Lomalauantai, vettä vihmoi, mökille ei huvittanut lähteä. Siispä kohti naapurikaupunkia, tällä kertaa pohjoiseen, Hämeenlinnaan.
Tarinallisesti ei edetä ihan toteutuneen mukaan, mennään ensin syömään ja käydään viinillä. Vasta sitten kirppistellään ja piipahdetaan museossa.
Popino. Uusi tuttavuus. Olen kuullut ravintolaa kehuttavan, mutta koskaan en ollut siellä käynyt. Nälkä oli huutava kirkuva, joten myöskään pinna ei olisi kestänyt vaihtoehtoisen paikan miettimistä. Ei, vaikka hetken ovella arvelutti koronat sun muut, sillä ravintola oli aivan piukassa asiakkaita. En ymmärrä, miten olivat toteuttaneet sen vielä silloin voimassa olleen rajoituksen maksimissaan 75% täyttöasteesta vai oliko sille jo etupainotteisesti viitattu kintaalla. Ehkä. Ja missä oli turvavälit? Pöydät olivat niin lähekkäin, että omalta paikaltaan ei pystynyt siirtymään ilman, että pyysi naapuripöydän ihmisiä antamaan tilaa. Huh huh. Täyttä siis oli ja tullessani ilmoitettu ainakin puolen tunnin odotusaika piti paikkansa, taisi jopa vähän ylittyä. Suosittu kuppila siis.
Listalta löytyy jokaiselle jotakin. On burgereita, salaatteja, kanaa, pihvejä, pastaa ja vaikka mitä, erityisen suosittuja ovat pizzat.
Käsidesillä aloitin ja siirryin salaattibuffeen äärelle. Valikoima oli perussettiä, mutta ihan kelvollista. Säilykemandariinit toki vähän hymyilyttivät. Leivästä oli tarjolla valkosipuli- ja oreganoversiot.
Päädyin pastaan. Ilman mitään alku- tai jälkiruokia, ne olisivat vieneet ihan liikaa aikaa. Pestospagetti (20,40 €). Spagettia pestoisessa kermakastikkeessa, tuoretta pinaattia, pikkutomaatteja ja parmesaania. Lisäksi sai valita joko jättikatkarapuvartaan tai broileria. Valitsin ravut. Siinä odotellessani, aikaahan oli riittämiin, lähes tunti, mietin, että on kyllä pastalla hintaa, mutta runsas jättirapujen määrä helpotti hintatuskaa. Annos oli hyvä ja maukas, pesto ehkä hivenen vetistä, mutta reippaasti kaiken söin. Viimeiset pestot vielä kauhoin lusikalla, mitään ei jäänyt lautaselle.
Voisin kuvitella, että vierailen Popinossa toisenkin kerran. Viinilistaan en ehtinyt perehtyä ja netistä sitä ei löydy, mutta ehkä rauhallisempi, pidemmän kaavan ruokailu olisi jossain vaiheessa paikallaan. Seuraavaan kertaan siis.
Kuin kuuta nousevaa olin odottanut koko koronakevään ajan pääsyä Nooran Viinibaariin. Ja kun jotain oikein kovasti toivoo, se toteutuu. Olin iltapäivän ensimmäinen asiakas, joten täällä turvavälit olivat kohdillaan. Baarissa oli myös pöytiä tavallista vähemmän, siellä ei missään vaiheessa olisi tullut liian ahdasta tunnelmaa. Lasissa espanjalainen Rioja Vega Reserva (10,50 € / 16 cl, ei Alkon valikoimissa). Täyteläinen, monivivahteinen, paahteinen, kirsikkaa, karhunvatukkaa, nahkaa, tupakkaa, mausteisuutta, vaniljaa. Tyylikkäät tanniinit, tuntuvat hapot. Runsas suutuntuma, pitkä jälkimaku. Riojan viinit niin ovat suosikkejani!
Ja tämän euforisen viinihetken jälkeen palataankin alkuun eli kirppiskierrokselle. Hämeenlinnassa on merkittävä kirpputorien keskittymä, innokkaan kirppistelijän on syytä varata aikaa reilusti, sillä minäkin ehdin käydä läpi vain noin puolet tarjonnasta. Kantolan alueelle suuntasin ensimmäisenä. Valitettavasti Hämeenlinnan Suurkirppis on sulkenut ovensa keväällä, mutta siitä huolimatta alueella riittää koluttavaa.
Miellyttävä uusi tuttavuus oli kirpputori Portobello, siisti, valoisa, avara. Omistaja, näin otaksun, tervehti erikseen jokaista sisään astunutta asiakasta. Tervehti, vaikka olisi ollut kassalla rahastamassa toisia, niin ehti kyllä heit huikata jokaiselle. Maltillisesti tein yhden 3 euron ostoksen, Pulmakulma päätyy mökille pelikaappiin. Sen kanssa voi sitten iltojen iloksi kiristellä hermojaan jumpata aivojaan.
Kantolasta löytyvät myös Nasta Mesta ja Kirppis Herman&Sisustus Tunturi. Noh, näistä en nyt oikeastaan liiemmin innostunut. Herman oli siinä mielessä hyvä, että ns. kova tavara ja vaatteet oli eroteltu eri puolille liiketilaa, eikä näin ollen tarvinnut vaaterekkien alta kaivella, että mitä pöydältä löytyisi. Selkeää. Ja yksi ostos täältäkin, hyväkuntoinen Finelin vuoka. Keskustan alueella kävin Kirppu Linnassa, joka suureellisesta nimestään huolimatta on melko pieni, sekä kooltaan että tarjonnaltaan. Ja vaikka kävelykatu Reskalla pyörähdinkin, niin harmittaa, kun en huomannut Boho Second Hand -myymälää. Sinne seuraavalla kerralla! Lisää Hämeenlinnan alueen kirpputoreja läydät täältä, klik. Koluttavaa siis riittää toiseenkin retkeen.
Käsityön ystävän ehdoton ykköskohde Hämeenlinnassa on Wetterhoffin myymälä. Täällä jos missä tulee sellainen olo, että on vaan pakko päästä tekemään jotain omin käsin.
Minulle tämänkertainen pakko liittyy makrameen ja ostinkin aloittelijalle sopivan pakkauksen, jolla pääsen harjoittelemaan. Silmissä siintää makrametekniikalla toteutettu verho tai seinäkoriste, mutta katsotaan nyt ensin, miten tämän amppelin kanssa käy. Lomaprojekti! Lisää Wetterhoffin yli 130-vuotisesta historiasta voit lukea täältä, klik.
Wetterhoffin talo on nähtävyys jo ihan sinällään. Silmä lepää 135 vuotiaan rakennuksen yksityiskohdissa.
Hämeenlinna kaunis kirkon ja torin seutu eivät heinäkuisessa sadesäässä olleet parhaimmillaan. Harmi.
Siispä seuraavaksi sisätiloihin museoon! Hämeenlinnan kaupunginmuseon päätoimipiste, Skogsterin museo, sijaitsee aivan Nooran Viinibaarin naapurissa. Miten kätevää! Kunnes kuolema erottaa -näyttely (avoinna 24.1.2021 saakka) kertoo avioliittoon astumisen historiasta.
Mielenkiintoista nähtävää ja luettavaa entisaikaisista tavoista. Kaupunginmuseon kokoelmien upeat hääpuvut olivat näyttävästi esillä.
Hilpeyttä herättivät kopiot lehti-ilmoituksista ajalta ennen sosiaalista mediaa. Nykyään konstit karanneiden vaimojen etsintään ovat hivenen toiset tai annetaanko vaan mennä......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti