FoodLovers Lahes

Suomen Gastronominen seura valitsi vuoden ravintolaksi lahtelaisen Roux'n. Kävimme siellä Viinisiskojen kanssa herkuttelemassa keväällä ja niistä hetkistä voit lukea täältä, klik. Joten kun kuulin, että Roux'n omistajat avaavat Lahteen toisen ravintolan, nimeltään Bistro Popot, päätin, että sinne on ilman muuta päästävä. Tästä tuli täydellinen retkikohde uudelle kerholleni, FoodLoverseille. FoodLoversien taustoista voit lukea täältä, klik.

Mutta koska juna Riihimäeltä Lahteen kulki yllättäin ajallaan, jäi meille sopivasti aikaa matkan varrella poiketa Taivaanrannan terassille. Nautimme siellä kuvan mukaisen matkajuoman. Sekä melko kovaäänisesti opettelimme Suomen 10 suurinta kaupunkia suuruusjärjestyksessä. Älä vaan kysy, että miksi..... Mutta siis viini oli Il Grillo Spumante Organic Sisiliasta, Italiasta. Raikas, hedelmäinen, hennon sitruksinen ja kukkainen luomuspumante, joka sopii myös vegaaneille. Ei Alkosta, vain ravintolamyynnissä.

Popot on muuten saanut nimensä siitä, että aikaisemmin samalla paikalla sijaitsi kenkäkauppa Nikkisen Kenkä. Sen liikkeen muistan jo nuoruudestani, oikeasti jopa lapsuudestani, sillä liike oli saman suvun omistuksessa vuodesta 1906 aina tämän kuluvan vuoden alkuun saakka.

Elokuiseen lauantai-iltapäivään olin varannut meille pöydän jo ennenkuin ravintola oli virallisesti avattu. Siitä johtuen jouduimme keskelle hieman hämmentävää tilannetta...... Pöytä oli varattu klo 15, enkä ollut lainkaan tietoinen vielä tunnin tarjolla olevasta tapasbuffeesta, jolloin muuta ruokaa ei ollut saatavilla. Henkilökunta pahoitteli kovasti tilannetta ja päätimme, että emme ryysi tapaspöytään tunnin ajaksi, vaan käytämme tunnin odottelun, mihinkäs muuhun, kuin samppanjan siemailuun. Listalta löytyi meidän monen suosikki, Deutz Classic Champagne Brut (97 € / plo ravintolassa ja 50,80 € Alkossa). Erittäin kuiva, hapokas, kukkainen, aromikas.

Tarjoilijamme tuli vielä uudemman kerran pahoittelemaan sitä, että nälissämme joutuisimme sen tunnin odottelemaan ja kertoikin, että olivat päättäneet keittiössä tarjota meille vähän tapaksia hyvitykseksi.

Pöytään tuotiin vadillinen herkullisen näköisiä ja makuisia tapasleipiä. Olimme oikein iloisia moisesta huomaavaisuudesta. Vaan emmepä me ymmärtäneet, mitä täällä tarkalleen ottaen tarkoitti käsite "vähän tapaksia"......

Emme siis todellakaan varautuneet siihen, että saimme myös kaikkea tätä.....

.........sekä vielä Charcuterie -lajitelman ja pikkelöityjä vihanneksia! Salaateista en ottanut kuvia. Olimme enemmän kuin häkeltyneitä!

Häkellystä huuhtelimme tilaamalla pöytään pullollisen italialaista Franciacortaa, voi onnen päivä sentään! La Marchesine Extra Brut (76,50 € / plo). Rypäleinä Chardonnay, Pinot Bianco ja Pinot Nero.

Näin se tunnin odottelu mennä muljahti varsin vauhdikkaasti ja olikin aika siirtyä varsinaisen dinnerin tai paremminkin myöhäisen lounaan pariin. Osa kerholaisista jätti alkuruuan väliin ja siirtyi tilaamaan suoraan vain pääruuan. Minä kuuluin niihin, jotka päättivät kaikesta jo koetusta yltäkylläisyydestä huolimatta edetä pitkän kaavan mukaan. Vatsanahkaa venytellen :) Omalta lautaseltani ja lasistani löytyivät seuraavat annokset ja viinit:

Alkuruokana sokerisuolattua lohta fenkolin, avokadokreemin ja kurkun kanssa (12,50 €). Sekä sille viininä Girolamo Dorigo Pinot Grigio Italiasta (63 € / plo), jota ei löydy Alkon valikoimista, vaan ainoastaan ravintolamyynnistä.  Annos oli erittäin kaunis ja herkullinen.

Pääruuaksi valitsin savustettua naudanposkea, grillattua valkokaalia ja endiiviä, sekä valkosipulipyreetä ja kirsikkachutneyta (22 €). Annos maistui hyvältä, mutta olisi mielestäni saanut olla hivenen lämpimämpi. Viinin kanssa kävi sitten niin, että otin tätä espanjalaista Muga Reservaa innoissani 24 cl ja sepä sitten maksoikin enemmän, mitä pääruoka. Eli kun lasillisesta olin maksanut pöyristyttävät 22,60 euroa, niin heti seuraavalla viikolla astelin Alkoon ja ostin pullon. Enää ei pullon 19,09 euron hinta tuntunut lainkaan kovalta. Näin ne asiat saavat perspektiiviä ja asettuvat uusiin asemiin. Alko luokittelee viinin vivahteikkaiden ja kehittyneiden joukkoon. Rypäleinä Tempranillo, Garnacha, Mazuelo ja Graciano. Keskitäyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, luumuinen, mausteinen, nahkainen, tamminen. Viini-lehti antaa tälle ihanuudelle neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen).

Tästä viinistä jäi elämään muistisääntö "Kuka muu muga", viitaten alunperin lahtelaisen Cheekin Kuka muu muka -biisiin. Vanhat ihmiset tarvitsevat tämmöisiä muistisääntöjä :)

Nähtiinpä pöydässämme myös simpukansyöjiä. Kilo sinisimpukoita valkoviinissä, aiolia ja ranskalaisia (17 €). Myös tämän, sinänsä herkullisen, annoksen osalta toivottiin, että se olisi ollut tarjolle tuotaessa höyryävän kuuma. Ei ollut. Siitä pieni miinus.

Jälkiruuaksi valitsin taivaallista suklaakakkua (9,50 €), joka todentotta maistui, kuten kuvasta voi havaita. Ja lasillisen Mas Amiel -jälkiruokaviiniä (11,50 € / 6 cl). Täydellinen viinin ja ruuan liitto. Amen..

Mahtava paikka, mahtava ateria. Kokonaislaskuni ei ollut aivan edullista bistrotasoa, koska nautitut juomat olivat hivenen kalliimman sorttisia.... 128,35 euroa minä tästä makujen ilotulituksesta pulitin ja joka lantti sai vastinetta. Varmasti tulen käymään uudelleen, koska nyt ne simpukat jäivät hivenen mieltä kaihertamaan..... Että jos nauttisi vain simpukoita ja samppanjaa. Houkutteleva ajatus!

Matkalla rautatieasemalle piipahdimme vielä Roux'ssa, ihan vaan pienen pienellä samppanjalla. Tällä lasillisella kruunasimme upean iltamme. Olen niin iloinen tästä uudesta kerhostani. Kerhosta, joka seuraavaksi suuntaa ulkomaille! Siitä vähän myöhemmin.

Kauppalehti Option numerossa 17/27.10.2016 Popot oli arvosteltu miljööltään neljän tähden ja palvelultaan kolmen tähden arvoiseksi. Ruoka oli saanut 14 pistettä, kun Roux'n vastaavat pisteet ovat olleet 16.

Kuvia

Ja koska kuvia tuli napsittua todella paljon, niin tykitänpä tänne loppuun vielä lisää Popot -tunnelmia.