Keittiöni purettiin vesivahingon vuoksi helmikuun ensimmäisellä viikolla ja voitte varmaan uskoa, mikä onnen tunne oli vallalla, kun uuden, silti vielä keskeneräisen, keittiön liesitaso ja uuni kytkettiin toimintaan kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin. Sopivasti juuri ennen pääsiäistä, kiirastorstaina. Tosin keittiö on vielä ilman vesiä, mutta en antanut sen häiritä onnenkyyneleitäni. Ymmärrettävästi samppanjan paikka!
Ystäväni sanoivat, että remonttiaika olisi saattanut olla minulle helpompi, jos olisin taipunut käyttämään sekä mikrossa lämmitettäviä einesruokia, että kertakäyttöastioita. Vaan ei, sille tielle en lähtenyt, joten sitkeästi tiskasin yläkerran kylpyhuoneen altaassa. Toisaalta eihän sitä tiskiäkään kovin paljon tullut, kun mitään ei oikein voinut kokkailla. Tätä kautta vielä kiitokset kaikille ystävilleni, jotka kiikuttivat minulle syötävää kaaoksen keskelle tai kutsuivat kotiinsa syömään. Viikollahan ei ollut mitään ongelmaa, mutta viikonloppuisin sitten tuli tuettua paikallista ruokaravintolatarjontaa. Siis ellei ollut kyläkutsua tarjolla :) Ja tekihän keittiötön kiertävä kokki yhden keikankin, siitä voit lukea täältä, klik.
Mutta nyt on tilanne se, että kaapit ovat seinillä, vaikkakin vielä suojamuovien peitossa. Jollain hassulla tavalla pidän tuosta sinisestä väristä ja sitten vävypoikani sen syyn keksikin! Kaapit näyttävät aivan lonkerotölkin kuosilta ja kaikki, jotka minut tuntevat, tietävät myös sen, miten tarkka olen lonkeroni merkistä :)
Oikeasti olin jo nähnyt unta paistetuista kananmunista, joten sanomattakin selvää, että pitkäperjantai käynnistyi munakkaalla. Ja induktiolieden ihmettelyllä. Uutta keittiössäni ovat myös nuo välitilan hirret. Tai vanhathan ne ovat, 1800-luvun loppupuolelta, mutta nyt pinkopahvien alta esiin kaivettuina. Lasi vielä tulee päälle suojaksi, mutta jo tässä vaiheessa olen ratkaisuuni ja näkymään erittäin tyytyväinen.
Kovasti kuitenkin mietin, että mikä on se ensimmäinen OIKEA ruoka, jota keittiössäni valmistaisin. Maustehylly(j)ä järjestellessäni tajusin ensinnäkin sen, että minulla on mausteita älytön määrä ja toisekseen tuota maailman kalleinta maustetta eli sahramia hivenen reippaanpuoleisesti..... Päätin siis, että ruoka tulee sisältämään sahramia. Ja varmaan useampikin ruoka lähiaikoina on maustettu sahramilla. Pidän oikein sahrami-teemaviikot!
Apu löytyi Hulluilta Päiviltä mukaan lähteneestä Persiana -kirjasta. Sivumennen sanoen, tämä oli ainoa näiltä päiviltä tekemäni ostos. Hyvin pysyi Happyhamster aisoissa!
Oikeasti olin jo nähnyt unta paistetuista kananmunista, joten sanomattakin selvää, että pitkäperjantai käynnistyi munakkaalla. Ja induktiolieden ihmettelyllä. Uutta keittiössäni ovat myös nuo välitilan hirret. Tai vanhathan ne ovat, 1800-luvun loppupuolelta, mutta nyt pinkopahvien alta esiin kaivettuina. Lasi vielä tulee päälle suojaksi, mutta jo tässä vaiheessa olen ratkaisuuni ja näkymään erittäin tyytyväinen.
Kovasti kuitenkin mietin, että mikä on se ensimmäinen OIKEA ruoka, jota keittiössäni valmistaisin. Maustehylly(j)ä järjestellessäni tajusin ensinnäkin sen, että minulla on mausteita älytön määrä ja toisekseen tuota maailman kalleinta maustetta eli sahramia hivenen reippaanpuoleisesti..... Päätin siis, että ruoka tulee sisältämään sahramia. Ja varmaan useampikin ruoka lähiaikoina on maustettu sahramilla. Pidän oikein sahrami-teemaviikot!
Apu löytyi Hulluilta Päiviltä mukaan lähteneestä Persiana -kirjasta. Sivumennen sanoen, tämä oli ainoa näiltä päiviltä tekemäni ostos. Hyvin pysyi Happyhamster aisoissa!
Sahramilla ja rosmariinilla maustetut broilerisuikaleet
Persiana -kirja
4 annosta
ripaus sahramin säikeitä
2 rkl kiehuvaa vettä
600 g maustamatonta broilerin rintafileetä suikaloituna
40 g rosmariinia lehdet hienoksi silputtuina (laitoin 25 g)
2 rkl valkosipuliöljyä
reilut 2 tl merisuolahiutaleita
vastarouhittua mustapippuria
kasvisöljyä
Ensimmäinen kommentti liittyy rosmariiniin. 40 g on järkyttävä määrä, itse jaksoin silputa 25 g ja sekin oli aivan liikaa. Rosmariini jyräsi kaikki muut maut. Ohjeessa on pakko olla virhe....
Valkosipuliöljyä ei ollut, joten käytin pelkkää oliiviöljyä ja silppusin mukaan pari valkosipulinkynttä. Muuten toimin, kuten ohje sanoi.
Hienonna sahrami huhmareessa (jota en remonttikaaoksesta löytänyt, mutta hienonsin silti), kaada sen päälle 2 rkl kiehuvaaa vettä ja anna hautua vähintään 20 minuuttia, kunnes vesi on jäähtynyt ja värjääntynyt tummanpunaiseksi.
Laita fileesuikaleet kulhoon ja lisää joukkoon valkosipuliöljy, rosmariinisilppu, merisuolahiutaleet, reilusti mustapippuria ja sahramivesi. Sekoita hyvin, jotta suikaleet peittyvät kauttaaltaan marinadiin. Peitä kulho kelmulla ja laitan noin tunniksi kylmään.
Kuumenna iso paistinpannu kovalla keskilämmöllä ja valuta pannulle loraus öljyä. Paista broilerisuikaleita erissä 3-4 minuuttia joka puolelta, kunnes niiden pinta on muuttunut kullanruskeaksi ja ne ovat kypsyneet.
Tarjosin tätä itselleni couscousin kanssa, ilman yhtään mitään muuta, koska jääkaappi oli edelleen melko tyhjä. Lisukkeeksi käy myös vaikka vain pelkkä salaatti.
Tarjosin tätä itselleni couscousin kanssa, ilman yhtään mitään muuta, koska jääkaappi oli edelleen melko tyhjä. Lisukkeeksi käy myös vaikka vain pelkkä salaatti.
Hyvää, kun kuvittelin rosmariinimäärän pienemmäksi. Pidän rosmariinista, mutta liika on liikaa, enkä muita mausteita todellakaan edes maistanut. Parin päivän päästä teimme tyttären kanssa pääsiäisjämäsotkotuksen, johon loput suikaleet yhdistettiin sahramirisottojämän ja tuoreiden parsojen kanssa. Siitä tuli hyvää, oikeasti :)
Tarinan opetus: älä sokeasti tottele ohjetta, sielläkin voi olla virheitä tai jotain muuta, joka vaan ei sovi omaan makuusi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti