Turenki sijaitsee vain noin vartin junamatkan päässä kotikaupungistani. Silti on näyttänyt, että sinne on hyvin pitkä ja vaivalloinen matka, koska ehkäpä noin parin vuoden ajan olen ollut sisareni kanssa menossa Turengin Aseman ravintolan järjestämiin viini-iltoihin. Tästä pääsi tulemaan kaveripiirissä jo vähän vitsi, että ai jaa, TAASKO olette menossa, joten nyt, kun kuulimme Viiniä kesäillassa - kuohuvaa ja kuplivaa Turengin asemalla -tapahtumasta, emme hiiskahtaneet siitä sanakaan. Tai kyllä, mutta vasta sen jälkeen, kun olimme jo ilmoittautuneet! Voimalla viiden naisen lähdimme lopulta matkaan.
Turengin aseman rakennus on näyttävä, itsensä Albert Edelfeltin piirtämä, Suomen vanhin kaksikerroksinen rautatieasema. Lisää aseman mielenkiintoisesta historiasta voit lukea ravintolan sivuilta, klik.
Koska elokuinen ilta oli kaunis ja lämmin, tilaisuus järjestettiin ravintolan terassilla. Osittain katettu terassi oli viihtyisä, mutta ehkäpä olisimme kaivanneet vaikkapa tyynyjä tai muita pehmikkeitä puisille tuoleille ja sohville....... Ja koska olimme paikalla hyvissä ajoin, niin toki tartuimme terassin cava-tarjoukseen........
Illan menu oli houkutteleva! Tarjolla oli haukipateeta, sitruksen kanssa matalassa lämmössä kypsennettyä lohta, kuningasrapua, salaattia, taivaallista leipää ja tajunnan räjäyttänyttä kantarellikeittoa. Asemapäällikön Frouvan itse keräämistä sienistä.
Tilaisuuteen osallistui noin 20 henkeä, ruoka oli noutopöydässä, emmekä me ensikertalaiset olleet ihan varmoja, että miten ruokaa oli oikein mitoitettu tälle määrälle, joten otimme ensimmäisellä kierroksella sivistyneesti yhden palan kutakin lajia. Siis ensimmäisellä. Tarjottavaa riitti myös toiselle kierrokselle, sekä osittain myös kolmannelle. Alkuhuolemme oli siis aiheeton!
Hyvin lämpimästä säästä johtuen viinit kaadettiin laseihin yksitellen, etteivät ne lämpenisi liikaa. Ratkaisu oli hyvä, mutta vaati maistelijalta malttia, jotta pystyi testaamaan useampaa viiniä eri ruokalajien kanssa. Osa säilytti malttinsa, osa ei niinkään.......
Maistelussa oli kolme kuohuviiniä ja kaksi samppanjaa, jotka kaikki löytyvät Alkon perusvalikoimasta. Samppanjat tarjottiin yllätykseksemme laakeista laseista, niihin törmää erittäin harvoin.
Käsitelläänpä ensin kuohuviinit.
Espanjalainen Jaume Serra Brut (8,49 €) oli keväällä Helsingin Sanomien cava-testin yllätysvoittaja. Yllätysvoitto tyhjensi hetkellisesti Alkon hyllyt, kuten aina käy tuotteille, jotka saavat kehuja joko Hesarissa tai Kauppalehti Optiossa. Tämän erittäin kuivan, keskihapokkaan, sitruksisen, viheromenaisen ja kevyen paahteisen juoman sanottiin olevan verrattavissa laadultaan kaikkein kalliimpiin vuosikertacavoihin ja se on jo paljon se, kun kyse on kuitenkin alle kympin hintaluokasta! Viini -lehti on arvioissaan huomattavasti Hesaria maltillisempi antaessaan kaksi tähteä sopusuhtaiselle kokonaisuudelle, jonka hinta vastaa laatua. Viinioppaan Pekka Suorsa antaa viinille 86 pistettä = välttävä. Eli onpahan mielenkiintoista! Näissä tilanteissa korostuu se, että makuasioista ei todellakaan kannata kiistellä, vaan pitää antaa sen oman maun ratkaista. Ei ole oikeaa, eikä väärää!
Italialainen Soliga Prosecco Brut (9,98 €) on niin ikään saanut Viini -lehdeltä melko murskaavat arviot: yhden tähden helppo ja kallis arkiviini, kun taas Suorsa antaa 87 pistettä = hyvä. Viini on erittäin kuiva, keskihapokas, päärynäinen, kypsän sitruksinen ja kevyen mineraalinen. Päärynä nousee esiin hyvinkin voimakkaasti tuoden oikeasti ensimmäisenä mieleen hivenen esanssisen päärynäsiiderin. Tämäkin juoma selkeästi jakaa mielipiteitä.
Kolmantena eli viimeisenä kuohuviininä maistoon tuli Lindauer Cuvée Brut (12,39 €), Uusi-Seelanti. Viini on erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, hennon karviaismainen, mineraalinen ja kevyen paahteinen. Rypäleinä Chardonnay ja Pinot Noir. Viini-lehden mukaan kyseessä on kolmen tähden arvoinen viini, laadukas ja hyvin tehty sekä vielä kaiken lisäksi edullinen ostos. Suorsa antaa 87 pistettä (hyvä), nostaa esiin viinin sauvignonmaisuuden ja kehuu persoonalliseksi.
Äänestyksessä sekä oma porukkamme että koko ryhmä nosti ykköseksi ensin maistetun Jaume Serran. Sitten samppanjoiden pariin.....
Louis Massing Réserve Brut (26 €), Pinot Meunier- ja Chardonnay -rypäleistä on erittäin kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, keltaluumuinen, hennon paahteinen ja kevyen mineraalinen. Viini-lehti täräyttää neljä tähteä kertoen viinin olevan harmoninen ja laadultaan erinomainen. Plus edullinen. Tuleepa vielä kaupanpäälle Antti Vahteran herkullinen täsmäresepti friteeratuille meriravunpyrstöille. Suorsa on samoilla linjoilla antaen 90 pistettä = erinomainen. Tosin hivenen hymyssä suin ihmettelimme hänen käyttämiään luonnehdintoja tylpän juuresmainen ja agavemainen......
Toinen samppanja ja illan viimeinen juoma oli selkeästi eri hintaluokassa painiva Nicolas Feuillatte Rosé Brut (44,90 €). Erittäin kuivassa, keskihapokkaassa, kypsän sitruksisessa, marjaisessa, vadelmaisessa ja tasapainoisessa viinissä on käytetty kaikkia kolmea tyypillistä samppanjarypälettä eli Pinot Meunieria, Pinot Noiria ja Chardonnayta. Viini -lehden mielestä tämäkin on harmoninen ja laadultaan erinomainen neljän tähden juoma. Täsmäreseptinä mielenkiintoa herättävästi lihacarpaccio, mutta kyseessähän on kyllä selkeästi samppanja, joka vaatii seurakseen ruokaa. Eli voin paljastaa, että tässä kohdin maistelua ei lautasillamme ollut enää ruuan muruakaan..... Mikään yllätys ei ole, että myös Pekka Suorsa on antanut arvostelussaan viinille edellisen kaltaiset 90 pistettä = erinomainen.
Samppanjoiden suhteen suoritettiin myös äänestys ja aivan samoin kuin kuohuviinien kohdallakin, tämänkin sarjan voitti edullisin tuote. Tosin melko täpärästi!
Koko ilta ruokineen ja juomineen maksoi 40 €, joten tässäkin oli hinta-laatusuhde kohdillaan! Päälle junaliput 3,70 € per suunta, joten vietimme kokonaisuudessaan varsin kohtuullisen, mutta antoisan ja mukavan illan.
Vielä vähän kuvia ravintolasta niin ulkoa kuin sisältäkin:
Ja kuten mukavat illat usein, päättyi tämäkin ilta kotiini, Bistro Kulauksen terassille, jossa maistelimme Alkon itävaltalaista uutuusrieslingiä Jamek Jochinger Berg Riesling Federspiel 2013 (14,88 €).
Kuiva, erittäin hapokas, kypsän sitruksinen, kevyen aprikoosinen, hennon yrttinen, mineraalinen ja pitkä. En ottanut kuuleviin korviinikaan vihjailuja siitä, että viini maistuisi mukavasti jonkin pienen ruuan kera....... Tai no, tein mikropopcornit kaveriksi :) Viini on niin uusi, että ammattiarvostelijat eivät ole vielä ehtineet siitä kommenttejaan antamaan. Pidimme viinistä, vaikkakin vähän ihmettelimme pientä makeaa vivahdetta kuitenkin kuivassa viinissä. Mielestämme viini on ehkä hivenen arvokas, ei ihan normi perjantaipullo, vaan ehkä sitten kuitenkin harkitusti ruuan kera.
Toinen kotiterassilla maistettu uutuusviini tuli puolestaan Italiasta, Tannu Organic Insolia 2013 (8,79 €) oli juuri sellainen kuin annettiin ymmärtää, helposti nieltävä noutopöytäviini. Ei suuria tunteita, ei puoleen, eikä toiseen. Kuiva, hapokas, keltaomenainen, kypsän sitruunainen ja hennon yrttinen sanoo Alko tuoteselosteessaan. Asiantuntijat eivät sano mitään. Ainakaan vielä.
Tähän viinilliseen viikonloppuun oli hyvä päättää täydellinen, aurinkoinen kuukauden kesäloma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti