Gourmetkerholaisten toukokuun retki järjestyi hämäläiseen tapaan vasta kesäkuun puolella. Koko idea lähti siitä, että minä bongasin uutisen Tampereelle avatusta samppanjabaarista ja samoihin aikoihin ystäväni sattui saamaan Scandic-hotelliin tutustumistarjouksen. Yksi plus yksi oli siis hyvin äkkiä yhtä kuin viikonloppuretki Tampereelle. Nääs.
Hotellimme oli vuosi sitten avattu, lähes uutuuttaan edelleenkin hohtava Scandic Station, joka nimensä mukaisesti sijaitsee aivan aseman tuntumassa. Tosin marssimme ensin hyvin määrätietoisesti väärään hotelliin eli Scandic Cityyn, mutta siitä nyt ei suurempaa vahinkoa koitunut. Aivan rautatieaseman välittömässä läheisyydessä molemmat kuitenkin sijaitsevat, eri puolilla rataa vaan.
Pidin todella paljon koko hotellin raikkaasta ilmeestä ja värityksestä. Huone oli mukavan tilava ja yleiset tilat olivat terassia myöten sisustettu modernisti. Harmi etten ottanut enempää kuvia.....
Ensimmäiseksi suuntasimme nälkäisin vatsoin lounaalle Tampereen kauppahalliin ja siellä paljon viimeaikoina kehuja saaneeseen 4 Vuodenaikaa -ravintolaan (juu, se oikeasti on kirjoitettu näin). Ravintolan menu vaihtuu päivittäin, mutta aina on tarjolla neljä klassikkoannosta. Ensin ajattelin ottaa päivän listalta kukkakaalikeittoa, mutta sitten järki ja ennakkoon luetut suositukset voittivat ja me kumpikin valitsimme ranskalaisen kalakeiton (13,90 €). Eikä valintaa todellakaan tarvinnut katua! Vierelle vielä lasilliset alsacelaista valkoviiniä, toiselle pinot grisiä ja toiselle rieslingiä, niin elämys oli siinä. 16 senttiä viiniä maksoi 9 euroa. En ole koskaan ikinä milloinkaan syönyt niin ihanaa kalakeittoa! Hetkittäin luulin pyörtyväni onnesta (ai miten niin tyttäretkin aina väittävät, että liioittelen? Ei pidä paikkaansa!).
 |
| Näkymä Hallituskadun puolelta. Hämeenkadulla sisäänkäynti Sokoksen vieressä on lähestulkoon huomaamaton, eikä heti edes ymmärrä, että siinä todella on kauppahalli. |
 |
| 4Vuodenaikaa |
 |
| Lohta, jotain vaaleaa kalaa, parit simpukat, vihanneksia, kuten mm. porkkanaa ja kesäkurpitsaa. Ja aivan käsittämättömän ihana liemi, jonka ei olisi suonut loppuvan koskaan. |
 |
| Päällä kaksi juustokuorrutettua patonkiviipaletta ja kaiken kruununa aivan mieletön valkosipulimajoneesikökkäre! Söin kaiken! Mitään en jättänyt, en mitään :) |
Myös muutenkin Tampereen kauppahalli on tutustumisen arvoinen paikka. Suosittelen! Aina ulkomaanmatkoilla tulee kauppahalleissa käytyä ihmettelemässä ja kuvaamassa, mutta kyllä sitä riittää kuvaamista ihan täällä koto-Suomessakin!
 |
| Kuvan mieshenkilö ei liity retkeen. |
Sääennusteet olivat luvanneet meille tihkusadetta pitkin päivää, mutta onneksemme ennusteet eivät tälläkään kertaa olleet luotettavia. Ja saattoipa osansa olla silläkin, että kannoin sateenvarjoa koko päivän käsilaukussani, silloinhan sille ei tietenkään ole tarvetta.
Seuraavaksi suuntasimme kulkumme kohti vasta-avattua samppanjabaaria, joka sitten lähinnä sijaintinsa puolesta osoittautui pienoiseksi pettymykseksi. Champagne Bar Santé ja varsinkin sen pikkuruinen terassi sijaitsi lähestulkoon Hatanpään vilkasliikenteisen valtatien bussipysäkeillä. Sisällä varmastikin olisi ollut viihtyisämpää, mutta kesäkelistä huumaantuneina me halusimme ehdottomasti olla ulkona auringossa pakokaasun katkussa. Minun lasistani löytyi Ruinartin Rose (14,50 €) ja lisukkeena mitäpä muuta kuin mansikoita (3 €).
Voi miten tämä baari olisikaan sopinut kosken partaalle, puiston kupeeseen tai ihan mihin tahansa muualle......
Kaupunkikuvaa väritti se seikka, että lauantai oli koulujen päättäjäispäivä. Nuorta väkeä oli liikkeellä järisyttävät määrät. Kuvankauniita pitkäsäärisiä nuoria naisia käsittämättömän pienissä mekoissa ja korkeissa koroissa, nuoria miehiä komeina puvuissaan. Tunsimme itsemme lähes satavuotiaiksi. Mutta sekään ei estänyt meitä, kun huomasimme, että YleX:n torikonsertissa esiintyi yksi meidän molempien suurimmista tämän hetken suosikeista, Haloo Helsinki. Yleisössä ei juurikaan meidän ikäluokkaa näkynyt, paitsi yksi mies, joka poistettiin alueelta liiallisen humalatilan vuoksi :)
Hauska juttu tähän konserttiin liittyen oli se, että kun istuimme samppanjabaarin terassilla, kuului siihen etäistä huutoa ja kirkumista. Hetken jo mietimme, että miten ihmeessä Särkänniemen kiljunta voi kuulua näin kauas, kunnes tajusimme, että torilla YleX:n ensimmäinen esiintyjä olikin Isac Elliot, jota kirkuva teinityttölauma odotti :)
No, me jätimme kirkumiset kirkumatta ja kun odotettu Vapaus käteen jää oli kuultu ja Haloo Helsinki jäi vielä lavalle, lähdimme kohti illallispaikkaamme. Vinoteca del Piemonten oli löytänyt käyttämällä eat.fi -sivustoa, joka on vallan mainio apuväline, kun haluaa tutustua "vieraan" kaupungin ravintolatarjontaan ja siitä annettuihin arvosteluihin. (Kotikaupunkini osalta palvelu kertoo parhaan ravintolan olevan turkkilainen kebabpaikka, minne nyt en menisi illalliselle, vaikka kelpo ruokaa kuulemma tarjoavatkin. Joten oman harkinnan käyttö on myös suotavaa!) Vinoteca del Piemonte ei tätä kautta saanut läheskään niin suurta suitsutusta, kuin vaikkapa 4 Vuodenaikaa, mutta kiinnostuin tarjolla olevasta Veneto -menusta. Ja kun vielä eräs ystävistäni kertoi käyneensä paikassa useammankin kerran, niin pidin sitä erittäin merkittävänä suosituksena.
Ravintola on nimensä mukaisesti erityisesti Piemonten maakunnan makuihin erikoistunut viinibaari ja ravintola. Teemana oli (viimeistä iltaa) tarkemmin sanottuna Italian Veneton alue ja ruokalajeihin natsaavat Masin viinit. Ravintolamme oli perin vaatimattoman näköinen kadulta käsin, mutta sisältä varsin viihtyisä. Henkilökunta oli ystävällistä ja viinimestari asiantunteva. Asiakkaita ei paljoa ollut, pari pariskuntaa (joista toisen rouva käsittämättömän kovaääninen) ruokailemassa ja yksi mies baarissa.
Boscainin perhe perusti Masin viinitilan jo 1770-luvulla Veneton Valpolicellaan. Masi valmistaa puhdaspiirteisiä, aromikkaita ja herkullisen tasapainoisia viinejä Veneton paikallislajikkeista. Tila on alueensa edelläkävijä kuivatuista rypäleistä valmistettujen AppaXXImento®, Recioto ja Amarone viinien valmistuksessa. Masi on ainoa viittä eri Amarone-viiniä valmistava viinitila ja sen vuoksi Boscainin perhettä kutsutaankin nimellä "The leading Amarone Family".
Tässä siis taustat, sitten makumatka voikin jo alkaa!
Italialainen illallinen ei luonnollisestikaan voi alkaa ilman Prosecco -lasillista (7 €). Ruokalistan selaamiseen ei turhia aikoja kulutettu, koska päätökset oli tehty jo kotona.
Ensimmäinen ruokalajimme oli hevosenlihacarpaccio ja sen kanssa Masin Brolo Di Campofiorin Oro 2009.
En ole aikaisemmin hevosta syönyt näin pelkältään, sillä meetvurstin joukossa olevaa satunnaista hevosenlihaesiintymää ei sellaiseksi voi laskea. Annos oli kaikessa yksinkertaisuudessa mahtava ja liha uskomattoman mureaa. Kun aina omassakin ruuanlaitossaan muistaisi sen, että yksinkertaisuus ja aidot maut ovat sitä parasta. Viinin täyteläinen, kypsän hedelmäinen ja mausteinen maku pehmeine tanniineineen oli lihalle täydellinen pari. Hartaan hiljaisuuden vallitessa toivoimme, että annos ei ihan vielä loppuisi....... Viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta 21,90 eurolla ravintolahinnan ollessa 52,50 €.
Ateria jatkui italaiseen tapaan pastalla. Nyt siis seepian musteella värjättyä pastaa ja mustekalasattumia sekä viininä yllättäen roseviini Rosa Dei Masi 2012.
Mustekalanmusteella värjätty pasta ei ole ulkonäöllisesti niitä kaikista herkullisimpia. Oma haasteensa on myös syödä sitä niin, että muste ei roisku ympäri naamaa ja vaatteita. Tämänkin vuoksi on hyvä, että suosin mustaa väriä myös vaatetuksen suhteen! Viinin suhteen ennakkoluuloni pongahtivat huippulukemiin. En kertakaikkiaan voi ymmärtää, mihin tarkoitukseen roseviini on ajateltu. Viinin pitää olla mielestäni punaista tai valkoista, eikä mitään siltä väliltä. Ai niin, samppanjanahan rose kyllä uppoaa meikäläiseenkin :) Vinoteca del Piemonte on ainoa ravintola Suomessa, josta tällä hetkellä saa tätä roseeta (pullohinta ravintolassa 47,50 €, ei Alkon valikoimissa). En lämmennyt viinille vieläkään. Ruuan kanssa se kyllä toimi, sitä en voi kieltää, mutta en ihan noin vaan huvikseni tätä nauttisi. Kaikenkaikkiaan tämä setti oli illan heikoin lenkki. Ei pahaa, ei todellakaan, mutta ei mitään tajunnanräjäyttävääkään. Mielenkiintoinen, positiivisessa mielessä, jälkimaku ruuasta kuitenkin jäi. Joku mauste, mutta mikä? Eipä aavistustakaan.
Kahden ruokalajin jälkeen tulikin pääruuan vuoro. Vasikanmaksaa italialaisittain. Nam.
Erityismaininnan ansaitsee lisukkeena ollut uunissa kypsennetty viikuna. Sen maku hunajan kera oli kerrasssaan mahtava. Kerrassaan mahtavaa oli myös maksa. Olen suuri maksan ystävä ja vaikka en sitä itse olekaan koskaan valmistanut, niin syön erittäin mielelläni. Tosin edesmennyt kotitalousopettaja-kummitätini aina kehotti välttämään suodattimina toimineiden sisäelimien syömistä. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että kohtuus kaikessa, kaikesta voi nauttia ainakin harvakseltaan. Vasikanmaksa oli yllättävän vaaleaa väriltään, eikä niin "maksamaista", mitä naudanmaksa on. Ja viini. Viini oli TAIVAALLINEN Amarone Costasera 2008. Jos alkuruuan kohdalla toivoin, että se ei loppuisi, niin nyt toivoin samaa viinin osalta. Tämä viini löytyy Alkostakin, 37 €:n hintaan, joten ei ehkä ihan normi perjantaipullo-ostos kuitenkaan. Viini-lehti arvioi tämän neljän tähden arvoiseksi eli harmoninen ja laadultaan erinomainen, mutta hinnaltaan kallis. Arvostelu tässä. Ravintolan sivuilta ei löytynyt pullohintaa, mutta jos kertoimet ovat sitä, mitä ensimmäisen viinin kohdalla, niin silloin puhuttaisiin noin sadan euron panostuksesta. Huh huh. Onneksi emme innostuneet tilaamaan lisää!!!!!!
Menun päätti kirsikkapiiras, joka tarjottiin Recioto Della Valpolicella 2004:n kera. Viinin hinta 6 €/4 cl, Alkon valikoimista ei löydy.
Viini oli makea, hyvin makean sherryn tyyppinen. Kirsikkapiiras oli niin ikään mahtava. Pelkkiä ylisanoja täynnä koko ilta! Jälkiruuan jälkkäriksi vetäisin vielä kahvidrinkin, Venetian Coffeen (8,50 €), joka sisälsi Maraschino-kirsikkalikööriä, kanelia, tähtianista, kermaa ja kahvia. Drinkki oli kaunis ja maukas, esillepano perinteisestä "irish coffee" -tyylistä poikkeava. Maraschino-likööriä löytyy myös Alkosta, mutta koska sen prosentit ylittävät 22%:a niin tuotetietoja ei saa Alkon sivuilta. Mahtavaa, että minua näin suojellaan väkijuomatiedoilta!
Menun hinta ruokien osalta oli 44,50 € ja viinipaketti 23,50 €. Siihen päälle alku- ja loppudrinkit, niin oman laskuni loppusumma oli 83,50 €, jota pidin/pidimme kohtuullisena hintana kokemallemme.
Iltaa jatkoimme tamperelaisystäviemme kanssa vielä hetken verran lämpöisessä kesäillassa, Ratinan suvannon kelluvalla terassilla. Näkymät olivat kuin ulkomailla konsanaan.
Hotellissa hyvin nukutun yön jälkeen nautimme hotellilla maukkaan aamupalan terassilla auringossa. Teimme pienen kävelylenkin kaupungilla, nautimme jäätelöt torilla (vanhanajan salmiakki aidossa vohvelissa), kulautimme jäiset lonkerot helteen helliessä ja matkasimme kotiin.
Junassa repeilimme naurusta, kun huomasimme, miten osuva merkintä paikkojemme kohdalla oli. Ylensyönneille oli varmaankin varattu vähän tukevammat penkit!
Gourmetkerholaisten retkiviikonloppu päätyi aurinkoiselle pihalleni, jossa vähän grillailimme lounasta, poksautimme samppanjan ja torkuimme auringossa. Mahtava viikonloppu! Tuskin maltan odottaa kesäkuun tapahtumaamme, Taste of Helsinkiä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti