Pientä kesätaukoa on ollut havaittavissa blogitarinoiden suhteen, mutta nyt on aika ryhdistäytyä ja saattaa kirjalliseen muotoon kesän retket. Tässä niistä ensimmäinen. Rauma.
Uusien kenkien lisäksi loma on parasta aloittaa retkellä. Retkellä hyvässä seurassa, jossa ei tempoilla aktiviteetista toiseen tarkan aikataulun mukaan. Kiireetöntä oleilua, hyvästä ruuasta ja juomasta nauttimista, tarinointia ja NUKKUMISTA. Näin aloitin lomani vuosi sitten samassa seurassa Savonlinnassa ja nyt sitten Raumalla jo heinäkuun alkupuolella.
Miksi Raumalla? Onko siellä nyt ne pitsiviikot? Näihin kysymyksiin me kolme olimme ennen reissua vastanneet lukemattomia kertoja. No miksi? No miksipä ei? Rauma oli meille kaikille entuudestaan lähes tuntematon kaupunki. Tuntematon, vaikka matkaa kotikaupungistani ei sinne ole kuin 200 km. Ja ei, pitsiviikot olivat vasta myöhemmin heinäkuussa, se ei ollut matkamme syy.
HOTELLI
Koska olen melko perusteellinen silloin, kun tiedossa on retkeilyä ystävien kanssa, niin hotellin olin varannut jo loppusyksystä. CityHovi valikoitui puhtaasti hinnan ja sijainnin vuoksi. Lisäksi sieltä järjestyi hieman tavallista huonetta suurempi huone, koska reissussa oli kuitenkin kolme aikuista ihmistä. Huone 205.
Hotelli oli melko pieni, vain 18 huonetta, mutta olimme siihen oikein tyytyväisiä. Jos jostain kitisisin, niin aamiaiselle on syytä mennä ajoissa, jotta koko tarjonnasta pääsee nauttimaan. Ensimmäisenä aamuna, kun muita majoittujia oli vähän, ehdimme saada karjalanpiirakat ja munakokkelit, mutta toisena aamuna jäimme vähän nuolemaan näppejämme. Karjalanpiirakoista ei ollut tietoakaan ja kokkelista enää rippeet jäljellä. Viihtyisän huoneen ja keskeisen sijainnin lisäksi erityinen plussa ilmaisesta pysäköinnistä hotellin kattotasanteella.
Ja sitten syömään! Ensimmäiselle illalle emme olleet varanneet pöytää etukäteen, vaan teimme valintamme netissä surffailemalla samalla kun hotellihuoneessa hörpimme samppanjaa :) Valinta kohdistui vanhan kaupungin sydämessä sijaitsevaan ravintola Wähä Tallboon. Siispä sinne.
Ja eipä olisi kannattanut olla huolissaan siitä, että pöytä oli varaamatta. Ravintola koostui kahdesta salista ja meidän lisäksemme paikalla oli kaksi asiakasta. Illan mittaan ehkä vielä toiset kaksi.... Se oli vähän hämmentävää, kuitenkin perjantai-ilta ja lomakausi kiivaimillaan.
Paikalla ollut henkilökunta oli hyvin nuorta. Ja meitä ensimmäisenä palvellut tarjoilijatar erityisen nuoren, kokemattoman ja aran oloinen. Olimme kuitenkin ymmärtäneet, että kyseessä on niin sanotusti vähän parempi ravintola ja myös ruokalista antoi viitteen siihen suuntaan. Menin sitten kysymään alkuruualle viinisuosituksia, voi minua. Suositukseksi sain tarjouksessa olevan 19 euron hintaisen Tannu -valkoviinin saatesanoin "Tätä menee tosi paljon". Hmmm, valitsin listalta oheisen kuvan mukaisen Rieslingin. Sama tahti punaviinin kanssa. Suosituksena talon viini ja kommentti, että tää on tosi suosittu, sitä menee paljon, ei juuri lämmittänyt. Teki mieli huutaa ääneen, että totta ihmeessä sitä menee paljon, koska se on HALPAA, mutta aivan rauhallisesti yritin johdatella häntä, että etsimme juuri valitsemillemme ruuille SOPIVAA viiniä. Lopulta valitsimme itse listalta tämänkin viinin. Se oli loppu. Valitsimme toisen, myös se oli loppu. Ei varmaankaan ole yllätys, että myös kolmas valintamme oli juuri päässyt loppumaan. Ihan uskomatonta! Tukusta olivat loppuneet. Kaikki yhtäaikaa.
Sitten katsaus ruokiin, jotka toki olivat aivan kelvollisia, alkuruuat jopa herkullisia. Valitettavasti pääruokien pääraaka-aineet oli hukutettu kastikkeen alle. Itse en pidä siitä, sillä haluan nähdä, mitä syön. Oma poroannokseni maistui hyvältä, mutta koska liha oli peitetty kastikkeella, myös sen ominaismaku oli peitetty ja oikeasti minulle olisi voitu syöttää melkein mitä tahansa lihaa ja väittää, että se oli poroa. Tässä kuvat kaikkien meidän kolmen liha-annoksista....
Ja katsokaapa kaikkien kolmen annoksen lisukkeita! Aivan samat jokaisessa. Ja mikä pöyristyttävintä, niin oli käytetty säilykeherkkusieniä. Ihan kuin jossain einesruokalassa. Siitä sanoinkin tarjoilijallemme, että kun on valtavat määrät tuoreita sieniä tarjolla, niin miten voitte tarjota säilykkeitä. Noh, mitään järjellistä vastausta emme saaneet. Ehkäpä sienetkin olivat loppuneet tukusta. Tai metsästä.
Kokonaislaskuni oli sinänsä ihan kohtuullinen ja siedettävä, 59,40 € sisältäen alku- ja pääruuan lisäksi osuuteni viineistä. Pääruoka oli silti mielestäni aivan liian kallis verrattuna muihin annoksiin.
Emme syöneet jälkiruokaa. Tai tavallaan söimme, mutta emme kyseisessä ravintolassa. Haimme hotellin alakerrassa sijaitsevasta Makuunista päräyttävän satsin irtokarkkeja sekä pari purkkia Ben&Jerry´s -jäätelöä, jotka ahmimme samppanjan kera hotellihuoneessa. Että silleen. Olihan siinä jälkiruokaa kerrakseen. Ja sitten menimme nukkumaan, koska olihan kello jo lähes 22......
Lauantaina päätimme kävellä Poroholman lomakeskukseen syödäksemme siellä lounasta. Juu-u, lounas leirintäalueella ei ehkä ole ruokaturistin tyypillisin valinta.....Vaivainen kahden kilometrin matka tuntui sen verran pitkältä, että ajoimme taksilla takaisin, mutta edes ohikiitävän hetken olimme reippaita ja liikunnallisia. En ole kai koskaan nähnyt niin tasokasta camping-aluetta ja olen niitä kyllä todentotta nähnyt. Tyttärien ollessa lapsia telttailimme useana kesänä ympäri Suomea mitä ihmeellisimmillä alueilla, mutta tämän vertaista ei silloin vastaan tullut. Jopa ravintolamäärä oli hämmentävä, mutta päädyimme sitten Captain Jack´s -purjelaivaravintolan terassille nauttimaan auringosta. Tilasin Caesar-salaatin kanalla (14 €) ja mietin tilatessani, että voiko nuori mieskokki enää tympeämmältä tai kyllästyneemmältä näyttää ja minkähänlainen salaatti sieltä oikein mahtaa tuolla meiningillä tulla.
Hyvä, että en penkiltä pudonnut. Söin ehkä parhaimman Caesar-salaatin ikinä ja kävin siitä vielä erikseen kokkia oikein kiittämässä. Ilmekään ei hänellä värähtänyt, kun kiitti kiitoksista :)
Vuonna 2014 Glorian Ruoka&Viini -lehti valitsin Suomen parhaaksi ravintolaksi raumalaisen Goton. Olin varannut sieltä pöydän lauantain illallista varten. Kun olin varauksen tehnyt jo toukokuussa, niin muutama päivä sen jälkeen ravintolasta otettiin yhteyttä ja kerrottiin toiminnan päättyvän konkurssiin. Miten voi olla niin huono tuuri! Harmitti aivan suunnattomasti. Pyysin kuitenkin Gotosta suositusta ravintolasta, jonne menisimme ja he suosittelivat hotelli Vanha Rauman yhteydessä toimivaa S.J. Nyyperiä. Välittömästi tein varauksen sinne. Goto avattiin uuden omistajan toimesta vain noin viikko reissumme jälkeen, joten onhan uusi matka tehtävä.....
Olin niin pettynyt edellisillan Wähä Tallboon ja sitten kun päivällä näin ulospäin melko rähjäisen ja ankean hotellirakennuksen, olin valmis lyömään hanskat tiskiin, että mönkään meni nyt kaikki suunnitelmat. Vaan toisin kävi! Saavuimme illalla ravintolaan, jonka lähes kaikki pöydät oli varattu, jonka henkilökunta oli ammattitaitoista, josta löytyi kaikki ne viinit, mitkä listalla olivat ja jossa oli kertakaikkisen taivaallista ruokaa! Reissu oli pelastettu!
Hintataso oli laatuun verrattuna mielestäni oikein kohtuullinen. Laskuni oli 79,16 € ja se sisälsi kolmen ruokalajin lisäksi alkujuoman, kolmanneksen Sancerre-pullosta, lasillisen Ripassoa maksalle sekä vielä Late Harvest -lasillisen jälkiruualle. Olin erittäin tyytyväinen!
(EDIT: Jossain vaiheessa käyntimme jälkeen ravintola on uusiutunut ja on nyt nimeltään Ravintola Kalatori.)
Aikaisista nukkumaanmenoajoistamme johtuen mitään mittavia baarikierroksia ei tehty. Ehkä olisimme tarvinneet kierroksen tueksi hieman enemmän paikallistuntemusta.....
Aivan hotellimme läheisyydestä löytyi Amarillo. Asiakasomistajahintaisen (19,90 €) punaviinipullon turvin istuimme siellä sen verran, mitä pullon kumoamiseen nyt meni. Ravintola oli valtavan suuri, mutta perin hiljainen.....
Vanhan Rauman kauppatorin laidalla sijaitseva Café Sali vaikutti suositulta ja terassi täydeltä. Siispä sinne suuntasimme lauantaina iltapäiväkahvilleskumpalle, tosin emme terassille vaan sisätiloihin. Ruokalistakin vaikutti mielenkiintoiselta, mutta tyydyimme sitten vaan ikkunan äärellä siemailemaan kuohujuomiamme ja seurailemaan torielämää.
Raumalaissyntyinen kaverini oli opastanut minua sanoin "Muist käyd Kissan katol kans. Se o iha legendaarine paikk", joten pitihän sinne mennä! Ravintola Wanhan Rauman Kellarin kattoterassista siis on kyse.
Sitten kuvakavalkaadia kaupungilta. Tuntui, että joka kadunkulmassa olisi pitänyt kaivaa kamera esiin. Kauniita, vanhoja, huolella kunnostettuja puutaloja oli pilvin pimein.
Poroholman lomakeskus ansaitsee aivan oman kuvapläjäyksen. Vanha telttailija oli niin vaikuttunut....
Koska sekä minä, että toinen matkalla mukana ollut ystäväni olemme hiljattain hankkineet kesämökeillemme Biolanin mökkivessat, niin aivan PAKKO oli pysähtyä Eurassa kuvaamassa Biolanin pääkonttorin hulvatonta arkkitehtuuria. Mietimme, että enää emme ihmettele, miksi tuotteet maksavat niin paljon......
Tähän onkin hyvä päättää reissuraportti. Ensi kesän kohdekin on jo päätetty. Se on Kuopio!
Hotelli oli melko pieni, vain 18 huonetta, mutta olimme siihen oikein tyytyväisiä. Jos jostain kitisisin, niin aamiaiselle on syytä mennä ajoissa, jotta koko tarjonnasta pääsee nauttimaan. Ensimmäisenä aamuna, kun muita majoittujia oli vähän, ehdimme saada karjalanpiirakat ja munakokkelit, mutta toisena aamuna jäimme vähän nuolemaan näppejämme. Karjalanpiirakoista ei ollut tietoakaan ja kokkelista enää rippeet jäljellä. Viihtyisän huoneen ja keskeisen sijainnin lisäksi erityinen plussa ilmaisesta pysäköinnistä hotellin kattotasanteella.
RUOKARAVINTOLAT
 |
| Olen jälleen harjoitellut kollaasien tekoa :) |
Paikalla ollut henkilökunta oli hyvin nuorta. Ja meitä ensimmäisenä palvellut tarjoilijatar erityisen nuoren, kokemattoman ja aran oloinen. Olimme kuitenkin ymmärtäneet, että kyseessä on niin sanotusti vähän parempi ravintola ja myös ruokalista antoi viitteen siihen suuntaan. Menin sitten kysymään alkuruualle viinisuosituksia, voi minua. Suositukseksi sain tarjouksessa olevan 19 euron hintaisen Tannu -valkoviinin saatesanoin "Tätä menee tosi paljon". Hmmm, valitsin listalta oheisen kuvan mukaisen Rieslingin. Sama tahti punaviinin kanssa. Suosituksena talon viini ja kommentti, että tää on tosi suosittu, sitä menee paljon, ei juuri lämmittänyt. Teki mieli huutaa ääneen, että totta ihmeessä sitä menee paljon, koska se on HALPAA, mutta aivan rauhallisesti yritin johdatella häntä, että etsimme juuri valitsemillemme ruuille SOPIVAA viiniä. Lopulta valitsimme itse listalta tämänkin viinin. Se oli loppu. Valitsimme toisen, myös se oli loppu. Ei varmaankaan ole yllätys, että myös kolmas valintamme oli juuri päässyt loppumaan. Ihan uskomatonta! Tukusta olivat loppuneet. Kaikki yhtäaikaa.
 |
| Katkarapucocktail (9,50 €) |
 |
| Kermainen simpukkakeitto (8,70 €) oli oma valintani ja se oli erittäin hyvää |
 |
| Ylikypsää karitsanpaistia Bordelaise (20,90 €) |
 |
| Chateaubriand (23,80 €) |
 |
| Kermassa haudutettuja poronnoisetteja (29,90 €) |
Kokonaislaskuni oli sinänsä ihan kohtuullinen ja siedettävä, 59,40 € sisältäen alku- ja pääruuan lisäksi osuuteni viineistä. Pääruoka oli silti mielestäni aivan liian kallis verrattuna muihin annoksiin.
Emme syöneet jälkiruokaa. Tai tavallaan söimme, mutta emme kyseisessä ravintolassa. Haimme hotellin alakerrassa sijaitsevasta Makuunista päräyttävän satsin irtokarkkeja sekä pari purkkia Ben&Jerry´s -jäätelöä, jotka ahmimme samppanjan kera hotellihuoneessa. Että silleen. Olihan siinä jälkiruokaa kerrakseen. Ja sitten menimme nukkumaan, koska olihan kello jo lähes 22......
Lauantaina päätimme kävellä Poroholman lomakeskukseen syödäksemme siellä lounasta. Juu-u, lounas leirintäalueella ei ehkä ole ruokaturistin tyypillisin valinta.....Vaivainen kahden kilometrin matka tuntui sen verran pitkältä, että ajoimme taksilla takaisin, mutta edes ohikiitävän hetken olimme reippaita ja liikunnallisia. En ole kai koskaan nähnyt niin tasokasta camping-aluetta ja olen niitä kyllä todentotta nähnyt. Tyttärien ollessa lapsia telttailimme useana kesänä ympäri Suomea mitä ihmeellisimmillä alueilla, mutta tämän vertaista ei silloin vastaan tullut. Jopa ravintolamäärä oli hämmentävä, mutta päädyimme sitten Captain Jack´s -purjelaivaravintolan terassille nauttimaan auringosta. Tilasin Caesar-salaatin kanalla (14 €) ja mietin tilatessani, että voiko nuori mieskokki enää tympeämmältä tai kyllästyneemmältä näyttää ja minkähänlainen salaatti sieltä oikein mahtaa tuolla meiningillä tulla.
Hyvä, että en penkiltä pudonnut. Söin ehkä parhaimman Caesar-salaatin ikinä ja kävin siitä vielä erikseen kokkia oikein kiittämässä. Ilmekään ei hänellä värähtänyt, kun kiitti kiitoksista :)
Vuonna 2014 Glorian Ruoka&Viini -lehti valitsin Suomen parhaaksi ravintolaksi raumalaisen Goton. Olin varannut sieltä pöydän lauantain illallista varten. Kun olin varauksen tehnyt jo toukokuussa, niin muutama päivä sen jälkeen ravintolasta otettiin yhteyttä ja kerrottiin toiminnan päättyvän konkurssiin. Miten voi olla niin huono tuuri! Harmitti aivan suunnattomasti. Pyysin kuitenkin Gotosta suositusta ravintolasta, jonne menisimme ja he suosittelivat hotelli Vanha Rauman yhteydessä toimivaa S.J. Nyyperiä. Välittömästi tein varauksen sinne. Goto avattiin uuden omistajan toimesta vain noin viikko reissumme jälkeen, joten onhan uusi matka tehtävä.....
Olin niin pettynyt edellisillan Wähä Tallboon ja sitten kun päivällä näin ulospäin melko rähjäisen ja ankean hotellirakennuksen, olin valmis lyömään hanskat tiskiin, että mönkään meni nyt kaikki suunnitelmat. Vaan toisin kävi! Saavuimme illalla ravintolaan, jonka lähes kaikki pöydät oli varattu, jonka henkilökunta oli ammattitaitoista, josta löytyi kaikki ne viinit, mitkä listalla olivat ja jossa oli kertakaikkisen taivaallista ruokaa! Reissu oli pelastettu!
 |
| Parmesanjuustolla gratinoituja ravunpyrstöjä, valkosipulia, tillipestoa ja talon leipää (11 €) |
 |
| Nyyperin paahdettua maksaa, pekoni-sipulipaistosta ja perunamuusia (16,50 €) |
 |
| Vanilja-mascarponevaahtoa, mansikkaa ja paahdettua valkosuklaata (9,60 €) |
(EDIT: Jossain vaiheessa käyntimme jälkeen ravintola on uusiutunut ja on nyt nimeltään Ravintola Kalatori.)
BAARIT
Aikaisista nukkumaanmenoajoistamme johtuen mitään mittavia baarikierroksia ei tehty. Ehkä olisimme tarvinneet kierroksen tueksi hieman enemmän paikallistuntemusta.....
Aivan hotellimme läheisyydestä löytyi Amarillo. Asiakasomistajahintaisen (19,90 €) punaviinipullon turvin istuimme siellä sen verran, mitä pullon kumoamiseen nyt meni. Ravintola oli valtavan suuri, mutta perin hiljainen.....
Vanhan Rauman kauppatorin laidalla sijaitseva Café Sali vaikutti suositulta ja terassi täydeltä. Siispä sinne suuntasimme lauantaina iltapäivä
Raumalaissyntyinen kaverini oli opastanut minua sanoin "Muist käyd Kissan katol kans. Se o iha legendaarine paikk", joten pitihän sinne mennä! Ravintola Wanhan Rauman Kellarin kattoterassista siis on kyse.
KAUPUNGILLA
Sitten kuvakavalkaadia kaupungilta. Tuntui, että joka kadunkulmassa olisi pitänyt kaivaa kamera esiin. Kauniita, vanhoja, huolella kunnostettuja puutaloja oli pilvin pimein.
Kitukränn - Suomen kapein katu
Pitsiverhot, pelargoniat, puutalo. Täydellistä idylliä.
POROHOLMA
Poroholman lomakeskus ansaitsee aivan oman kuvapläjäyksen. Vanha telttailija oli niin vaikuttunut....
MATKAN VARRELTA
Koska sekä minä, että toinen matkalla mukana ollut ystäväni olemme hiljattain hankkineet kesämökeillemme Biolanin mökkivessat, niin aivan PAKKO oli pysähtyä Eurassa kuvaamassa Biolanin pääkonttorin hulvatonta arkkitehtuuria. Mietimme, että enää emme ihmettele, miksi tuotteet maksavat niin paljon......
 |
| Ilmeisesti uutta mallistoa? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti