Syksyisiä hillohommia

Vanhassa talossani on vanha puutarha ja siellä vanhoja omenapuita. En ole puutarhaihminen, en todellakaan. Omenapuihin, joita pihaltani tällä hetkellä löytyy kuusi kappaletta, minulla on eräänlainen viha-rakkaussuhde. Keväisin kukinta-aikaan rakastan niitä, voiko mitään niin kaunista ollakaan, kuin valkeat omenankukat? Kukinta on vaan harmillisen pian ohi ja sitä seuraa neutraalin suhtautumisen aika, joka kestää syksyyn. Syksyn tullen tunteet kääntyvät vihan puolelle. Mihin hittoon tungen kaikki omenat? Olen lahjoittanut niitä sekä ihmisille että peuroille, tunkenut roskiin, kompostoinut, kaivanut maahan. Harvemmin valmistan niistä mitään. Tai siis en oikeastaan koskaan valmista mitään. Tätä asiaa on vaikea avata, näin vaan käy. En hilloa, en mehusta, en tee omenahyvettä, enkä -piirakkaa. En yhtikäs mitään.

Kahdeksan vuotta sitten tosin tein hilloa. Ja nyt sitten heti taas uudelleen. Peräti kahta sorttia. Sitten kohtaus meni ohi.

Lakritsinen omenahillo uunissa

Hellan ja viinilasin välissä -blogi

2,5 kg omenaa lohkoina, kuorimattomina

400 g kookossokeria

3 tähtianista

1 kanelitanko

Lado omenalohkot korkeareunaiselle uunipellille. Lisää sekaan sokeri ja sekoita hyvin. Lisää vielä tähtianikset ja kanelitanko. Laita 150 -asteiseen uuniin 1-1,5 tunniksi. Sekoita muutaman kerran paiston aikana. 

Poista tähtianikset ja kanelitanko, soseuta hilloksi sauvasekoittimella tai monitoimikoneella.

Itse en laittanut sokeria näin paljon. Kaapissa oli kookossokeria avattu 280 g pussi , josta oli käytetty vain vähän. Sokerimäärä oli mielestäni makeuden kannalta aivan riittävä, mutta tämähän on makuasia.

Uuniomenasose

Kodin Kuvalehti

1-2 kg omenoita (laitoin noin 2 kg)

½-1 dl sokeria

kanelitanko

Lohko omenat, poista siemenkodat, kuoret saa jäädä. Laita kaikki ainekset uunivuokaan ja anna omenoiden pehmetä 150-asteisessa uunissa 1½-2 tuntia, sekoittele välillä. Poista kanelitanko, soseuta hilloksi sauvasekoittimella tai monitoimikoneella.

Varsinainen marttameininki, kuten kuvasta näkyy. Harvinaista kuvamateriaalia! Uuniomenasose ei tarvitse paljonkaan sokeria, koska uunissa paahtuessa omenoista itsestään tulee makeita. Ja ajattelin hilloa tehdessäni myös 5-vuotiasta tyttärentytärtäni, että kun hillot kuitenkin hänen aamupuuroonsa päätyvät, niin siinäkin mielessä vähempi lisätty sokeri on parempi.

Silloin kahdeksan vuotta sitten perinteisellä hillosokerimenetelmällä sain samasta määrästä omenoita peräti 11 rasiallista hilloa, nyt kumpikin resepti tuotti vain kolme purkillista, joten jos haluat määrää, käytä hillosokeria, jos taas tiukempaa koostumusta, niin sitten omenat uuniin.

Ja koska välineillä on väliä, niin kyllähän tämä ponnistus sujui huomattavasti sukkelammin tällä Fiskarsin omenanlohkojalla. Suosittelen, oli kyllä näppärä vekotin! Kertapainalluksella siemenkota on irti ja omena kahdeksana tasakokoisena lohkona.

Välineurheilu jatkui pihalla. Hankin Gardenan omenankerääjän, josta olin jo pitkään salaa haaveillut. Olin ajatellut, että se on varmaan ihan lelu, mutta sitten mietin, että kuuskymppiä on pistetty menemään hullumpiinkin asioihin, joten nyt tämä minulla on. Ja en luopuisi, näppärästi käy keruuhommat, ei tarvitse enää naapureille pyllistellä!

Silloin kahdeksan vuotta sitten minulla oli seitsemän omenapuuta, nyt kuusi. Mitä yhdelle tapahtui? Lahjoitin sen naapurustossa asuvalle junakaverilleni. Hän haki sen moottorisahalla ja peräkärryllä 😉 Nykyisin siitä omenapuusta on iloa varmastikin monessa eri keittiössä puisten paistinlastojen muodossa.