Musikaalijoululahja

Annoin äidille joululahjaksi teatteri-illan. Aika vieri, eikä pitkin alkutalvea ja kevättä löytynyt mitään, mikä olisi meitä erityisemmin kiinnostanut. Päätimme siirtää lahjan kesään ja kesäteatteriin, päädyimme sitten Valkeakoskelle Dannyn elämäntarinan pariin.

Matkalla kuitenkin poikettiin Iittalassa. Iittalan Lasimäki on ollut menneinä vuosina meidänkin perheen suosima retkikohde, välillä siellä on poikettu matkalla jonnekin muualle ja välillä menty ihan varta vasten. Hämmästyimme, miten parkkipaikka oli ihan täynnä autoja ja alue suorastaan kuhisi turisteja. Lasimäki on onnistunut säilyttämään asemansa matkailijoiden suosiossa. Päätimme, että tulemme tänne uudelleen, ihan ajan kanssa, eikä näin vain pikaisesti poiketen.

Iittalan alueelta löytyi kirppari, tottahan toki. Kirpputorilla oli myös museokauppa, jonka hienot kokoelmat olivatkin varsin mielenkiintoiset.

Itse tein vain yhden ostoksen ja käytin siihen peräti 1,50 euroa. Lapsuudesta ja nuoruudesta muistan tämän kirjasarjan, jossa julkaisiin oppaita ihan kaikkeen mahdolliseen. Tämä seuramatkaopas on julkaistu vuonna 1970.

Valkeakoskella kesäteatteri sijaitsee hienolla paikalla Apianniemellä.  He mainostavatkin olevansa Suomen kaunein kesäteatteri. Teatterin katsomo on kokonaan katettu, mutta vielä kun olisi penkeissä selkänojaa edes yhden laudan verran, niin istuminen olisi mukavampaa. Siitä ainoa miinus.

Teatterille kävellään kauniin asuinalueen läpi, alueen, jolla sijaitsevat talot ovat jo nähtävyys sinällään. Taloilla oli jopa omat venelaiturit!

Eikä teatterikäynti ole mitään ilman väliaikatarjoiluja. Tosin piirakat vetäistiin jo ennen esitystä pahimpaan nälkään ja sitten väliajalla kahviteltiin Sillanpää -kupeista. Sillanpää -kupit Danny -musikaalissa.

Rekvisiitta-auto

Dannyn tarina ei periaatteessa ollut hassumpi. Toki esitykseen sisältyi tyypillisiä kesäteatterimaisia piirteitä, jotka nyt eivät meitä jaksaneet liiemmin naurattaa. Ei ainakaan montaa kertaa. Dannya nuorena esitti Lauri Mikkola, joka löi itsensä teatteriväen tietoisuuteen Helsingin Kaupunginteatterin Kinky Boots -musikaalissa. Mikkolaa katselee ja kuuntelee mielellään. Tanssikoreografiat sujuvat jouhevasti ja ääni nyt vaan on kertakaikkiaan upea. Vanhemman Dannyn roolissa näimme Ilkka Koivulan, jolla oli kyllä Dannyn maneerit täydellisesti hallussa. Hivenen oudolta minusta kuitenkin tuntui, että näimme lavalla myös Dannyn nykyisen nuoren naisystävän Erika Vikmanin. Ei sentään onneksi Armin roolissa! Tarina oli hyvin todentuntuinen ja pohdimmekin esityksen jälkeen, että kuka tässä pohjimmiltaan surullisessa tarinassa toimi väärin. Dannyn vaimo, joka asetti liiketoimet avioliiton edelle vaiko Danny, joka sitkeästi oli päättänyt pysyä aviossa, kunnes lapset ovat aikuisia, vaikka avioliitto oli pelkkää kulissia ja kauniit naiset houkuttivat. Vaiko Armi, joka nyt vaan sattui rakastumaan tuhoisin seurauksin varattuun mieheen, jonka kanssa ei ollut luvassa yhteistä tulevaisuutta. Kaikki tiedämme, miten tarina päättyi. Minulle jäi surullinen fiilis ja valtava empatian tunne Armia kohtaan.

Olimme ns. mummu- eli iltapäivänäytöksessä ja siirryimme sen jälkeen syömään. Kaverini oli vinkannut Sauna Bar&Grill -ravintolasta ja vitsailinkin etukäteen äidille, että kannattaa ottaa saunakamppeet mukaan.

Ja kuten arvata saattaa, paikalla on aiemmin toiminut yleinen sauna, mutta nyt viihtyisä ravintola kahdessa kerroksessa. Terassi vaikutti suositulta, joten se olikin viimeistä pöytää myöten täynnä ja päädyimme sisätiloihin.

Ravintola oli kivasti sisustettu ja sitä sisustusta saimmekin kyllä katsella ihan tarpeeksemme. Teatteriesityksen jälkeen emme olleet ainoat nälkäiset, joten keittiö ruuhkautui ja odottelimme pääruokiamme tunnin. Se ei ollut edes odotuksen arvoinen, mikä hivenen harmitti.

Naistenhuoneessa käynti sentään hymyilytti. Kun hätä on suurin, on apukin lähellä. Baaritiskillä!

Ja pakko on nostaa tämmöinenkin epäkohta esille, että miksi ihmeessä vesilinjalla olevaa autoilijaa rangaistaan vielä maailman rumimmalla lasillakin???? Terassilla oli tarjolla erilaisia makuvesiä, mutta minulle lyötiin pullo pöytään yhdessä kulahtaneen peruslasin kera. No, oma vika, olisinhan toki voinut pyytää veden jalallisessa lasissa ja siihen vaikka sitruunaviipaleen uiskentelemaan, mutta en sitten vaan jaksanut. Nyt sitten jaksan kitistä, kun aikaa on kulunut. Tyypillistä!

Alkuruuaksi valitsimme Saunan etanat (8,90 €) eli valurautapannulla tarjotut aurajuustoetanat Saunan tapaan ja talon leipää. Pidimme annoksesta, se sekä näytti, että maistui herkulliselta. Toiveikkaina jäimme odottamaan pääruokaa.

Ja kun kana-vuohenjuustosalaatti (15,90 €) todellakin tunnin kuluttua saapui pöytään, oli se valtaisa pettymys. Paistettua kotimaista Huttulan maalaiskanaa ja vuohenjuustoa, punasipulia, pikkelöityä kurkkua, tomaattia, vihreää salaattia, salaatinkastiketta sekä talon leipää. Periaatteessa annoksessa oli kaikki, mitä luvattiin, mutta voi, miten ankealta se näytti. Ei vastannut lainkaan mielikuvaa, mutta oliko se sitten ravintolan vika? Vaiko ihan omani? Syötiin ja lähdettiin kotiin. Tai kotiin päin.

Sekä minä, että äitini pidämme molemmat extempore-autoilusta, pienistä teistä ja hautausmaista. Siispä ajelimme kotiin Hattulan kautta ja kolusimme peräti kaksi hautausmaata. Niistä kuvatykitys tähän loppuun. Seuraava pidempi retkeni suuntautuukin sitten Tampereelle!