Kesäretki vol. 2 Fiskars - Lohja

Monen monituista kertaa on heinäkuu ja siinä samalla myös loma aloitettu kaveriporukan retkellä Fiskarsin Antiikkipäiville. Niin myös tänäkin kesänä ja edellisestä, kahden vuoden takaisesta reissusta, voit lukea täältä, klik.

Näille retkille lähdetään aikaisin aamusta ja ne noudattavat hyvinkin vakiintunutta muotoa. Kahden tunnin ajomatkan jälkeen ensimmäisenä rynnistämme (vessaan ja) aamukahville, sitten kiertelyä torilla ja messualueella, myöhään iltapäivällä pitkä lounas ja sitten kotiin. Usein ilta on päättynyt Bar Kulauksen eli kotini patiolle..... Kuinkahan kävikään tällä kerralla?

Fiskarsin hyvin tunteva ystävä vinkkasi meille Café Antique'sta, joka sijaitsee pääväylällä löytyvästä Kellotalosta.

Kahvilassa oli tarjolla blinejä eri täytteillä ja siinä niitä ihan ulkosalla paisteltiin. Aivan täydellistä ja juuri niin herkullista, miltä kuvassa näyttää! Myös kahvi oli niin erinomaista, että minun piti vielä erikseen käydä siitä kiittämässä. Joten ystävälle kiitos vinkistä! Kahvila on muuten myös kuuluisa korvapuusteistaan, joten nekin kannattaa pitää mielessä.

Ilma suosi tapahtumaa ja niinpä kiertelimme myös torialueen kaikki myyntipisteet rauhassa läpi. Mitään sieltä ei kuitenkaan tarttunut mukaan.

Vanhalla Veitsitehtaalla oli jälleen kerran paljon kaunista katseltavaa, mutta jotenkin väljän oloista. Mielestämme myyjiä oli edellisvuosia vähemmän ja kulkuväylät näin avarampia. Liekö sillä osansa, että samaan aikaan myös Billnäsissä oli Perinne- ja antiikkipäivät. Onko siinäkään mitään järkeä, että muutaman kilometrin välein on tapahtumat, jotka kiinnostavat samoja myyjiä ja asiakkaita. Mitenkään niissä molemmissa ei ehdi saman päivän aikana vierailemaan. Tai sitten pitäisi jättää kaikki syömiset ja fiilistelyt väliin ja siihen ei meistä taida olla. Kuulimme myös vähän sellaista huhupuhetta, että Fiskars on profiloitunut hieman arvokkaammaksi tapahtumaksi, kun taas Billnäsistä voi helpommin tehdä edullisia löytöjä. No tiedä nyt sitten, mikä on totuus! Ehkä me tsekkaammekin vuoden kuluttua Billnäsin.

Toki Happyhamster teki muutamia onnistuneita ostoksia. Olin jo autossa kertonut, että etsinnässä on Finelin sininen emalilautanen sekä uusi servettirengas kokoelmiin. Pop up -puusepiltä, matkalla parkkipaikalta torille, ostin saarnesta tehdyn paistinlastan 4 eurolla. Siis NELJäLLä eurolla, nyt jo harmittaa, että en ostannut useampia, vaikka lahjaksi. Hienoa työtä ja hinta murto-osan siitä, mitä alueen liikkeissä vastaavanlaisista pyydettiin. Ja sitten tuo valtikka. Meillä on ollut pakkomielle tapana ostaa jokaisella reissulla Garden Shop Tahvoselta puutarhavaltikka. Äläkä ihmeessä kysy, että miksi......  Olemme ostaneet sieltä myös erilaisia ruostuneita lintuja puutarhoja koristamaan, mutta emme ikinä yhtäkään kasvia. Tyrmistys oli melkoinen, kun ennen retkeä kuulimme, että liike on lopettanut. Onko enää lainkaan syytä edes mennä Fiskarsiin? Mutta lopulta saimme kuin saimmekin viimeiset valtikkamme. Puutarhaliike pitää oviaan auki vielä tänä kesänä tapahtumien aikana, jos vaan myytävää riittää. No, kyllä myytävä oli perin vähissä, mutta kuitenkin kolme onnellista naista lähti sieltä uusien valtikoiden kanssa. Että näin. Kyllä sitä ihmiset oudompiakin juttuja tekevät. Tekeväthän?

Tässä sitten vielä kuvat kokoelmistani. Servettirenkaista, emalilautasista ja niistä kuuluisista valtikoista.

Tässä kohdin yleensä syödään, nyt se oli hivenen haasteellista. Kävelimme Wärdshusin terassille, totesimme, että vapaita pöytiä on, mutta niitä ei ole siivottu. Odottelimme hetken ja jatkoimme matkaa Lukaalin terassille. Sielläkin oli sopivasti vapaa pöytä, mutta kun tilasimme ruokia, meille kerrottiin, että ainakin tunti menee. Kiitos siitä, että kerrottiin, päätimme palata Wärdshusiin. Siellä ne samat vapaat pöydät olivat edelleen siivoamatta. Oikeasti! Siispä seuraavaksi Kuparipajaan, jossa oli jono ulos saakka. Emme jääneet sinnekään. Vähän ihmettelimme tilannetta, edellisillä kerroilla yhtälailla näin iltapäivällä, lähes lounasajan jälkeen, meillä ei ole ollut ongelmaa saada pöytää, eikä ruokaa. Nyt ei näemmä olisi ollut pöydän kanssa edelleenkään ongelmaa, mutta ruuan kanssa kyllä. Päätimme nostaa kytkintä.

Päädyimme Lohjalle. Pari kertaa olen syönyt erittäin hyvin tex-mex -henkisessä pikkuruisessa Caballo Bayossa. Siispä sinne. Ravintola on erittäin suosittu. Ennen klo 17 tilaa olisi ollut vain terassilla ja ruokaa olisi joutunut odottamaan yli tunnin. Että näin. Korkeammat voimat olivat sitä mieltä, että emme tarvitsisi ruokaa. Sattuman varaisesti lähdimme harhailemaan kaupungille.......

Ja osuimme tänne! Cafe Carnevale oli vastaus, jos ei nyt aivan rukouksiin, niin toiveisiin. Eikun sisään!

Miten viehättävä paikka! Aukioloaikaa enää tunti jäljellä, asiakkaita ei lisäksemme ollut kuin parissa pöydässä.

Vitriini houkutti makeine viettelyksineen, mutta ensin oli saatava ruokaa. Pöydässämme syötiin sekä salaattia, että päivän pastaa. Herkullisia, kunnon kokoisia ja järkevän hintaisia annoksia. Sekä tilkka viiniä!

Ja onneksi aika riitti vielä jälkiruokaherkuillekin. Vaikka on myönnettävä, että tuhti suklaakakku tuhdin pastan päälle teki syöjästäänkin tuhdinoloisen......

Kotiin viemisiksi ostin lajitelman jättikokoisia macaronleivoksia sekä pullollisen oliiviöljyä. Jatkoimme matkaa kotiin täysinäisin vatsoin ja tyytyväisin mielin.

Ja kuten arvata saattaa, Bar Kulauksen terassilta löysimme itsemme sampanjaa siemailemassa. Ja macaronsitkin jaettiin kristillisesti kolmeen osaan. Täydellisen päivän täydellinen päätös.

Sampanja oli uusi tuttavuus, muuta juuri tätä tuotetta ei valitettavasti Suomesta ole saatavilla. Alkosta löytyy kuitenkin saman tuottajan Guy Charlemagne Mesnillèsime Champagne Brut 2005 (64,93 €).

Ja ikää taisi olla kyllä nauttimallammekin juomalla, sillä korkki (oikealla) oli kutistunut jo melkoisesti.