Itselleni oli yllätys, että rypäle on kotoisin Ranskan Rhônesta, vaikka sitä nykyisin viljellään kaikilla viinimantereilla. Rypäle on monikäyttöinen, siitä valmistetaan sekä puna-, rose- että kuohuviinejä, ihan lajikeviininä että blendeinä. Blendeistä tunnetuin on GSM-blendi, joka sisältää Grenache-, Syrah- ja Mourvèdre-rypäleitä.
Syrahille tyypillisiä aromeja ovat pippuri, tummat marjat, mausteet, luumu ja tupakka. Myös vadelma, kirsikka, boysenmarja, nahka ja jopa pekoni mainittiin. Ja jo tästä aromimaailmasta on helppo päätellä, että viinit sopivat erityisesti liharuuille, oli sitten kyse härästä, lampaasta tai riistasta. Ja tietenkin juustoille.
Alkumaljaksi saimme Château d'Aqueria Tavel 2013 (14,89 €) roseeviiniä, jossa on 11% Syrahia sekä peräti kuutta muuta rypälettä, joista Grenachen osuus on 52%. Kuiva, hapokas, mansikkainen, kypsän karpaloinen, hennon yrttinen ja rodukas ei meikäläiseen uponnut ja tapahtui niinkin suuri ihme, että kaadoin viinin maistettuani sylkyastiaan. Noh, tulihan sillekin "maljakolle" kerrankin käyttöä :) Viinistä viiniin -palvelu antaa tälle kuitenkin kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty) sekä suosittelee erityisesti grillatulle tai paistetulle vaalealle lihalle sekä täyteläisille ruuille, jotka on tehty punalihaisesta kalasta. Ehkä kyse sitten on ruokaviinistä, mutta en usko tätä silti ruuallekaan koskaan hankkivani. Kun en tykännyt, niin en tykännyt.
Seuraavat kolme lajikeviiniä maistoimme sokkona ja voin kertoa, että se oli todella vaikeaa. Periaatteessa kyseessä oli puolisokkotasting, sillä tuotekuvaukset olivat kuitenkin käytössämme, emme vaan tienneet maistelujärjestystä.
Alain Graillot Crozes Hermitage 2012 (28,90 €) rypäleen alkulähteiltä, Ranskan Rhônesta. 100% Syrah Alkon tilausvalikoimasta. Täyteläinen, keskitanniinen, marjainen, mokkainen, aromikas. Maku oli kovin kipakka, enkä siitä pitänyt. Tuottaja lupaa viinille 10-15 vuoden säilyvyyden, joten viinissä oli nyt nuoruuden ärhäkkyyttä. Ruokasuosituksena sienet, yrtit, maksa, terriinit, ylipäätänsä ruuat, joissa on jokin metsäinen meininki. Viini-lehden arviota ei löydy, mutta viiniasiantuntija Pekka Suorsa on antanut tälle 89 pistettä. Eli hyvä viini, jota hän suosittelee tuoreella rosmariinilla maustetun entrecôten kanssa. Itse en tästä sen suuremmin innostunut ja pidin tätä myös melko kalliina.
Niin ikään Rhônesta tuli myös seuraava viini, Chapoutier Cornas Les Arènes 2011 (36 €), keskitäyteläinen, keskitanniininen, karpaloinen, kirsikkainen, kevyen nahkainen ja hennon tamminen. Viinissä oli aivan ihana jälkimaku ja pidin tästä kovasti. Tosin hintaahan tällä on..... Että ei mikään normiperjantaipullo todellakaan. Ruokasuosituksena aromikkaat juustot, paahtopaisti, riista, lammas. Viini -lehti on antanut neljä tähteä (harmoninen ja laadultaan erinomainen), mutta moittii myös liian kalliiksi.
Kolmas sokkopruuvissa mukana ollut viini tulikin sitten Australiasta. Weemala Shiraz Viognier 2012 (19,34 €). Ja kuten nimestä voi havaita, mukana on valkoista Viognier -rypälettä (7%), jota on lisätty mukaan pehmentämään viinin tanniineja. Tämä täyteläinen, keskitanniininen, marjainen ja mausteinen viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Odotin tältä viiniltä paljon, koska olin maistanut tätä parikin kertaa ravintolassa syödessäni. Siksi olikin pettymys, kun se ei heti maistunutkaan hyvältä. Viini kaipasi hetken lasissa, ehkä se oli alkuun jopa liian viileä? Viiniarvosteluja en tästä löytänyt, tuntuu, että tilausvalikoiman tuotteita ei systemaattisesti arvostella.
Lajikeviineistä siirryimme sitten sekoitepuolelle, ns. blendeihin. Huomasin pitäväni näistä selkeästi enemmän..... Emmekä enää maistaneet sokkona, vaan ihan tasan tarkkaan tiesimme, mitä milloin lasista löytyy.
Jo ensimmäinen viini veti suupielet muikeaan hymyyn. Alkon tilausvalikoimasta löytyvä Rasteau Les Hauts du Villages (24,50 €) oli täyteläinen, tanniiinen, marjainen, mausteinen ja nahkainen. Grenachea, Syrahia ja Mourvèdreä kaikkia mukana suunnilleen saman verran kutakin. Viiniä on kypsetty vuosi tammessa, mutta se ei mitenkään maistu läpi. Paljastan jo tässä vaiheessa, että tämä viini oli omalla kohdallani illan ykkönen, ehdoton voittaja!
Seuraavakin viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Ogier Clos de l'Oratoire des Papes Rhônesta tuotiin tarjolle upeassa 1,5 litran magnumpullossa (79,90 €). Valikoimasta löytyy myös normikokoinen pullo (42,90 €). Tämä täyteläinen, elegantin tanniininen, hedelmäinen ja suklaan aromeja sisältävä viini on saanut kunniamaininnan Vuoden Viinit 2014 -kilpailussa, eikä syyttä. Puolikoville, hyvin kypsyneille juustoille sekä mausteisille liharuuille. Tai lahjaksi punaviinin rakastajalle!
Seuraava viini olikin vanha tuttu suosikkiviinini Etelä-Australiasta, Barossa Valley´n alueelta. Hewitson Miss Harry (13,98 €), viini, joka on saanut nimensä viinintekijän Harriet -tyttären lempinimen mukaan. Ja viini, jota tälläkin hetkellä löytyy hyllystäni. Keskitäyteläinen, keskitanniinen, vadelmainen, kirsikkainen, yrttinen, kevyen tamminen GSM-blendi. Tais siis pääosin, sillä mukana myös kahta muuta rypälettä pieniä määriä. Sopivia ruokapareja BBQ, nyhtöpossu, karkkipossu, halloumisandwich. Viini -lehti antaa tälle neljä tähteä (harmoninen ja laadultaan erinomainen) ja kehuu edulliseksi ostokseksi. Ruokasuosituksena hirvipata.
Viimeiseen lasiin kaadettiin chileläinen Escudo Rojo (14,99 €). Tästä en sitten pitänyt lainkaan, mikä oli itsellenikin melkoinen yllätys, sillä periaatteessa paperilla kaiken piti olla kohdillaan..... Täyteläinen, tanniininen, mustaherukkainen, hennon paprikainen, mausteinen, tamminen, lämmin, pitkä. Mustaherukkaisuus punaviinissä on kuulemma chiläinen piirre ja jännästi kyllä erotin paprikan tuoksusta. Yleensä minun on erittäin vaikeaa löytää eri tuoksuja, mutta tämä oli ihan selvä. Ainakin kun se sanottiin, sokkona en ehkä olisi sitä tajunnut. Makuasiat ovat makuasioita ja niinpä Viini-lehti on antanut tälle kolme tähteä (laadukas ja hyvin tehty). Jaa. Mitäpäs sitä muutakaan sanoisi....
Vähän siinä illan mittaan ihmettelin tilausvalikoiman tuotteiden suurta määrää pruuvissa, mutta selvisi sitten sekin asia. Aikaisemmin Etiketti-klubin koulutuksissa on pitänyt käyttää normivalikoimaa, mutta nyt kouluttajat ovat saaneet luvan laajentaa myös tilausvalikoiman puolelle.
Tilausvalikoima on kuluttajan kannalta hivenen hankala, sillä periaatteessa siinä sitoudutaan tilaamaan kyseistä tuotetta koko laatikko eli vähintään 6 pulloa. Kannattaa kuitenkin kysyä omasta lähi-Alkosta, että mikä on meininki, sillä jos viini on kohtuuhintainen ja muutenkin asiakaskunnalle sopivan oloinen, niin ainakin minun kohdallani on onnistunut menettely, jossa minä ostan laatikosta vaikkapa pari pulloa ja loput laitetaan myymälän hyllyyn.
Usein myös itse bongailen hyllyjen reunoista "Tilausvalikoima" -lapulla merkittyjä tuotteita. Suurten kaupunkien myymälöistä näitä löytyy helposti, vaikkapa täältä Helsingin Arkadia -myymälästä, joka onkin Alkon ns. lippulaivamyymälä. Ja sopivasti kurssipaikkamme alakerrassa........ Tällä kertaa en ostanut kuitenkaan mitään!
Junaa päädyin odottelemaan rautatieaseman Ooster -baariin. Viihtyisässä baarissa on hyvät olut- (joista en siis mitään ymmärrä) ja viinivalikoimat. Nyt päädyin tihkusateisen illan ansiosta glögiin. Hyvän päivän hyvä päätös!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti