettyä naudan marmorifilettä, kevätsipulia, sieniä). Ravintola koko nimi on Karu Izakaya ja tuo Izakaya tarkoittaa rentoa, melko arkistakin pubi-henkistä ravintolaa . Noh, en nyt väittäisi tätä mestaa arkiseksi, nimellä yritetään ehkä enemmän viestiä sitä, että annokset on tarkoitettu rennosti jaettavaksi koko pöytäseurueen kesken. Tosin minä en antanut muuta kuin tyttärelleni pari makia :)

Jälkiruoka nautittiinkin sitten jäätelön muodossa. Eikä ihan mitä tahansa tötteröä, vaan tarjolla oli aitoa italialaista Nuvole Gelateriasta, Hansa-korttelista.

Sitten olikin vuorossa Viinille -ravintola, jossa myös tulee vierailtua lähes jokaisella Turun käynnillä. Jokainen meistä maisteli muutamaa mielenkiintoista viiniä 4 cl:n maisteluannoksina ja sitten yhtäkkiä huomasimme, että onkin välisamppanjan aika ! Itse asiassa olimme jo tilanneet Wolfberger Crémantin Alsacesta (35 € plo, Alkossa 13,99 €), mutta kun se olikin varastosta loppunut ja ravintoloitsija suositteli sen sijaan Beaumont des Crayères Grande Réserve Brut -sampanjaa (45 € plo, Alkon tilausvalikoimassa 29,90 €) niin kyllähän se nyt meille sopi!

ILTA

Illallisen nautimme ravintola Smörissä, Läntisellä rantakadulla, kirjastokorttelin kellariholvissa. Valitsimme rohkeasti 4 ruokalajin yllätysmenun (55 €) ja sille sopivat viinit (45 €).

Kupliin jo vähän kyllästyneenä otinkin alkuun vanhan kunnon Camparin jäillä (5,60 €)

Menun alkuun saimme kaksi herkullista keittiön tervehdystä.


Lohitartar ja mummun kurkku

Fenkolivaahto ja leivänmuruja. Erittäin maukas!

Varsinaisen menun ensimmäinen ruokalaji oli suuresti inhoamaani silliä (tämä riski on otettava yllätyksien kanssa vaan vastaan, listalta en olisi moista tilannut) eli sokerisuolattua silliä omenapyreen ja kantarellien kanssa. Silli ei ollut ihan niin kamalaa, mitä pelkäsin ja sen kanssa tarjottu upea riesling kyllä kieltämättä auttoi silliä sujuvammin uimaan kurkusta alas.

Seuraavaksi tarjottu Sauternes-viini jo antoi viitteitä tulevasta. Tosin sillikokemuksen jälkeen olin aivan varma, että eteen tuodaan listallakin olevaa ankan sydäntä, mikä ei myöskään kuulostanut mieleiseltäni. Vaan pelko oli turha, saimme aivan mahtavaa ankanmaksamoussea fenkolin ja raparperin kanssa tarjottuna. Kertakaikkisen upea annos! Ehkä osaltani illan paras.

Pääruuaksi tarjottiin härkää kahdella tapaa. Ylikypsää karetta sekä marmorifileetä. Lautaselta löytyi myös kantarelleja (ehkä kaudesta johtuen jo toisessa illan annoksessa) sekä parsakaalia ja parsakaalipyrettä. Parsakaali oli erikoista, pitkävartista, jollaista en ole ennen missään nähnyt. Annos oli maukas, mutta olimme kyllä tässä vaiheessa jo melko kylläisiä. Ehkä lounaallakin oli vielä vaikutuksensa......

Makunystyröitä raikastettiin seuraavaksi lakritsifenkoliserbetillä. Nyt jo hieman hymyilytti, että mikähän fenkolibuumi on meneillään, sillä tämä oli jo KOLMAS annos, missä sitä oli. Onneksi me kaikki pidämme fenkolista, sillä tiedän myös ihmisiä, jotka eivät voi sitä sietää. Annos oli erittäin hyvä, sanoisin jopa, että parempi, mitä varsinainen jälkiruoka. Sorbetin ja serbetin ero on muuten siinä, että serbetissä on maitoa, sorbetissa ei.

Aterian päätti omenabavaroise, omenaserbetillä. En pidä kirpeistä marjoista, kuten lakasta ja puolukasta, joten kun nyt peräkkäisissä annoksissa näitä oli, niin se ehkä hivenen laski pisteitä. Viinin pisteitä ei kyllä laskenut mikään.

Ja vaikka nyt tässä pitkin matkaa rutisin sillistä sekä kirpeistä marjoista, niin olihan tämä loistava setti! Aavistuksen häiritsi tiettyjen raaka-aineiden toistuminen annoksesta toiseen (kantarellit, fenkoli, lakka), ehkä kantarellit olisi voinut korvata toisessa annoksessa vaikkapa herkkutateilla.

Ilta päätyi Old Bankin Irish Coffeen kautta raikkaamman puoleisiin juomiin, vaikka viinimatkalla oltiinkin. Vieläpä ilmeisen rankalla, koska jo kohta yhden jälkeen hipsimme majapaikkoihimme. Edessä vielä toinen päivä!

Jatkuu........... Toinen päivä toisessa postauksessa !