Pruuvi: Kesäajan viinit

Etiketti -lehden pruuvien klassikoihin kuuluu Kesäajan viinit -ilta. Valehtelematta osallistun tähän joka vuosi. Maistelussa 8 viiniä ja yksi alkoholiton mocktail. Tervetuloa mukaan!

Yleensä pruuvit alkavat kuohuvalla, vaan eipä tällä kertaa! Nokia Mojito Mocktail (1,69 € tölkki) on Alkon alkoholittomien juomien vakiovalikoimasta löytyvä monikäyttöinen tuote. Sellaisenaan juoma sopii vaikkapa kesäiseksi tervetulomaljaksi (mintunlehtiä koristeeksi) tai muuten vain helteisen päivän nautiskeluun silloin, kun vesi tuntuu tylsältä ja alkoholi ei muuten sovi tai maistu. Vaalea, samea, makea, hiilihappoinen, limettinen, minttuinen, hennon eukalyptuksinen, raikas. Vähän pelkäsin, että onko kyseessä makea esanssipommi, mutta ei ollut. Oikein raikkaan kepeä, kesäinen juoma.

Kun mietit viinejä kesähetkiin, niin paras viinihän on juuri se, mistä itse pitää eniten. Näinhän se yksinkertaisimmillaan menee! Roséviinit ovat tällä hetkellä maailmalla oikein megatrendi ja Pohjoismaissa niiden sesonki keskittyy erityisesti kesään. Toinen trendi, johon myöskään en oikein ole päässyt mukaan, on alkuviinit, joiden suosiota kouluttajamme kuvaavasti kutsui moderniksi loikaksi 1000 vuotta taaksepäin. Omalta osaltani niin rosét, kuin nämä oransseiksi viineiksi kutsutut alkuviinikään eivät ole kummoisesti ihastuttaneet. Oli sitten trendikästä tai ei. Ja koska en ole oluen ystävä, niin en ymmärtänyt lainkaan kouluttajan vinkkiä siitä, että hapanoluet ovat nousussa sekä ravintolamyynnissä olevat milk shake ipat. Hmmmm, se ymmärtää, ken ymmärtää!

Ruokatrendeistäkin puhuimme. Kotimaisuus, lähiruoka, luonnonmukaisuus, aitous, puhtaus, terveellisyys, ruokajätteen minimointi. Tämän kaiken voin allekirjoittaa ja suosinkin kotimaan luomutuotettua lähiruokaa tekemällä hankintani mahdollisimman pitkälti REKO-lähiruokapiireistä. Makumaailmoista mainittiin raaka-aineiden kunnioitus, modernisoidut klassikot, vegaanit vaihtoehdot, savustus ja hyönteisproteiini. Minulla on tallessa sekä mummuni, että kummitätini vanhoja reseptejä ja olenkin jo jonkin aikaan muhitellut ajatusta lähteä kokkaamaan niitä tämän päivän meiningillä. Olenkin siis tietämättäni ollut - ainakin ajatuksissani - trendien aallonharjalla!

Kesäviiniä, kuten ihan mitä tahansa muutakin viiniä valittaessa ruualle, on otettava huomioon kokonaisuus. Pääraaka-aine, valmistustapa, mausteet ja lisukkeet. Unohtamatta tietenkään tilanteen luonnetta ja omia makumieltymyksiä.

Ensimmäisessä neljän viinin pruuvissa etsimme kumppaneita kevyemmille kesäruuille, kuten salaateille, kalaruuille, äyriäisille jne.

Melkoisella värisuoralla lähdimme liikkeelle: valkoista, roseeta sekä kuplilla, että ilman ja vielä punaistakin. Eikun maistelemaan!

Alkoon saapuu joka kuukauden ensimmäisenä torstaina uusi erikoiserän valikoima tarjolle. Uusimman valikoiman teema on "Lomasaarien viinejä" ja sieltä löytyy tämäkin Argiola Meri 2017 (18,04 €), valkoviini Italian Sardiniasta. Vermentino -rypäleestä, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan! Vermentinon alueita ovat erityisesti Etelä-Ranska ja Italia, jossa varsinkin Sardinian Vermentino on loistava (kouluttajan mukaan), mutta jää usein Toscanan Vermentinon varjoon. Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen,  viheromenainen, hennon greippinen, yrttinen. Keltaluumua, omenankukkaa, raikasta hedelmää. Upea, jopa vähän vihertävä väri. Tuoksu kuulemma tyypillinen Vermentinolle. Rypäle on ryhdikäs, kuvailtiin jopa vähän harteikkaaksi. Vermentinon paksut kuoret tuovat viiniin nahkeutta ja tynnyrikypsytyksen tuntua, vaikka onkin terästankkikypsytetty. Jäännössokeria viinissä ei ole grammaakaan ja siksi melko runsaat hapot (5,5 g) saavat suun supistelemaan ja syljen erittymään. Hyvin monikäyttöinen viini, josta pidin kovasti. Viini -lehti ei niinkään, sillä siellä arvioitsijat antoivat tälle kaksi tähteä viidestä (sopusuhtainen kokonaisuus), mutta toteaa hinnan olevan ryöstötasoa. Ruokasuosituksena mainittiin ahvenet, sieni- ja parsarisotot, valkosipulissa paistetut katkaravut, vaaleat kalat, vuohenjuusto-mansikkasalaatti, paistettu halloumi. Yhden kurssilaisen ehdotus sai kyllä vedet herahtamaan kielelle: kampasimpukoita grillattuna, villiyrttisalaatti, suomalaista kotijuustoa ja hyvää oliiviöljyä. Kouluttajamme taas puolestaan vinkkasi Alkon reseptisivuilta löytyvästä halloumiburgerista, klik. Nälkähän siinä tuli, eikä tarjolla ollut kuin patonkiviipaleita!

Cuvée Antoinette Crémant de Luxembourg Rosé Extra Dry (14,49 €) tulee nimensä mukaisesti Luxembourgista ja on kuohuva rosé. Rypäleinä Auxerrois, Pinot Blanc, Pinot Gris ja Pinot Noir. Kuiva, keskihapokas, aprikoosinen, metsämansikkainen, kevyen sitruunankuorinen, hennon karviaismainen, yrttinen. Upea lohenpunainen väri. Sokeri (13 g) tuo viiniin melko hedelmäisen tyylin ja taittaa samalla hyvin happoja (5,4 g). Yrttisen punamarjainen tuoksu ja makean marjainen jälkimaku. Pidin tästä kuohuvasta! Laadukas ja mielenkiintoinen tuottaja on itseasiassa osuuskunta. Vuonna 1921 perustettu nyttemmin 300 osakkaan osuuskunta. Crémantiksi kutsutaan ranskalaisia kuohuviinejä, jotka on valmistettu Champagnen ulkoupuolella samppanjamenetelmällä ja näitä alueita Ranskassa on seitsemän. Kahdeksas on Luxembourgissa. Viini käy hyvin tervetuliaismaljaksi tai sitten kasvisruuille, simppeleille vihreille salaateille, vaalealle siipikarjalle, kanasalaatille. Pinaatti-fetapiirakan kanssa loisto pari. Viini -lehdeltä kolme tähteä (laadukas ja hyvin tehty).

Kuten jo alussa totesin, en ole erityisemmin roséviinien ystävä. Paitsi jos niissä on kuplia eli rosésamppanjat ja crémantit kyllä maistuvat. Vähän nuivasti siis suhtauduin jo kättelyssä seuraavaan viiniin. Alkon erikoiseristä Domaine de l'Idylle Rosé 2018 (14,99 €) Ranskasta. Rypäleinä Garnay ja Mondeuse. Tilalta, joka on perustettu 1840-luvulla ja on kooltaan vain noin 20 hehtaaria. Kuiva, hapokas, vadelmainen, karpaloinen, valkopersikkainen (ei ole niin makea, mitä tavallinen persikka), hennon orvokkinen, kevyen mausteinen, tyylikäs. Ihana tuoksu, heleä väri. Kevyt, raikas, kesäinen, mutta ei silti aivan minun makuuni. Toki sanottava, että mielestäni viini parani lasissa. Nuori viini, joka on nautittavissa nyt, eikä sovellu säilytettäväksi. Viini vaatii ruokaa ja suosituksena äyriäiset, kampasimpukat, kepeät kesäherkut. Tälle tuotteelle ei löytynyt Viini -lehden arvostelua.

Ensimmäisen pruuvin viimeinen viini oli punainen. Ja jos ylipäätään puhutaan italialaisesta punaviinistä, joka on marjaisa ja raikas, niin en todellakaan edes hiljennä sen kohdalla. Nyt yllätyin! Surrau Cannonau di Sardegna 2016 (14,10 €) Italian Sardiniasta kuuluu myös lomasaarten viinit -erikoisvalikoimaan. 100% Cannonau. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, metsämansikkainen, kypsän karpaloinen, kevyen luumuinen, mausteinen, hennon kukkainen. Kanelia, luumua, kuivattua viikunaa, vadelmahilloa, hyvä hedelmäisyys. Cannonau on saaren oma lajike ja kerrotaan sen saarelta kulkeutuneen Ranskaan, jossa Grenache olisi itse asiassa sama lajike. Ruokasuosituksena vesilinnut, jänis, pastaruuat, erityisen hyvin sopii kasvisruuille. Saimme myös herkullisen pastareseptin: nippu kevätsipulia, puntti lipstikkaa, vähän oliiviöljyssä paistettua valkosipulia, ruokakermaa, farfallepastaa, halloumijuustokuutioita. Oih, kuulostaa hyvältä!  Saimme myös vinkin Alko reseptisivuilta löytyvästä cajun-bataattiburgerista, klik. Muistamisen arvoista on myös se, että mikäli ruuassa on paljon suolaa (halloumi, pecorino), pitää viinistä löytyä hapokkuutta ja hedelmäisyyttä. Hedelmäisyys jo todettiinkin ja happoja on 5,4 g litrassa. Viini -lehti antaa kaksi tähteä (sopusuhtainen kokonaisuus) ja moittii liian kalliiksi. Positiivisen alkukokemuksen jälkeen minäkin tulin toisiin aatoksiin. Tosin siihen vaikutti myöhemmin maistettu toinen punaviini, jonka jälkeen tämä maistui ihan marjamehulta.

Toisessa pruuvissa lähdimme etsimään kumppania vähän tuhdimmille kesämauille, kuten esimerkiksi grilliruuille, erilaisille lihoille ja gratiineille. Neljä viiniä tässäkin setissä. Kaksi valkoista, yksi rosé ja yksi punainen. Mennään!

Runsas ja paahteinen Granbazán Limousin Albariño 2015 (35,02 €) Espanjan Galiciasta oli kerrassaan pökerryttävä! Kuiva, hapokas, trooppisen hedelmäinen, yrttinen, mausteinen. Eksoottisen hedelmäinen, passionhedelmäinen. Alkon tilausvalikoimaan tämä viini on matkannut pieneltä, 1960 perustetulta boutiquetilalta. Hämmentävä viini, positiisella tavalla. Yleensä Albariño -rypäleestä valmistetut viinit eivät kestä aikaa, mutta tämän viinin kohdalla sitä huolta ei ole. Tätä rypälettä ei myöskään yleensä kypsytetä tammessa, vaan tätäpä oli. Tammi tuo viiniin voimaisuutta, hunajaa, toffeeta. Tuoksu olikin aivan ihana. Kouluttajamme totesi vähän harmissaan, että kaikkea sitä joutuukin sylkemään. Onneksi me emme olleet töissä ja saimme näin nauttia viinin aivan viimeiseen pisaraan. Pidin tästä todella paljon! Valitettavasti Viini -lehti ei ole tätä tuotetta arvostellut. Ruokasuosituksena grillattu lohi ja sen kanssa salaatti uusista perunoista ja fenkolista. Grillatut isot katkaravut, jopa savustetut, savustettu kala myös. Eikä tämä viini tarvitse välttämättä yhtään mitään ruokaa, vaan käy sellaisenaan nautiskeluun. Tai kuten pöydässäni ollut vanhempi rouva totesi, että tämä on lohtuviini, jonka kanssa hän voi muistella edesmenneitä miehiään. Rouva oli jäänyt neljän vuoden sisällä kaksi kertaa leskeksi..... Ei meillä muilla ollut siihen mitään lisättävää.

Enrico Serafino Alta Langa Brut 2014 (28,98 €) Italiasta, perinteisellä menetelmällä (=samppanjamenetelmä) valmistettu Piemonten vastine Franciacortalle. 42 kuukautta kypsytetty pullossa. Nuori, hivenen ärhäkkä viini, jolle pari vuotta kypsytystä lisää tekisi hyvää. Happopommi, happoja peräti 7,8 g. Viinille olisi tehnyt hyvää myös parin tunnin dekantointi, sillä vaikka siinä kuplat vähän kärsivätkin, niin aromimaailmalle se olisi saattanut olla hyväksi. Paljon samppanjamaisia elementtejä. Chardonnay 20%, Pinot Noir 80%. Erittäin kuiva, hapokas, keltaluumuinen, kypsän sitruksinen, aprikoosinen, kevyen mantelinen, hennon paahteinen, tasapainoinen. Hunajaa, paahtoleipää, mineraalisuutta, niitä kaikkia löysimme. Sekä sitä ärhäkkyyttä, jonka vuoksi itse ainakin nauttisin viinin ruuan kanssa. Tai jättäisin hankkimatta. Ruokasuosituksina gratinoitu hummeri, kampasimpukat, pienet tyylikkään makupalat, jotka sisältävät vaikkapa mätiä. Voi huoleti tarjota myös riistaruokien kanssa. Viini -lehti antaa kolme tähteä (laadukas ja hyvin tehty), mutta moittii kalliiksi.

Redoma Rosé 2017 (19,99 €) Portugalista oli täyteläisyytensä vuoksi hyvin erityylinen, mitä roséet yleensä. Kuiva, hapokas, vadelmainen, karhunvatukkainen, kypsän karpaloinen, persikkainen, kevyen tamminen, runsas, tasapainoinen. Rypäleinä Tinta  Amarela ja Touriga Franca. Väri kauniin, hennon lohimainen. Rakenteeltaan iso viini, raskas viskositeetti. Viini on käynyt tammessa ja kypsynyt terästankissa. Tammen mausteisuus tuntuu. Ruokasuosituksena grilli- ja pataruuat, sekä vähän yllättäen joulupöydän antimet. Tämä viini kestää hyvin mausteiset ja imelletyt jouluruuat. Viini kuuluu Alkon erikoiseriin ja on näin ollen saatavilla vain rajoitetusti. Jos siis mielit tätä joulupöytään, niin toimi pian. Itse ajattelin jättää viinin kauppaan, en siitä erityisemmin innostunut. Viini -lehti antaa juomalle kolme tähteä (laadukas ja hyvin tehty), mutta moittii kalliiksi.

Erikoiseristä löytyy myös illan viimeinen viini. Merf Cabernet Sauvignon 2015 (19,82 €) Yhdysvalloista, Washingtonista. Päärypäleenä Cabernet Sauvignon, mutta mukana myös Merlot 19% ja Cabernet Franc 1%. Täyteläinen, keskitanniininen, kirsikkahilloinen, herukkainen, kevyen luumuinen, suklainen, mokkainen, tamminen. Makeaa mausteisuutta, joulua, aroniaa. Viinissä on paljon amaronemaista hilloista hedelmää. Ruokasuosituksena lampaankare. Minä rakastuin tähän viiniin, enkä tarvitse sen kanssa edes mitään purtavaa. Menee ihan heittäen nautiskeluviininä ja jopa suklaakonvehtien kera. Nam. Viini -lehden arvioitsijat eivät tästä laillani innostuneet, antoivat kolme tähteä viidestä (laadukas ja hyvin tehty) ja pitivät kalliina. Tätäkin! Niin kuin lähes kaikkia tämän pruuvin viinejä. Höh.

Vaikka tämä oli osaltani kevään viimeinen Etiketti-lehden pruuvi, niin jonossa on parin pruuvin tarinat puhtaaksikirjoittamista vailla. On tulossa juttua mm. nousevista viinimaista sekä aasian makuihin sopivista juomista. Ne sitten syntyvät aikanaan......

Tähän kuvaan on hyvä päättää tämä ilta. Ja syksyn osalta olen jo ilmoittautunut pruuviin, jossa verrataan englantilaisia kuohuviinejä ja samppanjaa keskenään. Sitä odotan suurella mielenkiinnolla. Käy kurkkaamassa pruuvitarjonta täältä, klik.