Paras makaronilaatikko ikinä

Takaraivoon oli hiipinyt kolkuttelemaan perusruoka, makaronilaatikko, jota en ole kai sitten tyttärien lapsuusvuosien tehnyt. Miten sen jotenkin mieltää lasten ruuaksi? Lihamakaronilaatikon. Nuorin tyttäreni oli aikoinaan perhepäivähoidossa ja juurikin makaronilaatikko oli hänen lempiruokaansa. Muistan sitä sitten hänen toiveestaan valmistaneeni ja epäonnistuin. Makaroni oli kuulemma tyystin väärää, niissä kun oli aivan liian suuret reiät, eikä sitä sen vuoksi voinut syödä. Hmmmm. Oikein sitten tarkistin tyttäreni hoitotädiltä, että mitä erikoismakaroneja hän mahtaa laatikkoon käyttää. Noh, ihan niitä tavallisia sarvimakaroneja, mitä kai kaikki muutkin. Myös minä. Oli vaan myönnettävä, että Ulla-hoitaja voitti tämän kisan! Nyt sitten uusi yritys....

Pellinkiläinen makaronilaatikko

Kari Aihinen: Kape 24 h -kirja

4-6 annosta

vettä 

suolaa

5 dl makaronia

400 g jauhelihaa

rypsiöljyä paistamiseen

1 pkt pekonia

1 prk aurinkokuivattuja tomaatteja

1 punainen paprika

1 sipuli

mustapippuria myllystä

5 dl kuohukermaa

2 kananmunaa

voita vuoan voiteluun

Keitä makaronit pussin ohjeen mukaan suolatussa vedessä, valuta. Ruskista jauheliha. Pilko pekoni ja paista silppu rapeaksi toisella pannulla. Pilko sipuli, paprika ja aurinkokuivatut tomaatit. Paista pannulla, kunnes sipuli on kuullottunut.

Yhdistä kaikki ainekset ja lisää suolaa sekä pippuria tarpeen mukaan. Sekoita kerma ja munat kulhossa, lisää kaiken joukkoon. Sekoita. Maista ja mausta vielä, jos siltä tuntuu.

Kaada kaikki voilla (käytin oliiviöljyä) voideltuun vuokaan. Peitä tuorekelmulla ja siirrä jääkaappiin tekeytymään mieluiten yön yli.

Paista 200 asteisessa uunissa 45-60 minuuttia. Sain tästä kuusi annosta eli söin tätä koko viikon töissä lounaana, enkä kyllästynyt. Tosin olin varautunut kyllästymiseen pakastamalla pari rasiaa, mutta niin vaan nekin tuli käytetyiksi.

Oli todella maukasta, taika piili varmasikin ainesten lisäksi myös yön yli odottelussa. Ja koska ainekset oli hankittuna tuplasatsiin, on seuraava laatikko työn alla. Suosittelen. Ja uskoisin, että myös tyttäreni, äiti jo itsekin, saattaisi tästä pitää, oli sitten makaroneissa oikeat tai väärät reiät!