Annantalo. Enpä ollut moisesta talosta aikaisemmin kuullut, vaikka onhan se ollut aina ihan tuttu näky Helsingin keskustassa. Vuonna 1886 alunperin kansakouluksi rakennettu upea uusrenesanssityylinen rakennus vehreällä puistotontilla. Aivan ytimessä, Kampissa. Tänä syksynä olen tullut talosta tietoiseksi siitä syystä, että 4,5 vuotias tyttärentyttäreni aloitti siellä kuviskerhon. Ja nyt, kun olen tutustunut toimintaan, niin eipä voi kuin ihastella, miten huikea taiteen kurssitarjonta on helsinkiläisten lasten ja nuorten käden ulottuvilla. Kuvataidetta, keramiikkaa, arkkitehtuuria, grafiikkaa, tanssia, teatteri ja vaikka mitä! Tyttärentyttäreni on Pienet lumotut kädet -ryhmässä, jossa nämä pienet 4-5 vuotiaat tutustuvat taiteen ihmeelliseen maailmaan yhdessä vanhemman kanssa. Ja melkeinpä sanoisin, että tyttäreni on kerhosta yhtä innoissaan kuin naperokin.
Annantalolla on viehättävän kotoisa lasten oma kahvila, Skidilä. Meillä oli siellä kolmen sukupolven pullahetki ennen kuviskerhoa. Perheen kuvataideharrastajille on muodostunut tavaksi myös syödä täällä päivällinen päiväkodin ja kerhoillan välissä, tällä kertaa napero veteli pinaattilettuja. Ja tietenkin myös pullan. Varsinainen pullahiiri kun on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti