Itsenäisyyspäivän cannellonit

Nyt sairasteltuani IKUISUUDEN tai ainakin ikuisuudelta tuntuvan ajan, koska puhuminen ja kaikennäköinen puuhastelu oli kielletty, halusin edes itsenäisyyspäivän kunniaksi tehdä itse ruokaa. Sieni-pinaatti-ricottacannellonit eivät noin äkkiseltään kuullosta kovinkaan isänmaalliselta ruualta, mutta kun sienet ovat itse poimittuja mustatorvisieniä, niin asia muuttuu.

Muutamiin asioihin minulla on kieltämättä outo suhtautuminen. Lähtökohtaisesti en pidä vaikkapa nyt tässä ohjeessa merkittävässä osassa olevasta pinaatista tai viineistä Pinot Noirista, mutta silti olen tunkemassa niitä joka paikkaan. Johtuu varmaan siitä, että vaikkapa nyt nämä kaksi edellä mainittua asiaa ovat hyvin suosittuja ja pidettyjä ruoka-/viini-ihmisten parissa, enkä jaksa lakata ihmettelemästä, miksi en itse pidä niistä. Siedätyshoitoa. Toimii ja ei toimi. Tällä kertaa toimi vähän paremmin tämä pinaatti :)

Ohje on Me Naiset -lehdessä julkaistu kirjailija Mikko Rimmisen  nimikkoresepti. Linkki kannattaa kurkata, koska siellä on monta muutakin maistuvaa sieniohjetta.

Sieni-ricottacannelloneihin neljälle tarvitset:

200-300 g tuoreita mustatorvisieniä

2 keskikokoista sipulia

4 isoa valkosipulinkynttä

100 g tuoretta pinaattia

voita paistamiseen

2-3 rkl valkoviiniä

1 prk (200 g) ricottajuustoa

½ dl raastettua pecorinojuustoa

ripaus suolaa

ripaus valkopippuria

16 cannelloniputkea tai tuorepastakääröä

Juustokastikkeeseen:

25 g voita

3/4 dl vehnäjauhoja

8 dl maitoa

1½ dl emmentaljuustoraastetta

½ dl pecorinojuustoraastetta

½ tl suolaa

Lisäksi vielä:

50 g mozzarellajuustoa

tuoretta basilikaa tai salviaa

Ja sitten hommiin. Mikäli käytät kuivattuja sieniä, niin hyvä nyrkkisääntö on, että kuivuessaan sienet kevenevät 10 osaan alkuperäisestä eli 300 g tuoretta on 30 g kuivattuna. Mikäli siis käytät kuivattuja sieniä, niin aloita laittamalla ne veteen likoamaan. Sienien liotusvedestä saa maukasta keitto- tai kastikepohjaa, mutta EI mustatorvisienten liotusvedestä. Jostain luin, että se on tähän tarkoitukseen liian kitkerää, enkä ole lähtenyt kokeilemaan, vaan kerrankin uskon. Ja jos käytössäsi on tuoreita sieniä, niin niistä vaan paistelet nesteet veks.

Sienten liotessa voit  silputa sipulit pieneksi sekä huuhtoa ja pilkkoa pinaatit. Käytin babypinaattia, josta irrotin pois ainoastaan lehden kannat, en lehtiruotia. Valkosipulia taisin laittaa vähän reilummin, mutta muuten noudatin ohjetta tunnollisesti.

Valkosipulin pusertamiseen olen löytänyt maailman parhaan vekottimen Joseph Josephin keittiötarvikevalikoimasta. Tämä hakkaa perinteisen pusertimen ihan mennen tullen. Pari keinahtavaa painallusta kynnen päällä ja valmista on.

Kuivatuista sienistä puristellaan liiat vedet veks, heitetään pannulle ja paistellaan loput nesteet pois. Sitten sipulit kuullotetaan voissa, yhdistetään sieniin ja lisätään valkoviini.  Pyöritellään hetki, kunnes neste on haihtunut. Pinaattisilppu lisätään pannulle. Ja vaikka ensin näyttää siltä, että kaikki ainekset ei millään pannulle mahdu, niin pinaatti menee paistettaessa kasaan tosi nopeasti, joten se kannattaa lisätä pannulle osissa, ettei vyöry reunojen yli. Paistellaan seosta ihan hetki ja kaadetaan kulhoon.

Kulhoon lisätään mukaan ricottajuusto, pecorinojuustoraaste sekä mausteet ja sekoitetaan tasaiseksi massaksi, jolla cannelloniputket täytetään.

Putkien täyttämisessä kaikki keinot ovat sallittuja, voit tunkea täytteen paikoilleen sormin tai käyttää laillani ruokaveitsen kahvapuolta täytteen tökkimiseen. Minulla täyte riitti 15 putkiloon. Asettele täytetyt putkilot voideltuun vuokaan, joko yhteen suureen tai sitten valmiiksi annoksiksi.

Sitten juustokastike. Juustoisen valkokastikkeen valmistushan on yleisesti kammottu asia, mutta kun on malttia, niin ei mitään hätää. Aivan varmasti saat siitä epämääräisen klimppisoosin, jos hulautat kaiken kattilaan kerrallaan. Malttia, malttia, niin hyvä tulee. Voi sulatetaan ja siihen lisätään jauhot. Kypsennellään hetki, ihan hetki. Sitten lisätään maito, mutta ihan tilkka kerrallaan. Ja aina välissä vatkataan niin vimmatusti, että niitä paakkuja ei tule. Rannetta tämä homma kysyy maltin lisäksi, sillä sekoittaminen ei saa pysähtyä hetkeksikään. Sitten kun klimppivaara on ohitettu, voit lisätä maitoa suuremmissa annoksissa. Näet kyllä, milloin se hetki on. Sitten vielä juustoraasteet ja suola mukaan, muutama minuutti keittelyä ja valmista on.

Juustokastike kaadetaan cannellonien päälle (kastike on melko löysää, älä huolestu) ja lopuksi kaiken kruunuksi vielä mozzarellasiivuja ja yrttejä. Sitten 225 asteiseen uuniin 20-30 minuutiksi tai kunnes pinta on herkullisen kullanruskea.

Juustojen osalta poikkesin ja tulen jatkossakin poikkeamaan ohjeesta jonkin verran. Ensinnäkin kastikkeen osalta vaihdoin emmental- ja pecorinoraasteiden määrät ja seuraavalla kerralla saatan jättää kokonaan miedon emmentalin pois (en siis myöskään käyttänyt kuvassani näkyvää mustaleimaraastetta, vaan jääkaapista löytynyttä avatussa punaisessa pussissa olevaa miedompaa emmentalraastetta). Mozzarellaa ohjeistettiin käyttämään 50 g, mutta minä siivutin koko 125 gramman pallukan ja hyvin meni. Yrttien kanssa ei myöskään tarvitse säästellä. Valmiiseen annokseen lisäsin vielä päälle sekä pecorinoraastetta että salviasilppua.

Tämä oli taas sarjassamme niitä ruokia, että tiskiä todella tuli. Suositellaan siis valmistettavaksi talouksissa, jotka on varustettu tiskikoneella :)

Itsenäisyyspäivän kunniaksi nautin tämän ilta-aterian samppanjan kera tv:n äärellä seuraten Tasavallan Presidentin juhlavastaanottoa Tampereelta. Hyvin maistui :)