sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Viva la Mexico


Kotikutoinen viiniklubimme on viime aikoina lähinnä retkeillyt, mutta talven tullen palasimme toiminnan alkulähteille eli kotikokkailuun. Teemana oli tällä kertaa vuorossa Meksiko. Noh, Meksikostahan ei viinejä ole saatavilla, joten keskityimme teemassa täysin ruokaan. Yksi tequila tosin sallittiin .......


Tapahtuman aattoiltaa vietettiin raastavissa tunnelmissa, sillä tarjouduin auttamaan illan emäntää melko massiivisessa limettien raastamis- ja mehustamishommassa. Jo jälkiruokana tarjottavaan juustokakkuun tarvittiin 12 limettiä ja muutenkin tämä vihreä pieni sitrushedelmä oli illan menun kantava osa. Juustokakun ohjeen löydät Helsingin Sanomien Ruoka-osiosta.

Ja oi, miten tuoreet raaka-aineet näyttävät ihanilta, kun niitä on paljon! Korianteria ja paprikoita kuului tähän teemaan myös melkoisesti :)



Tässä jutussa ei ole kuin yksi resepti, muuten on kyse lähinnä kuvakavalkadista. Asian ydin on kuitenkin siinä, että kun haluat hyvää, niin siihen kannattaa panostaa tekemällä vaan ne kaikki sörsselit ihan itse. Aikaa kuluu, mutta lopputulos on sen arvoista. Ja aina ei kyse ole edes ajasta, sillä vaikkapa guacamole valmistuu yksinkertaisimmillaan vain survoen avokadoja ja lisäämällä mausteet. Ei ole välttämätöntä kaltata tomaatteja, silputa korianteria ja niin edelleen, vähän vaan sitruunamehua, suolaa ja pippuria sekaan. Siinä se on ja taatusti parempaa, mitä kaupan ns. guacamolet. Tutkikaapa joskus niitä tuoteselosteita! Eihän niissä välttämättä ole edes avokadoa, vaan väri tulee vihreästä paprikasta ja jalopenosta. Jaksan aina vaan ihmetellä, että mistäpä vaikka Pirkan avokadonmakuinen dippikastike muka saa sen avokadon maun, kun tuoteselosteen mukaan siinä on tätä tuotenimen mukaisesti pääaineeksi luultavaa ainesta jauheena peräti 0,7%.

Ja jos kauppakoriinne eksyy liian raakoja avokadoja, niin ei todellakaan mitään hätää. Kiedot ne folioon tiukasti yksitellen ja laitat 100 asteiseen uuniin 10-15 minuutiksi. Tämän jälkeen avokado on täydellinen syötäväksi tai edelleen työstettäväksi. Vinkki todella toimii, testasimme sen näiden kekkereiden valmistelujen tuoksinassa.

Ja se ainokainen resepti, jonka nyt jaan kanssanne, käy loistavasti vaikkapa joulun alkupalapöytään. Sinne kun on kiva keksiä välillä jotain uutta, ei niin perinteistä. Tijuanan lohta piri piri -kastikkeessa löytyy Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa -kirjan TOISESTA painoksesta. Kirjan toisessa painoksessa on muutama resepti enemmän, mitä ensimmäisessä, asia, joka tietenkin meikäläisen kaltaista ensimmäisen painoksen omistajaa ohuelti harmittaa......

Alkupalaksi neljälle tarvitset:

250 g lohta ohueksi siivutettuna
2 limettiä
suolaa
mustapippurirouhetta
1-2 avokadoa
kevätsipulia
tuoretta korianteria

Piri piri -kastikkeeseen:

2 rkl oliiviöljyä
1 punainen paprika
2 valkosipulinkynttä
6 punaista chiliä (voivat olla eri lajikkeita)
½ rkl savupaprikajauhetta
1 limetti
2-3 rkl valkoviinietikkaa
½ dl vettä
suolaa
pippuria

Tee ensin kastike. Pilko paprika, valkosipulit ja hienonna chili (muista poistaa siemenet). Kuullota vihanneksia savupaprikajauheen kanssa öljyssä 15 min. Soseuta tehosekoittimessa, lisää etikka, puristettu limemehu ja vesi. Ja mausteet. Valmista!


Lohi raakakypsytetään limemehulla. Kypsyminen tapahtuu yllättävän nopeasti, joten sen voi tehdä tarjoiluastiassa vasta muutama hetki ennen tarjoilua. Suolaa ja pippuroi lohi. Kuori ja siivuta avokado. Laita tarjolle kuten kuvassa näkyy. Piri piri -kastiketta voi laittaa valmiiksi kaiken komeuden päälle, mutta varsinkin jos ruokailijoissa on chilikammoisia tai jopa allergisia, niin viisainta on tarjota kastike erikseen.

Ilta aloitettiin tequilalla. Ja nimenomaan nauttien oikeaoppisesti meksikolaisittain, ei mitään pelleilyjä suolan ja käden nuolemisen kanssa. Kattaus koostui kolmesta snapsilasista, joista ensimmäinen sisälsi tequilaa, toinen limemehua  ja kolmas pippurilla sekä suolalla maustettua tomaattimehua. Niitä sitten vuoroperää siemailimme. Suurin yllätys oli se, että varta vasten kekkereihimme Meksikosta hankittu tequila maistuikin pehmeältä! Ei lainkaan sellaiselta kitkerältä ja puistattavalta, mihin täällä koto-Suomessa olemme tottuneet. No, tästäkin syystä oli hyvä, että kierros jätettiin vain tähän yhteen :)




Alkuruokana tarjotun lohen ja muutaman erilaisen salsakastikkeen kanssa nautimme saksalaista Heymann-Löwensteinin Schieferterassen Rieslingiä vuodelta 2011. Valitettavasti tämä meidät hurmannut herkku on Suomessa vain ravintolamyynnissä, joten maailmalta tämä pitää hankkia, jos makuun haluaa päästä. Viinin tarkempi luonnehdinta löytyy Tampereen Viinitukun sivuilta.


Pääruuan kanssa oli valikoitu maisteluun kolme erilaista punaista, joista peräti kaksi pinot noiria..... (ennakkoluuloisuuteni nosti voimakkaasti päätään!).

Ensimmäisenä lasiin kaadettiin saksalainen, Pfalzin alueelta tuleva, Philipp Kuhn Spätburgunder Tradition 2010,  jolla hintaa Alkossa 19,09 euroa. Viini oli väriltään epäilyttävästi kovin mehumainen, mutta tuoksu puolestaan aivan mieletön! Pidimme kovastikin, mutta pidimme myös hintaa hivenen liian kalliina. Viini-lehti piti tätä tyylikkääksi viiden tähden huippuviiniksi arvioimaansa juomaa puolestaan edullisena ostoksena ja ehdottaa tarjoamaan fasaanin kera......

Toisesta lasista löytyi uusi-seelantilainen Te Kairanga Runholder Martinborough Pinot Noir 2009. Alko kertoo tämän 19,98 euron viinin olevan keskitäyteläinen, keskitanniininen, kypsän kirsikkainen, viikunainen, hennon nahkainen, mausteisen tamminen ja vivahteikas. Viini-lehtikin hehkuttaa edullista ostosta viidellä tähdellä. Ja minä..... minä olin kirjoittanut muistiinpanoihini, että ei hullumpi pinot noiriksi. Että silleen. Tämmöisiä ne makuasiat ovat.

Kolmas ja viimeinen oli nyt jo Alkon valikoimasta poistuva argentiinalainen Trapiche Broquel Pinot Noir Game Seaseon Edition 2012. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, karpaloinen, kirsikkainen, vadelmainen, mausteinen ja hennon tamminen viini oli kovasti makuumme, joten onpa sääli, että se on poistumassa. Seuraavaa Editionia odotellessa...... Hintakin oli maltillinen 11,29 euroa. Ja Viini-lehtikin on ollut ihan rähmällään tämän viinin edessä, viisi tähteä ja LöYTö -leima. Oi miksi löysin tämän viinin vasta nyt?????

Ja tuttuun tapaan klubi-iltaan kuuluu ns. välisamppanja. Tällä kertaa pullon avaaminen suoritettiin normaalia näyttävämmin sapelilla pamauttaen. Pamautuskuvan sain lainaan ystävältäni, hänellä kuvanottoajoitus oli enemmän kuin kohdillaan :) Pullon avaaminen sapelilla ei ole lainkaan vaikeaa, eikä siinä tarvita erityisesti mitään voimaa. Kuohuviinipullolla tätä ei kannata kokeilla, siinä ei ole tarpeeksi painetta ja saattaa pullon rakennekin olla sen verran erilainen, että avaamatta jää. Tämä ei välttämättä myöskään onnistu ihan kokkiveitsellä, mutta ainahan voi kokeilla. Lasinsiruista ei ole vaaraa, sillä pullosta vapautuva paine on niin kova, että se irrottaa pullonkaulan säröttömästi. Nyt vaan kiivaasti mietin, että kuinka perustelisin  parin sadan euron investoinnin tarpeellisuuden sapelin hankintaan..... Joululahjaksikaan en voi pyytää, kun itse ensimmäisten joukossa julistin tämän joulun aikuisten osalta lahjattomaksi....... Höh minua :(



Tässä tämä sanallinen osuus illasta. Seuraavaksi lisää valokuvia, jotka toivottavasti innostavat muitakin ystäväporukoita tai perheitä järjestämään tämän tyyppisiä teemaillallisia.





Spotify päätti illan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti