Taste of Helsinki 2013

Kuvan henkilö tai varsinkaan hevonen ei suoranaisesti liity tapahtumaan, sijaitsee vaan ihan vieressä :)

Suomeen tai siis Helsinkiin rantautui vuosi sitten aivan loistava ruoka- ja viini-ihmisiä hemmotteleva festivaali, Taste of Helsinki. Tapahtuma on järjestetty ensimmäisen kerran 2004 Lontoossa ja sieltä se on levinnyt jo 12 maahan, Suomen ollessa Pohjoismaista ensimmäinen.  Me suomalaiset saamme kiittää tästä muutama vuosi sitten tänne rakkauden tuomana muuttanutta irlantilaista Barry Macnamarania.

Suomen parhaat fine dining -ravintolat takaavat sen, että makumatka on ainutlaatuinen. Voit vapaasti vaellella alueella, valita ruokia eri ravintoloista ja sitten viinipaviljongista sopivan viinin. Annokset ovat kohtuukokoisia maisteluun ja maltillisesti hinnoiteltuja. Alueella on paljon erilaisia sohva- ja istuinryhmiä, joilla voit leppoisasti lasi kädessä lepuuttaa jalkoja ja kuunnella samalla loistavaa, letkeää jazzia. Mikäli vielä aurinko sattuu paistamaan, niin fillis on täydellinen.

Happy Jazz Club Storyville

Ensimmäinen Taste of -kokemus vuosi sitten oli kohdallani niin upea ja mieliinpainuva, että jo suorastaan vähän pelkäsin, että voiko toisinto onnistua. Mutta se todellakin onnistui! Ilman kanssa vähän jännitimme, mutta uhkaavista pilvistä huolimatta sääennuste pysyi lupaamassaan eli vettä ei tullut ja aurinkokin mukavasti pilkahteli pitkin päivää.

Tänäkin vuonna tapahtumapaikkana ollut Kansalaistorin puisto sijaitsee Helsingissä Musiikkitalon ja Rautatieaseman välimaastossa, joten sinne on helppo tulla vaikkapa junalla, kuten me. Alue on rakennettu silmää miellyttävästi, teltat ovat yhtenäisiä, pitkin aluetta ripotellut istuinryhmät hyvän näköisiä, wc-alue siisti.

Tapahtumalla on käytössään oma valuutta, markka. Alueella on "pankki",  josta markkoja saa. Ja jos markat yllättäin loppuvat ja pankkiin on jono, niin ei hätää, sillä alueella kiertelee useita "rahanvaihtajia", joilta markkoja saa taas lisää ja matka voi jatkua. Yksi markka = yksi euro. Ruoka-annoksien hinnat olivat 4-6 markkaa ja viiniannos (jonka sai myös puolikkaana) suunnilleen saman verran, hieman viinistä riippuen. Taittingerin samppanjat 9-24 markkaa. Eli euroa :)

Tapahtumapäivä koostuu kahdesta erillisestä kattauksesta. Ensimmäinen on klo 11-15, sitten ovet suljetaan pariksi tunniksi ja avataan jälleen klo 17. Molempina vuosina olemme valinneet ns. lounaskattauksen. Kattaukset eivät eroa ruokatarjonnaltaan mitenkään, mutta päivällä on alueella selkeästi väljempää, sillä varsinkin viikonlopun iltakattaukset oli viime vuonna loppuunmyytyjä. Liekö ikäkysymys, mutta en millään viitsisi jonottaa, en ruokaa, enkä alkoholia, en vessaanpääsyä, en siis mitään :)

Ja nyt kun perusasiat on selvitetty, niin ASIAAN!

Ensimmäinen tehtävä heti markkapussin saatuamme oli hakea maistelulasi. Tämän lasin kanssa sitten suunnistimme etsimään tuumailuskumppaa ja löytyihän se. Vall Dolina Cava löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta ja on maultaan kuiva, keskihapokas sekä hedelmäinen. Vallan kelpo cava siis, mutta lähemmäs 18 euron hinta laittoi kuitenkin miettimään..... Mutta siis vaikka hinta pistikin miettimään, niin tämä juoma auttoi puolestaan miettimään, että mitä ruokia on meidän kunkin testaustoivelistalla. Menut oli julkaistu jo pari viikkoa sitten, joten meillä jokaisella oli jo jotain käsitystä tarjonnasta. Ohjelmalehtinen käytiin kuitenkin huolella läpi ja herkullisimman annokset ruksattiin valmiiksi.

Ja sitten vihdoin ja viimein varsinaiseen maisteluun! Ensimmäiseksi testiravintolaksi osaltani valikoitui Muru ja sen paistettu karitsatuoremakkara kesäkasvis-salaatin ja ryytisinappikastikkeen kera. Nam. Maukas oli makkara ja Murun pojat ilahtuivat, kun kuulivat, että aloitimme juuri heidän osastoltaan ja siitä syystä saimme rintapieliimme Muru-merkit :)

Tuo "Kosketelkaa toisianne" teksti taas kumpuaa siitä, että Muru-ravintola sai negatiivista asiakaspalautetta siitä, että henkilökunta koskettelee asiakkaitaan. Että ruoka on hyvää, mutta pysykää muuten kaukana! Muru vastasi palautteeseen melko näkyvällä kamppanjalla, että aikovat kosketella vastedeskin. Valtaosa ei kuitenkaan tunnu pistävän tätä koskettelua (=olalle taputtelua vaikkapa, ei mitään sen raflaavampaa lääppimistä) pahakseen, koska kuppila on ilta toisensa jälkeen täyteen varattu :)

Takaisin ruokaan. Makkara oli siis sangen maukas pötkylä ja sille oli viiniksi suositeltu Julicher 99 Rows Pinot Noir, Martinborough´sta, Uudesta-Seelannista. Viini myös löytyy Alkon tilausvalikoimasta 27,70 euron hintaan (oho). Viini jäi nyt tällä kertaa testaamatta, sillä lasista löytyi sopivasti vielä edellistä skumppaa ja hyvin sekin toimi!

Seuraava annos löytyikin viereisestä kojusta eli tamperelaisen ravintola C:n hevostartar suola-aronian kera. Pirkanmaalaiselle heppaselle noudimme suositusviinin, joka oli chileläinen Vinã Maipo Gran Devocion Sauvignon Blanc. Tämäkin Alko tilausvalikoimasta hintaan 13,90 €.

Perin oli miedon makuinen heppa. Ja sauvignon blanc jyräsi vähäisetkin makurippeet ihan tyystin. Annos oli mielestäni kaunis ja kaikki syötiin, kukkia myöten. Tästä annoksesta jäi ulkonäöstä huolimatta kuitenkin hieman pettynyt fiilis......

Tuumasimme, että sauvignon blanc kestää hieman reippaamminkin maustettua ruokaa ja niinpä suunnistimme seuraavaksi Gaijinin luukulle. Missä suureksi pettymyksekseni ei näkynyt Tomi Björckiä :( Pettymystä kyllä loistavasti lievensi se, että Green Shell Musssels & Yuzu eli vihersimpukkaa, yuzu-sitruuna dressingiä ja merileväkaviaaria oli päivän kaunein ja toiseksi maukkain annos.

Slurps, tekisi mieli hörpätä suoraan tästä kuvasta.......

Eikö olekin kaunis? Hurmioitunut hiljaisuus laskeutui pöytäämme. Sisareni jätti simpukat kokematta ja haki Aito-ravintolan kalkkunanmaksa bruleen, joka tarjottiin raparperin ja punajuuren kera. Ei ollut huono valinta sekään! Ja kaunis annos myös! Kyllä se vaan on sanottava, että esillepano on puolet elämyksestä.

Ja kun vauhtiin oli päästy, päätimme siirtyä ilman taukoja pääannokseen, joka niin ikään oli Gaijinin tarjoama. Valinta oli yksimielinen ja kun annokselle vielä suositeltiin Hewitsonin Baby Bush -viiniä, niin odotettavissa oli suunmukainen elämys. Baby Bushin saat Alkon normaalivalikoimasta ja hinta on laatuun nähden kohtuulliset 14,99 euroa. Viini-lehti antaa tälle kolme tähteä, laadukas ja hyvin tehty.

Ja se ruoka, ah. Pork Belly Yakiniku, makeassa soijassa marinoitua grillattua possunkylkeä sekä japanilaista vesikrassia. Se oli täydellistä! Miten rehellinen LÄSKIPALAKIN siellä lihapalojen joukossa maistui niin hyvältä? Ja liemi oli niin maukasta, että pöytätavoista sen liiemmin piittaamatta ryystimme loput lautaselta. Mitään ei jätetty. Tämä annos oli kaikkien meidän kolmen ykkönen. Ehdoton ykkönen. Ja Gaijin pamahti ravintolavierailulistan kärkeen. Olen siellä kerran syönyt, kuten kaikissa Tomi Björckin kuppiloissa, mutta niin on hyvää, että pystyy toisenkin kerran menemään.

Sitten jälkkäriosastolle. Taittingerin teltan kautta, tietenkin. Sieltä nappasimme maisteluun discopallokuosiin puetun Taittinger Nocturne Secin. Pehmeä, hillitty, raikas, hedelmäinen.

Mikä tässä sitten olikaan siirtyessä ruokaretken loppusuoralle jälkiruokien maailmaan. Minulla ensimmäinen jälkkärivalinta oli ravintola Juuren suola-karamellikakku mäntykinuskilla ja raparperilla. Viinibloggari Viinipiru mainitsi tämän annoksen FB-sivuillaan siihen malliin, että oli pakko kokeilla. Ulkonäkö oli vähän pettymys, mutta maku juuri sitä, mitä piti. Tykkään, kun suolaa yhdistetään makeaan. Esim. suklaaseen.

Toinen jälkiruoka tuli sitten turkulaisesta Smöristä. Paahdettua valkosuklaata, mansikkaa ja sitruunaverbenaserbettiä. Aivan ihana ja jälkkäriskaban voittaja.

Täydellisen ruokapäivän täydellinen päätös. Vielä kuitenkin jäi muutama annos "kaivelemaan"...... Kuten vaikkapa Bistro O Matin fenkolilla maustettu haukiburger sitruunakastikkeella ja perunasipseillä sekä Smörin mozzarella savutomaatilla ja nokkospestolla...... Bistro O Mat on kylläkin viiniklubin retkilistalla ja Smör pitää ottaa haltuun seuraavalla Turun vierailulla, joten ehkäpä nämä annokset löytyvät ihan heidän listoiltaan. Pitääkin tarkistaa!

Viinipuolelta olin oikein erikseen etukäteen ruksannut Hispano+Suizas Bassus Pinot Noirin, joka oli kuvailtu niin houkuttelevasti, että unohdin pinot noir -inhoni :) Viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta ja mietinkin, että olenko valmis ottamaan 26,90 euron riskin! Mutta jos kerran sanotaan, että tässä täyteläisen samettisessa viinissä on kypsää kirsikkaa ja mustaherukkaa, lakritsaa ja toffeemaisuutta sekä TYYLIKKÄÄT hapot, niin ehkä se on vaan hankittava...... Ai niin, ja sopii täydellisesti Vitello Tonnatolle :)

Ja jos ei vielä ole käynyt selväksi, niin suosittelen tätä festaria kaikille elämästä nautiskelijoille. Minä olen siellä taas ensi vuonna! Pitäisiköhän olla kaksi päivää......