Omenanvihaajan hillot

Taustaksi on pakko kertoa pari faktaa. Ensinnäkin pihallani on parhaimmillaan/pahimmillaan ollut kymmenen omenapuuta. Nyt kai seitsemän (hmmmm, tästä huomaa kiinnostukseni asteen tai pihani laajuuden, kun en ihan tarkkaa määrää näin äkkiseltään osaa heittää). Toiseksi sekä rakastan, että vihaan niitä. Rakastan niitä, kun ne keväällä kukkivat. Sen muutaman päivän. Lopun aikaa enimmäkseen vihaan ja kärrään omenoita sekä roskiin että kompostiin. Vuosien varrella kaikki halukkaat ovat saaneet hakea omenoita pihaltani, olen jopa kaverin kaverin metsästävän miehen kautta saanut roudautettua niitä peurojen ja hirvien ruokintapaikoille. Mutta nyt olen yllättänyt itseni, sekä lähimmät ystäväni, jopa töissä sanottiin, että ei olisi ikinä uskottu tämän päivän koittavan. OLEN VALMISTANUT ITSE HILLOA OMISTA OMENOISTA. OMG. JA PISTE.

Teiniorjien keräämiä, maahan pudonneita, osin mädäntyneitä omenoita matkalla roskiin

Kaikki lähti siitä, että nuorin tyttäreni kyläili mummulassa eli äitini luona. He sitten laittoivat jakeluun kuvia, miten on tehty omenahilloa ja jotain marjahilloa, mitä lienee ja sitten oli näitä hilloja tungettu kuohuviiniin ja testailtu erilaisia makudrinkkejä (ja juu, tytär on täysi-ikäinen, vaikka ei aina ihan siltä näytä!). No, se sitten ohuesti harmitti ja ohimennen kysyin äidiltä (minä, 52 vuotias, ei oo edes totta), että mitenköhän sellaista hilloa oikein tehdään ja onko se vaikeaa...... Jep, jep, näemmä olin ollut siinä luulossa, että kyse on aivokirurgian tai rakettitieteen tyyppisestä asiasta :), sillä juurikaan yksinkertaisempaa hommaa ei ole olemassa.

Ohje menee näin:

2,5 kg omenoita (okei, alkuperäinen ohje sanoo, että 2 kg,

 mutta silloin hillosta tulee mielestäni ällömakeeta)

6 dl vettä

1 kg hillosokeria

Ja siinä se sitten olikin. Omenat lohkotaan kuorineen, siemenkota vaan pois. Kaikki kattilaan ja keitellään hissukseen, kunnes omenat on ihan höttöä. Sitten surautetaan sauvasekoittimella ja a vot, hillo on valmis. Jaoin hillon kolmeen eri osaan, joista yhden maustoin calvadoksella, yhden kanelilla ja yksi jäi kokonaan maustamatta eli on naturel. Tästä satsista tuli 11 kpl 3 desin purkkeja. Purkit sitten vaan pakkaseen ja se oli siinä tämä säilöntäproggis. Todella helppoa, eikä paljon mennyt edes aikaa. Seuraavaan satsiin ajattelin kokeilla mausteiksi minttua (itse kasvatettua karjalan minttua!), inkivääriä ja tummaa rommia. Eli hurahdus on tapahtunut...... Pitkään sitä odoteltiinkin! Peurat jää nyt nuolemaan näppejään.....tai sorkkiaan......