sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Jäinen yllätys

Neljän sukupolven viikonlopun ohjelmaan kuului sienestyksen ja pienten ihmisten leikkien ihmettelyn lisäksi  myös yhteinen ateria. Vieraiden kunniaksi kaivoin pakastimesta tunnistamattoman lihaköntin. Perheen kesken tämmöisen riskin uskalsin ottaa. Olin sopinut tyttäreni kanssa varasuunnitelmasta, että mikäli lihasta tulee fiasko, niin aina ehtii Prismaan hakemaan broilerin rintafileitä päivällispöytään. Huoleni oli aiheeton, äitini tunnistin lihan peurapaistiksi, mutta pöydän ääressä silti vitsailtiin kauan sitten kadonneesta pakastetusta majavasta. Tarina, jonka todenperäisyydestä ei ole mitään takeita...... 



Tästä siis lähdin liikkeelle, reilun kilon painoinen jääköntti, ei mitään merkintää siitä, mitä on tai milloin on pakastimeen tuupattu. Ja unohdettu. Se ei pelaa, joka pelkää.....

Mausteinen peuran jääpaisti
Glorian Ruoka&Viini 8/2020
6-8 annosta

1 jäinen peuranpaisti (n. 1,2 kg)

Liemi
3 cm:n pala tuoretta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
1 l vettä
2 dl soijakastiketta
3/4 dl riisiviinietikkaa
1 rkl suolaaa
1 rkl hunajaa
3 tähtianista

Piparjuurimajoneesi
1 rkl piparjuurta raasteena
1½ dl majoneesia


Kuumenna uuni 75-80 asteiseksi. Laita jäinen paisti vuokaan ja kypsennä uunissa, kunnes lihan sisälämpötila on 62-65 astetta. Työnnä paistolämpömittarin kärki paistin keskelle, kun lihan on ollut uunissa runsaan tunnin. Kypsennykseen menee noin 6-7 tuntia. Näin sanoi ohje, mutta minulla paisti saavutti toivotun sisälämpötilan jo muutamaa tuntia aiemmin, mikä saattoi johtua siitä, että paisti oli muodoltaan litteähkö. Ja sivumennen on sanottava, että tässä vaiheessa liha ei näyttänyt, eikä tuoksunut mitenkään herkulliselta, joten olin henkisesti hyvinkin valmistautunut viime hetkellä tapahtuvaan pääruuan vaihtoon.....



Keitä liemi ajoissa, jotta se ehtii viilentyä kunnolla. Viipaloi inkivääri, kuori ja hienonna valkosipuli. Laita liemen aineet kattilaan ja kiehauta. Jäähdytä jääkaappikylmäksi.Laita kuuma, roseeksi paistettu liha kylmään liemeen vähintään 12 tunniksi, mielellään vuorokaudeksi. 



Viipaloi paisti, lämmitä hetki uunissa ja aseta tarjolle. Me kokosimme annokset valmiiksi. Muutama siivu paistia ja lisukkeena tarjottuihin maustettuun majoneesiin ja palsternakka-perunavuokaan löydät ohjeet tässä seuraavana.

Tee lihalle kastike sekoittamalla raastettu piparjuuri ja majoneesi keskenään. Majoneesin tein itse, ohje löytyy täältä, klik.


Palsternakka-perunavuoka
8 annosta

1 kg perunaa (yleis)
1 kg palsternakkaa
2-3 valkosipulinkynttä
2 tl suolaa
mustapippuria
½ tl muskottipähkinää
6 dl ruokakermaa
½ dl parmesaaniraastetta

Kuori perunat ja palsternakat. Viipaloi ne veitsellä tai monitoimikoneella 4-6 mm paksuiksi viipaleiksi. Kuori ja hienonna valkosipuli.



Kaada viipaleet reilun kokoiseen voideltuun uunivuokaan, lisää valkosipuli ja mausteet. Sekoita hyvin, vaikka käsin. Tasoita sitten pinta ja kaada kerma päälle. Kerman vaihdoin kauramaitoon, niin pieni maitoallerginen tyttärenpoikanikin pystyi tätä syömään. Ripottele pinnalle juustoa (tässä kohdin pikkumiehen annos siirrettiin omaan vuokaan). 

Kypsennä 200 asteisen uunin alatasolla noin tunnin ajan. Peitä paistoksen pinta leivinpaperilla, mikäli näyttää siltä, että se tummuu liikaa. 



Ja mitäpä muuta syötiin? Äitini oli toivonut sienikeittoa ja erityisesti vielä lakritsilla maustettua versiota, jota tarjosin siskojen rapujuhlilla loppukesästä, sitä sitten alkuruokana. Ohjeen keittoon löydät täältä, klik.


Aivan täydellinen pari sienikeitolle oli vivahteikas ja ryhdikäs saksalainen Ruppertsberger Imperial Riesling (12,98 €) Pfalzin alueelta. Kuiva, hapokas, viheromenainen, persikkainen, sitruksinen, mineraalinen, kevyen yrttinen. Viinilehti arvioi kolmen tähden arvoiseksi, laadukas ja hyvin tehty.


Ja niin paljon kuin nautinkin äitini, sisarteni, sisaren pojan perheen ja tyttäreni perheen seurasta, niin yksi parhaita hetkiä oli kuitenkin sunnuntaiaamuinen sieniretki tyttären kanssa. Tähän on nykyään ollut harvemmin aikaa ja mahdollisuutta. Me molemmat rakastamme metsiä, sieniä, hyvää ruokaa ja kuinka monet kerrat olemmekaan kolunneet metsiä sienikopat heiluen. Välillä vähän enemmän saalista saaneina, välillä vähän vähemmän. Nyt oli enemmän!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti