Rapuja, samppanjaa ja leipomuksia superkuun loisteessa

Helteet vaan jatkuivat jatkumistaan, joten superkuuviikonloppukin tuli vietettyä mökillä. Tänä kesänä olen viihtynyt mökillä tosi paljon, kylmän kesäkuun jälkeinen hellekausi kun kesti lähes 40 päivää. Aivan mahtavaa!

Viikonlopun aikana syötiin kauden ensimmäiset ravut. Kotimaisia täplärapuja.

Kattaus oli vähän mökkimeiningillä..... Ei hopeita, ei kankaisia servettejä, eikä yhtenäistä lasisarjaa, kuten kotona, mutta kuitenkin ihan (omasta mielestäni) superihanat vanhat Finelin emalilautaset. Ravun punaiset.

Juomat hyvinkin kohdillaan.......

Rapujen kanssa leivälle levitettäväksi valmistettiin kermaviilikastike. Tämä olikin minulle uusi juttu, sillä meillä on ravut syöty paahtoleivältä vain voin ja tillin kanssa.

Kermaviilikastike

1 prk kermaviiliä

tuoretta tilliä

suolaa

sokeria

etikkaa

sinappia

sitruunamehua

Sekoittele mausteet kermaviilin joukkoon oman makusi mukaisesti. Jos haluat tästä kermaviilikastikkeen kalalle, niin sekoita joukkoon keitetty kananmuna. Pilkottuna.....heh.....

Rapujen lisäksi olin valmistanut viikonlopun tarjottaviksi parikin uutta leipomusta. Molemmat hyvinkin kehityskelpoisia sellaisia.

Pull-apart-bread eli nyhtöleipä

En antanut leivän typerän nimen häiritä kuin ehkä ihan vähän vain....... Ensinnäkin ärsyttää suomalaisessa lehdessä, suomenkielisessä ohjeessa väkisin käytetty englanti. Toiseksi ärsyttää tuo nyhtö-sana. Tänä kesänä kaikkea nyhdetään, possua, lammasta, broileria ja nyt sitten vielä leipääkin! Eikä nyhtäminen mielestäni edes toiminut tässä, vaan parhaiten leipä maistui ja toimi ihan perinteisesti viipaloituna........

Taikina

2,5 dl vettä

1 rkl hunajaa

2 tl suolaa

5-7 dl jauhoja (käytin vehnäjauhoja)

½ pss kuivahiivaa

1 rkl öljyä

Täyte

1 prk maustettua kermaviiliä

2 keltuaista

100 g mozzarellaa raasteena

Alkuperäinen ohje löytyy Arlan sivuilta ja siinä on käytetty kermaviiliä, joka on maustettu lihalle sopivaksi. Sellaista ei löytynyt, joten käytin kanalle ajateltua. Ja kuka estää maustamasta kermaviiliä aivan itse tai käyttämästä vaikkapa kilpailevan firman maustettuja ranskankermoja.

Aloita taikinasta. Mittaa kulhoon kädenlämpöinen vesi. Lisää hunaja, suola ja puolet jauhoista, joihin on sekoitettu kuivahiiva. Vaivaa loput jauhoista pikkuhiljaa joukkoon ja jatka vaivaamista kunnes taikina alkaa tuntua kimmoisalta ja irtoaa kulhon reunoista. Lisää lopuksi öljy ja anna taikinan kohota liinan alla kaksinkertaiseksi. Taikinakuvat olivat niin tylsiä, että jätin ne suosiolla pois.......

Sekoita täytteen ainekset kulhossa ja voitele leipävuoka.

Kumoa taikina jauhotetulle alustalle, vaivaa taikinasta ilmat pois ja kauli uunipellin kokoiseksi levyksi.

Levitä täyte tasaisesti levylle.

Leikkaa sitten levy noin 10x10 cm ruuduiksi ja pinoa muutaman ruudun pinoiksi.

Nostele pinot leipävuokaan niin, että syntyy vaakasuunnassa oleva jono. Tämä oli hivenen sotkuinen vaihe, kun kermaviilitäyte levisi miten sattui ja pinotkin näyttivät vain lösähtävän vuoan pohjalle. Ei kannata kuitenkaan lannistua, sillä paistettuasi aikaansaannostasi 200 asteisen uunin keskiosassa noin 30 minuuttia, siitä tulee kuin tuleekin leipä! Leipä on valmis, kun se on kauniisti ruskistunut.

