Wino on kehuttu ja suosittu, myös ruokaa tarjoava alkuviinibaari Kalliossa, Fleminginkadulla. Olen täällä piipahtanut kerran aikaisemminkin, silloin siskojen kanssa. Tarinan tästä siskosten Kallio -kierroksesta, sekä tarkempaa kuvausta ravintolasta voit lukaista kirjoittamastani jutusta täältä, klik.
Tällä kerralla illan aiheena oli työporukan palkintoillallinen, viiden ruokalajin menu ja toisin kuin viimeksi, nyt oli pöytä varattuna, eikä ollut mitään edellisen kerran kaltaista sähläämistä, joten eiköhän siirrytä syömään!
Tokihan kuitenkin aloitimme illan kuplivalla, tietysti! Champ Divin (60 €/pullo), zéro dosage, non vintage Crémant Ranskan Jurasta. Tässä perinteisellä menetelmällä (ns. samppanjamenetelmällä) valmistetussa viinissä yhdistyy montakin mielenkiintoista asiaa. Samppanjamenetelmää EI SAISI muuten mainita muiden kuin Champagnen AC-alueen samppanjoiden yhteydessä, muulloin PITäISI puhua perinteisestä menetelmästä (methode traditionelle, methode classique tms.). Yritetään muistaa.... Ranskassa tuon alueen ulkopuolella, mutta perinteisin menetelmin valmistettu kuohuviini tunnetaan nimellä Crémant. Crémantien joukosta löytyy todellisia helmiä, eikä suotta puhuta siitä, että niistä laadukkaimmat ovat jo varsin varteenotettavia samppanjan haastajia. Erityisesti Alsacen alueen Crémantit ovat olleet omia suosikkejani. Ja sitten Juraan. Alueena Jura sijoittuu Ranskan itäosaan, Bourgognen ja Alsacen eteläpuolelle, Sveitsin rajalle.Viime vuosina Jura on kovastikin herättänyt kiinnostusta viininharrastajien keskuudessa, sillä alueella viljellään yleisesti vain kolmea eri rypälettä, jotka juurikaan eivät ole levinneet Juran ulkopuolelle. Kannattaa siis maistaa ja tutustua, mikäli juralainen kohdalle osuu.
Viiden ruokalajin menu koostuu ruokalistalta löytyvistä annoksista. Jos haluat, yllätyksellisyys säilyy, eikä sinulle etukäteen kerrota, mitä on tulossa.
Ensimmäisille kahdelle alkuruualle valitsimme valkoviinin. Tai on myönnettävä, että tarjoilijamme valitsi sen, koska viinilistan sisältö oli ainakin minulle tyystin tuntematonta. Ranskassa pysyimme edelleen, tarkemmin Beaunen lähistöllä Bourgognessa, Fanny Sabre Bourgogne Blanc (69 €/pullo). 100% Chardonnay.
Ensimmäinen alkuruoka ei ollut minulle ihan läpihuutojuttu. Inhokkilistani on lyhyt: silli, silakka ja hapankaali. Ja tässä sitten todellakin lautasen täydeltä silakkaa. Silakkaa ja kirjolohenmätiä. Rapeutta tuomassa fenkolinsiemeniä. Minun makuuni turhan etikkainen ja SILAKKAINEN, kaikki muut kyllä pitivät annoksesta, joten varmaankin se oli onnistunut :)
Toiselle alkuruualle kuva ei valitettavasti tee oikeutta, vaikka eri kuvakulmia kokeilinkin. Valkoparsaespuma (espuma=vaahto), lisänä fermentoitua sitruunaa, mustajuurta sekä keltajuurisipsejä. Mikä kuohkeus! Vaahto oli käsittämättömän kuohkeaa ja koko annos herkullinen. Paljastan jo, että tämä oli illan suosikkiannokseni. Ja siksikin olisi ansainnut paremman kuvan......
Pääruokiin lähdimme punaviinillä. Saman tuottajan kevyen kepeällä, heleän värisellä Fanny Sabre Bourgogne Rougella (60 €/pullo). 100% Pinot Noir. Lisää Fanny Sabresta ja hänen viineistään löydät täältä, klik.
Kampelaa, punajuurta ja pinaattia luki menussa. Kevyesti paahdetun kalan seurana vielä keltajuurta ja lehtikaalta eri tavoin. Erittäin kaunis ja herkullinen annos. Ehkä ripaus suolaa olisi ollut paikallaan.....
Toisena pääruokana paahdettua ankanrintaa, fenkolia ja appelsiinia. Kauniin oranssi porkkanapyreekin pilkottaa tuolta välistä ja päälle on vielä ripoteltu fenkolin siemeniä. En ole ankan ystävä, mutta vaikka tämä oli aavistuksen sitkeää tai veitsi huono, niin maku ei ollut hullumpi. Erityisesti pidin tuosta rapsakasta pinnasta. Ja fenkolista. Fenkoli vaan on niin hyvää!
Jälkiruoka ei ole täydellinen ilman jälkiruokaviiniä. Monbazillac Cuvée du Château 2007 (9 € / 8 cl) löytyy yllätyksekseni myös Alkon tilausvalikoimasta (39,90 €). Makea, keskihapokas, hunajainen, trooppisen hedelmäinen ja persikkainen herkkupommi Ranskasta.
Jos oli herkkua jälkiruokaviini, niin kyllähän herkkua oli myös jälkiruoka. Suklaata ja raparperia. Suklaamousse, raparperisorbet, valkosuklaa. Nam! Raparperista tulee jotenkin keväinen olo, annos oli kaikinpuolin kaunis ja maukas.
Ravintolassa on hauskasti hyödynnetty vanhoja astioita. Kupit ja lautaset eivät välttämättä olleet koko pöytäseurueella samanlaiset, mutta se ei suinkaan haitannut. Ja voiko olla kultareunaista kuppia ihastuttavampaa tapaa tarjoilla espresso? Ei voi!
Voittajatiimi päätti illan hyvillä mielin. Kiitos ravintolalle ja kiitos mukanaolleille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti