Lähdimme siskon kanssa Etiketti-lehden pruuvin muodossa matkalle Australiaan, tervetuloa mukaan. Ohjelmassa yhdeksän viiniä, joista jokainen oli entuudestaan tuntematon. Mielenkiintoista maisteltavaa siis luvassa. Tuotekuvat on Alkon www-sivuilta.
Nämä pruuvit alkavat lähes poikkeuksetta kuohuvalla, näin myös tälläkin kerralla. Bird in Hand Sparkling Pinot Noir Rosé 2017 (18,30 €) viehätti ensisiemaisulla, mutta vaikutelma ikävä kyllä latistui melko nopeasti. Miten nopeasti viini muuttuikaan jollain tavoin platkuksi? Erittäin kuiva, hapokas, metsämansikkainen, kevyen persikkainen, hennon kirsikkainen, mausteinen ja mineraalinen. Adelaide Hills on yksi parhaita Pinot Noir -alueita Australiassa. Pinot Noir on viileän alueen rypäle ja vaikka eteläisessä Australiassa on erittäin kuumaa, niin rinteillä ilmasto on kuitenkin rypäleelle sopivan viileä. Viinistä löytyvä metsämansikan aromi on hyvin tyypillinen alueen Pinot Noireille. Viini -lehti antaa juomalle kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).
Australia on maailman seitsemänneksi suurin tuottajamaa ja ensimmäiset australialaiset rypäleet poimittiin vuonna 1791. Tosin niitä saatiin vain kahden rypäletertun verran! Tärkeä knoppitieto :) Todenteolla viininviljely on alkanut 1800-luvun puolivälissä ja varsinaisen viiniteollisuuden nousu on alkanut 1980-luvulla. Australiassa ei ole rajoittavia viinilakeja, joten hyvinkin innovatiiviset kokeilut ovat mahdollisia. Esimerkiksi viinipullojen kierrekorkki on kehitetty juuri Australiassa.
Australian ruokakulttuurissa on vahva brittiläinen ja saksalainen perimä, mutta toisaalta ruokakulttuurissa koko maailma sulautuu yhteen, koska vaikutteita ammennetaan paljon myös Thaimaasta, Intiasta, Kiinasta ja Japanista. Grillata voi kaiken, mutta klassikkoja ovat nauta ja lammas. Tuoreita mereneläviä, kuten kampasimpukoita ja mustekalaa, käytetään paljon. Myös kokonaisena paahdettu kana kuuluu australialaiseen ruokapöytään. Vallalla on vahva arvostus ruokaa ja omia raaka-aineita kohtaan.
Valkoiset lajikkeet
Valkoisista rypälelajikkeista käytetyimmät ovat Chardonnay, Semillon ja Riesling. Joko lajikeviineinä tai blendeinä. Suosittuja sekoitteita ovat Chardonnay+Semillon ja Sauvignon Blanc+Semillon. Chardonnay on hyvin ympäristöönsä mukautuva rypäle, viileässä ilmastossa siitä saadaan sitruksisen hapokkaita viinejä ja lämpimässä puolestaan pehmeän trooppisen hedelmäisiä. Semillon on Bordeaux-lähtöinen rypäle ja siellä nimenomaan tuttu makeista jälkiruokaviineistä. Semillon on nuorena sitruksinen ja ruohoinen, ikääntyessään taas hunajainen, voinen ja pähkinäinen. Rieslingin suurin tuottajamaa maailmassa on Saksa, mutta Australia tulee toisena. Limeä, sitruksisuutta, lemon curdia ja persikkaa, ei niinkään mineraalisuutta ja petrolisuutta, mitä taas Saksan Rieslingeissä. Lähdetäänpä maistelemaan!
Audrey Wilkinson Semillon 2016 (16,11 €). Kuiva, hapokas, viheromenainen, valkoherukkainen, klementiininen, kevyen nektarinen. Sitrusta ja nokkosta. Tuottaja lupaa jopa 10 vuoden ikää, joten parin vuoden kuluttua viini saattaa olla jo ihan ok. Sillä nyt minun mielestäni se oli vetisen värinen ja mitätön maultaan. Tosin taisin olla ainoa, joka oli tätä mieltä! Toiset puhuivat runsaasta mausta, joka kestäisi runsautta myös ruuan suhteen. Kreikkalaiset fetapiiraat mainittiin. Ihan kuin laseissamme olisi ollut tyystin eri viinit...... Audrey Wilkinsonin tilalla on viinintuotanto aloitettu jo 1850-luvulla ja se sijaitsee Hunter Valley'n alueella, joka on Australian ensimmäinen viinialue.
Hardy's HRB Riesling 2015 (24,99 €). Kuiva, hapokas, kypsän limettinen, hennon viherkukkainen, yrttinen, kevyen petrolinen. Jopa öljymäinen. Että niin se petroli sitten vaan sieltä pomppasi esiin, vaikka juuri oli todettu sen olevan saksalaisille rieslingeille tunnusomaista. Ihan perinteisellä rieslingin autotallimeiningillä nyt mentiin, ilmeisesti poikkeus vahvistaa säännön. Pidin tästä erittäin paljon, rankkasin valkoviinien ykköseksi, mutta hinta vähän pistää miettimään hetkeä, johon tämä tulisi ostettua. Loistava makupari parsalle hollandaisekastikkeen kera. Nam! Kouluttajamme vinkkasi tämän olevan hapokkuutensa vuoksi hyvä aperitiivi, ruokahalun herättäjä. Rypäleet viiniin on saatu kahdelta alueelta, Claire Valley'sta ja Tasmaniasta. Claire Valley'n alueelle tyypillistä on suuret lämpötilaero, jopa 40 astetta päivän aikana. Alueella tuotetaan Australian parhaat Rieslingit. Tasmaniassa taasen on maaperä ja ilmasto kuin Champagnessa ja siellä tuotetaankin erinomaisia kuohuviinejä. Thomas Hardyn tila on myös ensimmäisten joukossa perustettuja ja on toiminut jo 1800-luvulla. Viini kuuluu Alkon erikoiserävalikoimaan, joten jos tätä mielit, on syytä olla nopea.
Kolmantena valkoviininä maistossa oli Vasse Felix Filius Chardonnay 2016 (21,94 €). Kuiva, hapokas, viheromenainen, keltaluumuinen, hunajameloninen, mineraalinen, tamminen, tasapainoinen. Löysimme myös toffeeta ja runsasta keltaista hedelmää. Viini on ollut 9 kuukautta ranskalaisessa tammessa ja niistä 20% on ollut uusia tynnyreitä. Margaret Riverin alueen viinintuotanto on melko nuorta, alkanut vasta 1970 -luvulla, mutta siitä huolimatta sieltä saadaan parhaat Chardonnayt ja Australian premium-tason viineistä 20% tulee täältä. Alue tunnetaan myös surffareiden paratiisina. Pidin tästä viinistä, tosin edellistä hivenen vähemmän. Sisareni, joka
Punaiset lajikkeet
Etelä-Australia on erittäin kuumaa ja kuivaa aluetta, jolla minimalistinen viinialueiden kastelu on kuitenkin sallittua. Ilmasto-olosuhteista johtuen alueella esiintyy vain vähän kasvitauteja. Täällä tuotetaan 50% kaikesta Australian viinistä ja tärkein lajike on Shiraz, mutta myös Cabernet Sauvignonilla on vankka jalansija. Punaisten lajikkeiden blendeistä kenties tunnetuin on GSM = Grenache, Shiraz ja Mourvedre. Etelä-Australian kansainvälisesti tunnetuin alue on Barossa ja sieltä tarkemmin Barossa Valley ja Eden Valley.
Koska Australia on hyvin eristyksissä, on siellä säästytty myös viinikirvan tuhoilta ja niinpä heiltä löytyy köynnöksiä, jotka on todellakin istutettu jo 1850 -luvulla. Ihan huikeaa! Euroopassa kun 60 vuotiaita köynnöksiä pidetään todella vanhoina, niin täällä voi lisätä vielä sata vuotta päälle.
Barossan alueen ykkösrypäle on Shiraz (Euroopassa Syrah). Muhevaa karhunvatukkaa, tummaa kirsikkaa, pippurista mausteisuutta, suklaata, lakritsaa. Mc Laren Vale on toinen tunnettu Shiraz -alue. Cabernet Sauvignon'sta löytyy puolestaan mustaherukkaa, yrttisyyttä, tummaa suklaata, minttua ja mausteisuutta. Grenachea käytetään osana GSM-blendissä, mutta siitä toki valmistetaan myös lajikeviinejä. Aromeina tummaa vadelmaa, mausteisuutta, maanläheistä lämpöä. Mourvedrestä löytyy taasen mustikkaa, luumua, karhunvatukkaa, mausteisuutta, kukkeutta. Australialle omaleimaista on joistain punaviineistä löytyvä eucalyptuksen aromi. Lähdetäänpä maistelemaan, mitä oikein löytyykään!
Kaikki kolme punaista olivat todella tummia väriltään, viimeisin lähes musta. Ne olivat olleet vähintään 6 tuntia auki, kaadettu ensin karahviin ja sitten takaisin pulloon. Paitsi kolmas, joka koko 6 tunnin ajan hengitteli karahvissa.
Richard Hamilton Colton's GSM 2015 (14,69 €), 50% Grenachea, 30-35 % Shirazia, 15-20 % Mourvèdrea. Täyteläinen, tanniininen, mustaherukkainen, boysenmarjainen, kevyen suklainen, mausteinen, tamminen, roteva. 20 kuukautta ranskalaisessa tammessa tuo viiniin runsautta. Tasapainoinen, moniulotteinen, vaikkakaan en Grenachelle tyypillistä mansikkaista aromia löytänytkään. Niin todellakin viini minun makuuni! Loistava hinta-laatusuhde. Juoma on ollut myös Viini -lehden makuun, koska siellä arvioitsijat ovat palkinneet tämän neljällä tähdellä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen) ja kehuneet edulliseksi ostokseksi. Katsoin, että paikallisessa Alkossa tätä löytyy vain neljä pulloa, joten haen niistä pari ja julkaisen tämän tekstin vasta sen jälkeen :) Richard Hamilton Wines'n historia ylettyy myös sinne 1800-luvulle, kuten lähes kaikkien tässä pruuvissa olleiden tuottajien. McLaren Vale on Australian viinialueista kaikista lähimpänä merta ja ilmasto onkin hyvin välimerellinen. Ehkä juuri siitä johtuen alueella suositaan paljon eurooppalaisia lajikkeita.
Fraser Gallop Parterre Cabernet Sauvignon 2013 (32,90 € Alkon tilausvalikoimassa), josta päärypäleen lisäksi löytyvät myös Merlot ja Malbec. Täyteläinen, keskitanniinen, tamminen, mustaherukkainen, luumuinen. Rosmariinia, salviaa, minttua, eukalyptusta, jopa lyijykynää ja vihreää paprikaa. Paprikahavainnostani olin hivenen innoissani, tunnistin sen niin selkeästi, heti ensimmäisellä nuuhkaisulla. Onko viininenäni kenties kehittynyt? Voimakas, elegantti Bourdeauxin punaviineistä (etikettiä myöten) inspiraationsa saanut juoma. Käsinpoimitut rypäleet ja viini kypsytetty 18 kuukautta ranskalaisessa tammessa, joista 40 % uusia tynnyreitä. Laatuviini, jolle tuottaja lupaa säilyvyyttä 15 vuotta. Pidin tästä viinistä, mutta hinta rajoittaa riemua. Ehkä joululahjaksi itselle?
Hewitson Ned & Henry's Shiraz 2015 (19,98 €) veti kyllä suupieliä hymyyn. Täyteläinen, tanniininen, karhunvatukkainen, kirsikkainen, kevyen oliivinen, vaniljainen, yrttinen. Barossa Valley'n alueelta, 160-170 vuotiaista köynnöksistä. 12 kuukautta ranskalaisessa tammessa kypsynyt ja kaikki tynnyrit uusia. Tammisuus ei kuitenkaan tuntunut maussa, mikä voi johtua vaikkapa siitä, että emme tiedä tynnyreiden kokoa. Mitä suurempi tynnyri, sitä miedompi tammisuus viinissä. Emme myöskään tiedä tynnyrin "paahtoastetta". Tynnyrit paahdetaan ennen käyttöä, joko kevyesti tai vähemmän kevyesti. Sekin vaikuttaa tynnyristä irtoaviin aromeihin. Oiva, minun makuuni oleva elegantti viini. Sopii juustoille tai ihan vaan itselle. Hewitsonin tila on selkeästi nuori, aloittanut vasta 1990 -luvulla. Mainittavaa on kuitenkin se, että tämän Australian mittapuun mukaan keskisuuren tilan tuotannosta peräti kolmasosa tuodaan Suomeen! Hewitsonin tuotteista Miss Harry on ollut vanha rakkauteni, tästä kenties tulee uusi. Työkaveri puolestaan kehui Le Secateuria, joten eiköhän laiteta sekin kokeilulistalle. Ned & Henrylle Viini -lehti on antanut neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen), aivan kuten kaikille muillekin Hewitsonin tässä mainituille tuotteille. Laatukamaa siis!
Ben Glaetzer Amon-Ra Shiraz 2015 (70,28 € Alkon erikoiserä) oli viini, joka äänestettiin illan voittajaksi. Erittäin täyteläinen, tanniininen, luumuhilloinen, mustaherukkainen, tumman kirsikkainen, tamminen, lämmin, pitkä, erittäin kallis. Siis ihan nyt vaan liian kallis, mutta olihan se hyvää! Ohuelti kuitenkin jäi mietityttämään se, kuinka paljon hintalappu vaikutti niin omaan, kuin muidenkin maistelijoiden mielipiteeseen. Että oliko tämä todella näin hyvää? Niin tai näin, tämä egyptiläisten jumalten kuninkaan (Amon-Ra) viini oli kuitenkin harvinaista herkkua. Tila tuottaa tätä maksimissaan 1000 laatikkoa vuodessa ja mikäli muistan oikein, niin Suomeen siitä saatiin 25 pullon erikoiserä. 16 kuukautta tammessa kypsytetty ja tammesta 95 % on ollut ranskalaista ja 5 % amerikkalaista. Tuottajan lupauksen mukaan viini olisi 15 vuotiaana parhaimmillaan.
Viimeiseksi saimmekin varsinaisen yllärin. De Bortoli Woodfired Sparkling Shiraz (18,29 €), kun ei ole varsinainen kuohuviini, vaan kuohuva punaviini! Täyteläinen, vähätanniininen, karhunvatukkahilloinen, herukkainen, tumman kirsikkainen, kevyen kukkainen, hennon mausteinen, pirskahteleva. Ja OUTO. Tai toisin sanottuna mielenkiintoinen, erikoinen, yllättävä. Tämä on oudon määritelmä, kun ei haluta suoraan sano jotakin oudoksi. Prosecco-menetelmällä valmistettu, pari kuukautta ranskalaisessa tammessa kypsytelty. Lasiin kaadettaessa kuohuu melko voimakkaasti, mutta kuohu laantuu nopeasti, eikä mitään kuplia ole. Lasia pyöräyttäessä kuohu nousee uudelleen. Tämä on australialaisten joulujuoma! Joulu kun osuu heille kuumimpaan keskikesään, niin silloin tämmöinen kepeän kuohuva, viilennettynä tarjottava juoma on sangen paikallaan vaikkapa tapaksien tai alkupalojen kanssa tarjottuna. Eli Australian oma juttu, jota ei ole missään muualla. Kukaan meistä ei äänestänyt tätä illan ykköseksi, mutta varmasti kaikki pitivät mielenkiintoisena (siis outona) uutena tuttavuutena. Viini -lehti antaa tälle kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty), mutta moittii kalliiksi.
Nyt on Australia käsitelty tältä erää, siskon kanssa on paikat jo varattu toukokuiseen Italia-pruuviin. Sitä odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti