Pruuvi: Ribera del Duero

Siskon kanssa tastingiin, jossa maistettiin vain ja ainoastaan punaisia viinejä Espanjan Ribera del Duerosta. Vielä pari vuotta sitten en olisi uskonut tätä päivää näkeväni, koska vielä silloin sisareni toinen nimi oli Riesling, eikä hän hädintuskin punaisia edes maistanut, vaan luovutti ne aina minulle ..... Sehän tässä nyt harmittaa!

Vaan siskoapa harmitti ensimmäinen viini tai siis paremminkin ensimmäinen juoma. Kyseessä kun oli alkoholiton punaviini Win 0.0 Red (8,99 €). Punainen, keskitäyteläinen, keskitanniininen, kuiva, kirsikkainen, punaherukkainen, kevyen vadelmainen. Sisko lennätti juoman sylkyastiaan todeten sen kelvottomaksi, minä taas jostain ihmeellisestä syystä pidin tästä kirpakan punamarjaisesta Tempranillo-mehusta. Muistiinpanoihini olin kirjoittanut, että käypänen mehu. Voidaan käyttää koko perheen glögin pohjaksi tai ruuanlaitossa punaviinin sijaan. Ei siis tyystin kelvoton!

Viinien kanssa tarjottiin patonkia ja manchego-juustoa. Juustopala oli siskolla ainakin tuplasti suurempi, mitä tämä minun pieni säälittävä suironi. Annoskateus.

Tempranillo-rypäle on kotoisin Pohjois-Espanjasta ja se tunnetaan ympäri maailmaa monella eri nimellä, joten mikäli kyseessä on lempirypäleesi, kannattaa nimet painaa mieleen. Tai ainakin muutama niistä....

Rioja: Tempranillo

Ribera del Duero: Tinta Fina

Katalonia: Ull de Llebre

Madridin ympäristö ja Duerojoen alue: 

Tinto de Madrid, Tinto Fino, Tinto del País, Tinto de Toro

Valdepeñas ja La Mancha: Cencibel

Luoteis-Espanja: Tinto de Santiago

Portugali: Tinta Roriz, Aragonez

Etelä-Afrikka: Tinta Roriz

Kalifornia: Tempranillo, Valdepeñas

Argentiina: Tempranilla

Tempranillon laajaan levinnäisyyteen lienee varmastikin syynä se, että sille riittää melko lyhyt kasvukausi ja se sietää sekä pakkasta, että kuumuutta. Tempranillo tuo viiniin paljon värejä, aromeja ja tanniineja. Aromeista mainitaan vaikkapa mansikka, kirsikka, neilikka, mausteet, tupakka. 

Ribera del Dueron alue oli 1970-luvulla tunnettu lähinnä kevyistä ja raikkaista roseviineistä, mutta sittemmin alueen arvostus on noussut huomattavasti hienojen ja korkealle arvostettujen punaviinien myötä ja se on tällä hetkellä Prioraton ohella Espanjan arvostetuin uusi viinialue. 95% tuotannosta on yhden lajikkeen viinejä, eikä sekoitteita valmisteta juuri lainkaan. Tempranillo on alueen sydän ja sielu, josta syntyykin ryhdikkäitä, kypsän hedelmäisiä ja täyteläisiä viinejä.

Alko jaottelee punaviinit viiteen eri makutyyppiin ja ensimmäisen setin kaikki kolme viiniä löytyvät ryhmästä "Mehevä ja hilloinen". Luokittelu on suuntaa-antava ja makuasia. Kouluttajamme totesikin, että hänen mielestään mikään näistä kolmesta seuraavasta ei välttämättä sovi tähän luokitukseen. Jotta näin. Sokeasti ei siis kannata luottaa.

Prado Rey 2015 (12,88 €) maistettiin ensimmäisenä ensimmäisessä kolmen viinin setissä. 100% Tinta Fina. Keskitäyteläinen, tanniininen, kirsikkainen, karpaloinen, mausteinen, kevyen vaniljainen viini veti suupielet vienoon hymyyn ja sisko piti tästä erityisesti. Tuore vuosikerta tuntui suussakin nuoruutena. Raikas, yrttinen, punamarjainen, maussa paljon hedelmää, kevyet tanniinit. Hyvää sellaisenaan, perjantaipulloksi. Viini -lehdeltä kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).

Tiempo Briego 2013 (16,69 €) löytyi lasista toisena. Täyteläinen, tanniininen, kirsikkainen, luumuinen, mausteinen, tamminen, kevyen vaniljainen, 100% Tempranillo. Savuisuutta, suklaata, tummaa mokkaa, tummaa kirsikkaa. Mahtava tuoksu ja syvä väri. Viini toimi erittäin hyvin manchegon kanssa. Pidin tästä kovasti ja loistavaksi viiniksi kehui myös kouluttajamme.  Vahvan makuisille liharuuille, lammaspadalle tai oikeastaan mille tahansa punaiselle lihalle. Viini -lehti on antanut kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty), kehuu luonteikkaaksi, mutta samalla moittii kalliiksi.

Viimeisenä ensimmäisessä maistossa oli Viña Pedrosa Crianza 2013 (25,40 €). Täyteläinen, tanniininen, kirsikkainen, luumuinen, vaniljainen, mausteinen, tamminen, 100% Tempranillo. Hyvin tumma, intensiivinen väri. Viinissä oli jo havaittavissa kehittyneitä piirteitä. Aivan mahtava viini! Pidin tästä erittäin paljon eli ilmeisesti hymynaamapiirroksista päätellen jopa edellistä enemmän. Viini -lehti antaa neljä tähteä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen), mutta edellisen lailla, kehuu luonteikkaaksi ja moittii kalliiksi. Grillatuille tummille lihoille sekä suolaisille ja koville juustoille.

Toiseen settiin oli otettu vertailun vuoksi mukaan yksi riojalanen viini. Ribera del Duoron viinit oli tässä maistossa luokiteltu luokkaan "Roteva ja voimakas", kun taas riojalainen luokkaan "Vivahteikas ja kehittynyt".

Maistetaanpa heti alta pois tuo riojalainen. Faustino I Gran Reserva 2004 (25,40 €), keskitäyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, karpaloinen, kevyen viikunainen, nahkainen, mausteinen. Rypäleinä Tempranillo, Graciano ja Mazuelo. Tuoksussa oli syksyn lehtiä, maamaisuutta, tallintaustaa. Ja jotain portviinimäisyyttä, ilmeisesti ikääntymisestä johtuvaa, olihan viini jo peräti 12 vuotias. Ehdottomasti tarvitsee seurakseen ruokaa. Viini -lehti on antanut täydet viisi tähteä (=luonteikas ja tyylikäs huippuviini).

Mitä sitä peittelemään, kolmen viimeisen viinin kohdalla vain hymyilin. Makuni on selkeästi roteva ja voimakas, sekä myös hinnakas.....

Raiz de Guzmán Crianza 2011 (18,90 €) on erittäin täyteläinen, tanniininen, tumman luumuinen, karhunvatukkainen, kirsikkainen, kevyen suklainen, tamminen, mausteinen, pitkä. 100% Tempranillo. Kypsytetty 15 kk tammessa ja 24 kk pullossa. Hyvin tumma ja intensiivinen väri, viskositeetiltaan raskas. Myös tuoksu on raskas, hivenen kehittynyt. Savua, viikunaa, mallasta, muhkeaa hedelmäisyyttä. Kertakaikkisen tyrmäävä viini. "Villasukkaviini", jonka voi hörppiä ihan omassa ainutlaatuisessa seurassaan takkatulen äärellä, mutta joka tietenkin paranee vielä hyvässä seurassa. Jos jostain syystä haluaa ruokaa vierelle, niin suurriista, lammas, pataruuat. Viini -lehdeltä hyvät neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen). Jatkoon!

Aalto 2014 (40,90 €) jää suomalaisen mieleen ainakin nimensä puolesta. Bodegas Aalto -tilalla ei ole mitään kytköksiä Suomeen, on vain arkkitehtuuria ihaileva viinitilanjohtaja, joka mietti tilalle ja viinille nimeä, joka olisi yhtäaikaa lyhyt, tunnettu ja vähän erikoinen. Tärkeää oli myös se, että nimi alkaa A-kirjaimella, jolloin viini automaattisesti aakkostuu ensimmäiseksi viiniarvioinneissa. Ovelaa. Lisää tilasta löydät täältä, klik. Viini on erittäin täyteläinen, erittäin tanniininen, karhunvatukkainen, tumman kirsikkainen, hennon neilikkainen, tamminen, kevyen vaniljainen, runsas, rodukas. Neilikka ja mansikkakin mainittiin. 100% Tinto Fino. Tuoksu oli erikoinen, en osaa sitä oikein muuten kuvailla. En osaa sanoa, että oliko ensimmäinen kokemus siitä hyvä vaiko huono. Viinistä pidin erittäin paljon, mutta tuskin tulen sitä hankkineeksi. Tai toisaalta, ostinhan juuri viikonloppuna ravintolassa samalla hinnalla valkoviinin, jota pidin edullisena..... Hmmmm. Enkä nyt yllättynyt lainkaan, että Viini-lehdeltä tuli täydet viisi tähteä (=luonteikas ja tyylikäs huippuviini). Täsmäreseptinä grillattua karitsankaretta. Nam.

Viimeisenä maisteluun kaadettiin Dominio de Atauta 2012 (39,90 €), 100% Tempranillo. Täyteläinen, tanniininen, karhunvatukkainen, tumman kirsikkainen, kypsän karpaloinen, suklainen, kevyen mustapippurinen, tasapainoinen, vivahteikas. Tuoksu oli hyvä, mutta vaatimaton. Tai toisinsanoen, minä en löytänyt siitä sitä, mitä muut löysivät. Maku puolestaan hurmasi, mikä pehmeys! Mustapippuria, suklaista tammea, toffeeta. Rypäleet ovat peräisin 60-70, jopa 100 vuotiaista köynnöksistä. Kelpaa kellariin säilöttäväksi. Ellei halua sulostuttaa elämäänsä samantein. Viini -lehti antaa kyllä kelvolliset neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen), mutta moittii hinnakkaaksi.

Loppuun vielä muutama kuva Arkadian Alkon koulutustilan rappukäytävästä. Sekin on hienosti remontoitu! Arkadian Alkon myymälän remontoiduista tiloista löydät puolestaan pari kuvaa täältä, klik.