Leipä oli ehkä parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä ja kun sen jätti nyhtämättä ja leikkasi normaalisti viipaleiksi, niin viipaleethan olivat tosi kauniita! Vähän kuin Boston-kakku........

Sen verran leivän kosteus minua häiritsi, että ajattelin kokeilla vielä semmoisen version, jossa taikinalle levitetään pestoa ja juustoraastetta....... Minusta se ainakin kuulostaisi varsin hyvältä :)

Toinen leipomus liittyikin sitten sieniin. Kuivasta ja helteisestä kaudesta johtuen en ole kantarelleja itse löytänyt metsästä. Mutta löysin niitä torilta! Ohje on Me Naiset -lehdestä.

Kantarelli-pekoni-omenapiiras

Piirakkataikina

1½ dl kermaa

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 rkl kylmää vettä

suolaa

Täyte

½ l tuoreita kantarelleja

½ pkt pekonia

½ happamasta omenasta

1 prk (150 g) ranskankermaa

1 dl ruokakermaa

2 kananmunaa

½ rkl hienonnettua rosmariinia

½ tl suolaa

mustapippuria (myllystä)

½ dl emmental-juustoraastetta

Aloita taikinasta. Mittaa kulhoon kerma ja lisää joukkoon erikseen sekoitetut jauhot, leivinjauhe ja suola. Ja lopuksi vesi. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Noh, se oli helpommin sanottu, kuin tehty, sillä taikina oli mielestäni vähän OUTO ja takertuvainen. Ensin se takertui sekoittimeen, seuraavaksi käsiin jne......

Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja painele taikina voidellun vuoan pohjalle ja reunoille. Takertumisen vuoksi painelin taikinaa ruokalusikalla..... Anna taikinan levätä jääkaapissa, kun valmistat täytteen. Käytin silikonireunaista vuokaa, johon jätin leivinpaperin laittamatta. Ei haitannut lainkaan.

Pilko kantarellit, paistele kosteus pois, laita sivuun. Pilko pekoni, paista, valuta talouspaperilla. Kuori (en kuorinut) ja viipaloi omena. Omena olikin ehkä haasteellisin ainesosa, sillä eipä ollut aavistustakaan, mikä omena marketin hevi-osastolla on hapan.....

Yhdistä kulhoon ranskankerma, kerma, kananmunat, silputtu rosmariini, suola ja pippuri.

Esikypsennä piirakkapohjaa 200 asteessa 10 minuuttia. Lado taikinan päälle pekonisilppu, viipaloitu omena ja paistetut sienet. Lisää päälle ranskankermaseos ja juustoraaste. Kypsennä alatasolla 175 asteessa puolisen tuntia, kunnes pohja on kypsä ja täyte hyytynyt.

Piirakka on kehityskelpoinen :) Suolaa olisi voinut olla reippaammin, toisaalta sitä voi aina pöydässä olla tarjolla lisättäväksi kunkin syöjän maun mukaan. Pekonia voi hyvin pilkkoa mukaan koko paketin, siitähän sitä suolaakin tulee lisää. Samoin rosmariinia voi laittaa huomattavasti reippaammin. Mitä sitä himmailemaan tuoreiden yrttien kanssa! Pohjan vaihtaisin myös......

Piirakan kaveriksi tehtiin simppeli vihersalaatti, johon lisättiin mozzarellaa, päärynää ja tomaatteja.

Loppuun tunnelmakuvia mökiltä, superkuusta sun muusta :)

Viikonlopun säälittävä sienisaalis

Lounaalla naapurissa eli Hyvinkäällä

En useinkaan valitse ruokailuun kauppakeskuksessa sijaitsevaa kuppilaa, en kiireiseen lounasaikaankaan. Niissä kun tarjonta pyrkii pyörimään pizza-burgeri-kebab-texmex -akselilla. Kesän aikana kuitenkin vierailin parikin kertaa naapurikaupungissa, Hyvinkäällä ja kun olin kuullut muutamia positiivisia kokemuksia kauppakeskus Willan etnisen ruuan ravintolatarjonnasta, niin päätin käydä tarkistamassa. Enkä katunut, päinvastoin!

Ensimmäisenä Royal Mekong, jonka kambodzhalais- ja malesialaistaustaiset omistajat kuvailevat kaiken kattavasti aasialaiseksi ravintolaksi. Tarjolla on 9,70 euroa (juuri sopivasti lounassetelini arvoinen) maksava buffeepöytä lähes koko päivän ajan (muistaakseni arkisinkin klo 18 saakka). Ja valikoimaa todentotta riittää! Jopa susheja oli lähes kymmentä eri sorttia, sen lisäksi päivän keitto, perinteiset friteeratut ruokalajit, nuudelit, riisit, erilaisia kastikkeita ja vielä rapusipsejä "jälkiruuaksi". Todella pidin ruuasta ja nautiskelinkin tarjonnasta kiireettömästi ja suosikkiannoksia santsaillen. Hinta-laatusuhde oli mielestäni enemmän kuin kohdillaan. Ravintola ei ollut mitenkään täynnä, en tiedä, miten asia on lomakauden ulkopuolella. Sisustus oli "perinteistä", mutta siistiä ja ruoka-astioita täydennettiin koko ajan. Suosittelin jo paikkaa sisareni parikymppiselle pojalle, tämän ikäisille kavereillehan ei tunnetusti riitä mikään ruokamäärä! Olen välillä leikilläni (puoliksi) sanonut, että minulla ei olisi koskaan ollut varaa poikalapseen :) Minä kyllä vien nälkäisen perheeni ennemmin tänne, kuin syö-miten-paljon-ikinä-vain-jaksat-ja-halkea-sitten-ähkyyn -pizzerioihin.

EDIT: 5/2018 Ikäväkseni jouduin ystäväni kanssa toteamaan tason suoranaisen romahduksen. Vuosien varrella olen täällä käynyt muutamia kertoja, mutta tämä taisi olla viimeinen. Kaikesta huokui välinpitämättömyys, palvelusta, ruuista. Sushit olivat tiskissä olleet aikansa, osa vähän kuivuneita ja majoneesit kuorruttuneita. Voi voi. Se sitten siitä.

Toinen testikohteeni oli Hanko Sushi. Hanko Hyvinkäällä...... Hanko Sushiin olen tutustunut useita vuosia sitten Hangossa ja mielikuvani on hyvä, mutta hinnakas. Siispä tarkistamaan asia! Ravintolan sijainti on tylsä/ankea, kauppakeskuksen kahta osaa yhdistävän käytävän varrella. Muutaman kerran ohikulkiessani olen harmitellut asiakkaiden puuttumista, paikka on ollut aivan tyhjä! Miten se ikipäivänä voi kannattaa? (LISÄYS 11/2015: Eikä sitten kannattanutkaan, koska on lopettanut.)

Tilasin mediumaterian eli 12 kappaleen sushilajitelman, joka maksoi 12,50 €. Lounaaseen sisältyi lisäksi vielä vihreä tee ja misokeitto. Kaikki oli herkullista, hinta ja laatu kohdillaan. Erityisesti ilahdutti maullaan yakishake, johon on saatu savuinen maku kevyesti grillaamalla.

Ravintola oli kauniisti sisustettu ja siisti. Ainoa, mikä puuttui, oli todellakin ne asiakkaat. Lounaani aikana paikalla oli vain neljä muuta asiakasta. Suosittelen kokeilemaan näitä kumpaakin ravintolaa!

Viiniä kesäillassa - Turengin Asemalla

Turenki sijaitsee vain noin vartin junamatkan päässä kotikaupungistani. Silti on näyttänyt, että sinne on hyvin pitkä ja vaivalloinen matka, koska ehkäpä noin parin vuoden ajan olen ollut sisareni kanssa menossa Turengin Aseman ravintolan järjestämiin viini-iltoihin. Tästä pääsi tulemaan kaveripiirissä jo vähän vitsi, että ai jaa, TAASKO olette menossa, joten nyt, kun kuulimme Viiniä kesäillassa - kuohuvaa ja kuplivaa Turengin asemalla -tapahtumasta, emme hiiskahtaneet siitä sanakaan. Tai kyllä, mutta vasta sen jälkeen, kun olimme jo ilmoittautuneet! Voimalla viiden naisen lähdimme lopulta matkaan.

Turengin aseman rakennus on näyttävä, itsensä Albert Edelfeltin piirtämä, Suomen vanhin kaksikerroksinen rautatieasema. Lisää aseman mielenkiintoisesta historiasta voit lukea ravintolan sivuilta, klik.

Koska elokuinen ilta oli kaunis ja lämmin, tilaisuus järjestettiin ravintolan terassilla. Osittain katettu terassi oli viihtyisä, mutta ehkäpä olisimme kaivanneet vaikkapa tyynyjä tai muita pehmikkeitä puisille tuoleille ja sohville....... Ja koska olimme paikalla hyvissä ajoin, niin toki tartuimme terassin cava-tarjoukseen........

Illan menu oli houkutteleva! Tarjolla oli haukipateeta, sitruksen kanssa matalassa lämmössä kypsennettyä lohta, kuningasrapua, salaattia, taivaallista leipää ja tajunnan räjäyttänyttä kantarellikeittoa. Asemapäällikön Frouvan itse keräämistä sienistä.

Tilaisuuteen osallistui noin 20 henkeä, ruoka oli noutopöydässä, emmekä me ensikertalaiset olleet ihan varmoja, että miten ruokaa oli oikein mitoitettu tälle määrälle, joten otimme ensimmäisellä kierroksella sivistyneesti yhden palan kutakin lajia. Siis ensimmäisellä. Tarjottavaa riitti myös toiselle kierrokselle, sekä osittain myös kolmannelle. Alkuhuolemme oli siis aiheeton!

Hyvin lämpimästä säästä johtuen viinit kaadettiin laseihin yksitellen, etteivät ne lämpenisi liikaa. Ratkaisu oli hyvä, mutta vaati maistelijalta malttia, jotta pystyi testaamaan useampaa viiniä eri ruokalajien kanssa. Osa säilytti malttinsa, osa ei niinkään.......

Maistelussa oli kolme kuohuviiniä ja kaksi samppanjaa, jotka kaikki löytyvät Alkon perusvalikoimasta. Samppanjat tarjottiin yllätykseksemme laakeista laseista, niihin törmää erittäin harvoin.

Käsitelläänpä ensin kuohuviinit.

Espanjalainen Jaume Serra Brut (8,49 €) oli keväällä Helsingin Sanomien cava-testin yllätysvoittaja. Yllätysvoitto tyhjensi hetkellisesti Alkon hyllyt, kuten aina käy tuotteille, jotka saavat kehuja joko Hesarissa tai Kauppalehti Optiossa. Tämän erittäin kuivan, keskihapokkaan, sitruksisen, viheromenaisen ja kevyen paahteisen juoman sanottiin olevan verrattavissa laadultaan kaikkein kalliimpiin vuosikertacavoihin ja se on jo paljon se, kun kyse on kuitenkin alle kympin hintaluokasta! Viini -lehti on arvioissaan huomattavasti Hesaria maltillisempi antaessaan kaksi tähteä sopusuhtaiselle kokonaisuudelle, jonka hinta vastaa laatua. Viinioppaan Pekka Suorsa antaa viinille 86 pistettä = välttävä. Eli onpahan mielenkiintoista! Näissä tilanteissa korostuu se, että makuasioista ei todellakaan kannata kiistellä, vaan pitää antaa sen oman maun ratkaista. Ei ole oikeaa, eikä väärää!

Italialainen Soliga Prosecco Brut (9,98 €) on niin ikään saanut Viini -lehdeltä melko murskaavat arviot: yhden tähden helppo ja kallis arkiviini, kun taas Suorsa antaa 87 pistettä = hyvä. Viini on erittäin kuiva, keskihapokas, päärynäinen, kypsän sitruksinen ja kevyen mineraalinen. Päärynä nousee esiin hyvinkin voimakkaasti tuoden oikeasti ensimmäisenä mieleen hivenen esanssisen päärynäsiiderin. Tämäkin juoma selkeästi jakaa mielipiteitä.

Kolmantena eli viimeisenä kuohuviininä maistoon tuli Lindauer Cuvée Brut (12,39 €), Uusi-Seelanti. Viini on erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, hennon karviaismainen, mineraalinen ja kevyen paahteinen. Rypäleinä Chardonnay ja Pinot Noir. Viini-lehden mukaan kyseessä on kolmen tähden arvoinen viini, laadukas ja hyvin tehty sekä vielä kaiken lisäksi edullinen ostos. Suorsa antaa 87 pistettä (hyvä), nostaa esiin viinin sauvignonmaisuuden ja kehuu persoonalliseksi.

Äänestyksessä sekä oma porukkamme että koko ryhmä nosti ykköseksi ensin maistetun Jaume Serran. Sitten samppanjoiden pariin.....

Louis Massing Réserve Brut (26 €), Pinot Meunier- ja Chardonnay -rypäleistä on erittäin kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, keltaluumuinen, hennon paahteinen ja kevyen mineraalinen. Viini-lehti täräyttää neljä tähteä kertoen viinin olevan harmoninen ja laadultaan erinomainen. Plus edullinen. Tuleepa vielä kaupanpäälle Antti Vahteran herkullinen täsmäresepti friteeratuille meriravunpyrstöille. Suorsa on samoilla linjoilla antaen 90 pistettä = erinomainen. Tosin hivenen hymyssä suin ihmettelimme hänen käyttämiään luonnehdintoja tylpän juuresmainen ja agavemainen......

Toinen samppanja ja illan viimeinen juoma oli selkeästi eri hintaluokassa painiva Nicolas Feuillatte Rosé Brut (44,90 €). Erittäin kuivassa, keskihapokkaassa, kypsän sitruksisessa, marjaisessa, vadelmaisessa ja tasapainoisessa viinissä on käytetty kaikkia kolmea tyypillistä samppanjarypälettä eli Pinot Meunieria, Pinot Noiria ja Chardonnayta. Viini -lehden mielestä tämäkin on harmoninen ja laadultaan erinomainen neljän tähden juoma. Täsmäreseptinä mielenkiintoa herättävästi lihacarpaccio, mutta kyseessähän on kyllä selkeästi samppanja, joka vaatii seurakseen ruokaa. Eli voin paljastaa, että tässä kohdin maistelua ei lautasillamme ollut enää ruuan muruakaan..... Mikään yllätys ei ole, että myös Pekka Suorsa on antanut arvostelussaan viinille edellisen kaltaiset 90 pistettä = erinomainen.

Samppanjoiden suhteen suoritettiin myös äänestys ja aivan samoin kuin kuohuviinien kohdallakin, tämänkin sarjan voitti edullisin tuote. Tosin melko täpärästi!

Koko ilta ruokineen ja juomineen maksoi 40 €, joten tässäkin oli hinta-laatusuhde kohdillaan! Päälle junaliput 3,70 € per suunta, joten vietimme kokonaisuudessaan varsin kohtuullisen, mutta antoisan ja mukavan illan.

Vielä vähän kuvia ravintolasta niin ulkoa kuin sisältäkin:

Ja kuten mukavat illat usein, päättyi tämäkin ilta kotiini, Bistro Kulauksen terassille, jossa maistelimme Alkon itävaltalaista uutuusrieslingiä Jamek Jochinger Berg Riesling Federspiel 2013 (14,88 €).

Kuiva, erittäin hapokas, kypsän sitruksinen, kevyen aprikoosinen, hennon yrttinen, mineraalinen ja pitkä. En ottanut kuuleviin korviinikaan vihjailuja siitä, että viini maistuisi mukavasti jonkin pienen ruuan kera....... Tai no, tein mikropopcornit kaveriksi :) Viini on niin uusi, että ammattiarvostelijat eivät ole vielä ehtineet siitä kommenttejaan antamaan. Pidimme viinistä, vaikkakin vähän ihmettelimme pientä makeaa vivahdetta kuitenkin kuivassa viinissä. Mielestämme viini on ehkä hivenen arvokas, ei ihan normi perjantaipullo, vaan ehkä sitten kuitenkin harkitusti ruuan kera.

Toinen kotiterassilla maistettu uutuusviini tuli puolestaan Italiasta, Tannu Organic Insolia 2013 (8,79 €) oli juuri sellainen kuin annettiin ymmärtää, helposti nieltävä noutopöytäviini. Ei suuria tunteita, ei puoleen, eikä toiseen. Kuiva, hapokas, keltaomenainen, kypsän sitruunainen ja hennon yrttinen sanoo Alko tuoteselosteessaan. Asiantuntijat eivät sano mitään. Ainakaan vielä.

Tähän viinilliseen viikonloppuun oli hyvä päättää täydellinen, aurinkoinen kuukauden kesäloma!

Sukukekkerit mökillä ja possua(kin) grilliin

Pitkäaikainen toiveeni toteutui tänään, kun sain mökille kylään kummitätini ja serkkuni. Kaikki kaksi :) Päivä meni suunnitelmien mukaan, vietimme ihanan kiireettömän kesäpäivän vain oleillen ja jutellen. Vanhoja valokuvia katsellen, uiden, saunoen ja syöden. Tietenkin! On niin helppoa olla ihmisten kanssa, jotka olet tuntenut AINA ja jotka ovat tunteneet sinut aina. Ja miten meillä kaikilla onkin ihan samanlainen (ehkä jonkun ymmärtämättömän mielestä jopa huono) huumorintaju? Jutut vaan lähtee ihan käsistä, eikä sille mahda mitään! Ei kertakaikkiaan mitään ja kaikki ovat jutuissa mukana, iästä viis :)

Ja tottahan minä myös ruokin vieraani! Lounaaksi olin jo edellisenä päivänä paistanut sienipiirakan, jonka ohjeen löydät täältä, klik.

Vanha tuttu ja hyväksi todettu piirakka, josta riittää syötävää suuremmallekin porukalle (nyt 7 henkeä) ja johon käytin tällä kertaa pakastimesta kaivettuja suppilovahveroita. Jopa sieniä vieroksuva nuori neiti näytti kelpuuttavan piirakkani! Jee!!!!!

Iltagrillailuihin otin testiin uuden reseptin, jonka löysin (yllättäin) Pirkka-lehden numerosta 8/2014.

Porsaan sisäfileepihvit grillissä

Tarvitset yhden sisäfileepötkylän ja marinadiin seuraavat ainekset:

½ dl rypsiöljyä

½ dl persiljaa hienonnettuna

3-4 valkosipulinkynttä murskattuna

2 rkl soijakastiketta

1 rkl sitruunankuorta raastettuna

2 tl juoksevaa hunajaa

(ripaus suolaa)

Lähestulkoon noudatin ohjetta...... Poikkeuksena se, että persiljaa ehkä luiskahti enemmän ja se johti siihen, että öljyn määrää piti nostaa, jotta marinadista ylipäätänsä tuli juoksevaa muodoltaan. Sitruunan kanssa toimin niin, että raastoin kokonaisen sitruunan kuoren, enkä sitä sen raasteen määrää sen kummemmin mittaillut.

Puhdista filee kalvoista ja muista epämääräisistä roippeista. Viipaloi noin 1½ sentin viipaleiksi ja painele pihvejä hieman litteämmiksi.

Pese sitruuna hyvin (erityisen huolellisesti, ellet onnistu löytämään luomusitruunaa) ja  raasta kuoren keltainen osa.

Sekoita marinadin ainekset ja laita pihvien kanssa pussiin.

Anna pihvien maustua jääkaapissa vähintään puoli tuntia. Noh, minulla ne maustuivat vuorokauden.

Nosta pihvit huoneenlämpöön puoli tuntia ennen grillaamista. Voit myös paistaa ne pannulla.

Possupihvien lisäksi muurikalla paistui tuttua teriyakibroileria, jonka ohjeen löydät täältä, klik, sekä halloumijuustoviipaleita. Tietenkin, aivan kuten kai jokaisella grilliaterialla tänä kesänä! Lisukkeena keitettyjä varhaisperunoita, kantarellisipulikastiketta sekä salaattia plus pari päivää sitten kokattua ja blogattua pestoa. Sen ohje on täällä, klik. Täysinäinen olo viimeisteltiin muurinpohjaletuilla ja omenahillolla, ohjeet löytyvät linkkien takaa.

Tämän päivän kokkailujen opetus on se, että miksi ostaa valmiiksi marinoituja, limassa lilluvia lihoja, kun oikeasti marinadin teko on äärimmäisen helppoa ja silloin tiedät tasan tarkkaan, mitä syöt.