Joukkomurha puutarhassa

Tyttäreni sen huomasi käydessään luonani parin päivän visiitillä.  Puutarhan laitimmaiset osat ovat tyystin lehtokotiloiden valtaamat. Siellä ne nilviäiset syödä rouskuttavat pensaita ja lisääntyvät lähestulkoon silmissä. Tyttäreni ei moista siedä. Joukkomurhan suunnittelu sai alkaa.

Ensin hän keräsi tyyppejä muovipusseihin. Ja talloi nurmikko rapisten niitä saappailla tuusannuuskaksi. Tallotutkin yksilöt pitää kerätä pois, sillä tyypit syövät kuolleita kavereitaan ja lisääntyminen vaan kiihtyy entisestään. Tyttäreni käytti jopa niin äärimmäistä keinoa, että luopui osasta iltaoluitaan ja houkutteli oluenhimoisia niljakkeita lautaselle hukuttautumaan. Toivottavasti olivat onnellisesti hiprakassa kuollessaan.

Kaljakelluntakuva kai kuuluukin olla vähän epätarkka :)

Aamulla tytär lähti myrkkykauppaan. Hän kun ei antaisi periksi. Netistä löytyi myös lisää näppäriä listimisvinkkejä. Vertaistukeakin oli tarjolla. Suloinen myrkynkeittäjä on nyt ripotellut sinisiä rakeita ympäri pihaa. Se ei kuitenkaan ole mitään varsinaista myrkkyä, vaan rautafosfaattirakeita, joka on täysin luonnonmukainen tuote. Hän on myös kerännyt satoja kotiloita ja säästäen oluet itselleen, hukuttanut tyypit suolaveteen. Ne kuulemma kivasti "porisevat" hetken veteen pudotettaessa. Toivottavasti täällä tontilla ei kohta ole nilviäisten oikeuksien puolustajien mielenosoitusta!

Kummisedältään tytär haki lainaan järeän trimmerin ja antoi kyytiä tontin reunusheinikoille tuhoten pesintäalueita. Hämmentävää energisyyttä, väsyin ihan jo näitä tapahtumia seuratessani. Kaltaiselleni boheemille (=laiskalle) pihanomistajalle kaikki tämänsorttinen rehkiminen oli lähestulkoon liikaa. Kuulemma kaikki rikkaruohot pitäisi hävittää. Häh, nurmikkoni koostuu rikkaruohoista! Reunamien ryteiköt pitäisi hävittää, ei saisi olla risukasoja, eikä avointa lehtikompostia. Hei kamoon, luottaisin nyt siihen, että kun nurmikko säännöllisesti leikataan siskonpojan toimesta, niin kotilot pysyvät siellä reunamilla. Syökööt kaiken siellä. Kunhan pysyvät poissa mun mojitopellosta ja patiolta! Ne aion suojata rakeilla ja tarvittaessa jopa etanageelillä tehdyllä rajauksella, sillä ihan kaikkea minäkään en siedä :)

Taistelun käytetyimmät aseet

Lehtokotiloita kuulemma voisi myös valmistaa ruuaksi. Voin kyllä kertoa, että sitä lajia ei meidän koekeittiössä tulla kokeilemaan. Varsin työläältäkin se kuulostaa, sillä ensin kotilot pitää laitaa ns. detox-kuurille, syömään vaikkapa leseitä, kunnes niiden uloste muuttuu valkoiseksi. Huh ja missähän niitä sitten säilyttäisi tämän ajan? Eli vaikka Timbaalissa niistä on saatu aikaan herkullinen ateria ja etanat ovat yksi suurista herkuistani, niin annan tämän kokeilun silti olla.

Vielä sananen mojito-pellosta. Sain viime kesänä ystävältäni Karjalan mintun taimia, jotka väliaikaisesti istutin nurmikolle raivatulle pläntille. Vasta nyt, vuoden kuluttua, sain aikaiseksi siirtää ne jo alunperin ajateltuun paikkaan, josta ne eivät pääsisi valtoimenaan leviämään. Minttua ei kannata istuttaa kukkaistutusten (mitä minulla ei TODELLAKAAN ole) joukkoon, sillä se valtaa kaiken vallattavissa olevan tilan.

Tähän vielä säkillinen tuoretta multaa päälle ja se on valmiina istutuspuuhiin.

Siinä niitä suloisuuksia on valmiina leviämään! Hetki vain ja ensimmäiset mojitot nautitaan patiolla.