Turkuun minua vetää nykyisin lähes tulkoon tytärtäni enemmän pieni tyttärenpoikani. Vaikka välimatkaa ei meillä ole kuin reilut 150 kilometriä, niin on se kuitenkin sen verran, että ei ihan päiväseltään siellä ajella käymään. Vauvan synnyttyä sovimme tyttäreni kanssa, että yritämme kuitenkin nähdä kerran kuukaudessa ja tälle kuukausimatkalle suuntasin isomummin eli äitini kanssa maaliskuun viimeisenä viikonloppuna, parahiksi pojan 4 kuukauden ikää juhlistamaan.
Tapasimme lauantaina lounaan merkeissä ravintola Göranissa, joka sijaitsee Aurajoen rannalla Forum Marinumin yhteydessä. Forum Marinum taas on merenkulun valtakunnallinen erikoismuseo, johon emme valitettavasti tällä kertaa ehtineet tutustumaan, mutta ehkäpä seuraavalla kerralla.
Merellistä tunnelmaa tuo ravintolasaliin sijoitettu purjevene Daphne, jonka omistaneen matkakirjailija Görän Schildtin mukaan ravintolakin on saanut nimensä. Toisen maailmansodan jälkeen Schildt purjehti pitkin poikin Välimerta aina neljän vuosikymmenen ajan ja kirjoitti 8 maailmanmaineeseen nousutta matkakertomusta. Lisää Schildtin ja Daphnen kiehtovasta tarinasta löydät Ylen artikkelista, klik ja sieltä on myös linkin Areenasta löytyviin dokumentteihin. Ihailen ihmisiä, jotka näin suurella intohimolla toteuttavat unelmiaan.
Göranissa on tarjolla viikonloppuisin runsas ja herkullinen saaristolaispöytä (35 €). Yllä kuvakavalkadi alkuruuista.
Ruusukaalia, kukkakaalia, Peltola Blue -juustoa ja siemeniä. Parsakaalia, poltettua kaalia ja seesaminsiemeniä. Ankanmaksa-omenatuulihatut. Siinä minun top 3 -listani tästä pöydästä. Ja toki paljon muutakin! Aivan loistava makujen kirjo, namskis.
Palvelusta on sanottava se, että olipa huikean hyvää! Pienen pojan maitoallergiasta johtuen myös tyttäreni noudattaa maidotonta ruokavaliota, mutta täällä se ei ollut mikään ongelma. Sukkelaan keittiö taikoi hänelle tämän herkullisen salaattipohjan, johon oli sitten helppo itse lisätä noutopöydästä sopivat kalat ja lihat.
Viikottain vaihtuvat liha- tai kalapääruuat tarjoillaan pöytään. Valitsin kalan ja olin tyytyväinen, sillä tämä kissakala-annos lisukkeineen oli oikein herkullinen!
Tyttärelle muokattu maidoton pääruoka sisälsi possua, omenaa ja paistinperunoita. Hyvin näytti maistuvan!
Jälkiruokapöydän antimista on tässä parhaat palat. Tai siis minun makuuni parhaiten sopivat. Juustoja ja makeaa, kuten nyt vaikkapa mutakakkua kinuskilla.
Maidoton herkku näytti näin maukkaalta! VoiVeljien leipomon raakakakkua ja talon vadelmasorbettia. Kuten näette, yllättäen asiakkaaksi saapunut erikoisruokavaliolainen pääsi myös nauttimaan huolella valmistetuista annoksista.
Lämpimästi suosittelemme tätä ravintolaa ja saaristolaispöytää! Hinta-laatusuhde enemmän kuin kohdillaan. Kiitos siitä.
Vaikka lounas oli näin runsas, niin kokkailimme vielä illalla tyttäreni kodissa. Luomupossun sisäfilee oli matkannut mukanani Riihimäen Rekosta ja sitä sitten valmistamaan.
Lettipossu
possun sisäfilee
kevätsipulia
mieleisen maustevoin tai -kastikkeen ainekset
suolaa
mustapippuria
Lettipossuun löytyy monenlaista ohjetta. Tämä on meidän versiomme. Fileestä putsataan pois kalvot sun muut roippeet ja tehdään pitkittäisviilto, ei ihan läpi, mutta niin, että fileen voi ikäänkuin avata. Avattua fileetä nuijitaan litteämmäksi ja enemmän auki. Leikataan sitten filee kolmeen osaan, mutta jätetään yläpäästä letin osat yhteen.
Hierotaan mausteet lihan pintaan. Tyttäreni teki maustevoin (maidottomasta margariinista), jossa voihin sekoitettiin mm. murskattua pistaasipähkinää, valkosipulia ja muita mieleisiä mausteita.
Filee letitetään yhdessä kevätsipulin varsien kanssa. Paistetaan voissa pannulla pintaan kiva väri, siirretään uunivuokaan mahdollisten lisukkeiden kera (meillä parsaa) ja kypsennetään 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Pannulla paistamisen ajaksi lettiä on hyvä vähän kiinnitellä tikuilla, niin se pysyy koossa.
Lisukkeeksi paistettiin vielä vähän sieniä ja kevätsipulia, niillä ja pistaasipähkinämuruilla viimeisteltiin valmis letti.
Hyvää tuli. Ja hauskan näyttävä ruoka suht simppelisti. Tosin näyttävyys vähän katosi annostelun myötä, mutta maku oli mainio.
Ähky viimeisteltiin leipomo Mannan suussasulavilla herkuilla. Olemme tulleet niistä
Myös perheemme nuorimmainen pääsi kiinteän ruuan makuun. Tässä pakastamista vailla olevia maisteluannoksia bataattisoseesta. Bataatti oli ensimmäinen kokeilu äidinmaidon lisäksi ja muutamia muitakin makuja pienokainen ehti maistella ennen kuin allergiatutkimusten vuoksi palattiin lähtöruutuun. Ensi viikolla, tasan kuukausi tämän jutun tapahtumien jälkeen on edessä testit, jonka jälkeen tiedetään, miten tästä eteenpäin jatketaan pienen miehen makumatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti