maanantai 15. maaliskuuta 2021

Sienihullun pystyviikatut sienet

Viikonlopun kukat tuttuun tapaan Hortensiasta.
Yllättäen tyhjä viikonloppu pari viikkoa sitten, kun lauantai-illan kaveritapaaminen luonani peruuntui. Mikä tavallaan sopikin siihen hetkeen, kun valmistauduttiin kolmen viikon koronasulkuun. Tuntuu uskomattomalta, että tätä piinaa on jatkunut jo vuoden verran ja fiilis on, että valoa ei vieläkään näy. Tai se loittonee ja loittonee rokotteiden viivästymisen myötä. Ei jaksais enää ei. 

Kokkailuharrastus auttoi minua vuosi sitten ja auttaa edelleen. Nämä itsekseen vietetyt päivät sujuvat huomattavasti nopeammin, kun teen ruokaa, kuvaan ja kirjoitan. Kevättä odotan ja mökkikauden alkua, se on toinen pelastukseni. 


Pystyviikkauksesta. Ystäväni ihan suoraan sanoivat, että olen hullu tai en ainakaan täysin terve, kun kerroin Konmarista tutuksi tulleella tavalla pystyviikanneeni pakastetut sienet. Juu-u, vähän itsekin epäilen mielenterveyttäni, vapaa-aikaa on ilmeisesti vähän liikaa 🤣 Ongelmahan oli se, että sieniä on säilöttynä VALTAVASTI, niin pakastimessa, kuin kuivattunakin. Pakastimessa järjestyksenpito on ollut puutteellista, vaan eipä ole enää! Nyt on pystyviikkauksen ansiosta sienet vuosijärjestyksessä ja siinä järjestyksessä niitä nyt myös käytetään. Olen aikaisemminkin käyttänyt muutaman vuoden vanhoja pakastettuja sieniä ja ne ovat ihan kunnossa. Moni kun tätä vähän epäilee, niin huoli on aiheeton. Jos olet paistanut sienet vain omassa nesteessä, etkä voissa, niin voit hyvin käyttää myös vuosikertatatteja. Ja kuivatut sienet. Mikäli olet ne huolellisesti kuivannut, voit todellakin käyttää niitä vuosikausien jälkeenkin. Oikeasti. Ja huomio, nuo kuvan alareunassa pilkottavat kantarellit vuodelta 2015 on käytetty jo aikaisemmin sienipulliin, klik,  ja henkiin jäin!

Vuohenjuustogratinoitu sieni-pastavuoka
6 annosta

400 g pennepastaa

Sieniseos
noin 250 g (noin 7 dl) tuoreita herkku- tai kangastatteja
1 rkl öljyä tai voita
puolikas purjo
2-3 valkosipulinkynttä
2-3 rkl ruoho- tai kevätsipulia hienonnettuna
2 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna
1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria

Vuohenjuusto-munamaito
200 g vuohenjuustoa (chêvre)
3 dl maitoa
2 dl ruokakermaa
4 kananmunaa

Päälle 
150 g parmesaania raastettuna

Viikkausjonosta valikoitu vuodelta 2018 kaksi pussia, toisessa pelkkiä herkkutatteja, toisessa sekoitus voitatteja, suppilovahveroita ja vaaleaa orakasta. Puolikas purjo? Niin oli pieni, että käytin kokonaan. Valkosipulia yksi ylimääräinen kynsi eli neljä. 


Pasta oli vain osittain penneä, pääosin gnocchia. Ei sillä muodolla nyt niin ollut väliä, käytin pussinpohjia pois. Juustoraasteen kanssakin vähän sovelsin, pääosin raastoin parmesaania, mutta käytin myös kantapalan Heikkilän juustolan maukkaasta NuoriHerra -luomujuustosta. 


Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta. Valmista sieniseos. Silppua sienet ja paista niitä pannulla, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Halkaise, huuhtele ja hienonna purjo. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Lisää purjo ja valkosipuli sienten joukkoon pannulle. Lisää myös rasvaa ja paista sekoitellen, kunnes purjo pehmenee. Mausta seos hienonnetulla ruoho- tai kevätsipulilla, timjamilla, suolalla ja mustapippurilla. Sekoita sieniseos keitettyyn pastaan ja kaada voideltuun uunivuokaan.


Valmista munamaito. Mikäli käytät kuorellista vuohenjuustoa, leikkaa kuoret ohuelti pois. Sekoita kerma ja maito keskenään, lisää munat ja murenna vuohenjuusto joukkoon. Kaada munamaito vuokaan. Ripottele pinnalle parmesaaniraaste ja paista 175 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.




Pastavuoka oli maukasta, mutta ehkä hivenen kuivaa, mikä taasen saattoi johtua siitä, että pidin sitä uunissa ainakin vartin kauemmin, mitä ohje sanoi. Ja miksikö? Kolmen vartin jälkeen vuoan pinta ei ollut juuri lainkaan ruskistunut, joten siksi jatkoin paistoaikaa. Ehkä nesteen määrää voisi lisätä desillä tai parilla.



Viikonlopun viini löytyi Alkon erikoisvalikoimahyllystä. Vivahteikas ja kehittynyt bulgarialainen Pendar 2011  (17,07 €).  Keskitäyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, mustaherukkainen, kevyen mokkainen, lyijykynäinen. Rypäleinä Merlot ja Rubin. Toisen maailmansodan loppupuolella Bulgariassa kehitetty Rubin on Nebbiolon ja Syrahin risteytys. Viini sopi paremmin minulle, mitä pastalle 😉

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti