Chorizo-siika yllätti!

Viehätyn resepteistä, jotka ovat jollain tavoin hivenen outoja ja/tai yllättäviä. Kun työystäväni ehdotti chorizo-siikaa illanistujaisiimme, en pistänyt hanttiin. Kun aineksiin vielä lisätään dijonsinappi, niin makuyhdistelmät tulisivat olemaan ennen kokemattomia.

Chorizo-siika
reseptin alkuperä hämärän peitossa

4 annosta

3-4 siikafileetä, koosta riippuen

dijonsinappia

tuoretta rosmariinia

chorizoviipaleita

oliiviöljyä

Siinä siis ainekset! Eipä ollut pitkä ostoslista. Siikafileet siistitään ja vähän pyöritellään öljytyssä uunivuoassa. Dijonsinappia levitetään fileille melko reippaasti, samoin tuoretta rosmariinia. Lopuksi koko komeus peitetään chorizoviipaleilla ja paistetaan 200 asteissa uunissa noin 20 minuuttia tai kunnes chorizon reunat kivasti käpristyvät.

Lisukkeeksi teimme suolalla ja pippurilla maustettuja sekä oliiviöljyllä valeltuja lohkoperunoita. Niitä paistoimme 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Eli ensin perunat uuniin ja sitten paiston puolessa välissä kalavuoka mukaan.

Toiseksi lisukkeeksi valmistimme huikean vihreän kastikkeen pakasteherneistä ja basilikasta.

Herne-basilikapyree (kylmä)

1 pss pakasteherneitä

½-1 ruukku tuoretta basilikaa

ripaus suolaa

vähän sitruunamehua

öljyä

Sulata herneitä vähän, mutta älä kuumenna. Laita kaikki ainekset kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella. Kastikkeen rakennetta voit säädellä lisäämällä öljyä tai tilkan vettä. Monikäyttöinen kastike vaikka pastan sekaan tai jopa leivän päälle.

Ystäväni lisäili ruokaan myös tätä Espanjasta tuomaansa maustetta, joten turha tätä on meidän kaupoista etsiä.

Maut yllättivät! Chorizo toi annokseen sopivasti suolaisuutta, sillä kalaan ei suolaa lisätty lainkaan. Ja miten dijon maistuikaan pehmeän pyöreältä. Voimakkaat maut eivät mitenkään jyränneet vaaleaa kalaa, vaikka vähän epäilin.

Valmistin saman ruuan äidilleni myöhemmin. Sillä erotuksella, että vaihdoin mausteisen chorizon melko voimakassuolaiseen bresaolaan (ilmakuivattua naudanlihaa). Onnistunut oli myös tämä kokeilu!

Ystävien kesken vietettyyn iltaan minä sain tehtäväkseni hankkia ruualle viinit. Espanjasta tai Portugalista. Joten valitsin molemmista. Olisittepa nähneet Alkon myyjän ilmeen, kun kerroin, minkälaiselle ruualle juomia etsin. Hän sanoi, ettei ole milloinkaan moista yhdistelmää maistanut, johon totesin, että en ole muuten minäkään. Ammattitaidolla hän kuitenkin meille juomat suositteli.

Illan kuohuva valikoitui puhtaasti sillä perusteella, että tätä oli Arabian Alkossa valmiiksi viilennettynä. Mutta Viinilehden löytö kuitenkin! Runsas ja paahteinen Bestheim Crémant d'Alsace Brut Premium (13,19 €) oli kyllä kieltämättä löytö myös meidän mielestämme. Erittäin kuiva, hapokas, keltaluumuinen, sitruksinen, briossinen, hennon pähkinäinen, paahteinen. Rypäleinä Auxerrois ja Pinot Blanc. Ja Viinilehdeltä Löytö -leiman lisäksi neljä tähteä (harmoninen, laadultaan erinomainen).

Portugalilainen vaihtoehtomme oli pirteä ja hedelmäinen Portal da Calcada Reserva Vinho Verde 2018 (9,98 €). Kuiva, hapokas, kypsän limettinen, päärynäinen, persikkainen, hunajameloninen, kevyen viherherukkainen, hennon yrttinen. Rypäleinä minulle täysin tuntemattomat Arinto ja Loureiro. Viinilehdeltä vaatimattomat kaksi tähteä (sopusuhtainen kokonaisuus) ja moitteet liian kalliista hinnasta.

Vertailukohde oli sitten Espanjasta. Ja koska visuaalisuus on tärkeä asia, huokailimme ensin, miten kaunis sininen pullo olikaan. Carallán Albariño 2018 (11,98 €) luokitellaan edellisen lailla pirteäksi ja hedelmäiseksi. Kuiva, keskihapokas, aprikoosinen, hunajameloninen, hennon klementiininen, kypsän ananaksinen. 100% Albariño. Viinilehti on antanut vuosikerralle 2017 kolme tähteä (laadukas ja hyvin tehty), tälle vuosikerralle ei valitettavasti löytynyt arvostelua.

Yhteenvetona sanoisin, että testaa tämä ruoka ja osta kuohuviini. Et tule katumaan, vaan yllättymään positiivisesti!