sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Siskosten uusi vuosi

Vietin joulua kahdestaan nuorimman siskoni kanssa. Ja kun nyt tälle tielle lähdettiin, niin otettiin yhdessä vastaan myös uusi vuosi 2108. Joulu Riihimäellä, uusi vuosi Helsingissä. Vuoroin vieraissa..... vai vieraisilla? Miten se nyt oikein sanotaankaan...


Illallispöytä aattoillaksi oli varattu Shelteristä. Olin sinne jo pitkään mielinyt, koska olin kuullut vain ja ainoastaan hyvää palautetta. Eipä siis tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun sisko tätä ehdotti.




Shelter löytyy Katajanokan Kanavarannassa sijaitsevasta makasiinirakennuksesta. Kuten myös moni muukin ravintola! Kuvassa sama ikkuna sekä sisä-, että ulkopuolelta. Enpä olisi arvannut ulkopuolelta tunnelmallista ikkunaa kuvatessani, että pöytämme olisi juuri sen äärellä!


Ravintolan tilat sijaitsevat kahdessa kerroksessa, eikä aattoiltana klo 18 paikka ollut vielä läheskään täynnä, mutta illan kattaukset oli kuitenkin myyty loppuun. Alakerran salissa huomio kiinnittyy väistämättä suureen Shelter -valokylttiin. Ja vaikuttaa, että kaikki, jotka ovat ravintolasta kirjoittaneet, ovat tämän saman kyltin kuvanneet. Niin myös minä! Ravintolan hämyisästä valaistuksesta johtuen myös kuvat ovat hämyisiä. En pidä salaman käytöstä, mutta toivottavasti tunnelma silti välittyy.


Illallisfiilistely, uudenvuodenjuhlinta ja menun tutkiminen aloitettiin kuplajuomalla. Yllättäen bulgarialaisella, perinteisellä samppanjamenetelmällä valmistetulla kuohuvalla.  Edoardo Miroglio Blanc de Blancs Brut. 100% Chardonnay. Mitään illan aikana tarjotuista viineistä ei voi ostaa Alkosta, ei siis tätäkään.


Tässä kohdin on sitten kerrottava illan ainoasta pettymyksestä. Pöytää varatessamme olimme tarkistaneet, että tarjolla ei ole mitään poikkeusta valikoimissa ja olimme suunnitelleet nauttivamme viiden ruokalajien menun viinipaketilla. Ehkä noin kahta päivää aikaisemmin huomasimme ravintolan nettisivuilla maininnan, että tänä kyseisenä iltana on tarjolla vain 4 tai 6 ruokalajia sisältävät menut. FB-sivuilla ei sanottu sitäkään vähää. Harmillista tässä oli se, että normimenulla viisi ruokalajia maksaa 55 euroa, kun nyt pulitimme neljästä 56 euroa. Ohuelti ärsytti moinen juhlapäivärahastus. Nyt, kun asia on marmatettu ulos, voidaan jatkaa.......


Leivät ansaitsevat myös oman huomionsa, niin juureen leivottu vehnäleipä, kuin varsinkin makea mallasleipä. Mallasleipä ruskistetulla voilla voideltuna hupeni sellaista vauhtia, että tarjoilija toi sitä meille uuden annoksen..... Soppa 365:n sivuilta osui muutama päivä sitten silmiini myös tämän nimenomaisen leivän ohje. Pitäisikö testata? Ja ruskistettu voi, se oli taivaasta!


Ensimmäisen alkuruuan viini oli kalifornialainen Chardonnay, Wente Morning Fog 2016. Viini siis tuli kuvattua, mutta innoissani se unohtui ensimmäisen alkuruuan osalta.....Maa-artisokkaa kolmella tavalla, kauniissa keraamisessa kulhossa tarjottuna. Pyrettä pohjalla, sitten suloisia pienen pieniä, pehmeitä, kuorimattomia "mukuloita" ja päällä rapeita lastuja, siinä ne kolme tapaa. Annoksessa oli vielä ohuen ohuita, läpikuultavia siivuja mustaretikasta. Vaikka nimestä voisi muuta päätellä, retikka ei ole musta kuin pinnaltaan. Annos oli aivan mahtava! Ja mietiskelen, että tämä olisi kyllä helposti toteuttavissa myös kotona. Vaikka kuvaa ei olekaan, on annoksesta selkeä muistijälki tuolla aivojeni perukoilla.


Toista alkuruokaa varten saimme laseihimme ranskalaista Bistrologie Blancia. Rypäleinä Sauvignon Blanc, Chenin Blanc ja Colombar. Viinituottaja Jeff Carrell'n mukaan "Valkoviini, joka herättää aamulla". Hmmm, ehkä sopii myös aamuun, mutta kyllä tämä pirteä, hedelmäisen raikas viini sopii moneen muuhunkin!


Kuten vaikkapa kalalle. Toisena alkuruokana sokerisuolattua siikaa, jonka pintaa oli keyvesti paahdettu. Lisukkeina varsiselleriä, pikkelöityä kyssäkaalia ja piparjuurimajoneesia. Oiva setti!


Pääruuan viini jo kertoi, että lihaa tulisi olemaan vuorossa. Morel Luberon Rouge 2016, Ranskan Rhônesta. Rypäleinä Grenache ja Syrah. Keskitäyteläinen, tumman marjaisa ja mausteinen. Lisää tuottajasta voit lukea maahantuojan sivuilta, klik.


Karitsan lapaa, punakaalia ja ryvässipulia. Sekä aivan taivaallista lämmintä perunasalaattia. Pitkään kypsytetty lapa suli suuhun, eikä veitsellä juurikaan ollut virkaa. Punakaalista en erityisemmin piittaa, mutta en antanut sen häiritä. Nam!


Jälkiruoka ja jälkiruokaviini päättivät maukkaan illallisen. JR Rotgipfler Auslese Itävallasta. Herkkujen herkku, 30 vuotisista köynnöksistä valikoiden kerätyistä Rotgipfler -rypäleistä valmistettu mieto (7%) makea valkoviini. Sokeria 150 g. Eksoottista hedelmää, ryhdikkään raikas pitkä ja tasapainoinen maku.



Tummaa suklaata, maitosuklaata, maitojäätelöä, karpaloita. Mukava, maukas, vaikkakaan ei mikään erityinen jälkiruoka. Oikeastaan jopa melko tavanomainen, mutta toisaalta yksinkertaiset asiat ovat niitä parhaita. Ei aina tarvitse kikkailla erikoisuuksilla!


Ja naistenhuoneen kautta seuraavaan kohteeseen. Illan lasku oli melko suuri (113,80 €), vaikkakaan ei mikään mahdoton laatuun verrattuna. Uudenvuodenlisäähän siinä kuitenkin vielä vähän oli. Ruoka oli kuitenkin maukasta, valitut viinit oivia. Palvelu oli ensiluokkaista ja paikka viihtyisä. Kiitos, tulen toisenkin kerran!


Vielä hetken pysyimme Katajanokalla ja suunnistimme toiveestani samppanja-ajelulle SkyWheel Helsinkiin.



Mitkä mahtavat näkymät! Olen täällä käynyt pyörimässä aikaisemmin (ilman samppanjaa), se oli kesää ja siitä voit lukea täältä, klik. Maisemat ovat näkemisen arvoiset, on sitten vuodenaika mikä tahansa.


Vuosi vaihtui tuhansien helsinkiläisten parissa Töölönlahden rannalla. Kansalaistorin ilotulitusta oli moni rannalla ikuistamassa kameroin.


Kohti Vallilaa kävellessämme pysähdyimme hetkeksi Alppiharjussa sijaitsevan patsaan äärelle. Kuvanveistäjä Panu Patomäen Työläisäiti -teoksen hahmot on kaupunkilaisten toimesta nimetty Lyyliksi (äiti) ja Liisaksi. Kauniisti valaistu teos kukkineen ja kynttilöineen lumettomassa talviyössä oli ajatuksia herättävä.




Vielä hetki tunnelmointia ja yöpalaa siskon keittiön pöydän äärellä ja sitten nukkumaan. Kevyt lumipeitekin ehti yön aikana maahan laskeutua.


En pitänyt uudenvuodenpäivänä mitään kiirettä kotiinlähdön kanssa, joten kävimme vielä yhdessä lounaallakin Säästöpankinrannan Juttutuvassa. Juttis on yksi Helsingin vanhimmista ravintoloista ja sen juuret ulottuvat aina vuoteen 1884 saakka.



Ravintolan mutkattomuus ja konstailemattomuus näkyvät myös ruokalistalla. Rehtiä ja perinteikästä ruokaa.


Oma valintani on usein tämäntyyppisissä, pitkän perinteen omaavissa ravintoloissa maksa. Näin myös tälläkin kerralla. Paistettua naudanmaksaa, punaviinikastiketta, pekonia, puolukkaa, perunamuhennosta ja vuolukermaa (18,90 €).


Siskon lautaselta löytyi lihapullia. Mummon lihapullat jaloviina-kermakastikkeessa, punajuurta, suolakurkkua ja perunamuhennosta (17,50 €).

Tervetuloa uusi vuosi 2018, ole meille armollinen ja jatkukoon seikkailuni hyvien ruokien, juomien, ravintoloiden ja ystävien kanssa edelleen. Ja ehkä ystäväni Happyhamsterkin voisi pari kertaa olla hereillä alkaneena vuonna......

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti