Kiss my Turku

Oikeastaan voi sanoa, että rakastan Turkua. Eikä suinkaan vähäisin syy siihen ole se, että se on kuopukseni kotikaupunki. On mahtavaa, että olen näin saanut hyvän syyn vierailla kaupungissa usein ja olen oppinut sitä myös paremmin tuntemaan ja siitä yhä enemmän pitämään.

Ravintoloita

Kesälomani siis alkoi parin päivän visiitillä lapsen luo. Ja koska hän (myös) on suuri hyvän ruuan ystävä, oli hän jo suunnitellut vievänsä minut uuteen suosikkiravintolaansa, Musiikkikahvila Sointuun. Tässä kohdin ei auta antaa ravintolan nimen, eikä varsinkaan julkisivun johtaa harhaan, sillä jo kuukausia sitten olin bongannut tästä kuppilasta kehuvia arvioita Eat.fi -sivustolta. Hauska sattuma oli, että suunnilleen samoihin aikoihin tuli tyttäreltä viesti tästä uudesta löydöstä. Joten ei kun sinne!

EDIT: Omistajavaihdoksen vuoksi Sointu sulkee ovensa 31.12.2016.

Ravintola ei kyllä suoranaisesti houkuttele astumaan sisään, näyttää enemmänkin sellaiselta keskikaljakuppilalta. Anteeksi vaan. Mutta sitten jo terassilla soiva vanha kotimainen musiikki 30-60 luvuilta antaa viitteitä tulevasta....

Sisustus myötäilee musiikkia..... Vähän sellainen vanhanajan jenkkidelitunnelma (suomalaisella musalla), kodikasta ja rentoa. En olisi yllättynyt, jos tarjoilijalla olisi ollut rullaluistimet.....

Minä tilasin tyttären suositteleman hevosburgerin (11,50 €), hän otti lohta kahdella tapaa (14,50 €) ja vävypoika oikaisi suoraan jälkkäriin, joka oli pannari (6 €). Ruokalista vaihtuu jopa viikottain ja on todella yllättävän mielenkiintoinen. Vai mitäpä sanotte esim. kukkakaali-kookoskeitosta hedelmäsalaatilla tai mansikka-basilika-fetasalaatista? Tarjolla on myös all day breakfast sekä pikkupurtavia.

Ja maistuiko? Todellakin maistui! Tyttäreni, joka oikeasti ravintolaan tullessaan hivenen inhosi lohta, oli aivan haltioissaan ja me molemmat kadehtien kuolasimme vävypojan pannaria.....

Seuraavana päivänä käväisin tyttäreni kanssa Soinnussa vielä pikalounaalla ja vetäisimme grillatut sandwichit (6 €), jotka olivat juuri niin rasvaisia ja rapeita, mitä niiden kuuluukin olla. Nam.

Toinen uutuusravintola oli japanilainen Karu. Aivan sattumalta kävelimme Karun ohi ensimmäisenä iltana, eikä tyttärenikään ollut bongannut tätä vasta kuukausi sitten avattua ravintolaa aikaisemmin. Eat.fi hehkutti, joten se vain vahvisti päätöstämme seuraavalle illalle. Emmekä todentotta katuneet, tulen käymään täällä jatkossa AINA Turussa käydessäni.

Meillä ei ollut pöytävarausta ja täytyy sanoa, että olimme todella onnekkaita (keskiviikko-iltana), että meille löytyi vapaa pöytä. Näytti, että lähestulkoon kaikilla tulijoilla oli pöytävaraus..... Menu oli laaja ja viinilista ilahduttava. Sisustus selkeä japanilais-skandinaavinen, jos nyt sellainen tyylisuunta edes on olemassa! Palvelu miellyttävää, mutta kannattaa muistaa, että kyseessä ei todellakaan ole mikään pikaruokala, vaan ruoka valmistetaan juuri sinulle ja se vie oman aikansa. Odotus palkitaan, sen takaan!


5,90 €

Oma viinivalintani oli itävaltalainen Loimer Lenz Riesling, Kamptalin alueelta, 7,80€/12 cl

Ebifurai - friteerattuja tiikeriravunpyrstöjä 9,90 €

Karaage - rapeaa kanaa, seesamisalaattia 8,50 €

Supreme sushilajitelma 18,90 €

Shake & Yakishake

Californiamaki

Jo alkupalojen kohdalla nousi onnen kyyneleet silmiimme (siis oikeasti, me ehkä hivenen voimakkaasti koemme näitä ruokaelämyksiä) ja kun illan päätökseksi meiltä kysyttiin klassinen kysymys, että maistuiko?, niin me kysyimme, että onko aikaisemmin kukaan asiakas pyörtynyt? Onnesta. Ei ollut. Ehkä pitävät meitä hulluina, mutta vankkumattomat fanit saivat, tytär on ollut siellä jo uudelleen. Menkää hyvät ihmiset ja nauttikaa! Tyttären kanssa haaveilemme nyt 49 €:n maistelumenusta päivän parhaista annoksista...... Olisikohan sen vuoro jo seuraavalla kerralla?

Viiniä

Olin myös päättänyt käydä läpi kaikki Turun viiniravintolat. Lähinnä sitä silmällä pitäen, että syksymmällä on suunnitteilla Gourmet-kerhon viinimatka juurikin Turkuun!

Ensimmäisenä kohteena oli jo tutuksi tullut Viinille -ravintola, joka ei myöskään ulospäin näytä kovinkaan "myyvältä".

Seuraksi sain tyttäreni, joka on ollut vannoutunut oluen ystävä, mutta hänet on viime aikoina yllättäen tavattu myös valkoviinin ääreltä.... Ravintola on valittu vuonna 2011 Viini-lehden toimesta vuoden viiniravintolaksi ja palvelu siellä onkin käsittämättömän asiantuntevaa ja ystävällistä, lisäksi viinilista on niin laaja (yli 200 nimikettä), että sen lukemiseen menee tovi jos toinenkin. Tyttäreni valinta kääntyi jo aikaisemmin makua miellyttäneeseen Chileen. Ja sieltä valikoitui maisteluun luomutuotantoa oleva Emiliana Adobe reserva Chardonnay 2011, Rapel Valley´n alueelta. Hinta 5,90 € / 12 cl.  Kovasti yritimme löytää tuoksusta trooppista hedelmää, grapea ja limeä, mutta aina se ei ole niin helppoa!  Oma valintani oli kuvassakin näkyvä itävaltalainen Leo Hillingerin Grüner Veltliner 2012, hinnaltaan 6,30 € / 12 cl. Maistelimme myös toistemme viinejä, mutta kumpikin piti omaa valintaansa parhaana. Tietenkin!

Laskumme kahdesta lasillisesta oli maltilliset 24,40 €, kun taas samaan aikaan ikkunapöydässä istuneen pariskunnan 4 lasillista punaviiniä ja napostelulautaset olivat huikeat 169,40 €. Toki näytti kyseessä olevan asiaan vihkiytyneet henkilöt, jotka tiesivät, mitä harvinaista herkkua siemailivat, mutta silti.....

Mahtavinta tässä ravintolassa palvelun ja valikoiman lisäksi on se, että saat kaikkia viinejä 4 tai 8 cl:n maisteluannoksina. Näin pystyt rakentamaan mielenkiintoisia 3-4 viinin minitastingeja. Listalta löytyy aina myös joku valmis tastingehdotus tai sitten voit rakentaa sen aivan oman mielesi mukaan tai pyytää ehdotuksen henkilökunnalta. Ja jokaiselle viikolle on myös oma viinisuositus, joka kannattaa testata.

Uusista viiniravintoloista testilistalle päätyi di Trevi, Wine bistro & Tapas bar. Ravintola oli sisätiloiltaan varsin viehättävä ja ruokalista kattaa tapaksien lisäksi vaikka mitä muita välimerellisiä herkkuja. Nyt emme kuitenkaan syöneet, vaan testissä oli nimenomaan viinit (tai siis tyttärellä jo tässä kohdin jälleen olut). Sisätilat näyttivät enemmänkin ruokailijoille tarkoitetuilta, sillä selkeää baaria ei ollut, joten päädyimme terassille. Terassilla oli itsepalvelu ja ilmeisesti se tarkoitti myös siivousta, sillä koko sinä aikana, mitä siellä olimme, ei pöytiä siivottu. Siitä iso boldattu miinus. Aion kuitenkin antaa tälle paikalle vielä uuden mahdollisuuden ja nimenomaan ruuan kautta.

Uusi kokemus oli myös Pinella, jonka terassi houkutteli poikkeamaan. Siinä kohdin kitalakeni kaipasi samppanjaa ja sitä tilatessani baarissa työskennellyt henkilö veti pingispallon kokoisen herneen nenäänsä. Ja vain siitä syystä, että viattomasti ja ystävällisesti kysyin, että milloin pullo on avattu. Hyi minua! Sain kuulla luennon siitä, kuinka monta pulloa samppanjaa päivässä ko. terassilla myydään, miten yksikään pullo ei ole ollut auki kuin maksimissaan edellisestä illasta, miten hän ei mitenkään voisi myydä huonoa tuotetta ja voin kyllä tuoda lasin takaisin, mikäli kuplia ei ole tarpeeksi. Huh hei ja haloo, ei siitä nyt pillastua olisi tarvinnut. Olin vain sitä mieltä, että jos maksan 12 € lasillisesta ja näen, että se kaadetaan avatusta pullosta, niin voin tämän kysymyksen esittää. Samppanja oli täydellistä, Deutzin laatujuomaa.

Ennenkokemattomista viiniravintoloista jäi vielä testaamatta E. Ekblom, joten myös seuraavalle reissulle on jotain uutta tiedossa. Vanhoista tutuista ja hyviksi koetuista on vielä erikseen mainittava Tintå, jonka viinivalikoiman lisäksi myös gourmetpizzat ovat jotain todella mahtavaa. Eli kyllä kulinaristi-kerholaisille vierailukohteita riittää!

Kaikkea muuta koettua

Tyttäreni oli vinkannut, että saattaisin pitää Apteekkimuseon sisäpihalta löytyvästä kahvilasta (join siis todistettavasti myös kahvia tällä reissullani). Ja voi, miten viehättävä paikka se olikaan! Ja mikäli et milloinkaan ole käynyt museon puolella, niin suosittelen myös sitä. Kahvilassa kahvi ja kakkupala maksoivat 6 euroa ja kun tuosta sievästä kuparipannusta tuli peräti kolme kupillista, niin hinta oli enemmän kuin kohdallaan.

Varalapseni oli puolestaan vinkannut mielenkiintoisesta kirpparista, joten tokihan Ihana Kirppis oli myös tsekattava. Kirppis oli todella siisti ja viehättävä, ei mikään peruskirpputori, kuten kuvista voit havaita.

Ja kun Turussa ollaan, et voi jättää käymättä torilla. Perustorimeininkiä sekä myös viimeisen päälle tyylikästä vihanneskauppaa.

"Iltakahvit" tulee usein nautittua joko Old Bankissa tai sitten Rennossa, josta kuvat ovat. Yhteinen nimittäjä näille kahvitteluhetkille on Jameson.....

Lomallani aion tehdä Turkuun vielä toisenkin retken, joten eiköhän sitten tulee lisää tarinaa viinistä ja varmasti uusia kuvia Karun annoksista. Ehkä jokilaivoillakin ehtisi piipahtamaan...... Sitä odotellessa vielä muutamia kuvia kaupungilta.